Parhaat pikkupavlovat
Teimme siskoni kanssa isäinpäivänä jälkiruuaksi jokaiselle omat pienet pavlovat. Olen aina ollut marengin ystävä ja muistan ensimmäisenä Milanon kesänäni usein ostaneeni marenkia leipomosta ja syöneen sitä sellaisenaan. Marenki on kevyt, rapea, ilmava ja kaunis. Onhan se sokeripommi, mutta ainakin gluteeniton. Enää en marenkia todellakaan sellaisena kaipaa vaan parhaimmillaan se on Britakakussa tai Pavlovassa.
Nämä kuvien pikkupavlovat sisko teki Valion ohjeella, joka on niin hyvä, että linkkaan sen vain tähän. Ohje löytyy täältä.
Pavlova on siitä mainio herkku, että sitä pystyy helposti muuttamaan sesonkiin sopivasti. Minä koristelin tällä kertaa pavlovat hyvin hedelmäpainotteisesti, mutta kesällä käyttäisin lähinnä tuoreita marjoja.
Jouluisen pavlovan saat maustamalla kerman esim. kanelilla, piparkakkumausteella tai kardemummalla ja lisäämällä päälle tummaa suklaata, karpaloita, puolukoita, viikunoita, taateleita ja/tai kinuskia. Samalla ohjeella pavlovasta voi tehdä ison kakun tai pieniä annoksia, kuten me teimme. Pienemmät annokset ovat silloin käteviä, kun paistoaikaa ei ole niin kauaa, koska ne valmistuvat nopeammin. Toisaalta taas yhden kakun koristelu on helppoa, koska päälle voi heittää koristeet vain kasaan ja valmiina on näyttävä ja herkullinen luomus.
xVilma
4 Comments
Muuttaessani Ranskaan, kavin testaamassa jokaisen leipomon marengit. Ne on tosin niin isoja ja makeita et aina puolet vaan tuli syotya. Taalla Australiassa taas pavlovat nakyy olevan suosittuja, etta voisi lisata tuon jouluisen pavlovan joulupoytaan. Riisipuuroa meinaan ainakin tehda!
Hauska kuulla, että muutkin ovat kiertäneet leipomoita marengin perässä. 😉 Ihanaa joulunaikaa sulle!
Enpä ole itse tehnyt vielä koskaan marenkia, näitä voisi joskus koittaa!
Olen muuten lukenut nyt Carnegien Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa sekä Byrnen Salaisuuden ja Voiman. Tuossa Carnegien kirjassa on ihan loistavia esimerkkejä siitä, miten kirjassa esitellyt asiat ovat käytännössä toimineet. Ja vaikka Byrnen tyyli kirjoittaa on ehkä hieman ”mahtipontinen” ja itseään toistava, tunnen saaneeni näistä kirjoista paljon! Ainakin ne ovat hyvin innostavia 🙂
Ilmeisesti tällaisille kirjoille on tilausta, sillä monia kirjoja on vaikea kirjastosta saada, koska ne ovat koko ajan jollakulla lainassa. Esimerkiksi Onnellisuusprojektin haluaisin kovasti lukea, mutta eipä ole tälläkään hetkellä yhtään lainattavissa. No, kyllähän sitä ehtii 🙂
Hauska kuulla Anna! Oon ihan saamaa mieltä tuosta Byrnestä ja siksi usein luenkin tällaisia kirjoja vähän harppoen. Tai tuntuu, että välillä ne toistavat itseään, joten en lue ihan joka riviä kirjasta.. Mutta silti nämä kirjat aina myös antavat ja kertaushan on opintojen äiti. 😉
Toivottavasti saat pian Onnellisuusprojektin luettavaksi, se ei kyllä hirveän kallis joululahjatoivekaan ole. 🙂 Ja nämä kirjat ovat kivoja hankkia itselle, koska niihin on aina hyvä palata uudestaan!