Ostolakosta ja muista ajatuksista
Aloitin kirjoittamaan tätä postausta viikko sitten lauantaina Seinäjoella…
”Ostolakko. Ajatus, joka pyörii nyt mielessä. Ahdistus turhasta tavarasta, siitä määrästä. Ilmastonmuutos. Oman itsensä kadottaminen, tai muuttuminen.
Tänään aamupala pöydässä puhuimme maapallon tilasta, kuten niin usein perheeni ja sisarusteni kesken. Kasvis- ja vegaaniruuasta, merenpinnannoususta, ostoskäyttäytymisistä, lentämisestä ja luomusta, teollisuudesta ja ihmisistä. Omat pikkusisareni kumppaneineen ovat äärimmäisen tiedostavia. He myös tuovat ajatukset kaikkiin tekoihin ja valintoihin. Nytkin inspiroidun jälleen pikkuveljestäni ja hänen tyttöystävästään: heillä on kaksi haastetta meneillään, joista toinen on olla vuoden loppuun asti ostolakossa.
Minuun iski jonkun sortin huono omatunto.
Lähestulkoon tasan vuosi sitten kirjoitin tekstin: Toivepostaus: Kaipaanko bloggaajana älyllisiä haasteita?
Olen edelleen samaa mieltä ja allekirjoitan ihan kaiken.
Mutta lisäisin, että kaipaan nykyään paljon sitä, että ehtisin yleissivistää itseäni. Lukea hesaria ja lukea tieteellisempiä juttuja. Tietynlainen uteliaisuus on säilynyt ja haluaisin ymmärtää ja tietää ympäristöstä, mutta nykyään en tyydytä tätä uteliaisuutta juurikaan. Toki kun tapaan eri maiden ihmisiä reissuissa tai muuten, haluan tietää ja oppia mahdollisimman paljon maasta, historiasta ja kulttuurista heiltä. Ja matkustamalla oppiikin. Täytän tiedonjanoa myös googlen avulla…esimerkiksi viime viikolla googlettelin Algerian pinta-alaa ja asukaslukua. Mutta kaipaan kirjoja, luentoja, näyttelyitä, museoita, keskusteluja eri aiheista… myös kaikkea hauskaa nippelitietoa. Jotain joka ei liity millään tapaa itseeni, someen tai valokuvaukseen. Sellaista avartavaa tietoa ympäristöstä, avaruudesta, hengellisistä asioista. 🙂
Vuosi sitten minulla oli ehkä enemmän aikaa harrastaa ja lukea vapaa-ajalla, joten siksi tämä puoli on nyt vasta puskenut pintaan. Varsinkin tänään on vaivannut tunne, että miten voisin kehittää ja sivistää itseäni. Kun aloitin blogin, minulla oli hirveä tarve päästä kertomaan eteenpäin, tuottamaan ja ammentamaan kaikkea oppimaani ja miettimääni. Silloin imin itseeni, opiskelin ja luin kaiken aikaa. Olin valtavan kiinnostunut monista asioista ja halusin jakaa jonkun kanssa sitä, puskea ulos ajatuksiani, kuviani, ideoitani. Nyt tilanne on kääntynyt niin, että tuotan ulos niin paljon, että pitäisi löytää taas aikaa imeä itseen lisää. Nyt kesän ajan ajattelinkin ottaa blogissa ja muussa somessa vähän iisimmin, postailla harvemmin ja rennommin. Näin ehdin tehdä ensin tilaa aivokapasiteettiin ja sitten lisätä sinne taas uutta.
Ensimmäinen kesän haasteeni itselleni on siis ostolakko. Saan työhöni liittyen esimerkiksi vaatteita ja kosmetiikkaa, eli täysin en tule olemaan ilman uutta. Mutta itse en aio nyt ostaa mitään. Kotiin korkeintaan pienen ruokapöydän, koska sitä minulla ei vieläkään ole. Mutta muuten en keksi mitään, mitä ilman en pärjäisi. Raportoin kuukauden välein fiiliksiäni tänne ja kerron rehellisesti, mitä olen sortunut ostamaan, jos olen jotain ostanut. En ole nyt vielä kesäkuun alkuun mennessä shoppailut, joten ajaksi määritän 3kk kesä-, heinä- ja elokuun. Tämä tulee varmasti olemaan haastavaa, mutta haluan juuri, että opin kyseenalaistamaan jokaisella ostokerralla: tarvitsenko tätä ihan todella.”
TÄNÄÄN, VIIKKOA MYÖHEMMIN:
Tämän aiheen hyllytin jo mielessäni ja unohdin postauksen arkistoon. En nimittäin rehellisesti usko, että pystyn olla kolmea kuukautta ostolakossa. Tämä ensimmäinen ”virallinen” viikko oli jo hankala! Minulla oli kalenterissa kaksi iltatilaisuutta, johon iski vaatekriisi. Toiseen en sitten lopulta mennyt ollenkaan. Toiseen menin, mutta kirosin, kun tuntui, että kaikki varteenotettavat mekot olivat Italian kodissa. No ilta oli hauska, vaikka en asuuni tyytyväinen ollutkaan. Nyt on kulunut pari viikkoa shoppailematta. Naurettava lyhyt aika, mutta jo tämän aikana olisin normaalisti ostanut jotain Helsingissä ollessani. Edes pampuloita, jotka tuntuvat kaikki kadonneen. Rehellisesti sanoen en siis enää ole ollenkaan vakuuttunut aionko olla ostolakossa. Varsinkaan, kun ”tarvitsisin” (siis haluaisin) pari hankintaa ensi viikon Sveitsin reissulle… Mutta ehkä jo tämän viikkoinen ajatuskela, on jotain toiminnassani muuttanut.
Ja on viikossa tapahtunut asioita oikeaan suuntaan: Aloitin astangajoogan, ja joogasin joka arkipäivä vähintään tunnin aikaisin aamulla. Innostuin astangasta niin paljon, että olen myös lukenut siitä paljon viikon aikana ja oppinut uutta. Opin myös yhden täysin uuden asanan. Tässä kohti siis kehitin itseäni. Aloin myös lukemaan Zero Waste e-kirjaa. Kierrätin tarkemmin, tein ruokaa niin, että hävikkiä ei tullut ollenkaan, välttelin entistä enemmän kaikkea muovia jne… Tänään pahvimukiin take away -kahvia mukaan ottaessani, päätin, että jatkossa kulkee kyllä aina KeepCup mukana puistoon. ”Small steps in the right direction are the better than big ones in the wrong direction.”
11 Comments
Oon ollut joulukuusta asti mukana haasteessa, jonka ideana on, että kuukaudessa saa ostaa itselleen korkeintaan yhden ”pysyvän” tavaran. Lahjoja saa antaa ja vastaanottaa vapaasti ja kulutustavaroiden hankkiminen on ok. Näillä säännöillä tää on ollut yllättävän helppoa, mutta silti musta hyvä tapa kiinnittää huomiota kuluttamiseen. Oon kyllä soveltanut tätä mm. siten, että second hand ostoksia ei lasketa ja ollut vähän joustava ton kulutustavara käsitteen kanssa, ettei elämä menisi liian vaikeeksi. Sen lisäksi, että oon muuttunu jonkun verran käytännönläheisemmäksi ja huomannu, etten oikeesti juuri tarvii lisää ”kivoja” vaatteita/ kenkiä/ laukkuja tässä kohtaa (ennemmin alkanut tuntua, että niitä on liikaa), tuntuu, että rahaa riittää tavallista enemmän kaikkeen tekemiseen, mikä on ollut tässä ehkä se paras puoli 🙂
Toi että asuu kahdessa eri paikassa tuo kyllä oman haasteensa tähän, vaikka ite kyllä rakastan sitä, kun on toinen ”askeettisempi” koti, johon on tuonut vaan ne suosikkitavarat.
Hieno juttu Vilma ❤ Bloggaaminen on usein aika ”narsistista” puuhaa varmaan. Kaikki pyörii oman itsen ympärillä. Itse olen ollut vähän pakosta ostolakossa n.2v, kun asunut maalla. Myönnän että juoksin heti vaatekauppaan kun pääsin kaupunkiin 😀 Mutta elämä on siellä syvemmällä, vaatteiden ja materian alla. Maailma saattaa vedellä oikeasti viimeisiään meidän aikana.
Kiitos paljon Hanna, kun kommentoit! ? Olen samaa mieltä, että kaupungissa ja maalla asuessa on valtava ero kuluttamiseen. Myös työtehtävillä. Esimerkiksi Italian maaseudulla en koskaan ostele oikein mitään ja muualla kuin Helsingissä asuessa on helppo ostaa vähän, kun ei ole edustustilaisuuksia yms… Pitäisi varmaan muuttaa takaisin maalle ??
Mutta itse en koe tätä alaa narsistisena…kaikki pyörii itsensä ympärillä yhtä paljoin kuin urheilijoilla, intohimoisilla yksityisyrittäjillä jne. Aloilla, joissa työ valtaa ajattelua 24/7. ? Lukijoita ja someseuraajia ajattelen varmasti enemmän kuin itseäni, vaikka teenkin tätä intohimostani valokuvaamiseen, kirjoittamiseen, sisällön tuotantoon. Koen, että teen blogia, koska haluan inspiroida muita toteuttamaan unelmiaan, kulkemaan omaa polkuaan, uskomaan itseensä ja löytämään elämään kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tai ihan inspiroimaan, jossain muussa, kirjavinkeissä, resepteissä, juhlavalmisteluissa tms… esimerkiksi se että itse näyn kaikissa kuvissa on seuraus edellä mainitusta. Blogin ero lehden toimittamiseen on siinä, että kaikki aiheet kumpuavat minusta ja minun elämästä. En jotenkin silti näe, että työ olisi mitenkään narsistista. ? Mutta tosiaan kun työ ampaisee ison lohkon jokaisesta päivästä ei jää aikaa niin muulle ja samahan se on kaikilla aloilla. Kokki voi olla hyvin kiinnostunut vaikka kielten opiskelusta tai historista, mutta ei ehdi toteuttaa näitä leipätyön ohella kuten haluaisi. Sitä tässä postauksessa enemmän tarkoitin… en halunnut kritisoida bloggaamista, koska kuitenkin edelleen rakastan sitä mitä teen työkseni. ?
Kiitos pitkästä vastauksestasi❤ Totta että moni muukin työ on ”narsistista” (Eli itseään toteuttavaa työtä) , myös omani 🙂 Toisaalta työni tuo myös muille ihmisille, mutta paljon on omaa hiomista ja oman itsen ympärillä pyörimistä. Esim taiteilijat ovat hyvin omaan itseensä kietoutuneita mutta taide voi tuoda silti sisältöä muidenkin elämään.
Täällä maalla vaan kun näkee miten ihmiset hoitaa maatilaa, eläimiä, sukulaislapsia jne, tuntuu vaan että he on omistaneet koko elämänsä muiden ihmisten/ eläinten/ luonnon auttamiseen. Itselle vierasta, mutta ihailen sitä 🙂
Kiitos blogista!
Todella hyvä teksti! Itsekin mietin näitä teemoja usein ja oma ja muiden kulutus ahdistaa aika ajoin. Kiitos laadukkaasta blogista!
Kiitos paljon Johanna, kun kommentoit! ?❤
Tämä postaus oli juuri mitä tarvitsin! Ostolakko on pyörinyt päässäni jo jonkun aikaa, mutta nyt meinaan aloittaa sen. Blogisi parasta antia ovat juuri tällaiset postaukset, jotka laittavat miettimään sitä omaa toimintaa. 🙂
Itse olen ollut aikoinaan todella kova ostelemaan vaatteita ja myös semmosia jota en sitten käyttänyt kertaakaan päällä. Kaksi vuotta sitten päätin, että ostan vaan vaatteita mistä oikeasti tykkään ja mistä tulen tykkäämään vielä 10 vuoden päästä. Karsin kaikki turhat nääh vaatteet pois kaapista ja tällä hetkellä vaatekaapissani on vain semmosia vaatteita mitä rakastan ja käytän. Olen ostanut tänä vuonna 2 paitaa ja 1 hupparin fb kirpparilta. Sama myös sisustukseen. Minulla on selvä visio mitä haluan kotiini laittaa ja odotan siihen asti kunnes löydän esim täydellisen kellon kirpparilta tai kaupasta. Kävin myös läpi kaikki kaapit ja myin nääh ja turhat tavarat pois.
Moi Vilma, ilahdun kun tuot blogissasi myös ympäristönäkökulmaa etenin kun lukijoissasi on varmasti paljon porukkaa jotka eivät elä jo valmiiksi ”viherkuplassa”. Pohdintojasi sivuten tuli mieleen uusimmasta Imagesta essee liittyen lentämiseen, kuluttamiseen ym. Suosittelen! Se voisi olla ajatuksia hyvällä tavalla herättävä myös sulle. Kivaa kesää! 🙂
Hei Vilma!
Sinulla on ihana blogi ja tässäkin postauksessa aivan timanttista pohdintaa. Mikäli ehdoton ostolakko tuntuu hieman hirvittävältä tai vaikealta projektilta, suosittelen harkitsemaan käytettynä ostamista ja kirppistelyä! Kun tavaroiden elinkaari pitenee, ympäristövaikutukset pienenevät. Valitettavasti nykyään suurin osa tavaroistamme päätyy roskiin, vaikka sen kunto sallisi vielä useampia käyttökertoja. Juurikin ”kertakäyttökulttuuri” ja fast fashion ovat isoja syyllisiä nykyiseen resurssien ja luonnon tuhoamiseen…
Olen itse löytänyt aivan priimalaatuisia ja persoonallisia huonekaluja esimerkiksi Torista (mikäli edelleen kaipaat ruokapöytää!) sekä aivan ihania vaatteita mm. Zadaasta sekä Relovesta. Älyllistä haastetta tuovat myös fiksujen ja kestävien tuotteiden hankinta – esimerkiksi vaatteiden ja muiden tavaroiden materiaalien ominaisuuksiin (esim. kestävyys, huollettuvuus ja kierrätettävyys) ja ympäristövaikutuksiin perehtyminen on mielenkiintoista, mutta aikaavievää. Toisaalta se on kovin palkitsevaa, kun oppii tekemään parempia valintoja 🙂
Hyvää kesää ja jatka samaan malliin ihanaa blogiasi <3
Kiitos paljon Reetta ihanasta ja inspiroivasta kommentista. Hyviä vinkkejä. 🙂 <3 Ihanaa kesää sullekin! <3