Ostolakosta ja muista ajatuksista

27

Thoughts

10.06.2018

Aloitin kirjoittamaan tätä postausta viikko sitten lauantaina Seinäjoella…

”Ostolakko. Ajatus, joka pyörii nyt mielessä. Ahdistus turhasta tavarasta, siitä määrästä. Ilmastonmuutos. Oman itsensä kadottaminen, tai muuttuminen.

Tänään aamupala pöydässä puhuimme maapallon tilasta, kuten niin usein perheeni ja sisarusteni kesken. Kasvis- ja vegaaniruuasta, merenpinnannoususta, ostoskäyttäytymisistä, lentämisestä ja luomusta, teollisuudesta ja ihmisistä. Omat pikkusisareni kumppaneineen ovat äärimmäisen tiedostavia. He myös tuovat ajatukset kaikkiin tekoihin ja valintoihin. Nytkin inspiroidun jälleen pikkuveljestäni ja hänen tyttöystävästään: heillä on kaksi haastetta meneillään, joista toinen on olla vuoden loppuun asti ostolakossa.

Minuun iski jonkun sortin huono omatunto.

Lähestulkoon tasan vuosi sitten kirjoitin tekstin: Toivepostaus: Kaipaanko bloggaajana älyllisiä haasteita?

Olen edelleen samaa mieltä ja allekirjoitan ihan kaiken.

Mutta lisäisin, että kaipaan nykyään paljon sitä, että ehtisin yleissivistää itseäni. Lukea hesaria ja lukea tieteellisempiä juttuja. Tietynlainen uteliaisuus on säilynyt ja haluaisin ymmärtää ja tietää ympäristöstä, mutta nykyään en tyydytä tätä uteliaisuutta juurikaan. Toki kun tapaan eri maiden ihmisiä reissuissa tai muuten, haluan tietää ja oppia mahdollisimman paljon maasta, historiasta ja kulttuurista heiltä. Ja matkustamalla oppiikin. Täytän tiedonjanoa myös googlen avulla…esimerkiksi viime viikolla googlettelin Algerian pinta-alaa ja asukaslukua. Mutta kaipaan kirjoja, luentoja, näyttelyitä, museoita, keskusteluja eri aiheista… myös kaikkea hauskaa nippelitietoa. Jotain joka ei liity millään tapaa itseeni, someen tai valokuvaukseen. Sellaista avartavaa tietoa ympäristöstä, avaruudesta, hengellisistä asioista. 🙂

Vuosi sitten minulla oli ehkä enemmän aikaa harrastaa ja lukea vapaa-ajalla, joten siksi tämä puoli on nyt vasta puskenut pintaan. Varsinkin tänään on vaivannut tunne, että miten voisin kehittää ja sivistää itseäni. Kun aloitin blogin, minulla oli hirveä tarve päästä kertomaan eteenpäin, tuottamaan ja ammentamaan kaikkea oppimaani ja miettimääni. Silloin imin itseeni, opiskelin ja luin kaiken aikaa. Olin valtavan kiinnostunut monista asioista ja halusin jakaa jonkun kanssa sitä, puskea ulos ajatuksiani, kuviani, ideoitani. Nyt tilanne on kääntynyt niin, että tuotan ulos niin paljon, että pitäisi löytää taas aikaa imeä itseen lisää. Nyt kesän ajan ajattelinkin ottaa blogissa ja muussa somessa vähän iisimmin, postailla harvemmin ja rennommin. Näin ehdin tehdä ensin tilaa aivokapasiteettiin ja sitten lisätä sinne taas uutta.

Ensimmäinen kesän haasteeni itselleni on siis ostolakko. Saan työhöni liittyen esimerkiksi vaatteita ja kosmetiikkaa, eli täysin en tule olemaan ilman uutta. Mutta itse en aio nyt ostaa mitään. Kotiin korkeintaan pienen ruokapöydän, koska sitä minulla ei vieläkään ole. Mutta muuten en keksi mitään, mitä ilman en pärjäisi. Raportoin kuukauden välein fiiliksiäni tänne ja kerron rehellisesti, mitä olen sortunut ostamaan, jos olen jotain ostanut. En ole nyt vielä kesäkuun alkuun mennessä shoppailut, joten ajaksi määritän 3kk kesä-, heinä- ja elokuun. Tämä tulee varmasti olemaan haastavaa, mutta haluan juuri, että opin kyseenalaistamaan jokaisella ostokerralla: tarvitsenko tätä ihan todella.”

TÄNÄÄN, VIIKKOA MYÖHEMMIN:

Tämän aiheen hyllytin jo mielessäni ja unohdin postauksen arkistoon. En nimittäin rehellisesti usko, että pystyn olla kolmea kuukautta ostolakossa. Tämä ensimmäinen ”virallinen” viikko oli jo hankala! Minulla oli kalenterissa kaksi iltatilaisuutta, johon iski vaatekriisi. Toiseen en sitten lopulta mennyt ollenkaan. Toiseen menin, mutta kirosin, kun tuntui, että kaikki varteenotettavat mekot olivat Italian kodissa. No ilta oli hauska, vaikka en asuuni tyytyväinen ollutkaan. Nyt on kulunut pari viikkoa shoppailematta. Naurettava lyhyt aika, mutta jo tämän aikana olisin normaalisti ostanut jotain Helsingissä ollessani. Edes pampuloita, jotka tuntuvat kaikki kadonneen. Rehellisesti sanoen en siis enää ole ollenkaan vakuuttunut aionko olla ostolakossa. Varsinkaan, kun ”tarvitsisin” (siis haluaisin) pari hankintaa ensi viikon Sveitsin reissulle… Mutta ehkä jo tämän viikkoinen ajatuskela, on jotain toiminnassani muuttanut.

Ja on viikossa tapahtunut asioita oikeaan suuntaan: Aloitin astangajoogan, ja joogasin joka arkipäivä vähintään tunnin aikaisin aamulla. Innostuin astangasta niin paljon, että olen myös lukenut siitä paljon viikon aikana ja oppinut uutta. Opin myös yhden täysin uuden asanan. Tässä kohti siis kehitin itseäni. Aloin myös lukemaan Zero Waste e-kirjaa. Kierrätin tarkemmin, tein ruokaa niin, että hävikkiä ei tullut ollenkaan, välttelin entistä enemmän kaikkea muovia jne… Tänään pahvimukiin take away -kahvia mukaan ottaessani, päätin, että jatkossa kulkee kyllä aina KeepCup mukana puistoon. ”Small steps in the right direction are the better than big ones in the wrong direction.”