MUKAVUUDENHALU -vihollinen?
Minusta on tullut vanhemmiten mukavuudenhaluisempi. Ennen täytyi herätä aikaisin kouluun ja lukea aineita, jotka eivät olleet suosikkejani. Silti en mennyt kokeisiin ennen kuin osasin ”kaiken”. Jaksoin harrastaa paljon, tein treenejä verenmaku suussa ja kun minun piti lähteä Milanoon mallintöihin ja toimisto käski pudottaa painoa, itsekurini oli saumaton. Ylipäätään lähdin sinne Milanoon, vaikka minua pelotti ja hirvitti. Tein valintoja, jotka eivät olleet siinä hetkessä niin kivoja, päinvastoin, mutta menin ja tein silti.
Nyt tuntuu, että välillä minun on hyvin vaikea perustella ja motivoida itseäni asioihin, jotka tuntuvat raskailta. Jep, en minä makaa sohvalla, katso passiivisena tv-sarjoja tai vedä perunalastuja… Mutta en myöskään jaksa tehdä kaikkia asioita, jotka voisivat olla hyväksi. Esimerkiksi en jaksa katsoa syömisiäni niin tarkasti kuin mielestäni ”pitäisi”, en puskea nousemaan itseäni sängystä aamuyöstä tai suorittamaan opintojani loppuun. Elämästä on tullut liian kivaa. Ei ole enää kunnolla motivaatiota puskea parempaan. Tämä riittää. Tässä, nyt. Mutta elämää on tämänkin vaiheen jälkeen ja monet asiat ovat ohimeneviä. En taatusti olisi tässä pisteessä, jos en olisi ollut aikoinani hyvinkin kurinalainen.
Uskon, että menestyneitä ihmisiä yhdistää lähes aina kyky mennä epämukavuusalueelle, rohkeus, periksi antamattomuus ja sitkeys. Monet tietävät, miten pitäisi tehdä, mutta kyse on siitä saako itsensä puskettua tekemään niin. Kaipaan itseeni taas enemmän henkistä vahvuutta, sitä että en keksi mieleeni tekosyitä, tyydy tai ole pyrkimättä parempaan.
Toisaalta mietin teenkö itselleni karhunpalveluksen, jos alan psyykata itseäni ”parempaan”. Joskus kirjoitin postauksen, itse asiassa melkein pari vuotta sitten, jonka otsikko oli: Oman elämänsä ärsyttävä hallitsija. Silloin toivoin pääseväni perfektionismista eroon. En pitänyt siitä, että onnellisuuteni on niin paljon riippuvainen siitä, kuinka hyvin hallitsen elämää ja toisaalta taas toivoin olevani rennompi.
Miten löytää tasapaino? Luulen, että täytyy ensin tietää tarkalleen, mitä haluaa. Mitkä ovat unelmat, arvot ja tavoitteet?! Ehkä näiden asioiden pohtimiseen olisi itsekin taas hyvä käyttää aikaa, koska tasapainon voisi löytää siitä, että ne asiat jotka ovat itselleen tärkeitä, antaa niille kaikkensa. Unelmiin ja tavoitteisiin tarvitaan kurinalaisuutta, epämukavuusalueita, ponnisteluja. Muuten ne eivät olisi saavutuksia. Mutta ehkä monissa muissa elämän alueissa voi harjoittaa rentoutta ja armollisuutta.
Toki monien unelmien saavuttaminen, vaatii todella kokonaisvaltaisen elämän hallintaa, mutta voisiko mielen saada muutettua niin, ettei ajattele ponnistuksia hirveänä taakkana vaan mahdollisuutena. Jos mukavuuden tunne tuleekin siitä, että pystyy tehdä asioita, jotka eivät ole helppoja. Tunteella eläjälle mukavuudenhalu voi olla iso este eteenpäin menemiselle. Ajatus on, että elämästä pitää nauttia nyt. Mutta jo osan unelmista toteuttaneena, muistutan, että mikään ei ole sen parempaa. Eli kyllä niiden unelmien ja tavoitteiden saavuttaminen on täysin sen työn arvoista. Mutta ensin pitää kyllä tehdä selväksi itselle, tekeekö töitä asian eteen jolla on itselleen oikeasti TODELLA väliä. Että unelmat ovat omia, ei muiden odotuksia. Jos ei sydämellään seiso tavoitteensa takana, on turha tuntea syyllisyyttä, jos ei onnistu pitämään suunnitelmastaan kiinni.
Hmm..Tällaista ajatusten juoksua tänään… 😀
21 Comments
Moi Vilma,
kysymykseni ei liity varsinaisesti postauksen aiheeseen, mutta ehkä voisit antaa mulle mallikonkarina ja innokkaana treenaajaana jotain vinkkejä.
Olen itsekin malli ja nyt toimistoni kehotuksesta dieetillä. ”Ongelmanani” on hyvin atleettinen vartaloni, leveät hartiat ja jäntevä ja lihaksikas alavartalo. Ylimääräistä rasvaa minulla ei oikeastaan edes ole. Jumppaan kotona ja juoksen muutaman kerran viikossa 5-10km lenkkejä.
Miten tästä lähtökohdasta saisin ”laihdutettua” itseäni? Tai ehkä kysymys on, millainen liikunta ei ainakaan lisäisi lihasmassaani?
Kiitos kivasta blogista!
Moikka Mi!
Kiva kun kysyit tällaista. KUitenkin ensimmäisenä minä kyseenalaistan, onkohan toimistosi sinulle oikea. Eli jos sinulla ei ole juurikaan rasvaa, vain lihasta, en itse näe järkeä laihduttaa. Löydät varmasti toimiston, jossa voit tehdä kaupallisempia juttuja ja sporttimallin töitä. Tai toki riippuu siitä, mitä olet valmis tekemään. JOs pidät paljon treenaamisesta ja ruumiinrakenteesi on atleettinen, onko lihaksista ja harrastuksesta luopuminen kyseisten mallintöiden arvoista?! Anteeksi, pieni skeptisyyteni, mutta itse olen tosiaan ollut vastaavassa tilanteessa, jossa lihaksista oli päästävä ja yritin pitkään mennä muottiin juoka oli kaukana omasta luonnollisesta ruumiinrakenteestani. Nyt en mene niihin pienempiin mallimittoihin, mutta silti voin tehdä töitä. Laihduttaminen ”rasvattomasta” kropasta on vain mielestäni aina jotenkin sairasta. Tai eihän se ole hormonaalisestikaan järkevää tai terveellistä. Muodokkaamille ja sporttisille löytyy esimerkiksi katalogi-, mainos-, alusvaate- ja sporttivaatekuvauksia.
Jos nyt kuitenkin haluat lihaksista eroon, niin pitkät kävelyt ja juoksulenkit, jooga, pilates, ja lihaskunto omalla painolla paljon toistoja tehden ovat hyviä lajeja. Mitä sitten päätätkin tehdä, tsemppiä! 🙂
Hyviä pointteja! Ongelma on myös siinä, että jos löytää alan, joka kiinnostaa, suuntautumisvaihtoehtojakin on niin monia :). Ehkä menestyksen salaisuutena on myös intohimo, u want to jump out of bed in the morning :). Tunnettu sellisti Arto Noras on sanonut, että hänellä on ollut oppilaita, jotka ovat olleet tietyillä osa-alueilla lahjakkaampia kuin hän itse, mutta ilmeisesti menestykseen tarvitaan se, että kaikkien osa-alueiden täytyy olla keskenään tasapainossa.
Hyvä kommentti. Kiitos! Intohimoon minäkin uskon!! 🙂
Oot kyllä niin oikeessa tossa, että unelmat pitää olla omia eikä muiden asettamia odotuksia. Itsekin tässä kamppailin muutama viikko sitten saman ajatuksen kanssa kun odotukset kaikilla on, että vuoden päästä meikä tekee fyssarin hommia koska se ”on mun ammatti.” Joo, mutta se ei ole mun unelma ja nyt tässä onkin painettu hommia sen unelman eteen (josta sulle vinkkasinkin jo heh).
Nauti nyt siitä, että nykyinen elämäntilanne miellyttää. Ei aina tarvitse ylittää itseään joka päivä tai kokeilla jotakin uutta. Itse ainakin yritän päästä eroon ”pitäisi” ajattelusta ja tehdä asioita joista nautin 🙂
Ihana Laura! Joo se, mistä kerroit kuulostaa tosi hyvältä ja sun jutulta!! 😉 Ja oot myös oikeassa, että silloin kun on elämäntilanne joka miellyttää, niin pitäähän siitä nauttia, eikä aina kaivata muuta, enempää. Eli tehkäämme asioita, joista nautitaan. 😉 Ehkä sekin tuottaa tulosta.
Tekstisi sai mut ajattelemaan asioita, mitä oikein haluan. Ja mitä täytyisi tehdä niiden asioiden eteen? Tosi hyvä teksti ainakin mulle tällähetkellä! Muutenkin kirjotat aina tosi kauniisti ja hyvin. 🙂
Kiitos Jenny, ihana kuulla! 🙂
Ihana postaus! Sai kyllä ajattelemaan asioita ja varmaan itsekin pitäisi alkaa juuri miettimään, mitä ne omat arvot, haaveet ja tavoitteet ovat. Mietin vain, kun sanoit, että et tee enää niin paljoa mallintöitä, niin paljon sitten teet nykyisin niitä ja kuinka paljon teit aiemmin?
Kiitos Suvi kommentistasi. <3 Vastauksena kysymykseesi, niin ennen tein Suomessa ihan viikottain ja kuitenkin joka vuosi matkustelin enemmän mallintöiden perässä. Olin vähintään reilun kuukauden joka vuosi jossain asumassa mallikämpissä. Nykyään olen niin vähän Suomessa, että työni ajoittuvat vain niille ajoille. Toki keväällä tein mallijuttuja myös Kapkaupungissa ja Saksassa, mutta ylipäätään vasrinkin syksyn olen keskittynyt muihin juttuihin. 🙂
Oon itse pohtinut ihan samoja asioita nyt viime aikoina. On myös tavallaan raskasta jos unelmoi monista asioista ja ei osaa valita suuntaa mihin lähteä.. Toisaalta unelmaa toteuttamalla ei koskaan voi mennä väärille poluille, koska ne on asioita joita on aidosti halunnut tiettynä hetkenä. Aloin itse kirjoittaa vihdoin matkablogia ja hitsit, että tuntuu hyvältä! Kiitos Vilma inspiroivasta blogista, siun tekstejä on aina ilo lukea 🙂
Samaa mieltä, että välillä on vaikea valita, mihin satsaa. Kiitos Aino kommentistasi! <3
Lovely photos!
Fashion latte with vanilla
Hei Vilma,
ja kiitos taas ihanasta ja ajatuksia herättävästä postauksesta!
Uskoisin, että yksi avain sen tasapainon löytämiseen on hyväksyä se, mitä ainakin itse kutsun ”luonnolliseksi muutokseksi” iän myötä. On mielestäni vähintäänkin normaalia, että ajatukset tavoitteista, niiden eteen tehtävästä työmäärästä, mukavuuden halu, mukavuusalue jne. muuttuvat, kun ihminen vanhenee. Kai sitä voisi kutsua kasvamiseksi. Ihminen vaan muuttuu niin fyysisesti kuin henkisestikin, mieleltään, ja olen itse alkanut kolmeakymppiä lähestyessäni ajatella, että se on ihan ok. Ei tarvitse, eikä kai voikaan olla ikuisesti varhaisaikuinen, tavoitteeseen harhautumatta hakeutuva ohjus 🙂
Hei Päivä, olipa hyvin sanottu. Kiva että tähän postaukseen on tullut monta erilaista näkökulmaa. Kiitos! 🙂
Hyvä postaus, kiitos Vilma! Itse usein, kun kaikki on todella hyvin ja alan tavoitella jotain vielä enemmän, saan muistutuksen että ole tyytyväinen siihen, mitä sinulla on. Elämä laittaa stopin tuolle enemmän tavoittelulle. Joskus elämä järjestää, että enemmän halutessaan käykin niin, että meneekin haaveissaan ”taaksepäin”. Ahneus ja ylpeys jos ovat yhtään läsnä, käy näin. Jos taas menee eteenpäin nöyränä, kiitollisena ja säilyttää tietyn vaatimattomuuden, asiat usein sujuvat 🙂 Hyvää loppuviikkoa <3 !
Kiitos Mariel hyvästä kommentista! Olen kyllä samaa mieltä ahneudesta, nöyryydestä jne.. Pitää olla kiitollinen siitä mitä on. 🙂 Ihanaa loppuviikkoa sullekin! <3
niin totta joka sana!
Ihanaa Vilma että vastasit näin! <3 Just näin asenteet muuttuu 🙂
I just want to say I’m very new to blogging and truly loved you’re website. Most likely I’m going to bookmark your website . You amazingly come with superb posts. With thanks for sharing your web site.