MUKAVUUDENHALU -vihollinen?

17

Thoughts

26.11.2014

IMG_2702 copy Minusta on tullut vanhemmiten mukavuudenhaluisempi. Ennen täytyi herätä aikaisin kouluun ja lukea aineita, jotka eivät olleet suosikkejani. Silti en mennyt kokeisiin ennen kuin osasin ”kaiken”. Jaksoin harrastaa paljon, tein treenejä verenmaku suussa ja kun minun piti lähteä Milanoon mallintöihin ja toimisto käski pudottaa painoa, itsekurini oli saumaton. Ylipäätään lähdin sinne Milanoon, vaikka minua pelotti ja hirvitti. Tein valintoja, jotka eivät olleet siinä hetkessä niin kivoja, päinvastoin, mutta menin ja tein silti.

Nyt tuntuu, että välillä minun on hyvin vaikea perustella ja motivoida itseäni asioihin, jotka tuntuvat raskailta. Jep, en minä makaa sohvalla, katso passiivisena tv-sarjoja tai vedä perunalastuja… Mutta en myöskään jaksa tehdä kaikkia asioita, jotka voisivat olla hyväksi. Esimerkiksi en jaksa katsoa syömisiäni niin tarkasti kuin mielestäni ”pitäisi”, en puskea nousemaan itseäni sängystä aamuyöstä tai suorittamaan opintojani loppuun. Elämästä on tullut liian kivaa. Ei ole enää kunnolla motivaatiota puskea parempaan. Tämä riittää. Tässä, nyt. Mutta elämää on tämänkin vaiheen jälkeen ja monet asiat ovat ohimeneviä. En taatusti olisi tässä pisteessä, jos en olisi ollut aikoinani hyvinkin kurinalainen.

Uskon, että menestyneitä ihmisiä yhdistää lähes aina kyky mennä epämukavuusalueelle, rohkeus, periksi antamattomuus ja sitkeys. Monet tietävät, miten pitäisi tehdä, mutta kyse on siitä saako itsensä puskettua tekemään niin. Kaipaan itseeni taas enemmän henkistä vahvuutta, sitä että en keksi mieleeni tekosyitä, tyydy tai ole pyrkimättä parempaan.

Toisaalta mietin teenkö itselleni karhunpalveluksen, jos alan psyykata itseäni ”parempaan”. Joskus kirjoitin postauksen, itse asiassa melkein pari vuotta sitten, jonka otsikko oli: Oman elämänsä ärsyttävä hallitsija. Silloin toivoin pääseväni perfektionismista eroon. En pitänyt siitä, että onnellisuuteni on niin paljon riippuvainen siitä, kuinka hyvin hallitsen elämää ja toisaalta taas toivoin olevani rennompi.

IMG_2700 copy

Miten löytää tasapaino? Luulen, että täytyy ensin tietää tarkalleen, mitä haluaa. Mitkä ovat unelmat, arvot ja tavoitteet?! Ehkä näiden asioiden pohtimiseen olisi itsekin taas hyvä käyttää aikaa, koska tasapainon voisi löytää siitä, että ne asiat jotka ovat itselleen tärkeitä, antaa niille kaikkensa. Unelmiin ja tavoitteisiin tarvitaan kurinalaisuutta, epämukavuusalueita, ponnisteluja. Muuten ne eivät olisi saavutuksia. Mutta ehkä monissa muissa elämän alueissa voi harjoittaa rentoutta ja armollisuutta.

Toki monien unelmien saavuttaminen, vaatii todella kokonaisvaltaisen elämän hallintaa, mutta voisiko mielen saada muutettua niin, ettei ajattele ponnistuksia hirveänä taakkana vaan mahdollisuutena. Jos mukavuuden tunne tuleekin siitä, että pystyy tehdä asioita, jotka eivät ole helppoja. Tunteella eläjälle mukavuudenhalu voi olla iso este eteenpäin menemiselle. Ajatus on, että elämästä pitää nauttia nyt. Mutta jo osan unelmista toteuttaneena, muistutan, että mikään ei ole sen parempaa. Eli kyllä niiden unelmien ja tavoitteiden saavuttaminen on täysin sen työn arvoista. Mutta ensin pitää kyllä tehdä selväksi itselle, tekeekö töitä asian eteen jolla on itselleen oikeasti TODELLA väliä. Että unelmat ovat omia, ei muiden odotuksia. Jos ei sydämellään seiso tavoitteensa takana, on turha tuntea syyllisyyttä, jos ei onnistu pitämään suunnitelmastaan kiinni.

Hmm..Tällaista ajatusten juoksua tänään… 😀
vp