Olen monesti miettinyt, mistä intohimot ja kiinnostuksenkohteet kumpuavat. Ovatko ne geneettisesti määräytyneitä, tempperamenttisidonnaisia vai ympäristön vaikutuksessa opittuja?

Kun saan käteeni naistenlehden, luen ensin hyvinvointisivut. Kun menen kirjastoon, valitsen luettavaksi ravintoon, psykologiaan tai itsensäkehittämiseen liittyvää kirjallisuutta. Kun valitsen vapaa-ajan tekemiseni, on urheileminen yleensä ensimmäisenä ohjelmassa. Kun luen blogeja, valitsen ne kategoriasta fitness. Hyvinvointijutut ovat iso osa identiteettiäni.

Toisaalta ajattelen kiinnostumiseni johtuvan ympäristöstäni. Kun koko lapsuuden/nuoruuden on viettänyt pesäpallo- ja lentopallokentillä, yleisurheiluhalleissa, voimistelukisoissa, balettitunneilla, urheiluleireillä, aktiivisessa kaveriporukassa -on liikunnasta tullut elämäntapa. Kun siitä taas siirtyi mallimaailmaan, jossa suurimman osan on pelattava ravinnolla pysyäkseen työkunnossa, on selvää että ruokien ravintosisällöt ovat tulleet tutuksi.

Mutta toisaalta on taas jotain, mikä saa minut ajattelemaan asian olevan luonnekysymys. Se, että luin jo 15-vuotiaana Platonin ideaopista lomamatkalla aurinkotuolissa, kertoo ehkä siitä, että luonnostani pohdin filosofisia asioita: ihmismieltä, ruumista, alitajuntaa, niiden yhteyttä, joukossa käyttäytymistä, valintoja, merkityksiä, syy-seurauksia, rooleja, onnellisuutta..

Kokonaisvaltainen hyvinvointi on siis intohimoni ja ”luontainen” kiinnostuksenkohteeni. Kerron tämän siksi, että uudet lukijat tietävät vähän mitä odottaa tässä muotiblogi painotteisessa blogosfäärissä. 🙂 Nyt viimeaikoina olen alkanut kiinnostumaan kuitenkin muodista aikaisempaa enemmän. Mitä enemmän sille altistun, sitä enemmän janoan lisää tietoa. Olen siis ehkä kuitenkin sillä kannalla, että kiinnostuksen kohteet ovat pitkälti opittuja.

-Mikä on sinänsä lohduttavaa. Leikin ajatuksella, että jos altistan itseäni tarpeeksi paljon englannin kielelle, ehkä voisin tehdä siitä itselleni supermielenkiintoista (nyt kun kyseinen kieli on ehdoton heikkouteni). 😉

Vaikka sanoinkin, että muoti on alkanut jonkun verran kiinnostaa, ei tämä tule olemaan muotiblogi. Trendiblogi ehkä. Koska, esittelen täällä liikuntatrendejä ja ravintoilmiöiden uutuuksia.

Minulta kysyttiin juuri, että mitä mieltä olen heraproteiinista. Vastasin, etten tiedä. Että vielä pari kuukautta sitten en olisi koskenut kyseiseen ruoka-aineeseen. Vielä puoli vuotta sitten olin myös lähes kasvissyöjä. Kunnes kuuntelin Sami Sundvikia tarpeeksi ja aloin lisätä lihaa lounaalle ja heraproteiinia palautusjuomaan. Suhtautumistani ravintoon kuvaa kausittaisuus. En ole yhden koulukunnan edustaja. Kuten muodissa, ihmisten käsitys hyvästä mausta muuttuu sesonkien mukaan -tai jos ei nyt ihan joka sesonki, niin ajassa ja paikassa joka tapauksessa. Pysyvää on laadun ja gluteenittomuuden tavoite.

Olen yleisesti kiinnostunut ilmiöistä. Myös ravintoasioissa minua kiinnostaa koittaa kaikkia trendejä. Oli se sitten paleo, pätkäpaasto, detox, kokeilen sitä varmasti jollain mittapuulla.

Toivonkin, että minun antini MyCosmolle ja teille lukijoille on tuoda inspiraatiota keittiöön, uusia ravintoaineita kokeiluun, ajatuksia elämäntapojen vaikutusvaltaisuudesta, uusia lajikokeiluja, treenimotivaatiota, muistutusta, vinkkejä, aikaa itselle. Terveys on kauneutta ja kaunis kokonaisvaltaista hyvinvointa.

Kuva Cosmopolitanin #fitspiration -palstastani.Tässä uusimmassa syyskuun numerossa muun muassa kolme terveellistä juomaa, miksi kannattaa venytellä aamuisin ja miten huoltaa kehoa kotona yms. (Tämän postauksen ruokakuvat kuvailin palstaa varten.)

Kaunista viikonloppua! 🙂

xVilma