Viikko ilman tietokonetta ja lähestulkoon ilman someakin. En olisi uskonut, miten helppoa onkin lomailla, kun vauhtiin pääsee (ja miten vaikea on palata töiden pariin 😉 ). Vaikka tällä viikolla olen jo aloittanut työt, päätin pysyä blogista vielä erossa. Niin kauan, kunnes halusin tulla takaisin. Kiitos teidän ihanien kommenttien Uupumisesta & levosta -postaukseeni, ne auttoivat ymmärtämään ja luottamaan, että blogini kohtalo ei todellakaan ole viikon tai kahden hiljaisuudesta kiinni.

Tämä loma on ollut parasta, mitä olen aikoihin itselleni antanut. Ei vain siksi, että olen saanut oikeasti irtauduttua töistä, nautittua kirjaimellisesti täysillä elämästä ja nauranut ääneen enemmän kuin aikoihin. Vaan myös siksi, että olen oivaltanut asioita. Muistanut paremmin, kuka pohjimmiltani olen, mitkä ovat vahvuuksiani ja mitä minun tulee tehdä seuraavaksi.

Meidän viikon Italia-Slovenia-Itävalta-Saksa road trip oli ihan huikea. Sen ei halunnut päättyvän, joten heti palattuamme iltamyöhään Suomeen menimme vielä porukalla tekemään pestopastaa ja seuraavana päivänä yölenkille… Tuli mieleen jotenkin teiniaika, kun ystäväporukalla tehtiin kaikkea monta päivää putkeen.

En ole vielä täysissä voimissani – mutta en aiokaan palata vanhaan työ- ja elämänrytmiin. Otan tavoitteekseni olla keskeneräinen ja epätäydellinen ihan rauhassa. Me kaikki ollaan tavallaan, ikuisesti, niin miksi siitä pitäisi pyrkiä pois. Haluan tuoda sen mielummin näkyväksi. Kaikki mutkat ja erilaiset tunteet opettavat mua eniten ymmärtämään ja auttamaan muita. Uskon, että sillä on syynsä, miksi erilaisia juttuja kokee.

Nyt olen matkalla Rovaniemelle. Suurimman osan matkasta olen kuunnellut Yoga Girlin pod castia, syönyt eväitä (juustosämpylää, tuorepuuroa ja raakakakkua) ja yrittänyt nukkua. Kesän viimeiset häät. Kesän viimeiset lämpöiset päivät todennäköisesti. Juuri nyt minua ei haittaa ollenkaan syksyn tulo. Vielä viikko sitten haittasi. Olisin vain halunnut jatkaa rentoa, huoletonta Euroopan matkailuani. Nyt eilen keksin jotain, mikä innostaa. Se saa oikein odottamaan syksyä. Kerron sitten, jos homma toteutuu. Mutta olen kyllä sellainen, että aina pitää olla jotain kivaa, mitä odottaa. Unelmia, joita tavoitella.

Tämä asia liittyy hyvinvointiini ja olen siitä oikeastaan eniten kiitollinen tässä lomassa, että olen pysähtynyt ja pystynyt miettimään, mitä oikeasti haluan elämältäni nyt. Olenko menossa suuntaan, johon haluan… Mitä haluan tehdä elämässäni enemmän, millainen ihminen haluan olla? Niin kliseisiä kysymyksiä, johon olen vastannut itselleni sata kertaa, mutta silti – miksi välillä aina liun urilta muualle. Kiireessä minusta tulee kai suorittaja ja jos ympäristö ei ole sellainen, mikä oikeasti on mun arvojen mukainen, alan keskittyä helposti vääriin asioihin. Nyt olen miettinyt arvojani ja sitä, että loppujen lopuksi haluaisin jakaa hyvää, auttaa muita. Mutta on myös totta, että ensin on autettava itseä, että voi auttaa muita. Siksi oma hyvinvointini ja elämän yksinkertaistaminen/hidastaminen on nyt ensin ykkösprioriteetti. 🙂

Listasin muuten neljä vuotta sitten blogiin tärkeimmät ”arvoni” selityksineen. Nuo olivat rehellisyys ja aitous, omien unelmien tavoittelu ja vastuu omasta onnellisuudesta. Ennakkoluulottomuus, ymmärtäväisyys, uteliaisuus, kokeilunhaluisuus ja rohkeus. Auttaminen ja se, että muiden onni ei ole itseltä pois. Fyysinen hyvinvointi ja positiivisuus. Lisäisin tähän nyt vielä ainakin vastuullisuuden. Yritän pitää nämä mielessä mahdollisimman paljon valinnoissani.

Ensi viikolla on yksi keväällä sovittu pikainen työmatka Köpikseen ja koko viikonlopun Flow-festarit. Kivoja juttuja, vaikka tiedostan, että juuri nyt kumpikaan tuskin lisää elämääni sitä, mitä kaipaan. 😉 Mutta sen jälkeen syksyn kalenteri näyttää siltä, että on tilaa laittaa tavoitteet toimeen. Kaikki on täysin käsissäni ja voin vielä vapaasti vaikuttaa siihen, että mihin suuntaan arkeni, työni ja elämäni vien. Millä fiiliksillä te olette aloittaneet elokuun? 🙂

Photos/ Janita (edit by me)