Kun pienistä tuleekin isoja
Siitä asti kun aloin blogata ammatikseni, muuttui suhtautuminen blogisisältöön varovaisemmaksi. Aina olen ajatellut, että haluan postauksissani olevan joku pointti ja olen suhtautunut postausten tekoon enemmän kuin tekisin lehteä, en nettipäiväkirjaa. Mutta toisaalta kaipaan itse blogeihin myös rentoa sisältöä ja omaan tekemiseen sitä, että voin vain jakaa valokuviani tavallisista hetkistä. Ajattelin, että heinäkuu on hyvä aika kokeilulle, jossa blogi siirtyy enemmän kuvapäiväkirjamaiseksi.
Eilen juhlittiin pikkuveljeni rippijuhlia. Oli pakko kaivaa meistä sisaruksista otettu kuva parin vuoden takaa tähänkin… Niin hullua, miten nopeasti perheen pienimäinen on kasvanut. Samaan aikaan vähän haikeaa, mutta niin siistiä. Mitä vanhemmaksi ollaan tultu, sitä enemmän sisaruksista on tullut myös kavereita ja ystäviä. Isosiskoni kanssa ollaan niin saman ikäisiä, että ollaan aina kuljettu yhdessä, mutta nyt tuntuu hauskalta lähteä pian New Yorkiin näiden neljän kanssa, kun kaikkea voi tehdä myös jo omien ”pikku”sisarten kanssa.
Mielestäni on tosi mielenkiintoista nähdä, kun omat sisarukset kasvavat ja muuttuvat. En tiedä, onko teillä omien sisarusten kohdalla samaa, mutta jotenkin sitä pitää alitajuntaisesti nuorempia aina muka niin nuorina ja perään katsottavina. Suojeluvietti ketään kohtaan ei ole yhtä vahva. On hassua, kun sitten yhtäkkiä homma meneekin niin päin, että oma pikkuveli ottaa homman haltuun ja kokkaa loistavan vegaaniaterian illalliseksi, kun itse tekee vieressä töitä – kuten tänä viikonloppuna kävi. Tai kun alkaa miettiä, että pikkusisko aloittaa syksyllä yliopisto-opinnot. Se pikkusisko, joka oli juuri vasta ala-asteella. Tuntui myös niin oudolta, kun yksi kerta vain Suomeen pitkästä aikaa tullessani, oli tämä nuorimmainen kasvanut pidemmäksi ja tunsinkin itseäni meidän ”vauvan” vieressä lähes lyhyeksi. 😉
Olen kiitollinen, että olen saanut kasvaa niin lähellä niin erilaisia persoonia. Olen oppinut havaitsemaan, että olemme jokainen omia persoonia, vaikka kasvatus ja ympäristö olisikin kutakuinkin samoja. Nää tyypit on parasta. ♥
8 Comments
Tosi kiva postaus! Pidän blogeissa näistä päiväkirjamaisista bloggauksista, ne tekevät bloggaajasta jotenkin enemmän ”oikean ihmisen” pelkän julkkiksen/blogipersoonan sijaan. Luen siis mielelläni blogiasi nyt heinäkuussa 😉
Itselläni on 3 sisarusta ja olen samaa mieltä, että on kyllä iso rikkaus olla kasvanut erilaisten persoonien ympäröimänä. Sisarukset ovat parasta<3 Huippua, että lähdette sisarusten kesken reissuun, ehkä mekin joskus uskaltaudumme!
Kiitos paljon Ems ihanasta kommentista! Sisarukset on kyllä parasta, kiva jos sullakin on monta! <3 🙂
Ihana postaus!
Ja sun tummempitukkaisella siskolla on super kivan näköinen mekko! Osaatko sanoa että mistä se on?
Kiitos Milja! <3 🙂 Mekko on kuulemma kahdella eurolla kirpparilta. 😉
Wow, ihana mekko! Mistä olet löytänyt sen? ?
Kiitos Nina! 🙂 Ostin sen nyt, kun tulin Suomeen Zaran alesta. 🙂
Ihana postaus ja ihana perhe! Sun asu on todella kiva, mistä olet hankkinut noi kengät?
Kiitos paljon M! 🙂 <3 Ostin kengät vuosi sitten keväällä Italiasta. Ne ovat Alexander McQueenin. 🙂