Kuinka joogasta tuli intohimoni
Rakastan joogaa. Joka päivä nykyään enemmän ja enemmän. Kokeilin joogaa ensimmäistä kertaa joskus reilu 10 vuotta sitten voimisteluleirillä. Sen jälkeen kävin välillä kuntosalien joogatunneilla, mutta jooga ei ollut mitenkään boomi vielä Suomessa. Siitä ei mielestäni puhuttu paljon, eikä tarjontakaan ollut ainakaan Helsingin ulkopuolella kummoinen. Koin joogan tosi helpoksi, koska vanhana voimistelijana tasapainoni, kehonhallintani ja liikkuvuuteni olivat jo aika hyvällä tasolla. Pidin joogasta, mutta en ymmärtänyt miten siihen voisi hurahtaa. Olihan se niin paljon yksitoikkoisempaa kuin tanssi – eikä siinä saanut onnistumisen elämyksiä mielestäni. Eikä se ollut mitenkään hauskaa. Hmm… olin niin väärässä kaiken kanssa.
Sitten menin Hampuriin 19-vuotiaana reiluksi kuukaudeksi. Saksassa jooga tuntui olevan jo isompi juttu ja otin pari yksityisjoogatuntia. Opettaja oli joogaan syvästi perehtynyt ja ymmärsin, että aika usein kuntosalien joogatunnit eivät anna parasta käsitystä joogasta. (Myöhemmin olen kyllä ollut myös loistavilla tunneilla kuntosaleilla.) Tuo saksalainen joogaopettaja myös sanoi, että liikkuvuuteni riittäisi moniin asanoihin, mutta tarvitsen lisää voimaa. Kävin kuntosalilla aika ahkerasti, joten ihmettelin vähän, eikö voimani muka riitä joogaan?! Keskityimme myös oikeasti hengitykseen ja opettaja kertoi minulle, mihin mikäkin asana vaikuttaa. Tosin en ymmärtänyt englanniksi kaikkea, mutta sain jo vähän eri käsityksen joogasta. Se on paljon muutakin – tai ennen kaikkea muutakin – kuin liikkuvuus ja notkeus. Salaa aloin miettiä, että oma joogastudio olisi mun unelma.
Muutin Helsinkiin ja kokeilin eri joogastudioita ja opettajia. Välillä tulin tunnilta innosta hyppien ”tätä rupean tekemään säännöllisti, tää on mun juttu”. Välillä taas mietin, ei sittenkään. Yli 90 minuutin hot jooga -tunneilla minulle tuli huono olo, ja astangajoogassa kaipasin vaihtelua. Harrastin enemmän tanssia, koska halusin jotain luovaa ja jännittävämpää.
Kunnes löysin online joogatunnit. Ensin Yoogaian, sitten youtube- ja instagramvideot ja sitten lopulta suosikkini Oneoeight -sivuston. Ja kirjat. Ymmärsin, että jooga todellakin haastaa minut ja olen ihan lasten kengissä vielä. On niin paljon mitä en osaa, mitä en tiedä ja mitä haluan joogan avulla henkisesti saavuttaa. Koin, että jooga voikin olla luovaa ja hauskaa. Ymmärsin, että joogassa ei olekaan kyse siitä, kuinka vaikeita asentoja pystyy tekemään. Ei ollenkaan!!
Kun aloin harjoitella joogaa kotona yksin, sain paremman yhteyden itseeni ja ympäristööni. Kun tein joogaa rauhassa omaan tahtiini, pääsin niin paljon syvemmälle joogaharjoittelussa. Joogahetkeni alkoi tehdä ihmeitä mielelleni ja ajattelulleni. Monella tapaa, ja tästä ehkä toisessa postauksessa lisää. Sitä ei turhaan sanota, että jooga on fyysinen, mentaalinen ja spirituaalinen harjoitus. Voisin nykyään muuttaa blogini vaikka joogablogiksi, koska minulla on niin paljon, mitä haluaisin aiheesta kirjoittaa ja oppia.
Mutta summa summarum, joskus ihmettelin, miten joogasta on tullut sellainen boomi. En ymmärtänyt ihan sitä, miksi ihmiset hurahtavat siihen niin kovasti… No nyt olen yksi niistä, vaikka mikään uskonto se ei minulle ole. Olen vain voimistelun jälkeen löytynyt ensimmäistä kertaa lajin ja elämäntavan, johon haluan ”antaa kaiken itsestäni” ja jota haluan harjoittaa päivittäin sen itsensä takia. Joogasta on tullut intohimoni, sellainen kuin esimerkiksi valokuvaus tai ravinto-asiat ovat minulle olleet. Ja jotenkin minulle tulee hyvä ja rauhallinen olo siitä ajatuksesta, että tapahtuipa elämässäni mitä tahansa, minulla on jooga. Aina voin mennä joogamatolleni. Olen varma, että joogasta en enää luovu! 🙂 ♥
Huomenna vastaan saamiini kysymyksiin joogan aloittamiseen liittyen, joten pysykää kuulolla, jos aihe kiinnostaa! 🙂
Ps. Flow-lipun arvonta on nyt päättynyt, kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Yhden päivän Golden Area -lipun Flow festareille voitti nimimerkki Saija. 🙂
17 Comments
Jooga on totisesti ihan muuta kuin notkeutta. Se on itsensä kuuntelua ja läsnäoloa 🙂
Hyvin tiivistetty! 🙂 <3
Oi tiedän niin ton tunteen. Itse olen ollut enemmän ja vähemmän joogan tiellä viimeiset 8 vuotta ja siihen kuuluu kaikkea ”onpa kivaa venyttelyä” -tunteista aina tajunnan laajenemis- ja universaalin yhteyden kokemiseen! Jooga on aika hurja laji, vaikka monet mieltään sen urheiluksi, on se kyllä kaikkea muutakin (kuten tanssikin ja itsekin tanssijana tämän eron ”urheilun” ja toisen tyyppisten lajien välillä ymmärrän). Jooga nostaa kehosta kaikki ”haudatut” tunteet, joiden kohtaaminen voi olla raskastakin. Välillä nauroin joogan jälkeen hulluna, välillä itkin. Kävin lopulta jopa jooga-ohjaajakoulutuksessa ja pääsin todella syvälle sellaiseen zen-tilaan, että tuntui hetken kaikki kapitalistinen hömpötys niin turhalta että teki mieli jättää päivätyöt. Vuosia sen jälkeen löysin kuitenkin tasapainon, jossa molempia puolia tarvitaan, eli fyysistä ja henkistä mielihyvää -juhlaa ja joogaa sopivassa suhteessa. Tiedän tuon tunteen myöskin, että joogamatolle voi aina tiukan hetken tullen palata. Vaikka fyysisesti en harjoitakkaan enää päivittäin joogaa, paitsi rauhottavien liikkeiden muodossa, siitä on jäänyt tietyntyyppinen mentaliteetti elää. Joogan avulla ymmärretty yhteys kaiken elävän kanssa on tärkein oppi jonka olen elämän varrella saanut.
Ihana kommentti, kiitos Sanna! 🙂 <3
Ihana postaus! Itse en myöskään aiemmin ymmärtänyt joogainnostusta, ja tuskailin aina kuntosalin joogatunneilla hankalissa asanoissa miettien miten ihmeessä tässä on muka tarkoitus rentoutua. Mutta sitten löysin Yoga with Adrianen YouTubesta ja aloin tehdä joogaa kotona ihan vain omassa rauhassa. Ja nyt jooga kotona voittaakin jo usein salille tai tanssitunnille lähdön! xx
http://www.shakespeareandsparkle.com/
Kiitos Jenni kun kommentoit! Mäkin oon tehnyt muutaman Adrianen videon youtubesta, kun joku lukija sitä joskus suositteli! 🙂
Oli mukava lukea ajatuksiasi joogasta. Paljon samankaltaisia asioita olen itsekin miettinyt. Joogan harrastaminen on upea matka itseen. Olen sinun tavoin kokeillut useita eri suuntauksia ja online-tunteja myös. Tuntuu, että kuin vaivihkaa joogaamisen myötä on alkanut hyväksyä oman kehonsa juuri sellaisena kuin se on ja olemaan kiitollinen kaikesta mihin se pystyy. Mielestäni jooga on hieno laj, koska se pitää niin nöyränä. Vaikka saattaa teknisesti kehittyä paremmaksi jossain asanassa, on vain päiviä jolloin se ei onnistu. Jooga on opettanut kuuntelemaan omaa kehoa ja arvostamaan liikuntaa hyvinvoinnin keinona, eikä vain keinona kohottaa kuntoa. Olisi mukava lukea jatkossakin ajatuksiasi joogaan liittyen 🙂
Totta joka sana! 😉 Varmasti lisää joogajuttuja tulossa, kiitos Sini kommentista!
Kiitos tästäkin päivityksestä ja siitä hyvästä olosta ja inspiraatiosta mitä blogistasi saan. Olisi tosi kiva jos tekisit postauksen mistä mainitsit, miten jooga on vaikuttanut sinun mieleen ja ajatuksiin, henkiselle tasolle:)
Kiitos Kristiina!<3 Teen postauksen vielä tuosta, miten jooga on vaikuttanut ajatuksiini ja mieleeni. 🙂
Aivan ihana teksti Vilma!
Yhdyn siihen että päivittäinen joogahetki tekee ihmeistä mielelle. Olen joogan kautta oppinut niin paljon itsestäni ja samalla löytänyt jonkinlaisen sisäisen rauhan.
Ihanaa että vinkkasit OneOeight sivustosta, sillä minäkin viihdyn paremmin kotona omalla matollani 🙂
xx
http://mariannelle.com/
Ihana kuulla! Kiitos Marianne kommentista! 🙂 <3
Hei,
Mitä suosittelisit ihmiselle, joka ei taivu _yhtään_? Vuosien venyttelyn jälkeen en vieläkään saa edes käsiä lattiaan. Tämä kankeus-ongelma on monella isäni suvussa joten lienee rakennekysymys. Kävin kerran joogatunnilla ja piti lähteä kesken pois, kun en päässyt edes aloitusasentoihin ja jokainen liike sattui. Opettajakin näytti hämmästyneeltä. En ymmärrä, miten joogassa voi kehittyä ja päästää energian virtaamaan jos edes yksinkertaisimmat istuma-ja seisoma-asennot eivät onnistu alkuunkaan ja pitää koko ajan seistä sitten vähän kierossa.
Hei Lisa ja kiitos kommentista! 🙂 Hmm… ehkä fysioterapeutti voisi osata auttaa tähän? Tai suosittelen kokeilemaan myös jotain toista joogaopettajaa, jos et ole sitä jo tehnyt.. 🙂 En osaa nimittäin mitään varmaa vinkkiä sanoa, kun en ole mitenkään alan ammattilainen, mutta itse suosittelisin kokeilemaan blokkeja ja joogavyötä helpottamaan liikkeitä. Alkuun voit käyttää vaikka kirjoja ja huivia tilalla, mutta tosiaan olen melko varma, että saisit venytettyä paremmin itseäsi apuvälineiden keinoin. Myös seinä ja tuoli ovat hyviä apuvälineitä. Tällöin voit myös rentouttaa lihakset helpommin ja pysyä venytyksessä pidempään. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan lempeää Yin-joogaa!
Kropan kireys ei aina ole myöskään pelkästään lihasten kireyttä vaan monesti lihaskalvot voivat olla tiukat ja joustamattomat. Suosittelen siis ottamaan foam rollauksen rutiiniksi! 🙂
No okei tää nyt viimeistään saa mut vakuuttumaan, että joogaamista kannattaa kokeilla. 😀
Haha, ihana Lotta! Kiva kuulla! 🙂
Olen itse vasta aivan lähiviikkoina tutustunut joogaan ja pitkästä aikaa koen todella suurta innostumista jostain liikunnasta! Olen ollut juuri niitä ihmisiä, jotka uskovat kunnon hikitreeniin ja sen jälkeen tulevaan hyvänolon tunteeseen, mutta mitä enemmän ikää on tullut (ja mitä kankeammaksi olen muuttunut :D) olen alkanut suhtautua aivan eri tavalla hitaampaan liikuntaan ja joogaan.
Tuli sellainen tunne, että kaikelle on aikansa ja paikkansa ja asiat tapahtuvat kun olet valmis ottamaan ne vastaan. Viimeksi eilen illalla tein hyvän yön joogan ja ajattelin, että nyt äkkiä nukkumaan että voin tehdä pian aamujoogan, haha. Ihanaa, tälläiset tunteet saavat rakastumaan elämään entistä enemmän.