Kohti parempaa ihoa – sinkki

22

Beauty

28.10.2013

Kiitos kaikille ihanista kommenteista E-pillerit ja iho –postaukseen. Päätin aloittaa tämän Kohti parempaa ihoa –sarjan vähän nurinkurisesti sinkistä. Nurinkurisesti, koska ensin pitäisi tietysti olla isot linjat kunnossa ruokavaliossa, mutta palaan niihin myöhemmin. Halusin nyt kirjoittaa sinkistä, koska se oli ratkaiseva ”löytö” minun kohdallani.

Aloitin syömään sinkkilisää nimittäin noin kolme viikkoa sitten ja tuntuu, että se alkoi heti auttamaan. Voi olla, että tämä johtuu muustakin, mutta kaiken järjen mukaan ei: sinkin tärkeimmät lähteet ovat nimittäin osterit, maksa, naudanliha, sianliha, maitotuotteet ja (täysjyvä)viljatuotteet. Ja kuten blogiani seuranneet tietävät: en käytä juuri ollenkaan lehmänmaitoa tai viljatuotteita. Punaista lihaakin vähän.

Olen luullut, että olen pitänyt hyvän huolen eri ravintoaineiden saannista (rajoituksistani huolimatta), mutta jotenkin sinkki oli jäänyt. Nyt selasin eri vitamiinien ja hivenaineiden lähteistä kertovaa opusta tarkoituksena tutkia, onko jokin sellainen ravintoaine, jonka lähteitä syön vähän. Sinkki pomppasi silmääni. Ja yhdistin sen heti ihooni ja hauraisiin kynsiini, jopa kasvisyöntikokeiluni aikana lähteneisiin hiuksiini. Olin nimittäin kuullut, että monet olivat saaneet apua akneen sinkin avulla, mutta en ajatellut kärsiväni sen puutoksesta. 

Usein vain todetaan, etteivät suomalaiset kärsi yleensä sinkin puutoksesta. Ei ehkä varsinaisesta puutoksesta, mutta paljon enemmänkin sitä voisi saada. Erityisesti riskiryhmään kuuluvien tulisi mielestäni tarkastaa sinkin saantinsa, jos mahdollisesta vajauksesta näkyy merkkejä. Puute voi ilmetä monin tavoin: huono iho, akne, heikot kynnet ja hiukset, makuaistin häiriöt, infektioalttius, allergiataipumus, huono yleiskunto, sairastelualttius.

Riskiryhmään kuuluvat vegaanit, laihduttajat, vanhukset, lapset ja nuoret, alkoholin suurkuluttajat, yksipuolisesti syövät, odottavat ja imettävät naiset, diabeetikot, allergikot, reumaatikot, syöpäpotilaat, unihäiriöiset, munuaispotilaat, keliakiaa sairastavat ja rautavalmisteita käyttävät.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan sinkkiä tulisi saada aikuisilla naisilla n. 7mg/vrk ja miehillä 9mg/vrk, raskaana olevilla ja imettävillä tarve on hieman suurempi. Suoraan sanoen itse ajattelen, että nämä ovat yleensä alakanttiin määriteltyjä lukuja ja esim. D-vitamiinia syön moninkertaisesti suosituksen määrän. Suomalaiset saavat sinkkiä keskimäärin: naiset 10mg/vrk ja miehet 13,6 mg, mistä voi mielestäni päätellä, että monet yksilöt ovat saantisuositusten alarajoilla. Suurimmaksi hyväksytyksi päiväsaanniksi valtion ravitsemusneuvottelukunta on määritellyt 25mg/vrk, joten yhden sinkkitabletin ottaminen ei varmasti ole haitallista, mutta siitä voi olla apua juurikin ihon kuntoon.

Yleensä sinkkitableteissa annostus (mitä olen katsonut) on 10-30mg. Noita suurempia määriä voi varmasti käyttää kuuriluontoisesti melko turvallisesti. Joidenkin tutkimusten mukaan 90-135mg sinkkiä päivässä on auttanut merkittävästi aknen oireisiin. Suosittelen kuitenkin aloittamaan vaikka ihan 10 mg, ja katsomaan onko jo sillä positiivisia vaikutuksia.

Verrattuna muihin kivennäis- ja hivenaineisiin sekä raskasmetalleihin sinkin myrkyllisyys on vähäinen. Elimistöön imeytynyt ylimääräinen sinkki erittyy nopeasti pois esim. hikoamisen yhteydessä. Sinkki ei aiheuta mutaatioita, syöpää eikä sikiövaurioita. Erään lähteen mukaan lääkärit määräävät yleisesti sinkkiä muun muassa säärihaavan hoitoon 45-90 mg/vrk, jota pidetään turvallisena (luultavasti vain hetkellisessä käytössä).

Yli 150 mg:n päiväannos voi jatkuvassa käytössä aiheuttaa anemiaa ja alentaa HDL-kolesterolia. Yli 300 mg:n päiväannokset saattavat alentaa veren kuparipitoisuutta ja aiheuttaa pahoinvointia. Tämä vain osoituksensa siitä, että 7mg sinkkiä päivässä ei ole kovin paljoa.

Helposti vedotaan, että kyllä ruuasta saa tarvittavat vitamiinit, mutta se ei aina ole niin yksioikoista. Vain 15-40% ravinnon sinkistä imeytyy elimistöön ja monet muutkin syyt voivat vähentää ravinnon sinkin biologista hyväksikäyttöä, kuten maha-suolistosairaudet, infektiot, stressi sekä tapaturmat.

Sanotaan esimerkiksi, että parapähkinä sisältää kasviskunnan tuotteeksi paljon sinkkiä. Syön lähes joka päivä muutaman parapähkinän seleenin turvaamiseksi (parapähkinä on paras seleenin lähde). No voisinhan nyt ajatella, että saan varmasti sitä kautta myös sinkkiä. Tietyt kivennäis- ja hivenaineet vaikuttavat kuitenkin haitallisesti sinkin imeytymiseen ja biologiseen hyväksikäyttöön: magnesium, kalsium, fosfori, kupari, nikkeli, rauta ja SELEENI toimivat sinkin vastavaikuttajina. Eli tuskin parapähkinöistä sinkin suhteen on hirveästi iloa.

Kannattaa myös huomioida, että eläinperäinen proteiini parantaa sinkin hyväksikäyttöä ruoassa, kun taas vilja- ja kasvisvalmisteiden fytaatit heikentävät sitä.


Ravintolisät eivät korvaa aitoa, puhdasta ja monipuolista ruokaa. Vatsan on kyettävä pilkkomaan vitamiinit hyvin imeytyvään muotoon ja, jos vatsan hyvinvointi on huono muun ruokavalion seurauksena, ei lisäravinteista ole juurikaan iloa. Suosittelenkin koittamaan sinkkitabletteja nimenomaan täsmähoitona, jos iho tarvitsee apua tasapainon löytämiseen. Varmuuden vuoksi pillereiden napsiminen on vähän kyseenalaista.

Haluan muistuttaa, etten ole alan ammattilainen ja vaikka käytän lähteenä useita luotettavana pitämiäni lähteitä, ja olen käyttänyt aikaa asiaan perehtymiseen, ei kaikkea kannatta aina niellä kyseenalaistamatta. Paras kun otat vielä itse asioista selvää, jos koet tarvitsevasi sinkkilisää ja haluat ottaa sen käyttöön. 🙂

xVilma

Lähteet:
Hormonitasapaino-kirja, eri lisäravinteiden valmistajat
http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/attachments/vrn/ravitsemussuositus2005.fin.pdf
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=134

http://www.sinkki.com