Olen aina ollut hyvin kiinnostunut menestykseen vaikuttavista tekijöistä ja menestyneiden ihmisten tarinoista. Olen kertonut myös täällä blogissa, kuinka parikymppisenä elämääni mullistavat kirjat kuten Brian Tracyn Menestys ja Onnellinen elämä. Tai Dale Carnegien Kuinka saada ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa? Nuo saivat ajattelemaan, että haluan tehdä intohimostani työn. En ollut ajatellut koskaan aikaisemmin...

1.Päässäni on yhtäkkiä pieni kalju kohta jakauksen kohdalla keskellä päätä. Mietin ihmeissäni, mistä tämä läikkä on tullut… Kunnes tajusin, että mitä todennäköisemmin päälläseisonnasta, jota olen tehnyt varsin paljon viime aikoina. Onko jollain muulla käynyt näin? Joogamattoni on tehty ekologisesta luonnonkumista ja sen pito on ihan älyttömän hyvä… Nyt aloin...

Olen tänä kesänä törmännyt tilanteisiin, jotka ovat saaneet minut miettimään, kuinka aidon kuvan some minusta antaa. Livenä, jos minut näkee, olen todennäköisesti hyvinkin aito. En osaa peitellä tunteitani tai sitä kuka olen, olen avoin kuin kirja ja hölötän helposti. Olen juuri se, kuka olen, enkä yritä esittää tippaakaan mitään...

Viikko ilman tietokonetta ja lähestulkoon ilman someakin. En olisi uskonut, miten helppoa onkin lomailla, kun vauhtiin pääsee (ja miten vaikea on palata töiden pariin 😉 ). Vaikka tällä viikolla olen jo aloittanut työt, päätin pysyä blogista vielä erossa. Niin kauan, kunnes halusin tulla takaisin. Kiitos teidän ihanien kommenttien Uupumisesta...

En ole tyyppi, joka peruu sovittuja juttuja, saati sellaisia, mihin liittyy työt tai muut henkilöt. Olen tunnollinen ja menen, silloinkin kun ei jaksaisi tai huvittaisi. Koen, että monessa asiassa huono omatunto ja syyllisyyden tunne on raskaampi taakka, kuin suoritus. Silti olen äärimmäisen tarkka kuuntelemaan kehoani ja analysoimaan sen tuntemuksia....

Mietin tässä, että miten tässä näin kävi: matkustamisesta ja eri maista on tullut suurimpia intohimoni kohteita. En koskaan haaveillut ulkomailla asumisesta, saati jatkuvista työreissuista. Matkustin ensimmäistä kertaa lentokoneella ekaluokkalaisena ja siitä lähtien teimme perheen kanssa pakettimatkan vuoteen: Turkkiin, Kanarialle, Kreikkaan tai Kyprokselle. En mennyt vaihtoon, kielikurssille tai interreilaamaan. Enkä edes...

Joillekin tämän sana epämukavuusalue nostaa kuulemma karvoja pystyyn. Minulle päin vastoin. Kehitystä ei tapahdu ilman, että voittaa pelkoja tai tekee aluksi epämiellyttävältä tuntuvia asioita. Myöskään usein upeimpia kokemuksia ei synny näkemättä vähän vaivaa. Oikeastaan, jos kokee jonkun asian olevan epämukavuusalueella, se on ainakin itselleni eräänlainen merkki. Kyseinen asia voi...

– Kirjoitan tätä postausta puhelimella. Olen alkanut ihan viime aikoina kirjoittamaan postauksia puhelimen muistioon. Ja taidanpa ottaa nyt säännölliseksi tavaksi. Tuntuu kuin kirjoittaisi itselle enemmän, ja siksi teksti tuntuu soljuvan. Siirrän nämä sitten täältä wordin oikoluvun kautta blogipohjaan. – Olen vähän kaivannut bloggaamiseni alkujuurille. Ja tämän juhannuksen aikana päättänytkin,...

Aloitin kirjoittamaan tätä postausta viikko sitten lauantaina Seinäjoella… ”Ostolakko. Ajatus, joka pyörii nyt mielessä. Ahdistus turhasta tavarasta, siitä määrästä. Ilmastonmuutos. Oman itsensä kadottaminen, tai muuttuminen. Tänään aamupala pöydässä puhuimme maapallon tilasta, kuten niin usein perheeni ja sisarusteni kesken. Kasvis- ja vegaaniruuasta, merenpinnannoususta, ostoskäyttäytymisistä, lentämisestä ja luomusta, teollisuudesta ja ihmisistä....

Viisi vuotta sitten otsikoin postaukseni samalla tavalla. Olin elämässäni isojen päätösten äärellä. En ollut vielä tavannut nykyistä poikaystävääni, en ollut koskaan asunut ulkomailla, en vielä blogannut ammatikseni… Silloin postauksen loppuun kirjoitin, että pohdintani ei liittynyt mihinkään tiettyyn asiaan, vaan yleisesti elämään. Mutta kyllähän se oikeasti liittyi. Lopetin postauksen sanoihin:...

Luulin pitkään, etten pelkää suunnilleen mitään. Ehkä korkeintaan epäonnistumista tai sitä, etten eläisi täysillä. En silti oikein tajunnut, että pelko ohjailisi jotenkin elämääni. Viime aikoina olen havahtunut tajuamaan, että kyllä pelkään tiettyjä asioita. Ja kyllä, ne vaikuttavat tekemisiini, mutta ennen kaikkea tunteisiini. Rehellisesti kerrottuna olen ollut parin kuukauden ajan...

Selasin eilen blogini analytiikkaa ja katsoin, mitkä ovat olleet viimeisen puolen vuoden aikana luetuimpia postauksiani. Selvästi kaikki elämänmuutoksiin liittyvät postaukset nousivat kärkeen ja nyt kun noita luin, niin vähän huvitti… Viime elokuussa Belgradiin muuttaessamme, en olisi koskaan voinut arvata, että muutan puolen vuoden päästä Suomeen. Sekä siinä välissä taas...