Koen, että joogapolkuni on vasta alussa: on valtavasti asioista, mitä en vielä tiedä, osaa tai tunne. Kuitenkin jo nyt tämä matka on antanut ja opettanut paljon. Haluan kirjoitella vähän taustojani joogan parissa, jos ja kun tänne on löytänyt lähiaikoina uusia lukijoita. Kuten olette varmasti huomanneet, jooga-aiheiset postaukset ovat lisääntyneet blogissani ja luulen, että suunta on yhä enemmän tämä. 🙂

Olen oppinut joogan avulla näkemään itseäni erilailla – lempeämmin. Olen ollut vuosia tosi ankara itselleni ja kropalleni. Ehkä tulen tekemään tästä lähiaikoina omaa postausta, mikäli aihe kiinnostaa?! Joogan avulla olen oivaltanut, miten oma kehoni kertoo asioita. Se on viisas mekanismi ja upea järjestelmä. Olen oppinut kunnioittamaan vartaloani ja keskittämään huomioni enemmän sisimpään ulkoisen sijaan – kiinnostumaan siitä, miltä mikäkin tuntuu, ei miltä näyttää. Jooga muistuttaa minua tärkeistä asioista ja arvoista. Joogaharjoitukseni on melkein ainut hetki päivässä, kun muistan keskittyä hengittämiseen ja kun minulla ei ole kiire mihinkään.

Matolla otan aikaa itselleni ja hyvinvoinnilleni. Yhä suorittaja minäni ottaa välillä vallan, jolloin keskityn vain asanoissa edistymiseen, ulkoisiin askeliin. Tavoitteenani on kuitenkin oppia hallitsemaan mieltäni ja ajatuksiani paremmin, olla tasapainoisempi. Minussa on herännyt myös siemen, että haluaisin jo nyt levittää sitä hyvää oloa, minkä jooga on antanut. Haluaisin, että kaikki voisivat kokea joogan ilon ja positiivisen vaikutuksen elämään.

Joogaa kokeilin ensimmäisen kerran joskus 12 vuotta sitten, jolloin ajattelin sen olevan ihan liian rauhallista minulle. Kun elämä on muuttunut kiireisemmäksi, nimenomaan tuo rauhallisuus on parasta. Muistan, kun kävin joskus 19-vuotiaana Saksassa yksityistunnilla. Joogaopettaja kertoi minulle, että liikkuvuuteni on hyvällä tasolla, mutta tarvitsen lisää voimaa. Luulin olevani tosi hyvässä kunnossa, olenhan aina urheillut paljon. Tuo haastoi minua, sillä kehon kannatteluni ei riittänytkään kaikkiin asanoihin. Tajusin, että jooga on fyysisesti loputtomasti haastavaa. Aloin käydä joogassa useammin, mutta alkuun se oli minulle vain treenimuoto.

Englannissa asuessamme löysin joogasta paljon muutakin kuin yhden tavan muiden joukossa pitää kehoani fyysesti hyvässä kunnossa. Oikeastaan joogasta tuli intohimoni ja osa elämäntapaani. Meditoin, jätin lihan pois ruokavaliostani, kirjoitin ja kuvasin jooga-aiheisia juttuja blogiini ja someen, kävin ayurveda konsultaatiossa ja joogafestivaaleilla, aloin lukea ja seurata joogajuttuja sekä tutustua muihin saman henkisiin ihmisiin. Joogasin lähes päivittäin ja siitä tuli lempihetkeni päivässä. Minulla oli matto aina valmiina levitettynä olohuoneessa. Pienillä paikkakunnilla asuminen ulkomailla sekä jatkuva muuttaminen ja reissaaminen, vaikeuttivat vuosia päämäärätietoisen harjoituksen muodostumista. En ole pystynyt vasta kuin kesästä asti käydä toistuvasti tietyillä tunneilla ja opettajilla. Toisaalta on tullut kokeiltua kaikenlaista.

Online-tunneilta olen oppinut, miten voin koostaa harjoituksen – miten eri tyylilajit eroavat toisistaan. Olen oppinut, mitä joogavälineillä voi tehdä ja mihin teoriassa esimerkiksi alaspäin katsovassa koirassa tulisi huomion kiinnittää. Pari kolme vuotta harjoittelin pääosin niin, ettei kukaan korjannut asentojani, antanut palautetta, huomauttanut yliojentuvista raajoistani tai kertonut, mikä tekniikka voisi auttaa eteenpäin. On ollut yksinäistä yrittää lukea asioita netistä tai kirjasta ilman vuorovaikutuksellista keskustelua. Opin kuitenkin ottamaan vastuun omasta harjoituksestani ja joogaamaan itsenäisesti. Tieto siitä, että minulla on aina mattoni ja harjoitukseni, lohduttaa minua. Tuli mitä tuli, missä päin maailmaa vaan, voin turvautua omaan rutiiniini.

Varsinkin viime aikoina olen huomannut, miten iso merkitys edistymisen kannalta kuitenkin hyvällä opettajalla on. On tärkeää, että joku välillä haastaa tekemään toisin kuin on tottunut. Ja on niin ihanaa saada opettajan kontakti, tuki ja kokemus avuksi. Siksi ehkä itsekin haluan joogaopettajaksi.