Olen ollut jo reilun viikon Suomessa?! Vitsit aika juoksee! Minulla on vielä useita kuvia Italiasta, joten varmasti välillä palaan haaveilemaan kuvien maisemiin… Minulta kysyttiin Italian ruokakulttuurista postausta. Olen jo monesti maininnut, kuinka ihastunut siihen olen ollut: minusta on tullut vastoin odotuksia italialaisen ruokakulttuurin fani. Miten gluteenitonta ruokavaliota suosivalle pääsi näin käymään… Pitsan ja pastan maa?!

No kuten olen sanonut, reissujeni myötä ruokavalioni on muuttunut niin, että ainut minkä suhteen olen ehdoton on laatu. Vaikka valitsenkin aina mieluiten gluteenitonta ja maidotonta, olivat ne Italiassa joka viikko jossain määrin ruokavaliossa mukana. Mutta ennen kaikkea haluan syödä yksinkertaista ja laadukasta ruokaa -ja juuri siitä italialaisessa ruokakulttuurissa on kyse.

Jos minun pitäisi päättä nyt top 5 ruokani italialaisesta ruokakulttuurista ne olisivat:

1. risotto (sieni ja kurpitsa)
2. tiramisu
3. gelato (italialainen jäätelö)
4. juustot (erityisesti kovat pitkään kypsytetyt juustot kuten parmesaani)
5. paistettu radicchio

Prodo (eli lihaliemi) ja gnocchit yllättivät positiivisesti, myös prosecco ja paikallinen pitsa maistuivat, vaikka Suomessa en kummastakaan juurikaan välitä. Polentaa tai kastanjoita en muualla ole syönyt, mutta viime reissuilla ne ovat tulleet hyvinkin tutuiksi. Yli päätään pidän siitä, että ruokailuun annetaan Italiassa aikaa ja se on perheen yhteistä aikaa, jota arvostetaan. Kuitenkin myös Italiassa viimeisten vuosikymmenien aikana ruokakulttuuri on muuttunut huomattavasti. Meille niin tuttu ”nopeasti ja helposti” tyyli on alkanut kuulemma näkyä yhä enemmän. Mutta raaka-aineet haetaan toreilta, leikkeleet leikataan kaupassa lihakimpaleesta, juustot ostetaan tiskeiltä ja leipä tuoreena. KAIKKI maistuu herkulliselle.

Jos pitää keksiä asia, mistä en niin pidä, tulee mieleen aamiainen. Blogini lukijat tietävät, että rakastan kunnollisia ja monipuolisia aamupaloja, mutta Italiassa tämä korvataan yleensä pikaisesti espressolla tai cappucinolla sekä cornetolla (makealla voisarvella). Muutenkin italialaisille tyypilliset pasticcerioiden pikkuleivokset, pastet ja briochet eivät olleet niin makuuni.

Vaikka aikaisemminkin Italiassa olen viettänyt yhteensä puoli vuotta, olen vasta nyt tämän kesän ja syksyn aikana päässyt sisään italialaiseen ruokakulttuuriin. On vain melko eri asia elää Milanossa mallikämpässä kuin maaseudulla paikallisten keskellä. Varmasti tuon myös Italiasta saatuja vaikutteita omaankin keittiöön.

Millaisia kokemuksia teillä on Italian ruokakulttuurista? Mitkä ovat teidän suosikit? 🙂