Hiljaisuuden hienous

38

Thoughts

05.07.2017

 

Nämä kuvat Venetsiasta gondolin kyydistä tuo mieleeni lapsuuden Taikajoen Särkänniemessä. Mielestäni se oli silloin maailman tylsin ”laite”, vene vain lipui tyynesti reittiä pitkin.

Minulta otti aikansa löytää hiljaisuuden kauneus. Suurimman osan ajan elämästäni olen ajatellut, että puhuminen on keino saada ihmiset lähemmäs, korjata väärinymmärrykset ja erimielisyydet. Ajattelin, että keskustelu on keino löytää vastaukset. Olen aina ajatellut, että puhuminen on tapa saada oloni paremmaksi -ja piilottaa ujouteni ja epävarmuuteni.

Puhuminen ja keskustelu ovat tärkeitä asioita.

Mutta jooga opetti minut nauttimaan hiljaisuudesta. Olen oppinut kuuntelemaan ja kuulemaan sen. Olen huomannut, kuinka rauhallisuus ja hengittäminen itseasiassa tuovat minulle paremman olon kuin puhuminen. Hiljaisuus ja oleminen antavatkin vastauksia, voimaa ja itsevarmuutta. Olen oppinut arvostamaan tyyntä paikallaan oloa.

Enää en ajattele, että siinä on jotain väärää, tyhmää tai noloa olla vain hiljaa. Päinvastoin. Kirjoitan päivittäin paljon ja joskus tuntuu, ettei ole paljoakaan sanottavaa. Tekisi mieli olla vain hiljaa. Silloin on hyvä kysyä muilta. Se on myös yksi tapa, kuinka hiljaisuus opettaa. Paitsi kuuntelemalla omaa sisäistä ääntään, myös kuuntelemalla ja antamalla tilaa muiden äänille.

Gondolin kyydissä ja veden päällä yleensäkin on mielestäni helppo kuunnella ympäristöä. Muistan lapsuudesta, kun olimme soutelemassa, olimme yleensä puhumatta. En muista liittyikö se siihen, että onget olivat vedessä ja vaari sanoi puhumisen säikyttävän kalat pois. Mutta veden päällä tekee mieli automaattisesti olla hiljaa ja kuunnella, kun vesi kantaa ääniä ympäristöstä. Tällä kertaa kuvasin ison osan gondolimatkaa. Mutta ensi kerralla istun gondolin kyytiin, meditoin ja kuuntelen hiljaisuutta, joka kimpoilee rakennuksista kanaaleiden ympärillä.