Azulik – Eco resort & Maya Spa / Tulum, Meksiko

Illalla tulimme villaamme – pyöreään puurakennelmaan, osana merenrannassa olevaa ekoresortia. Huoneessa oli pieni koppi vessana ja iso parveke, jonka keskellä ole keinu ja allas. Kylpymme oli keskellä huonetta, samoin vesihana, isot peilit, sänky. Lähestulkoon kaikki oli rakennettu luonnonmateriaaleista. Jopa huonepuhelimena toimi käsin kirjoitettu lappu, joka laitettiin rullattuna puukuulan sisään ja vieritettiin putkea pitkin resortin respaan. Luonnonmukaisuus ylsi hotellin hiekkarannalle asti, joka oli ainut nudistiranta, johon Meksikossa törmäsimme.

Mietimme, mitä tekisimme. Kello oli vasta vähän yli kuusi, mutta ulkona oli jo pimeää. Sähköjä ei ollut, yksi pistoke ulko-oven vieressä, jossa sai ladattua puhelimen. Mitä voisi tehdä, kun ei ole valoa lukea, ei ole televisiota, ei nettiyhteyttä?! Tajusin taas, jotain olennaista nykyolemisesta. Siitä, miten vaikea onkaan arjessa olla 100% läsnä toiselle, itselle ja ympäristölle. Ilman elektronisia sähkölaitetta makasimme sängyllä ja ihailimme kynttilänvaloa, liekkejä, jotka kimpoilivat peileistä. Superkuuta. Tuntui, kun yhtäkkiä aistit olisivat valpastuneet. Kuuntelimme meren ääntä ja huomasimme, että ilmastoinnin sijaan merituuli piti huoneen sopivan viileänä. Juttelimme kaikesta maan ja taivaan väliltä, jopa lauloimme ja vihelsimme sävelmiä kilpaa (olin sysihuono)… Joka tapauksessa huomasin, että yhtäkkiä ajankulu oli erilainen. Olikin aikaa, kun ei ollut sosiaalista mediaa tai nettiä, jossa surffata. Tämä oli ainut hotelli, jossa ehdimme kuukauden työreissun aikana esimerkiksi pelata shakkia aulassa.

Näköjään tarvitsin astetta alkeellisemman paikan tajutakseni, miten itsestään selvänä pidin tiettyjä asioita – kuten suihkua, jota täällä ei ollut. Ja hauskaa oli, että tavallaan tämä ei edes ollut niin alkeellinen paikka… Olihan kyse luksusresortista. Apua, miten mukavuudenhaluinen olenkaan.

Kävin ison tunneskaalan kolmen päivän aikana läpi. Aluksi vain rakastin paikkaa ja mietin, miksi en syntynyt parisataa vuotta aikaisemmin, mihin nykymaailma on menossa?! Koko resortti oli valaistu iltaisin sadoilla kynttilöillä, oli vesialtaita, oksista tehtyjä käytäviä ja onkaloita, kukkia ja suitsukkeita, keinuja ja korkealla olevia verkkoja, joissa pystyi loikoilemaan. Koko paikka oli erikoinen ja tunnelmallinen. Sitten taas neljäntenä päivänä olin erittäin valmis siirtymään modernimpiin oloihin. Olin saanut tarpeekseni. Paikasta puuttui yksityisyyttä, toimivuutta ja ammattimaista asiakaspalvelua. Olin helpottunut, kun lähdimme pois. Tämän jälkeen päästin riemunkiljahduksia suunnilleen vain suihkusta, netistä ja siitä, että hotellihuone ei ollut niin avoin, että muut saattoivat nähdä sisälle. Olen kiitollinen siitä, että sain yöpyä kolme yötä tällaisessa paikassa – ja siitä, että se myös opetti loppujen lopuksi olemaan kiitollisempi nykypäivän perusmukavuuksista. 🙂