Epäonnistumisesta

25

Life

21.03.2014

Vaunu joka rullaa.. välillä ylämäkeen, välillä alamäkeen. Kiviä ja kolhuja matkalla, vapaata pudotusta, mutkia, risteyksiä.. Välillä vain kauniita maisemia, tasaista tietä, myötätuulta.
Välillä jyrkkä nousu vastatuleen. Elämä on se vaunu.

 Jokaista ylämäkeä seuraa kuitenkin alamäki. Jokainen kivi kuluttaa vaunua, risteys hämmentää ja mutka väsyttää, mutta pitkällä matkalla vaunu alkaa oppia väistämään näitä, se turtuu kolhuihin ja vahvistuu  vääristä valinnoista ja vaikeista poluista. Vaunu on kuitenkin tarkoitettu matkaamaan, ei saavuttamaan määränpäätä. Sen on tarkoitus kulkea eteenpäin tai tehdä ympyrää, nopeasti tai hitaasti, mutta maaliaan sen ei ole tarkoitettu saavuttavan kuin kerran. Ja silloin se ei ole enää vaunu. Vaunun funktio on pysyä liikkeessä.

Välillä elämä eksyy epäonnistumisen tielle. Se on väistämätöntä. Elämä ei olisi elämää, jos se menisi aina suunnitelmien mukaan. Se olisi tylsempääkin tylsempi satu, jossa ei tapahdu mitään. Meinasin sanoa lettukestit, mutta ei nekään pääty aina hyvin.  Silloin kun seisoo siinä jyrkän ylämäen juurella vastatuulessa, voi pelottaa. Voi hirvittää tuleva. Voi huolestua omista voimavaroistaan ja niiden riittävyydestä. Voi haluta lykätä sitä mäkeä ja pysyä tasanteella. Huippu näkyy kaukana, mutta siihen on matkaa, sen eteen on puskettava –hikeä ja kyyneleitä.

Mutta alamäki ei tule, ennen kuin on kivunnut.

Se helpotus ei tule, ennen kuin on tehnyt epämukavan matkaosuuden. Joten mitä nopeammin tarttuu toimeen, ottaa askeleen toisen eteen, yhden kerrallaan, sitä lähempänä on myötätuulta. Oikeastaan ei ne elämän kuopat ole epäonnistumisia. Ne ovat hyppyreitä. Ne ovat mahdollisuuksia oppia, kasvaa, kypsyä, vahvistua ja muuttaa suuntaa. Ne on hetkiä kun merkitykset muuttavat muotoaan.  Ja noista hetkistä tulee olemaan kiitollinen, kunhan niistä päättää kivuta ylös.

Jos vaunu on kulkenut vain tasaista, suoraa, kaunista, myötätuulista tietä –se ei ole nähnyt mitään. Se ei ole oppinut mitään. Se ei ole alkanut ymmärtää mitään. Se ei ole kiitollinen, se ei ole nöyrä. Kun vaunu on tehnyt mutkikkaan matkan, nähnyt, noussut, laskenut, törmännyt – se on elämänmakuinen vaunu. Se vaunu on rikas, koska se vaunu löysi perille löytäen itsestään uusia puolia, potentiaalia, voimia, tietoja ja tunteita. Toisin kuin se vaunu, jonka ei tarvinnut tehdä mitään.Lopussa, kun kaikki työ ja matka on tehty, kumman valitsee: maisemat vai suoran tunnelin?

 


xVilma