Epäonnistumisesta
Vaunu joka rullaa.. välillä ylämäkeen, välillä alamäkeen. Kiviä ja kolhuja matkalla, vapaata pudotusta, mutkia, risteyksiä.. Välillä vain kauniita maisemia, tasaista tietä, myötätuulta.
Välillä jyrkkä nousu vastatuleen. Elämä on se vaunu.
Jokaista ylämäkeä seuraa kuitenkin alamäki. Jokainen kivi kuluttaa vaunua, risteys hämmentää ja mutka väsyttää, mutta pitkällä matkalla vaunu alkaa oppia väistämään näitä, se turtuu kolhuihin ja vahvistuu vääristä valinnoista ja vaikeista poluista. Vaunu on kuitenkin tarkoitettu matkaamaan, ei saavuttamaan määränpäätä. Sen on tarkoitus kulkea eteenpäin tai tehdä ympyrää, nopeasti tai hitaasti, mutta maaliaan sen ei ole tarkoitettu saavuttavan kuin kerran. Ja silloin se ei ole enää vaunu. Vaunun funktio on pysyä liikkeessä.
Välillä elämä eksyy epäonnistumisen tielle. Se on väistämätöntä. Elämä ei olisi elämää, jos se menisi aina suunnitelmien mukaan. Se olisi tylsempääkin tylsempi satu, jossa ei tapahdu mitään. Meinasin sanoa lettukestit, mutta ei nekään pääty aina hyvin. Silloin kun seisoo siinä jyrkän ylämäen juurella vastatuulessa, voi pelottaa. Voi hirvittää tuleva. Voi huolestua omista voimavaroistaan ja niiden riittävyydestä. Voi haluta lykätä sitä mäkeä ja pysyä tasanteella. Huippu näkyy kaukana, mutta siihen on matkaa, sen eteen on puskettava –hikeä ja kyyneleitä.
Mutta alamäki ei tule, ennen kuin on kivunnut.
Se helpotus ei tule, ennen kuin on tehnyt epämukavan matkaosuuden. Joten mitä nopeammin tarttuu toimeen, ottaa askeleen toisen eteen, yhden kerrallaan, sitä lähempänä on myötätuulta. Oikeastaan ei ne elämän kuopat ole epäonnistumisia. Ne ovat hyppyreitä. Ne ovat mahdollisuuksia oppia, kasvaa, kypsyä, vahvistua ja muuttaa suuntaa. Ne on hetkiä kun merkitykset muuttavat muotoaan. Ja noista hetkistä tulee olemaan kiitollinen, kunhan niistä päättää kivuta ylös.
Jos vaunu on kulkenut vain tasaista, suoraa, kaunista, myötätuulista tietä –se ei ole nähnyt mitään. Se ei ole oppinut mitään. Se ei ole alkanut ymmärtää mitään. Se ei ole kiitollinen, se ei ole nöyrä. Kun vaunu on tehnyt mutkikkaan matkan, nähnyt, noussut, laskenut, törmännyt – se on elämänmakuinen vaunu. Se vaunu on rikas, koska se vaunu löysi perille löytäen itsestään uusia puolia, potentiaalia, voimia, tietoja ja tunteita. Toisin kuin se vaunu, jonka ei tarvinnut tehdä mitään.Lopussa, kun kaikki työ ja matka on tehty, kumman valitsee: maisemat vai suoran tunnelin?
xVilma
18 Comments
Kiitos! <3 Niin totta joka sana.
Kiitos sulle!<3
Jos tuon postauksen oikein ymmärsin, yrität sanoa että elämään kuuluu pettymykset (kai vähän sama asia?)/epäonnistumiset?
Joka tapauksessa tuosta olen viime aikoina saattanut valittaa aika paljon. Itselle on äärimmäisen vaikea hyväksyä etenkin jos epäonnistun jotenki tyhmällä tavalla tärkeässä paikassa. Kokemusta on (tyhmällä tavalla epäonnistumisesta tärkeässä paikassa) 🙁
Joo tarkoitin myös pettymyksiä. Niitä elämän ei-niin-kivoja asioita. Epäonnistumista voi pelätä ja niitä voi olla vaikea hyväksyä, mutta kun ne kuitenkin kuuluvat elämään. Niiltä ei voi välttyä ja mitä enemmän antaa itsestään, yrittää ja tekee, sitä enemmän niitä mahtuu usein mukaan. Joten kannattaa yrittää suhtautua näihin asioihin rakentavasti ja positiivisesti… 🙂
Kiitos 🙂 tuo on niin totta !
Kiitos, ihana kun kommentoit!
Tulee mieleen Tommy Tabermanin runo Road map. Mutta en usko, että sen ajatus tai sinun ajatuksesi todella valkenee, ellei ole itse käynyt sitä ajatusprosessia. Tulee myös mieleen, mitä olen viime aikoina lukenut ihmisten taipumuksesta lykätä vaikeita asioita. Yleensä se, mitä ihminen välttelee on juuri se, mitä hänen pitäisi ensimmäisenä tehdä. Kirjoitit joskus aikasemmin, että ”elämä alkaa epämukavuusalueen rajalta”. Se oli hyvin sanottu.
Oi luin vasta nyt ton Tabermanin runon. Aivan ihana. Kiitos vinkistä. Ja toi on niin hyvin sanottu ja oon miettinyt samaa: ”Yleensä se mitä ihminen välttelee on juuri se, mitä hänen pitäisi ensimmäisenä tehdä.”
Kiitos paljon kun kommentoit! 🙂
Kiitos tästä postauksesta, niin hienosti kirjoitettu! Omaan elämäntilanteeseen soveltuva lohdullinen teksti, näinhän se elämässä juuri on kuten kirjoitit – maisemareitille siis.
Kiitos paljon Sonja kun kommentoit! Maisemareitille… 😉
Kiitos tästä!
Kiitos sulle! 🙂
Ihana teksti, Vilma, kiitos! <3
Kiitos, ihana kun kommentoit!<3
Kiitos, ihana kun kommentoit!<3
Kiitos tästä 🙂 Tää oli se muistutus mitä kaipasin, en tiiä oisko mikään teksti voinu paremmin sopia mun hylättyjen kesätyöhakemusten ja älyttömän teinidraaman (aka. baari-ilta) tähdittämään viikonloppuun.
Kiitos, mahtavaa jos tuli hyvään aikaan. 😉 Kiitos kun kommentoit!<3
Vaikeuksien ja pettymysten kohtaaminen on ensimmäinen asia, toinen asia on se, miten niihin kohtaamisiin suhtautuu. Voi joko epäonnistua huonosti, eli syyttää muita, sääliä itseään, tehdä samoja virheitä uudelleen jne, tai epäonnistua rakentavasti ja oppia jotain itsestään ja elämästä, muuttaa suuntaa, kasvaa ja viisastua. 🙂