Ensimmäinen päivä New Yorkissa

17

Photography

22.01.2015

_MG_4547 copy _MG_4563_MG_4561  _MG_4571 _MG_4597 _MG_4694 _MG_4629

_MG_4619 _MG_4625b _MG_4734 _MG_4748_MG_4718 copy Lähdin eilen lentokentälle 5.45 ja paikallista aikaa saavuin hotellille kahden maissa. Lähes kahdeksan tunnin matka meni yllättävän nopeasti. Oikeastaan pidän lentokoneessa istumisesta, koska siellä on aikaa tehdä asioita joita muuten ei. Luin 150 sivua sijoittamisesta ja muista talousasioista kertovaa kirjaa, järjestelin tietokoneen kuvakansiot, käsittelin julkaisemattomia valokuvia mm. Italian ajoilta asti. Kirjoitin, suunnittelin, ideoin ja oikeastaan vain ajattelin, kuinka siistiä elämä voi olla. 😀

Yövyn kaksi ensimmäistä yhtä Mondrian nimisessä hotellissa Sohossa. Meitä on täällä iso porukka Adidaksen kutsumana ympäri maailmaa. Olen saanut työn kautta yöpyä luksushotelleissa, mutta tämä on kyllä harvinaisen ”itseni” näköinen huone. Rakastan valoa, isoja ikkunoita, korkeita kattoja ja valkoisia seiniä. Mitä raikkaampi ilme, sen parempi mielestäni. Joten olenkin nauttinut tänään hotellihuoneeni näkymästä, huonepalvelusta ja hotellin kuntosalista. En muuten koskaan käytä huonepalvelua, mutta olin lennon jälkeen niin väsynyt, nälkäinen ja raihnainen, että halusin koittaa lehtikaali-porkkana salaattia, kun sen listalla kerta näin. Molemmat suosikki raaka-aineitani.

Oikeastaan ensi töikseni laitoin kuitenkin lenkkarit jalkaan, otin kameran mukaan ja lähdin kävelylle pitkin Sohoa. Tarvitsin adapterin ja nopeasti sen löysinkin. Mitäpä täältä ei löytyisi. En pidä kauheasti shoppailusta ja yleensä kaupunkilomilla jätän kaupat sikseen, mutta täällä minullakin meinasi mennä pää sekaisin. Ihan mielettömät kaupat! Katsotaan paljonko tulee kotiin viimeisiä, vai tuleeko liikaähky jo pelkästä valinnanvarasta.

Löysin kuitenkin sattumalta ihan huikean kahvilan, Ground Support nimisen. Ajattelin, että paikan täytyy olla hyvä, koska se oli ihan täynnä, vaikka muualla oli siihen aikaan suht hiljaista. Kun näin ulkona mainoksen mantelimaitoon tehdystä latesta, päätin mennä sisään. Elämäni paras kahvi, manteli-cappucino. Enkä liioittele. Sen aion hakea tänäänkin. Miksi en ole muualla nähnyt erikoiskahveja mantelimaitoon tehtynä?! En tiedä millaista mantelimaitoa kahvila käytti, mutta taidan kysyä.

Illalla meillä oli vielä tervetuliaisdrinkit ja iltapalaa Adidaksenjärjestämänä. Palaan seuraavassa postauksessa enemmän tähän, miksi olen täällä. Pakko muuten kertoa vielä yksi hauska sattuma. Ensimmäisen tunnin aikana törmäsin täällä Istanbulin aikaiseen mallikämppikseeni. En tosin tunnistanut häntä heti, vaan ajattelin vain, että onpa Charlotan näköinen tyttö. Näkemisestämme oli kulunut varmaan viisi vuotta ja en ajatellut, että hän voisi olla Nykissä. Samaa oli hän katsonut ja facebookissa sitten selvisi, että kyllä me siinä Starbucksissa hetken toisiamme katsoimme. Hassua, kuinka maailma on niin pieni -vaikka New Yorkissa oltaisiinkin.

vp