Ajattelin pitkään, että astangajooga ei ole niin meikäläisen juttu. Olin uskossa, että tällaiselle luovalle ja nopeasti kyllästyvälle taitelijasielulle sopii paremmin muut vähemmän kaavamaiset joogatyylit. Kuvittelin astangan olevan liian yksitoikkoista, tarkkaa, suorituskeskeistä ja liian fyysisesti rankkaa. Suosikkejani tähän asti ovat olleet Vinyasa Flow ja Yin, mutta todellisuudessa olen vaihtanut lajia, paikkaa, aikaa ja opettajaa jatkuvasti.

No viime kesänä Magnesia Festivaaleilla astangatunti muutti jo vähän mielikuvaani, sillä tällä kertaa pidin astangasta kovasti. Aloin googlettamaan alkeiskursseja, mutta muutimmekin Belgradiin ja se jäi. Rööperin aamujooga tarttui mieleeni noihin aikoihin, kun Sonja siitä minulle kertoi. Nyt kun muutin Punavuoreen, on ajatuksissani ollut testata sitä. Olen odottanut, että tulisi viisi arkiaamua peräkkäin, kun pääsen joogamaan. Ajattelin, että näin saisin hyvän alun ja hyödynnettyä aloitustarjouksen tehokkaasti. Luin, että viiden kerran jälkeen omaksuu jo hyvän kokonaisuuden. Nyt kolme aamua on takana ja olen ihan rakastunut, suorastaan saman tien hurahtanut astangajoogaan! Miten tässä näin kävi?

1.Harjoitus koostuu aina samoista asanoista, jotka tehdään tietyssä järjestyksessä. Olen pitänyt siitä, että kotona joogailessa voin luovasti yhdistää erilaisia asanoita virtaavaksi joogaflowksi. Olen pitänyt eri tuntien vaihtelusta, siitä etten koskaan täysin tiedä, mitä tunti tulee pitämään sisällään. Siksi yllätyksekseni tämä asia astangassa tuntuu niin hyvältä.

Elämäni on aika kaoottista, koska jo pitkään päivistäni ovat puuttunut rutiinit. Kaikki, mitä teen vaihtelee. Luulen, että juuri tähän epäsäännölliseen ja matkustustäyteiseen elämäntyyliin sopii sarja, joka on aina suhteellisen sama. Joudun aktiivisesti ajatella ja tehdä valintoja uusissa tilanteissa jatkuvasti, joten on niin ihanaa, kun joogatessa on selkeä kaava. Tämä on tuntunut rentouttavalta jo nyt. Kehityksen myös huomaa erilailla ja koko paketti pysyy selkeämpänä.

2. Hyvinvoimalan aamujoogaharjoitus tehdään mysore tyyliin. Sen sijaan, että tehdään opettajan (hengityksen) tahtiin, tässä jokainen harjoittelee omaan henkilökohtaiseen rytmiinsä. Mysore tyylissä painottuu oppilaan oma vastuu harjoituksestaan, sillä oppilaan tulee itse muistaa asanoiden järjestys. Minulle tämä sopii äärimmäisen hyvin ja oikeastaan jo vuosi sitten tajusin, että juuri tämän takia tämä voisi toimia minulla. Olen tottunut harjoittamaan joogaa itsenäisesti, mutta kaipaan opettajaa, joka opastaa tarvittaessa.

Minusta löytyy pieni kilpailuvietti ja siksi ehkä olen aina kokenut, että yksin matolla saan parhaiten yhteyden sisimpääni. Omaan tahtiin joogan tekeminen siis mahdollistaa minulle parhaiten omaan harjoitukseeni ja hengitykseen keskittymisen. Silti liian pitkään yksin jooganneena olen kaivannut apua. Sitä, että joku tarkistaa linjaukseni ja opettaa uutta. Mysore harjoituksessa opettaja tarvittaessa ohjaa oppilaita asentojen korjaamisessa ja antaa uusia asanoita edistymisen mukaisesti. Varsinkin näin ihan alkuun toki saa kunnolla henkilökohtaista opetusta. Koenkin, että tämä ryhmässä yksin tekeminen on ollut minulle asia, joka on koukuttanut niin nopeasti. Juuri tällaisesta pidän. Tykkäänhän tehdä töitäkin kahvilassa (ihmisten keskellä) yksin.

3. Hyvä opettaja. Magnus on ilmiselvästi loistava opettaja. Tämä viimeinen neljä vuotta, kun olen ollut joogasta eniten innoissani, on pitänyt sisällään jatkuvaa muuttamista ja reissaamista. Minulla ei ole koskaan ollut joogaopettajaa, joka olisi perillä harjoituksestani. Jo pidempään minulla on ollut tunne, että jooga voisi antaa minulle vielä paljon enemmän… Fiilis on ollut kuitenkin myös se, etten enää kotona joogaamalla kehity tässä vaiheessa asanaharjoittelussa, kuten haluaisin. Nyt mysore harjoituksen aikana olen saanut uusia asanoita heti, kun edelliset ovat sujuneet tarpeeksi hyvin ja olen muistanut sarjat.

Jokaisella meillä on oma henkilökohtainen taso, tausta ja keho. Joskus yhteisellä tunnilla voidaan edetä itselle liian nopeaa tai liian hitaasti. Itselläni ainakin menee tällöin vähän fiilikset, jos tuntuu, ettei pääse eteenpäin niin hyvin kuin voisi. Vaikka astangaa en olekaan tehnyt aikaisemmin kovinkaan monia kertoja, niin monia muita joogalajeja kyllä. Kaikki tähän asti tehdyt asanat ovat olleet minulle tuttuja, kuten melko pitkälti myös kehoa lämmittelevät aurinkotervehdykset A ja B. Mutta monen vuoden jälkeen kerrankin tiedän, miten voin tehdä asennot ja siirtymät tarkoituksenmukaisemmin. Olen saanut jo nyt oivalluksia ja onnistumisen elämyksiä, kiitos hyvien vinkkien. Kiinnostus on herännyt hengityksen ja liikkeen yhdistämiseen enemmän kuin koskaan. Ja lisäksi olen saanut tietyistä asennoista niin paljon enemmän irti, nyt kun teen ne enemmän oikein. Ja matka on vasta ihan alussa.

Olen myös joka päivä tällä viikolla googlettanut astangajoogasta tietoa ja lukenut eri kirjoituksia. Joku astangan historiassa ja perustassa kiehtoi jo kymmenen vuotta sitten, kun lueskelin (tai enemmänkin varmaan selailin) mm. näitä alla olevia kirjojani. Nyt oman harjoitusinnon myötä halu selvittää enemmän on syttynyt.

4. Haastavuus. Sanotaan, että astanga on kaikista joogamuodoista vaativinta -ja kyllähän se siltä näyttää ja myös tuntuu. Tulen varmasti vielä jossain vaiheessa kirjoittelemaan enemmän astangasta yleisesti sekä sen hyödyistä, mutta halusin nyt alkuun avata omaa kokemustani. En muista, koska viimeksi lihakseni olisivat olleet näin kipeät. Kuulemma vielä huomisen neljännen tunnin jälkeen paikat voivat olla kipeät, mutta sitten helpottaa. Toivottavasti… sillä nyt hyvä kun kävelemään pääsen. 😉

Astangajooga on dynaaminen harjoitus. Oma voimatasoni ei ole niin synkassa liikkuvuuteni ja notkeuteni kanssa. Tavallaan olen tyytyväinen, että omaksuin ennen astangan löytämistä joogafilosofiaa. Nyt osaan pitää harjoitukseni paremmin turvallisena, enkä revittää äärirajoille. Ymmärrän, että asanat eivät ole harjoituksessa ollenkaan se tärkein asia. Yritän tällä hetkellä siis kasvattaa lihasvoimaa ja tukilihaksiani, niin että saan tehtyä haastavampiakin asanoita turvallisesti. Olen nauttinut suunnattomasti siitä, että voin ottaa askelia eteenpäin järkevästi ja hallitusti.

5. Joustava aikataulu ja sijainti. Olen aikatauluoptimisti, joka on aina myöhässä tai juuri ja juuri ajoissa stressin sanelemana. En pidä aikatauluista ja varmaan se on yksi syy yrittäjyyteenikin. Haluaisin elää tätä elämää ilman kelloa (tiedetään, hyvin ärsyttävä piirre muille). Tämän takia kuitenkin se, että voin mennä joogaamaan joka arkiaamu, mihin aikaan vain välillä klo.6-9, sopii loistavasti minulle. Tähtään seitsemään, mutta jos olen viisi tai kymmenen yli, sillä ei ole kenellekään mitään väliä. Jokainen menee ja tulee oman aikataulun mukaisesti. Toiseksi sijainti on itselleni 10/10, joten minulla ei ole mitään valtakunnan tekosyytä olla menemättä.

6. Hyvinvoimala on perheyritys, jonka konsepti on aivan ihana, samoin kuin paikan tunnelma. Täällä tuli samantien kotoinen olo. Paikalla on tarjolla myös superherkullista ja ravitsevaa aamupalaa harjoituksen jälkeen. Aloitusviikkoon se kuuluu ilman lisäveloitusta. Ensimmäisen joogakerran jälkeen istuimme aamupalapöydässä jutustelemassa kaikki keskenään. Nyt parina aamuna olen taas ottanut aikaa samalla e-kirjan lukuun. Viikonloppuna luonnostelin postauksen arkistoon, jossa kerron kaipuustani keskittyä taas itseni kehittämiseen. Olen tällä hetkellä ostolakossa ja aloin lukemaan Zero Waste e-kirjaa. Paras tapa aloittaa päivä joogan, viljattoman vegaaniruuan sekä inspiroitumisen parissa.

+1. Äskeiseenkin viitaten… Olen ollut tämän viikon niin innoissani, inspiroitunut ja hyväntuulinen. Kolmeen kuukauteen mieli ei ole ollut näin rauhallinen ja stressitön… Ja se on kyllä pelkästään tämän aamujoogan ansiota. Tämä joogan ja rankan fyysisen suorituksen jälkeinen olotila jo saa haluamaan jatkaa astangajoogaa, mutta sen lisäksi itse harjoitus. Odotan jo nyt innolla, että herätyskello soi 6.30 ja pääsen keskittymään harjoitukseeni. Asana- ja hengitysharjoituksen mukana tulee niin paljon muutakin hyvää. 🙂

Millaisia kokemuksia teillä on astangajoogasta? 🙂