5 x Ayurveda & Ruokailutavat
Uskon, että ihmisen psyykkinen ja fyysinen puoli ovat yhteydessä toisiinsa jopa vahvemmin, mitä yleensä ajatellaan. Se miten ravitsemme vartaloamme, vaikuttaa myös meidän mieleen, esimerkiksi siihen, kuinka energisiä ja iloisia olemme. Olen kirjoittanut paljon terveellisestä ravinnosta, mutta en usko, että olemme pelkästään sitä, mitä syömme. Vaan myös sitä, KUINKA syömme.
Ayurvedan mukaan ruokailu on pyhä rituaali ja ruokailuhetkeä kunnioitetaan. Nykyään tarjolla on kaiken maailman pussikeittokuureja ja välillä tuntuu, että ruokaa pitäisi saada vain mahdollisimman nopeasti, helposti ja edullisesti. Jos on aloittamassa elämäntaparemonttia, itse suosittelisin ruoka-aineilla kikkailun sijasta ensin kiinnittämään huomioita toimintatapoihin. Kokosin tähän postaukseen viisi hyvää Ayurvedan periaatetta, joita itse pyrin noudattamaan jokapäiväisessä elämässä.
1. Syö vain, kun olet nälkäinen.
Jos aineenvaihdunta on kunnossa, kehon kuuntelu on mielestäni paras tapa säädellä sitä, koska ja mitä syö. Tosin tiedän, että esimerkiksi rakastuneena, kipeänä tai surullisena ruokahalu voi mennä ja toisaalta taas esimerkiksi ylipainoisella voi olla nälän säätely häiriintynyt. Mutta pääsääntöisesti itse ainakin perustan syömiseni näläntunteeseen. Pyrin minimoimaan kaiken tapa- ja tunnesyömisen ja ylimääräisen napostelun. Syön kun alkaa olla nälkä ja lopetan, kun tunnen itseni tarpeeksi kylläiseksi.
2. Syö rauhallisessa ja mukavassa paikassa.
Tämä on välillä haastavaa. On kuitenkin iso ero istua rauhassa perheillallisella, kuin syödä viidessä minuutissa juostessa paikasta toiseen. Itse annan ruokailulle arvoa ja pyrin ottamaan sille aikaa. Ruuansulatus alkaa pureskelusta ja olen opetellut syömään hitaasti ja välttämään hotkimista.
3. Syö luonnonmukaista ja laadukasta ruokaa.
Tästä olen puhunut blogissa paljon… Pyrin siis syömään yksinkertaisesti ja mahdollisimman käsittelemättömiä raaka-aineita. Puhdas, ravintorikas ruoka on minulle paljon tärkeämpää kuin kalorit. Määrän sijaan suosittelen panostamaan laatuun.
4. Ole läsnä kun syöt.
Tätä opettelen edelleen, mutta parasta on kun pystyy keskittymään syömiseen kaikilla aisteilla. Kauniisti katettu ateria, johon keskitytään ilman lehteä, tv:tä tai puhelinta, ravitsee parhaiten myös mieltä ja kun syömiseen keskittyy, annoskoot pysyvät sopivan kokoisina. Erityisesti jälkiruuissa olen hyvä keskittymään jokaiseen suupalaan ja siihen, miltä herkku maistuu. Näin nautin enemmän ja pienempi määrä riittää.
5. Syö säännöllisesti.
Ennen tässä oli suurimmat haasteeni. Nykyään ymmärrän, että luonnolle säännöllisyys on ominaista, luonnollista ja tärkeää. Uskon, että myös me ihmiset pysymme parhaiten tasapainossa, kun pidämme tietystä rytmistä kiinni. Säännölisyys opettaa kropan valmistautumaan esimerkiksi nukkumaan menoon tai tulevaan ruokailuhetkeen ja tasainen energia pitää kropan toimintaa yllä optimaalisesti. Ayurvedassa suositellaan syömään päivässä kolme ateriaa. Itse onnistun aika hyvin pitämään nykyään säännöllisestä aamiainen/lounas/päivällinen -rytmistä kiinni, mutta säännöllisessä unirytmissä on vielä paljon petrattavaa. 😉
Mitä mieltä te olette näistä ruokailutavoista? Onko joku teille näistä erityisen helppoa/haastavaa noudattaa? 🙂
15 Comments
Hyvä teksti! Kaikki kohdat ovat ainakin itselleni tavoittelemisen arvoisia ja hyvinä päivinä toteutuvatkin. Suurin haasteeni on tällä hetkellä katkonainen uni. Minulla on 1,5- vuotias lapsi, joka herättää 1-2 kertaa yössä. Joskus kun saan nukuttua täyden yön ilman herätyksiä, olo on ihan mahtava seuraavana päivänä ja ruokailu on helppo pitää terveellisenä ja säännöllisenä. Huonosti nukutun yön jälkeen seuraava päivä meneekin sitten aivosumussa ja ruoka maistuu sitten sen mukaan. 😀 Olen myös huomannut omassa kropassani sen, että aineenvaihdunta on hidastunut kun ei saa lepoa tarpeeksi ja olo on koko ajan vähän turvonnut, vaikka söisi terveellisesti. Eli parempia unia todellakin odotellessa. 😀
Voin niin kuvitella, että arki pienen kapsen kanssa on välillä haastavaa ja nimenomaan sen takia, jos ei pysty levätä kunnolla ! Mullakin väsymys vaikutata ihan kaikkeen ja monesti mietinkin, jos on pidempään huonosti nukuttuja öitä, että kuinka vaikea on pitää terveelliset elämäntavat silloin kun on pieniä lapsia, jos usein väsyttää… Tsemppiä 😉 <3
Ihana postaus. Itse koen haastavaksi sen että on läsnä kun syö. Itselläni on melkein aina puhelin tai tietokone edessä kun syö. Arki aamuna kun pitää lähteä kouluun tai töihin en yleensä istu pöydän ääressä. Teen samalla jotain muuta kun syön. Minullakin on opettelemista tässä asiassa. Viikonloppuna kyllä pystyn tähän paremmin on ihana syödä rauhassa.
Kiitos Rosa-Maria kommentista! 🙂 <3
Kiitos Vilma jälleen mielenkiintoisesta jutusta!
Itse yritin jossain vaiheessa kovastikin opetella syömään juuri tekemättä mitään muuta, eikä siinä oikeastaan ollut mitään vaikeuksiakaan. Huomasin kuitenkin, että kyseisellä tyylillä ruokaillessani söin paljon nopeammin, mitä aiemmin, sillä keskityin ainoastaan syömiseen. Tuntui myös, että ”sain” syödä ruokaa myös liian vähän, kun se oli niin nopeasti syöty, vaikka ehkä vähän hassulta saattaakin kuulostaa 🙂 nykyään annan itseni lukea samalla jos haluan, se on minulle monesti päivän luksushetki. Saavuin esimerkiksi juuri vähän aikaa sitten töistä ja söin päivällisen lukiessani muutamia blogikirjoituksia. Söin yhtä piirakan palaa salaatin kera ainakin puolen tunnin ajan, sillä keskityin samalla johonkin muuhun. Täysi tunne ehti tulla tuossa ajassa enkä kaipaa enää muuta ruokaa. Minulle taas hitaus on se juttu, ja sen saavutan helpoiten tekemällä jotain rentouttavaa samalla. Toki esimerkiksi tv:tä katsellessa ei samaa efektiä ole, sillä silloin ruokailuhetki ei tunnu ruokailuhetkeltä samalla tavalla. Mutta lukeminen toimii minulla erinomaisesti! 🙂
Oletko jo kirjoittanut Ayurvedasta enemmän – onko se kenties mennyt minulta ohi? Joka tapauksessa se kiinnostaisi enemmänkin 🙂
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat ja jos joku, niin lukeminen toimii mullakin ihan hyvin toisin kuin esim. tv:n katsominen. 🙂 Ayurvedasta varmasti tulossa lisää postauksia. Nyt en ole vielä aiheesta suoranaisesti sen enempää kirjoittanut, muuta kuin aina vähän sivunnut aihetta kuten tässä postauksessa: http://vilmap.com/2016/07/05/vata-ja-saannollisyys/
Kiinnostava ja tärkeä puheenaihe! Itse koen vaikeaksi ehtiä pysähtyä ruokailuun kaiken kiireen keskellä, jolloin en niinkään keskity syömiseen kunnolla. Toisaalta jos on kiire (mikä ei sinänsä ole hyvä asia) on säännöllisen rytmin kannalta tärkeämpää syödä vaikka sitten vähän nopeammin kuin että jättäisi koko aterian välistä. Pyrin kuitenkin suunnittelemaan päiväni niin, että on sopivasti aikaa syömiselle. Huomaan myös, että väsyneenä saatan lipsua tunnesyömiseen herkemmin.
Tuo on tosi totta, että väsyneenä tunnesyömiseen tulee lipsuttua helpommin! Mulla myös stressi on ehkä pahin tekijä, jolloin alan napostella huomaamattani helpoiten… 😀
Juuri hetki sitten havahduin eilen lapsuudenkotini pihalta poimituista kanttarelleista pastaa valmistaessani ihanaan kiitolliseen fiilikseen siitä, että on mahdollisuus arkenakin tehdä kiireettömästi puhdasta ruokaa lähiaineksista 🙂 Itse allekirjoitan myös kaikki tämän postauksen jutut, vaikka suklaata saatan syödäkin sohvalla hyvää kirjaa tai lehteä lukien (poikkeus joka vahvistaa säännön) 😉
Kanttarellipasta itse poimituista sienistä kuulostaa ihanalta! Ja todellakin, poikkeus vahvistaa säännön. 😉 Harrastan tuota itsekin välillä!
Välillä tuntuu että tuo nopeasti, helposti, edullisesti mentaliteetti koskee nykyään miltein kaikkea ihmisen toimintaa. Siksi mielestäni tuo Ole Läsnä kohta on erittäin tärkeä, ei ainoastaan syömisessä vaan joka hetkessä. Itse ainakin teen tämän eteen töitä. Elämä on tässä ja nyt – ruuastakin pitää saada nauttia 🙂
Todella hieno postaus! Kiitos Vilma 🙂
xx
http://mariannelle.com/
Kiitos Marianne ihanasta kommentista, juuri näin! 🙂 <3
Hei Vilma,
Ajattelin vinkata sinulle ja muillekin ayurvedasta kiinnostuneille aloittelijoille kirjan ’A Pukka Life – Finding Your Path to Perfect Health’ – Sebastian Pole. Tämä on hyvin selvästi ja yksinkertaisesti käytännön esimerkkeihin perustuen kirjoitettu kirja ayurvedasta kiinnostuneille ja varsinkin länsimaalaisille lukijoille sopiva joille aihe ja kulttuuri on uusi. 🙂 En tiedä onko kirjaa käännetty suomeksi mutta ainakin englanninkielisenä sen löytää.
Toinen mukanani jo 10 vuotta matkannut – mutta aina mielenkiintoinen ja ajankohtainen – hyvä aloittelijan opas on Polen ’Ayurvedic Medicine: The Principles of Traditional Practice’.
Suosittelen myös katsomaan aivan ihanan Pan Nalinin elokuvan (dokumentti) ayurvedan parantavasta voimasta ja kulttuurista jokapäiväisessä elämässä: ’Ayurveda: The Art of Being’, missä on myös ihana ja rauhoittava Cyril Morinin säveltämä musiikki. 🙂 Sopiva myös joogaan. 😉
Kaunista kesänjatkoa sinulle. 🙂
Jee kiitos paljon Kris ihanista vinkeistä! Dokkaria aloin heti katsomaan ja muutenkin laitan nämä vinkit kyllä talteen. Kiitos 🙂 <3