Olen saanut vuosien saatossa useita kysymyksiä ja toivepostauksia kuvankäsittelyyn liittyen. Varsinaisia postauksia aiheesta en kuitenkaan ole aikaisemmin tehnyt – en siksi, etten haluaisi jakaa vinkkejäni. Päinvastoin. Minulla on esimerkiksi useampia ystäviä, joille olen kuvannut tutoriaaleja puhelimella, kuinka jokin tietty asia tehdään… Minusta on superkivaa opettaa ja auttaa kuvankäsittelyn kanssa! Vinkkejä virtuaalisesti ei ole vain niin helppoa antaa, kun en halua sotkea tänne blogiin kuvankaappauksia ja kämäisiä tutoriaalivideoitani tietokonenäytöstä. Tässä postauksessa kerron omasta kuvankäsittelyprosessistani siis sanoin. 🙂

Blogini alkoi samaan aikaan, kun aloin opetella photoshopin käyttöä – siitähän kaikki vähän lähti keväällä 2012. Valokuvaaminen sitä ennen oli kivaa, mutta turhautti, etten saanut ikuistettua olemassa olevaa tilannetta sellaisena kuin se oli. Maisemat eivät olleet yhtä upeita, auringonlaskuista sävyt katosivat ja, jos horisontti tai valotus oli vähän sinne päin, oli kuva ”pilalla”. Blogin aloittaessani ( yli 6 vuotta sitten) kuvat näyttivät varsin eriltä kuin nykyään blogimaailmassa. Instagram oli vain harvojen käytössä, Lightroomista tai filttereistä ei puhuttu muistaakseni alalla vielä ollenkaan.

Olin varmasti aikalailla ensimmäisessä aallossa bloggareista, jotka alkoivat käsittelemään valokuviaan ammattilaisohjelmilla… Kuvakäsittelykiinnostus tuli minulle mallimaailmasta, seurasin kun tutut valokuvaajat käsittelivät kuvia. Olin käynyt syksyllä yhden Photoshop-kurssin teollisen muotoilun opintojen yhteydessä, mutta kurssin aikana kuvankäsittely ei ollut sellaista luovaa vapaata puuhaa ja en innostunut ollenkaan. Muistan sitten sen fiilisken, kun aloin Ateenassa harjoittelemaan kuvankäsittelyä puolivahingossa. Hurahdin ja käytin siihen ihan valtavasti aikaa. Tajusin aika nopeasti, että tämä on juttuni. Monta kuukautta seurasin netistä tutoriaaleja, lainasin kirjastosta kirjoja ja opettelin käytännössä tuntitolkulla joka päivä.

Olin surkea kuvankäsittelijä aluksi monessa mielessä (kuten varmasti aika usein aloittelijat 😉 ), mutta pidin tästä hommasta niin paljon, että valokuvaaminen syrjäytti kokonaan piirustus- ja maalausharrastukseni. Tiesin, että valokuvien luominen on minulle ominainen tapa ilmaista itseäni. Toisaalta välillä tuon ajan kuvat yllättävätkin minua positiivisesti – myöhemmin minulle on tullut monta liikakäsittelyn vaihetta… Kun huomaa, mitä kaikkea voin tehdä, käsittelee helposti jossain vaiheessa kuvia liikaa. Tämän takia en aiheesta ole oikein halunnut edes postausta tehdä: kuvankäsittelyni ja tyylini vaihtelee vähän jatkuvasti. Makuni muuttuu, mutta myös välillä olen ollut ihan sellaisessa kuvankäsittelyblokissa. On niin monta tapaa tehdä kuvat, että sokeudun täysin, mitä haluan ja mikä on hyvä. Tasaisin väliajoin iskee epätoivo, etten osaa yhtään mitään… Mutta kuvankäsittelytapoja ja rutiineja on niin monta kuin kuvankäsittelijöitä. Saman asian voi tehdä monella tavalla ja monesti lopputulos on vain makuasia. Mielestäni ei ole oikeaa tai väärää.

Valotankin tässä postauksessa nyt vähän, mitä itse teen. Pyrin tässä myös vastaamaan eniten kysyttyihin kysymyksiin aiheen tiimoilta.

1.Käsittelen yhä valokuvani Photoshopilla tai pääosin Adoben Camera Raw ohjelmalla, johon raakakuvat ensin avautuvat. Suurin osa varsinkin bloggareista käyttää nykyään Lightroomia (joka, on siis hyvin samankaltainen kuin Camera Raw). Tykkään itse Photoshopista vähän enemmän – ehkä vain siksi, että siitä minulla on enemmän kokemusta. Aina, jos teen yli 50 kuvaa samasta paikasta kuten häistä, käsittelen kuvat kuitenkin Ligthroomilla. Se on selvästi kätevämpi isojen kuvamäärien käsittelyyn. Lightroomilla käyn myös nimeämässä kuvat, jos haluan nimetä kerralla monta kuvaa.

–> Sen jälkeen, kun olen käsitellyt Photoshopilla kuvat ja tallentanut ne kansioon, pienennän koko kansion kuvat blogiin sopivaksi kerralla. Nopeasti se onnistuu Photoshopin ylänavigaatiosta: File -> Scripts -> Image Processor…  Ja nämä pienennyt kuvat tuon Lightroomiin. Valitsen kaikki kuvat ja pystyn lähes automaattisesti nimeämään kuvat haluamallani tavalla järjestykseen kohdasta ”File name” oikeassa reunassa.

2. Kuvaan aina RAW-kuvia. Blogin kaksi enismmäistä vuotta kuvasin jpg-kuvia ja niidenkin käsittely toki onnistuu, mutta kuvat eivät sisällä läheskään niin paljoa informaatiota kuin raw-kuvat. Joten jpg-kuvien käsittely on rajallisempaa ja kuvan laatukin kärsii. Vaikka on vähän hassua, että kuvasin niin kauan jpg-kuvia, on siinä ollut puolensa. Opin kuvankäsittelyä paremmin ja erilaisia kikkoja, koska esim. ylivalottuneen kuvan käsittely on paljon haastavampaa jpg-kuvana kuin raw-kuvana.

3. En käytä juurikaan valmiita filttereitä edes pohjana. En ole koskaan käyttänyt. Tähän liittyy harhaluuloja, tai olen huomannut, että moni luulee melkein kaikkien bloggareiden pohjaavan kuvat valmiisiin filttereihin. Olen kyllä sellaisia hankkinut (VSCO, ja aikoinaan Beautiful Mess), mutta en juurikaan pidä niistä ja en ole kovinkaan monissa värikuvissa näitä käyttänyt. Vielä pari vuotta sitten käsittelin jokaisen kuvan yksittäin, eli jokaisen postauksen kuvan värimäärittelin aina alusta. Tämä tietenkin vaikutti paljon yhtenäisyyteen ja meni hirveästi aikaa saada kuvista yhteensopivat. Tämä oli kyllä omaa tyhmyyttä ja nykyään, käsittelen aina vain yhden postauksen kuvan ja kopion värimäärittelyt muihin postauksen kuviin. Toki voi olla, että kuvien valotus vaatii silti vähän hienosäätöä, mutta tämä taktiikka on silti paljon fiksumpi. Toisaalta en ole myöskään enää ole niin perfektionistinen blogikuvien suhteen…Nykyään kuvankäsittely on minulla sata kertaa nopeampaa kuin ennen, jolloin saatoin tehdä yhden kuvan viisi kertaa alusta, ennen kuin olin jotenkin tyytyväinen.

Luon siis itse filttereitä Camera Raw-ohjelmassa, mutta en siltikään käytä samoja filttereitä yleensä kuin yhdessä postauksessa. Tämä on se kohta, jossa eniten olen mietiskellyt, mitä teen… Monilla on 1-5 filtteriä, joita käytetään kaikkien kuvien pohjana. Näihin päälle tehdään sitten muita säätöjä tarvittaessa. Näin esim. IG feedistä saa yhtenäisen. Itse olen vähän hölmö, koska en jotenkin kykene tähän, vaikka tavallaan haluaisinkin ajan säästämiseksi ja yhtenäisyyden ylläpitämiseksi. Haluan aina aloittaa alusta, koska niin kuvan käsittely on hauskempaa ja mielenkiintoisempaa, kun lopputulokset vaihtelevat enemmän. Haluan lähteä kuvankäsittelyyn kulloisenkin hetken fiiliksestä ja, että olemassa oleva valokuva määrittelee sen, miten kuvan käsittelen. Lisäksi kuvaan niin kaikkea mahdollista, että sanomattakin on selvää, että ruokakuviin ja kuntosalilla otettuihin kuviin ei käy samat filtterit. En voi siis sanoa, mitään yleispätevää: välillä lisään saturaatiota, välillä poistan sitä, välillä teen kuvasta mattaisemman ja otan highlightia pois, välillä taas lisään sitä. Välillä lisään kontrastia, välillä otan mustuutta pois kuvasta. Välillä otan rakeisuuden (grain) pois, välillä taas laitan sitä valtavasti lisää, välillä teen vihreästä keltaisemman, mutta välillä kylmemmän… jne.

4. Rakastan Adobe Bridgeä ja olen käyttänyt tätä yhtä kauan kuin photaria. Tässä ohjelmassa valitsen, organisoin ja järjestän valokuviani.

5. Mallimaailmassa sitä aikoinaan näki, kuinka paljon esim. vartaloita muokataan. Siitä tuli jotenkin normi – kuvista ja kuvauskohteista tehdään usein niin täydellisiä ja kiiltokuvamaisia kuin osataan. Joskus about neljä vuotta sitten heräsin jotenkin tosi vahvasti tähän järkytykseen… Ihan kamalaa, että kuvia manipuloidaan niin ja miten yleistä se on. Se on naurettavan helppoa, kasvattaa tissiä tai lihaksia, kaventaa vyötäröä tai reisiä. Jopa pidentää säärtä. Huomaan somessakin merkkejä välillä siitä, kun vartaloa on manipuloitu – sen huomaa taustasta. Osa tykkää tällaisista kuvista aidosti, eikä välitä millaista viestiä se välittää, osa on vain niin epävarmoja jostain kehon kohdasta, että sen takia sitä haluaan muokata. Jokainen saa tehdä kuvilleen mitä haluaa. Minulla on omat vahvat rajat, mitä kuvissa käsittelen ja mitä en. Esim. saatan poistaa roskan pöydältä ruokakuvassa, mutta en poista ihmisiä rannalta antaakseni autiorantamielikuvaa. En myöskään itse lisäsi kuviin mitään elementtiä, mitä niissä ei jo ole esim. aurinkoa, tähtiä, lintuja, toisesta kuvasta palasia tms… Enkä sano, että tässä on mitään väärää. Mutta jo pidempään omaa käsittelyäni on määritellyt tietty pyrkimys luonnollisuuteen – vaikka viimeistellyistä ja kauniista, jopa minimalistisista kuvista tykkäänkin. 🙂

6. Kuvaan 98% luonnonvalossa. Jos ei ole hyvä luonnonvalo, olen melkein mieluummin kuvaamatta (muistot erikseen). Jos laittaisin tänne valokuviani ennen ja jälkeen, ei niissä olisi kovin dramaattista eroa. Säädän kameran asetuksia aina sen verran paljon (mikään kohta ole automaatilla), että saisin jo valokuvaustilanteessa mahdollisimman valmiin valokuvan.

7. Hassua on ehkä se, että tykkään ehkä eniten mustavalkokuvista. Niiden tekeminen on ehkä myös vahvuuteni, mutta blogissa näitä ei juuri koskaan näy, koska koen ”hyvinvointibrändiin” sopivan paremmin kirkkaat ja värikkäät kuvat. Mustavalkokuvatkin muuten kuvaan värikuvina ja vasta käsittelyvaiheessa, teen kuvista mustavalkoisia.

8. Kuvien käsittelyssä tärkeää on löytää oma tyyli, eikä mielestäni kannata liikaa katsoa, mitä muut tekevät. Muiden matkiminen ei ehkä ole se juttu. Itselläni on ollut kaikenlaisia hairahduksia, mutta nyt tuntuu, että tiedän taas, miten haluan käsitellä kuvani. Mahdollisimman aidoiksi ja raikkaiksi. Tällä hetkellä kuvankäsittelyni on varsin nopeaa, koska käsittelen kuvia aika vähän. Joskus on taito osata jättää tekemättä kaikkea, mitä voisi. Vähän kuin pukeutumisessa on eräänlainen tyyliohje jättää aina yksi asuste pois lähtiessäsi ovesta. Sama ehkä pätee kuvankäsittelyyn tällä hetkellä mielestäni. Värisävyjä voi säätää loputtomasti, mustaa sinisemmäksi, punaista oranssimaksi, keltaisen voi ottaa vaikka kokonaan pois, sinistä voi tuoda tummaksi ja koko kuvaan voi lisätä lämpötilaa jne. Mitä enemmän olemassa olevia värejä lähtee säätämään, sitä enemmän ollaan kaukana todellisuudesta. Sekin on tyyli ja välillä ihan leikin ja taiteen vuoksi olen tehnyt kuviin sitä sun tätä. Nyt kuitenkin itse arvostan kuvissa sitä, etteivät ne näytä niin käsitellyiltä. 🙂

9. Horisontti suoraksi ja kuvan rajaus. Kaksi tärkeintä asiaa kuvan käsittelyssä mielestäni. Varsinkin kuvien rajaus on itselleni iso juttu, koska en itse pääse kameran taakse, kun esimerkiksi poikaystäväni ottaa valokuvaa. Saatan tietokoneella tehdä tosi dramaattisiakin eroja juuri rajauksen suhteen.

10. Jos haluan tehdä kollaaseja tai lisätä kuvaan tekstiä, käytän usein Picmonkeyta (www.picmonkey.com). Puhelimella käsittelen kuvat VSCOmissa tai Lightroomissa. Kollaaseja/tekstejä puhelimella taas teen Unfold sekä Insgight-sovelluksilla.

Toivottavasti tästä postauksesta oli jotain apua niille, jotka näistä asioista ovat kyselleet. 🙂