Kiire, minne?

02.10.2013 /

Kuulen usein sanottavan, että minulla on aina kiire (tai siis kun sanon ”kiirettä pitää”, se ei tule kenellekkään yllätyksenä). Kiireeni on vakio, koska teen itseni sellaiseksi, kiireiseksi. Olen miettinyt usein, miksi sanon että minulla on kiire, koska saan itseni tuntemaan myös tavallista enemmän niin. Toki, kyllä minulla on päivittäin aika tarpeettoman pitkä to do -lista, mutta se on omaa vikaani. Ja se hengästyttää.

 

Luulen, että kiireen hokeminen mielessä on selvitymiskeino. Paine, joka puskee. Mutta se puskee myös suorittamaan. Jokainen tietää tentin, kokeen tai deadlinen merkityksen. Asiat tulee tehtyä, kun siihen liittyy positiivista stressiä. Olen aina ollut hyvä tekemään juttuja itsenäisesti (paitsi voimisteluaikoina luistin usein kotijumppatreeneistä, soriii). Syy oma-aloitteisuuteen ja tehokkuuteen on kuitenkin todennäköisesti pienessä itse tehdyssä paineessa.

 

On helpompi olla koko päivän toimelias, kuin kesken velttoilun olla hetkittäin tehokas. Kai tämän voisi laskea yhden sortin fysiikan laiksi, liikeen jatkuvuuden tai hallinnan laiksi. Ehkä suhtautumistani voi verrata vaikka pyörällä ajoon: mitä kovempaa ajaa, sitä helpommin pysyy pystyssä.

 

 

Viime aikoina systeemini on kuitenkin pettänyt. Tuntuu, että olen töissä ja koulussa 24/7. Koska teen mielekkäitä asioita ja vapaaehtoisesti, olen ajatellut, ettei se haittaa.. Mutta, kun suurin osa koulun kursseistani on tiedekuntatenteissä tentittäviä kirjoja ja kun työni on itsenäistä kuvaamista&kirjoittamista, ei ole pahemmin työ- tai kouluaikoja. Elämäni on hyvin epäsäännölistä. Siis unelmani: ei paikkaan tai aikaan sidottua työtä.

 

Unelmaani edelleen, mutta en ole varma onko tämä henkisesti tai edes fyysisesti niin hyvä juttu, jos en opi rytmittämään elämääni paremmin. Kärsin viikonloppuisinkin huonoa omaatuntoa, jos en tee jotain ”järkevää”. Näen kyllä paljon ystäviänikin, mutta sekin kuuluu sarjassamme siihen, ettei kalenterissani ole tilaa ei-millekään (sitä paitsi sovin usein treffit lenkkipolulle, jotta saisin liikuntaa istumisen vastapainoksi). Yöpöydällä on lähemmäs kymmenen tentittävää kirjaa, vaikka tuntuu, ettei muutenkaan vuorokaudessa riitä tunnit. Nämä asiat kertovat siitä, että on ehkä pakko opetella sanomaan ei ja ehkä pakko opetella olemaan itseään kohtaan vielä armollisempi. Tehdä vähemmän ja tehdä ei-niin-tärkeän huonommin.

 

Kirjoitan ajatuksiani tästä, koska uskon, että meitä monia vaivaa sama ongelma. Toisaalta, olen onnellisimmillani kun ympärilläni on paljon hälinää ja tapahtumaa. Minulla on aina ollut taipumus haalia itselleni paljon tekemistä. Mutta jos kiire on jatkuvaa, ei jaksottaista, ei sitä kestä kukaan. (Ja minulla ei ole edes lapsia!!!). Suurin ongelmani on kuitenkin se, että aivot raksuttavat koko ajan, vaikka fyysisesti onkin leppoisempia päiviä.

 

Ihminen on aina niin kiireellinen, kuin tuntee olevansa. Työt eivät tekemällä lopu. Siksi, päätin ottaa pienen aikalisän. Ottaa ajatuksistani loman. Olen ottanut sen kunnolla viimeksi viime vuoden helmikuussa Thaimaassa. Olen joko-tai -tyypiä, joten helpoiten se onnistuu vaihtamalla maisemaa. On tekopyhää blogata hyvinvoinnista, jos ei muista myös lepoa. Stressi on kaiken pahan alku ja juuri. Siinä ei paljon punajuuret auta, jos koko ajan käy kierroksilla. :)

 

 

Olen valmistellut postaukset valmiiksi ja otan toki läppärin mukaan, joten blogissa sinänsä ei tapahdu mitään muutosta. Kamerasta minun ei tarvi lomailla, koska loma on minulle yhtä kuin aikaa valokuvata ja valokuvaus on yhtä kuin loma. ;) Joten ensi viikkolla saatte sitten reissujuttuja. Tänään lähden siis Berliiniin, jippii!!

 

Toivottavasti tämä on viimeinen kiireeni tällä viikolla. Nyt on nimittäin kiiruhdettava kuntosalin kautta parturiin ja sieltä pakkamaan ja lentokentälle.

Ihanaa loppuviikkoa myös teille! :)

xVilma

ps. Kuvat kuvasin pari viikkoa sitten Katajanokan rannassa. Sattumalta satuin kameran kanssa paikalle mitä kauneimpaan auringonlaskuun.

14 comments

#Nellyholic

01.10.2013 /

Palaan vielä pikaisesti tähän Nellyn kampanjaan vinkkaamalla teille kilpailusta, johon voitte halutessanne osallistua. MyCosmon sivuilla on meneillään nimittäin pieni arvonta, joka päättyy huomenna 2. lokakuutta. Vielä ehdit kuitenkin osallistua ja olla mahdollisesti yksi viidestä Nellyn mekon voittajasta. Kilpailusivulle pääset TÄÄLTÄ.

Lisäksi ajattelin vähän kertoa teille, mitä tuleman pitää ja jakaa muutamia satunnaisia kuvia kansioistani. ;)

Minulla on tällä hetkellä liuta postauksia valmistelun alla (suunnitelmia sitäkin enemmän). Lähiaikoina postaukset tulossa muun muassa seuraavista aiheista:

  • Ruoka-aineiden korvaaminen terveellisemmillä vaihtoehdoilla.
  • Lumenen Natural Code -sarjan kasvonakin nähdyn mallin, Adan, esittely ja ottamani testikuvat.
  • Ajatuksiani kiireestä ja aikatauluista.
  • Suosikkikirjojeni esittely aiheista itsetuntemus, itsensä kehittäminen ja elämänhallinta.
  • Tämän hetken ihanin (syksyinen) smoothiereseptini.
  • Pohdintapostaus elämän isoimmista kysymyksistä ja valinnoista.

Blogissa tulossa myös kuntosalini esittely, lokakuun treenaukseni, Maryam Razavin haastattelu, kotini yksityiskohtia ja kaikkea muuta jännää, kunhan ennätän. :) Ja vaikka postausideoista ei olekaan pulaa (päinvastoin), niin aina saa ehdottaa ja toivoa aiheita (osa näistä edellä mainituistakin on teidän toivomia). 

Mukavaa tiistaita kaverit!

xVilma

*postaus tehty yhteistyössä Nelly.comin kanssa

3 comments