Miten pitäisi elää?

11.10.2013 /

Eiliseen kahvilapostaukseenikin liittyen olen pohtinut taas sitä, miten helposti elää niin, että päätökset toistavat itseään. Berliinissä (kuten reissussa yleensäkin), mietin myös, millaista olisi asua kyseisessä paikassa. Voisin ihan yhtä hyvin muuttaa ja aloittaa elämäni ihan toisenlaisena.


Rutiinit ovat välttämättömiä arjessa selviytymiseen -jokainen tietää päättämisen vaikeuden. Meillä tuhlaantuisi valtavasti aikaa ja energiaa, jos joka päivä joutuisimme ajattelemaan asiat uudestaan. Aina aamusta lähtien siitä, millä menen töihin, mitä reittiä? Luonko aamiaisekseni jonkun uuden reseptin, tervehdinkö työkaveriani jotenkin yllättävästi ja menenkö lounastauolla sittenkin jumppaan? Onneksi kaikkea hampaiden harjauksesta sukkien pukemiseen, ei tarvitse miettiä.


Sitä ehkä liiankin helposti kuitenkin tottuu tekemisiinsä. Tulee ihmiseksi, joka ei pysähdy kyseenalaistamaan. Mahdollisesti tyytyy. Ja kyllä hampaiden harjaustakin on hyvä miettiä joskus: kannattaisikohan vaihtaa sähköhammasharjaan ja käyttää oikeasti sitä kaapissa olevaa hammaslankaa? Oli osa-alue elämässä mikä tahansa, ihminen toimii usein itsensä varjona ruokakaupassa, vaatekaapillaan, parisuhteessa, arjessa, työssään..  


On raskasta uudistua. On pelottavaa poiketa. Mutta jostain on luovuttava saadakseen parempaa. Ei voi kuvitella astuvansa samaan aikaan kaikista ovista ulos ja pysyä silti samassa tilassa. Jokainen Harry Potteria lukenut tietää, kuinka ilmiintymisessä käy, jos ei keskity tarpeeksi tulevaan määränpäähänsä. Halkeentuu, koska ei voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan ilman seurauksia.  


Mutta ihminen on sellainen, että se kaipaa niin turvaa kuin vapautta. On haaste saada nämä tasapainoon.
 

Mietin vain, että milloin on oikea hetki. Silloin, kun alkaa miettimään asioita?! Pitääkö suin päin sännätä? Vai pitääkö valmistautua, odottaa, varmistua.  
 
Tee toisin kuin valtavirta, niin menestyt on hyvä ohje, ehkä. Tosin myös herätää kyseenalaistusta: varasta, koska valtavirta ei varasta? Tietysti tällä tarkoitetaan muuta, mutta silti. Mielestäni hyvä ohje olisi myös tee toisin kuin valtavirta sinussa sanoo. Tee toisin, kuin olet tottunut. Koska väillä tunteet, pelot, järki, muiden mielipiteet, kiire.. saa tekemään asioita toisin kuin intuitio ja alitajunta sanoisi. Syvällä sisimmässään ehkä kaipaa muuta, mutta se tukahdutetaan.  


Iso kysymys on, kumpi on oikein. Osata lupua ja tehdä vaikeita päätöksiä sen toivossa, että saisi parempaa? Vai lopettaa haikailemasta jotain, mitä ei ole?  


Katkeroituuko jälkimmäisestä? Kärsiikö kuitenkin ensimmäisestä enemmän? Tämä on mieleni dilemma, jolle haluaisin vastauksen. Välillä sanon itselleni aina elämänohjettani numero 1: Ihminen katuu enemmän tekemättä jättämiään asioita kuin tehtyjä. Tämä siis puoltaa ensimmäistä ”muutos” vaihtoehtoa. Mutta elämänohjeeni numero 2 kuuluu: Nauti siitä mitä sinulla on, älä aina kaipaa jotain mitä sinulla ei ole.  

 

Haluaisin kuulla liudan mummoja ja paappoja ja kysyä heiltä, elämän viisastuttamilta ihmisiltä, miten elää?? Mikä on oikea vastaus? 
Mitä mieltä te olette? 

Itse tuntuu tällä hetkellä, että asiat on hyvä tiedostaa, pohtia ja kyseenalaistaa – ja sitten antaa olla. Antaa mennä omalla painollaan.


Pohdin tällaisia asioita usein, vaikka tämä ei nyt juuri sinänsä liity tällä hetkellä sen enempää eläämäni. Tai mielestäni tämä liittyy kaikkien elämään koko ajan, mutta tarkoitan, ettei mihinkään yksittäiseen asiaan elämässäni. Tämän päivän valinnat ovat huomisen tulevaisuus. :)

xVilma

28 comments

Ranskalaisittain

10.10.2013 /

Uudenmaankadulla sijaitsee tunnelmallinen Fleuriste-kahvila, jossa kävin eilen ensimmäistä kertaa. Sitä lähemmäs rakastamaani Pariisia ei Helsingissä voi päästä. Välillä pitäisi oikeasti alkaa kotikaupungissaan turistiksi. Tästäkin paikasti olin kyllä lukenut, mutta jotenkin sitä eksyy aina samoihin paikkoihin. Tai nimenomaan ei eksy, vaan suuntaa askeleensa suoraan, katsomatta ympärilleen. Eksyminen Helsingissä tekisi hyvää. :)

Olen todellinen kahvilaihminen. Eeva Kolu kirjoitti tästä niin hyvin, että voin vain nyökkäillä. Hän kiteytti kahvilaparadoksiksi sen, mikä minusta niissä on hienoa: olla samaan aikaan esillä ja silti anonyymi. Itse voisin kyllä muuttaa tämän minulle sopivamaksi: olla samaan aikaan yksin, mutta joukossa.

Olen itsenäinen erakko, joka kaikkein mieluiten puuhastelee omissa oloissaan. Neljän seinän sisällä oleminen tuntuu kuitenkin syrjäytymiseltä eikä tuttuus ole inspiroivaa. Työskentelen ja opiskelen mielelläni kahviloissa, koska olen tavallaan sosiaalinen, mutta en kuitenkaan. Pidän pienistä sananvaihdoista tuntemattomien kanssa ja siitä, että ihmisiä on lähelläni. Tykkään myös katsella ohikulkevia ihmisiä ja nautin hyvästä asiakaspalvelusta. Keskityn jopa paremmin pienessä hälinässä. Hyvä kahvila antaa kaikille aisteille jotain hyvää ja siksi ne saavat luovuuden kukoistamaan.

Fleuristessa niin henkilökunta kuin paikalla olleet asiakkaatkin saivat oloni todella mukavaksi ja kotoisaksi. Kukkia, laadukasta kahvia ja tuoreita leivonnaisia, lämmin ja hyväntuoksuinen paikka. Tämä on kahvila, josta haluaa kertoa kaikille, mutta paikka, jonka haluaisi pitää itsellään. Fleuriste on jo nyt tosi suosittu ja viikonloppubrunsseille on esimerkiksi varattava pöytä etukäteen. Mutta ”mainostan” tätä nyt silti, koska tämä on yksi syy lisää pitää Helsingistä -täällä voi hetken kuvitella olevansa Ranskassa. ;) Jopa nettisivut ovat mielestäni aivan ihanat!

 

xVilma

11 comments