Päiväkirjamerkintöjä – Pääsiäinen Italiassa

23.04.2019 / ,

Mietin hetken, mistä tekisin postauksen. Tässä on tullut niin monen päivän tauko, että mistä taas aloittaisin. Olen viime päivinä miettinyt paljon edellisiä pääsiäisiä. Se alkoi siitä, kun muistelin, kuinka vuonna 2014 (viisi vuotta sitten) olin Seinäjoella ja juuri tavannut Laurin ensimmäistä kertaa. Olin lähdössä heti pääsiäisen jälkeen uudestaan Laurin luo Belgiaan, jopa kolmeksi viikoksi. Muistan jotenkin sen fiiliksen, mikä tuolloin oli.

Seuraava pääsiäinen siitä asuttiinkin jo yhdessä Englannissa, jonne siskoni ja hänen miehensä tulivat kylään. Tämän jälkeen muisteluni loppuivat, sillä en enää muistanutkaan niin helposti. Menin ja selailin blogista. Kätevää. Tuli olo, että haluan kirjoittaa siitä, mitä tänä pääsiäisenä tuli tehtyä.

Pitkäperjantai

Istun patiolla auringossa juomassa aamukahviani. Yleensä raahaan tänne aina Suomesta suodatinkahvia, mutta nyt unohdin. Tunnen heti pienen lomafiiliksen, kun ei ole kiire minnekään ja ulkona tuntuu melkein kesä. Yhtäkkiä kädessäni on amerikkalaisen jalkapallon kokoinen kindermuna. Olen kyllä nähnyt Italiassa isoja pääsiäismunia – onhan Kinder-yllätysmuna italialainen keksintö ja Kinder osa Ferreron perheyritystä. Mutta hymyilyttää, kun paikalle saapunut Laurin isä kaivaa ostoskassista meille nämä pään kokoiset pääsiäismunat. Mietin pitäisikö tuoda muna Suomeen kummitytölle, joka rakastaa kindereitä.

Italiassa olemme aina urheilleet yhdessä Laurin kanssa paljon. Olen kaivannut yhteistä treenirutiinia. Päätämme lähteä lenkille. Minä haluaisin juosta vuoren rinnettä katsomaan lampaita, Lauri haluaa metsäpolulle juoksemaan edes takaisin. Kuulemma muuten menee kuvailuksi ja tasaisella saa juostua paremmin. Ymmärrän pointin, vaikka haluan aina mieluummin juosta kohteesta A kohteeseen B. Juokseminen tuntuu hyvältä ja kamalalta. Kunto on rapistunut, mutta nautin silti. Tuntuu tulevalta kesältä ja samaan aikaan vanhat muistot nousevat pintaan. Ihan kun vuosia ei olisikaan ollut välissä – kaikkia on niin samaa ja tuttua. Päätän vielä joogata ja levitän maton ulos pihaan. Viime viikot ovat olleet kiireisimpiä koskaan, joten tekee niin hyvää rauhoittua ja olla itsekseen.

Luen Opintiellä-kirjaa puoli kahteen asti yöllä, en malta laskea sitä käsistä. Saan kirjan loppuun ja alan vielä googlettaa, mitä siitä sanotaan. Missä Tara nyt on ja millaiset välit hänellä on perheeseensä?

Lauantai

Heräämme yhdeksän aikaan ja suuntaamme autolla alas kaupunkiin. Käymme Naturasi-luomukaupan yhteydessä olevassa kahvilassa aamupalalla. Syön täytettyä croissanttia, mansikka-banaani-mantelimaito-chiansiemen smoothieta (ainut paikka, mistä täältä saa smoothieita ;)) sekä juon americanon. Kauppaostosten jälkeen menemme pienen, idyllisen kaupungin keskustaan. Käymme kukkakaupassa (pionikimppu 12e) ja kahvilassa hakemassa leivoksia mukaan (1,2e kappale). Täällä tietyt asiat ovat niin paljon edullisempaa! Pistäydymme myös muutamassa vaate/lifestyleliikkeessä ja minua ihmetyttää jälleen, miten ihania, persoonallisia ja tyylikkäitä kauppoja Italiassa on jopa pikkukaupungeissa. Kaupungilta ajamme Laurin vanhemmille syömään lounaaksi sienirisottoa. Nam!

Hetken aikaa teen kotona töitä ja sen jälkeen laitan lenkkarit jalkaan ja lähdemme Laurin kanssa lenkkeillen alas vuorenrinnettä. Istumme porukalla patiolla, syömme mandariineja, jutustelemme ja ehdin aloittaa vähän Sanna Mämmin uutta Vapaudu Huolista -kirjaa. Mietin, että tätä mindfulness kirjaa tarvin, sellainen murehtia olen. Laurin ihana serkkutyttö tulee käymään ja teen hänelle lettikampauksen ennen pääsiäiskirkkoa. Täällä Italiassa maaseudulla paikalliset käyvät ahkerasti kirkossa. Olen aina rakastanut laittaa kampauksia ja lettejä, onneksi täällä on Sofia, jonka hiuksilla pääsen toteuttamaan tätä puoltani.

Ajamme illalla vielä kaupunkiin syömään tuttuun kalaravintolaan. Ihanan spontaani päivä hetkessä eläen, ilman sen kummempia suunnitelmia.

Sunnuntai

Minulla on vielä kahdet kamppiskuvat kuvattavana Italiassa ja sääennuste näyttää, että on viimeinen kunnon lämmin päivä. Loppupäiviksi täällä luvataan sadetta. Nousen ylös sängystä, laittaudun ja valmistelen kuvaussetit. Kuvaamme Laurin kanssa aamupäivän. Onneksi pihamme täällä on kuvauksellinen, eikä tarvitse lähteä kauas.

Tästä siirrymme muiden seuraan ja auttamaan pääsiäisaterian valmistuksessa. Syömme useamman ruokalajin menun ja avaamme samalla grillikauden. On parsaa ja polentaa, sieniä ja perunaa, salaattia ja parsakeittoa, leipää, juustoja ja viiniä. Ja muille tietysti monen sorttista lihaa. Syömme pitkään ulkona ja jatkamme jälkiruualle Laurin serkkujen luo. Tällä kertaa vuorossa on metrin korkuinen pääsiäismuna! En ole koskaan syönyt vastaavaa. Hauska ohjelmanumero kääreen avaamisineen. Kun lohkaisen palan pääsiäismunasta, tuntuu kuin olisin murtanut pienen murun, mutta kädessä onkin suklaalevyn kokoinen pala. Hups.

Lähtiessämme kadulla tulee loputkin sukulaiset saatumalta vastaan eri suunnista ja hetken meininki oli kuin Serranon Perheessä neljän sukupolven voimin. Vähän huvittaa ja ihastuttaa samaan aikaan tämä italialainen kulttuuri, puheensorina ja perheyhteisöllisyys.

Kun pääsemme kotiin, olo on aika ähky ja väsynyt koko päivän ulkoilun jälkeen. Teemme pakolliset työjutut ja lopuksi katsomme vielä Selviytyjät.

Maanantai

Keräännymme ylemmäs vuorelle retkelle. On upeat näkymät, eväsleivät kääritty paperiin ja perinteinen italilainen pääsiäisfocaccia – pullaimainen makea kakku. Olin ajatellut, että teen jo normaalin täyden työpäivän, mutta rento olo vie mennessään. Ohjelmassa on kuitenkin kuvata tänään kamppis ja menemmekin joelle, jossa on upeita kuvausmaisemia. Ulkoilun ja kuvailun jälkeen tekee mieli jäätelöä. Ajamme suosikkigelateriaamme. Tässä kyseisessä paikassa on aina jonoa, ja nyt jono ulottuu ulos asti. Mutta tiedän, että se on odottamisen väärti – pistaasia, lakritsia ja uutta kookos-suklaa makua. Pääsiäisen kunniaksi tietysti kolme palloa. ;)

Ilta meneekin töiden kanssa. Vastaan muun muassa pitkään haastatteluun, etsin kuvia, julkaisen yhteistyön ja vastailen kommentteihin.

Oli oikein mukava pääsiäinen, vaikka olen huomannut, että juhlapyhinä tulee melkein aina jokin hetki, kun ikävöin perhettäni, jos en heidän parissa ole. Onneksi on whatsapp, niin pystyy olla kuvien ja videoiden ansiosta vähän hengessä mukana. Toivottavasti teilläkin oli rentouttavat päivät! <3 Mitäs muuten tykkäätte tällaisista postauksista? Jaksatteko lukea toisen peruspäivistä vai onko nämä päiväkirjamaiset postauksen vain minua varten?!  :)

11 comments

Mikä ilmastoveivi2019?

18.04.2019 / ,

Kiitos kaikille ihanasta palautteesta, jota sain edelliseen postaukseen liittyen, tai siihen, että päätinkin tarttua aiheeseen! <3 Ympäristö- ja vaikuttamisteemalla jatkan tänäänkin. Sillä vaikka vaalit ovat nyt ohitse, on muitakin tapoja osallistua ja vaatia rakenteiden muuttamista. Toivoa antaa esimerkiksi mahtava Ilmastoveivi2019 kampanja.

Kysyin kampanjan somevastaava Lotalta, jos hän voisi vastata muutamaan kysymykseeni aiheesta… Tässä siis  pieni haastattelu ja lopussa linkki, mistä pääsette allekirjoittamaan vetoomuksen, mikäli ette sitä vielä ole tehnyt. :)

Ilmastoveivi2019 on mielestäni loistava ja mieleenpainuva nimi kampanjalle. Moni on siihen varmasti kevään aikana törmännyt, mutta kertoisitko lyhyesti mistä ilmastoveivissä on kyse?

Ilmastoveivi2019 on kansalaisten ilmastokampanja, joka vaatii, että Suomi ajaa heinäkuussa 2019 alkavalla EU-puheenjohtajuuskaudellaan kestävämpää ilmastopolitiikkaa EU:ssa, tarkemmin sanottuna ilmaston lämpenemisen hillitsemistä 1,5 asteeseen. Tämän mahdollistamiseksi keräämme 500 000 nimeä vetoomukseen osoittaaksemme vallitsevan tahtotilan. Vetoomus luovutetaan tulevalle pääministerille heinäkuussa 2019!

Euroopan Unionin puheenjohtajuuskausi on oiva mahdollisuus vaikuttaa maailmanlaajuisiin rakenteisiin: uskomme EU:n rooliin maailmanlaajuisen muutoksen ajamisessa!

Mikä on teidän päätavoite nyt? Pääsitte juuri 50 000 allekirjoituksen tavoitteeseen, mahtava saavutus, onnea! Yllättikö tämä?

Tavoitteenamme on uskomattoman kunnianhimoinen, lähestulkoon mahdoton 500 000 allekirjoitusta.

Hauska yksityiskohta on, että ainoa Suomessa 500 000 allekirjoitusta kerännyt adressi, vetoomus tai kansalaisaloite on vuonna 1899 kerätty Suuri adressi! Tämä nimimäärä kerättiin kasaan vain yhdessätoista päivässä kiertämällä hiihtäen kylästä toiseen. Ehkä meidänkin tulisi vaihtaa taktiikkaa? ;)

50 000 on tietenkin ihan mahtava erävoitto tässä ottelussa ja olemme valtavan kiitollisia kaikille allekirjoittaneille ja tietenkin ylpeitä kaikista kampanjaa tekevistä sekä kampanjan tukijoista!

Kuka ilmastoveivin takana on, millaisella porukalla kampanjaa pyöritetään?

Kampanja lähti liikkeelle viime syksynä yksittäisen opiskelijan, Laura Kolehmaisen herättyä ilmastokriisiin ihan uudella tavalla IPCC:n raportin jälkeen. Yhteisen agendan ympärille alkoi vauhdilla kerääntyä ihmisiä tekemään kampanjaa.

Ilmastoveivi2019-kampanjan takana on huikea vapaaehtoisjoukko! Mukana on yhteensä noin kolmisensataa vapaaehtoista ympäri maata, mutta aktiivisesti kampanjaa pyörittää parisenkymmentä ihmistä.

Mitä muuta haluaisit kertoa kampanjasta tai sen tekemisestä?

Kampanjassamme korostetaan yhdessä tekemistä ja yritetään saada muutosta aikaan huumorin ja positiivisen syöttöpelin kautta. Ilmastonmuutoskeskustelussa on turhan pitkään keskitytty syyttelyyn, dystopioihin sekä luopumisen meininkiin. Vaihoehtoiset tavat elää ja toimia yhdessä tällä planeetalla voivatkin olla antoisia. Miltä vaihtoehtoiset yhteiskuntajärjestelmät näyttäisivät, tai minkälainen olisi sinun ihanneyhteiskuntasi?

Kampanjassamme keskeistä on se, että emme keskity yksilöiden toimiin, vaan vaadimme rakenteellisia muutoksia. Julkinen keskustelu on jo pitkään pyörinyt yksilötason tekojen ympärillä, nyt on aika siirtää fokus rakenteisiin.

Kiitos paljon Lotta ajastasi! Teette superhienoa työtä ja teidän positiivinen meininki välittyy kyllä hyvin eri medioista! :)

Pakko muuten lisätä vielä, että itseasiassa @Ilmastoveivi2019 IG-tilin stoorissa oleva kysely ja sen lopputulos antoi minulle kimmoketta edelliseenkin postaukseeni. Kyselyn vastaajista 72% koki, ettei uskalla avata suutaan ilmastomuutokseen liittyen, koska eivät tiedä siitä tarpeeksi. Mietin heti, että minusta jokainen on oikeutettu puhumaan!

Mitä enemmän asiasta puhutaan, sitä enemmän muutoksia voi tapahtua. Kun ihminen törmää tiettyyn asiaan usein, alkaa asia vaikuttaa alitajunnassa… Monesti huomiomme ei kiinnity ensimmäisellä kerralla asiaan juurikaan, mutta kun sama asia tulee eteemme eri lähteistä ja konteksteista, alkaa se vaikuttaa toimintaamme.

Allekirjoittaminen on superhelppoa, vie vain minuutin ja on mahdollista myös alle 18-vuotiaille. Jos joku teistä ei ole vielä käynyt allekirjoittamassa
vetoomusta, niin tämä jos joku on pienen kynnyksen tapa osallistua ja vaikuttaa – jakakaa myös linkkiä ystävillenne! :) <3

Pääsette TÄSTÄ allekirjoittamaan.

4 comments