Ja sitten se ikävä.

Olin ensin kirjoittamassa muusta, mutta tähän tämä nyt meni. Palasin Italiasta Belgradiin toissa yönä ja eilen oli vähän outo olo, kuten aina minulla matkustamisen jälkeisenä päivänä. On yleensä univelkaa ja matkaväsymystä, ja hetkellisesti minun on taas vaikeampi tarttua arkeen. Vietin Eevskun kanssa myös niin intensiivisesti 24 tuntia vuorokaudessa kuusi päivää, että eilen oli mielestäni hassua, ettei sitä toista ollutkaan enää jakamassa kaikkea. (Kiitos vielä Eevsku ihan täydellisestä matkaseurasta! ♥) Nyt on taas ihana olla kotona, laukut on purettu ja yhden hyvin nukutun yön jälkeen taas työt, treenit yms. jaksaa innostaa! Ja tietysti parasta on se, kun poikaystävä tuli lentokentälle vastaan ja näkee häntä. :) Mieleeni tuli kuitenkin yksi kolumni, jonka luin vuosia sitten. Siinä pohdittiin sitä, kuinka matkustus tavallaan tuo onnellisuutta, mutta se joka näkee, matkustaa ja asuu eri paikoissa, kaipaa aina jotain ihmistä tai asiaa. Tulee helposti haikeus, koska on rakentanut monta kotia.

Veikkaan, että jos olisin aina asunut yhdessä paikassa, olisi ehkä helpompi olla paikallaan. (Tai sitten ei.) Mutta luulen, etten osaisi samalla lailla kaivata muuta, vaan olisi helppo olla tyytyväinen siihen missä on. Toiset tottuvat hyvin olemaan erossa tärkeistä ihmisistä ja paikoista, mutta itse kyllä välillä ikävöin kovastikin, kuten varmasti blogista on vuosien varrella välittynyt. Joka tapauksessa on valtava rikkaus, kun on monta paikkaa, jota rakastaa. Se on kaiken kaipauksen arvoista ja kun etsin tähän postaukseen vanhoja kuvia, iski valtava kiitollisuus. Tasan vuosi sitten kirjoitin postauksen ”Missä on kotini?” . Tuo on yksi omista lempipostauksistani, koska muistan sen hetken lentokentällä, kun kirjotin sitä. Kun olin jäsentänyt asian paperille, oma mieli selkiintyi ja tuli rauhallinen olo. Nyt on taas yksi ”koti” lisää, tämä Belgrad tai pikemminkin Zemun.

ZEMUN / SERBIA

Aina on myös se palaamisen ja jälleennäkemisen riemu. En osaa itse näitä asioita hyvin edes ilmaista, mutta kun luin pikkusiskoni Ellin ja hänen ystävänsä Juulin muutama päivä sitten kirjoittaman postauksen heidän Kenian matkasta, tunsin samaistuvani hyvin. Silti tiesin, ettei minulla ole mitään hajua, miltä tuntuu, kun on niin intensiivisesti 5kk orpokodissa ja elää 24/7 täysin toisenlaisessa arjessa. Kun tästä täysin erilaisesta tulee tärkeä koti ja ihmisistä siellä toinen perhe. Ja kun lopulta sen täytyy jättää sinne ja palata takaisin siihen elämään, mikä oli sitä ennen. Jaoin silloin aikoinaan Ellin ja Juulin tarinaa vapaaehtoistyöstä tänne blogiinkin ja tosiaan nyt voi lukea heidän kuulumiset TÄÄLTÄ, 547 päivää Kenian matkan jälkeen. Tässä pieni pätkä heidän blogista lainattuna:

”Kun heräsimme pitkästä aikaa omasta sängystä tiistaina 6. huhtikuuta 2016, jopa hengittäminen tuntui erilaiselta kuin päiväntasaajalla. Pari ensimmäistä viikkoa listattiin ylös asioita, jotka tuntui oudolta tai mihin kiinnitti erityistä huomiota. Tässä jotain niistä:

Ilma on raikasta. Koko ajan on kylmä. Pianoa on kiva ja outo soittaa. Autot ajaa liikenneympyrässä väärään suuntaan. Unohdan koko ajan, että valokatkaisijat on alempana mihin on tottunut. Vessan unohtaa vetää ja jos muistaa, niin tuntuu veden tuhlaukselta. Säikähdän joka kerta jääkaappia kun se on niin täynnä. Matot on hassuja. Tiskiharjalla on outo tiskata. Pyykki- ja tiskikone tuntuu liian helpolle ja väärälle. Kahvi ei maistukaan niin taivaalliselle. Autolla on helppo ajaa pitkän tauon jälkeen. Jätin avocadon kauppaan, koska se oli niin pieni ja kallis. Mulla on liikaa vaatteita. Oma sänky oli ihana, samaan aikaan väärä. Lattialämmitys on hassu. Kenia tuntuu kaukaiselta unelta. Outoa nukkua ilman hyttysverkkoa. Liikenteen sujuvuus hämmästyttää, samoin teiden sileys. Käännyin autolla vasemmalle kaistalle vahingossa. Vaikea sanoa täällä mitään swahiliksi. Aikatauluttaminen on tosi hämmentävää, en muistanut että koko ajan kaikelle on aikataulu. Kättä kutitti, ensiajatus bedbug. Peilejä on kaikkialla. Unohdin ettei täällä katsota kadulla silmiin.

Ja sitten se Ikävä.”

Tässä vanhojen matkakuvieni myötä joitain paikkoja, joita itse aina välillä ikävöin. Osaa ennemmän, osaa vähemmän.


UBUD / BALI

ENGLANTI

HELSINKI


BROOKLYN / NEW YORK


GARDA / ITALY


BERLIINI /SAKSA


EGYPTI


ANDALUSIA/ESPANJA


VENETSIA/ITALIA


KAP KAUPUNKI / ETELÄ-AFRIKKA


NUSA LEMBONGAN / BALI


ITALIAN VUORET


LUGANO/ SVEITSI


DUSSELDORF / SAKSA

KROATIA


THAIMAA


POHJOIS-SVEITSI


KOTIKATU ENGLANNISSA / NANTWICH

  KOTI ITALIASSA


SEINÄJOEN KODIT


MANHATTAN / NEW YORK


MUU SUOMI

    

Maailma on kyllä täynnä niin ihania ja ihmeellisiä paikkoja. Meidän täytyy pitää huoli tästä planeetasta. ♥ :)

Tallenna

12 comments

Vahvempi, kauniimpi, elinvoimaisempi

04.10.2017 / ,

*yhteistyössä VICHY

Otsikon adjektiivit voisivat kuvata sitä, millainen haluaisin olla ihmisenä ylipäätään, mutta nyt puhun ihosta… Ihooni minulla on viha-rakkaussuhde. Välillä se aiheuttaa päänvaivaa ja kiroan sen vaikeutta: sekaiho ei todellakaan ole aina selkein hoidettava! Tuntuu, että iho on samaan aikaan rasvainen ja kuiva, kiristyvä ja rypistyvä, herkkä ja paksu. Oman haasteen tuo runsas lentomatkustaminen, joka kuivattaa ihoa, mutta lisäksi tuntuu, että nousen koneesta aina naama kiiltävänä ja näppy tai kaksi enemmän naamallani. Matkustamisen lisäksi stressi näkyy ihollani, paitsi siksi, että juon usein vähemmän vettä ja syön vähemmän antioksidantteja ja vitamiineja (koska ajatukseni ovat muualla), mutta ihan myös siksi, että stressi vaikuttaa hormoneihin ja hormonit ihoon. Ihosta tulee samea, epätasaisen värinen  ja ihohuokoset laajentuvat. Kolmas suuri haasteeni päivittäisessä elämässäni on ilmanlaatu ja raikkaan ilman puute. Tässäkin tätä kirjoittaessa tuuletin puhaltaa lämmintä ilmaa huoneeseen ja oikein tunnen, kuinka iho kaipaa kosteutusta. Näin kolmenkympin lähestyessä olen alkanut huomata myös ikääntymisen merkkejä.

Silti tietysti rakastan ihoani. Niin paljon, että haluan tehdä kaiken voitavani sen suojaamiseksi. Iho on tärkeä tekijä paitsi kauneuden ja itsevarmuuden takia, mutta ennen kaikkea myös elimistön suojaamisen ja hyvinvoinnin kannalta.

Muistatte ehkä postaukseni aamurutiineistani osana Vichyn #WinTheDay -kampanjaa. Yksi kahdeksasta minulle tärkeästä kohdasta oli kasvojen puhdistus ja ihonhoito. Olen luottanut Vichyyn jo pitkään ja tuon postauksen videollakin näkyi, että osa tätä rituaaliani on Vichyn alkusyksystä lanseeraama Minéral 89 -tiiviste. Jo parin kuukauden ajan olen levittänyt tuotetta puhdistetuille kasvoilleni joka aamu ennen muuta päivävoidetta/meikkiä ja voin sanoa, että tuote on todella ainutlaatuinen. En ole törmännyt aikaisemmin vastaavaan!

Minéral 89 -tuote tuntuu oikeasti suojaavan ihoa kaikelta, mitä vastaan se päivän aikana joutuu taistella. Vichy-laboratorioiden ihonhoidon tutkimuksen mukaan sisäisten tekijöiden lisäksi myös mukana ovat ulkoiset vaikutukset UV-säteistä, saasteisiin ja stressiin, väsymyksestä epäsäännölliseen ruokavalioon jne.. Haittavaikutukset voivat näkyä juuri ihon suojamuurin heikentymisenä, mikä konkreettisesti ilmenee iholla sameutena, karheutena, epätasaisuutena ja täyteläisyyden puutteena. Olenkin iloinen, että tämän yhetistyön myötä löysin tämän mahtavan tuotteen, jolla voi vahvistaa ihoa. Minulle tuo mielenrauhaa käyttää tuotetta, jonka päätehtävä on suojata ihoa, meidän suurinta elintämme. Ja pakko sanoa, että ihoni voi juuri nyt todella hyvin!

Minéral 89 -tuote antaa siis tarpeellista päivittäistä vahvistusta iholle, mutta lisäksi se kosteuttaa hyvin ja toimii mielestäni ikään kuin pohjustusvoiteena meikin alla. Tuote imeytyy samantien, eikä jätä ihoa ollenkaan rasvaiseksi. Iho tuntuu heti levityksen jälkeen kiinteämmältä ja pehmeämmältä. Yllättävää on minimalistinen koostumus, sillä tuote sisältää vain 11 ainesosaa. Yleensä yksinkertaisuus on kuitenkin paras tie kauneuteen, mikäli minulta kysytään. Pääosassa ovat Vichy termal spa -lähdevesi (89%), joka sisältää 15 mineraalia. Tällä on todeistettuja vahvistavia ja antioksidanttisia vaikutuksia ihoon. Tämä myös tasapainoittaa ihon pH-tasapainoa, mikä auttaa suojaamaan ihoa ulkoisilta haittatekijöiltä. Toinen merkittävä ainesosa on hyalurinihappo, joka on yksi ihon luonnollisista kosteudensitojista. Sen avulla voidaan merkittävästi vaikuttaa ihon kosteustasapainoon.

TÄSSÄ VIELÄ LYHYESTI MITÄ MINÉRAL 89 LUPAA TEHDÄ:
♥ Se vahvistaa ihon luonnollista suojamuuria
♥ Kosteuttaa ihoa (24 tuntia)
♥ Pehmentää ihoa
♥ Edesauttaa ihon luonnollista täyteläisyyttä
♥ Antaa iholle raikkaan hehkun
♥ Suojaa ihoa ja estää saastehiukkasten tarttumista iholle.

 

Sen verran vielä, että kuten varmasti tiedätte Vichy on apteekkisarja, eli tuotteita saa kaikista apteekeista. Tuotteet sopivat kaikille ihotyypeille, myös herkkäihoisille. :)


KIINNOSTAISIKO SINUA KOKEILLA TUOTETTA?

TÄMÄN LINKIN kautta voit tilata ilmaisen Minéral89-päivävoidenäytteen kotiisi helposti.
Toivottavasti tykkäätte yhtä paljon kuin minä! :)

Tallenna

Tallenna

Leave a comment