Joogapäiväkirja / Vuosi uupumumisesta & ferritiinitasot

03.07.2019 /

Yleensä aina edeltävät päivät ennen pidempiä reissuja ovat vähän kaaottisia. En juuri koskaan ehdi joogata tai urheilla, koska jätän niin monta asiaa viime tippaan – niin eilenkin. Hyvin siis alkoi tämä joogapäiväkirjan pito, kun heti toisena päivänä jooga ei näkynyt päivässäni mitenkään. ;) Paitsi siinä, että pohdin, otanko uutta joogamattoa mukaan (en) ja mitä joogakirjoja pakkaisin kolmeksi viikoksi Italiaan (anatomiaa ja ayurvedaa).

Koska eilen ei tullut joogattua tai opiskeltua (suunnitelmista huolimatta), ajattelin kirjoittaa siitä, millaisen matkan olen vuoden aikana käynyt. Tavallaan tuokin, että pystyn pudottamaan päivistä asioita pois, liittyy armollisuuteen ja hidastamiseen. Näitä olen vuoden aikana paljon oppinut, mutta kovin helppoa se ei ole ollut. Kirjoitin suunnilleen tasan vuosi sitten uupumuksestani. Kerron siinä, kuinka pitkään jatkuneet väsymyksen ja stressin oireet kärjistyivät jonkin sortin romahdukseen, kun en vain enää jaksanut ja pystynyt… Jos et ole lukenut postausta, suosittelen lukemaan, ennen kuin siirryt eteenpäin. :)

Viime vuoden loppukin meni jotenkin kierroksilla ja tuntui, etten kuitenkaan osannut kunnolla rentoutua ja ottaa vapaata. Hyvä päätös oli, että päätin aloittaa haaveilemani joogaopettajan opinnot. Se tuntui ja tuntuu tärkeältä. Joku päivä uskon, että tulen vielä jakamaan oppimaani ja tietotaitoani eteenpäin opettamalla. Tässä hetkessä tein koulutuksen pääosin itseäni varten. Haluisin käyttää aikaa minua kiinnostaviin asioihin.


Loppujen lopuksi olen hyvin pohdiskeleva ja itsenäinen ihminen, jolle tuottaa välillä hankaluuksia ammattini, jossa pitää antaa paljon itsestään, olla esillä ja olla sosiaalisesti aktiivinen jatkuvasti. Sosiaalisen median muututtua, tämä puoli on vasta tullut esille, etten jaa arkeani mitenkään kovin luontevasti. En yksinkertaisesti näe syytä tai tunne sitä mielekkääksi. Vaikka arvostan kaikkia seuraajiani paljon ja olen iloinen vuorovaikutuksesta teidän kanssa, niin minulle oma tila on myös ihan äärimmäisen tärkeää. Vuoden aikana olen ymmärtänyt olevani introvertti ja erityisherkkä. Joogaopekoulutus tuo vastapainoa somelle ja puhelimelle.

Kuitenkin vieläkin mietin, olenko täysin toipunut uupumisesta… Tuntuu, että olen oppinut rajani, mutta etten ole saanut takaisin sitä energisyyttä, ahkeruutta, tunnollisuutta ja tuotteliaisuutta, mikä on aina ollut osa itseäni ja arkeani. Minulla on ollut monta rautaa tulessa ja paljon tavoitteita, niin kauan kuin muistan. Yleensä olen suoriutunut määrästä hyvin. En koskaan uskonut, että voisin totaalisesti väsyä. Siksi varmaan jaksoin aina suorittaa töitä ja opiskelua, pääsykokeita ja kilpaurheilua, muita harrastuksia ja jatkuvaa matkalaukkuelämää vuosikaudet. Luin usein kokeisiin, vaikka viiteen yöllä, kunhan oli tunne, että osasin kaiken. Nyt en uskaltaisi.

Nykyään olen varovainen. Huomaan, että pelkään stressiä ja väsymystä eri lailla kuin ennen. Sitä on ollut vaikea hyväksyä, että tarvitsen oikeasti lepoa enemmän kuin joskus. Menin jopa sairaalan labraan viime viikolla tekemään verikokeet ja mittaamaan ferritiiniarvot, d-vitamiinitasot sekä kilpirauhasen toiminnan yms… Kaikki arvoni olivat hyvät. Lääkäri kuitenkin suositteli yhtä rautakuuria, koska ferritiinitasoni oli 30, kun yli 50 olisi suositeltavaa. Kokeilen, jos auttaisi.

Mutta ehkä tosiaan en ole ihan oma itseni vielä… 25.6 julkaistussa Helsingin Sanomien nettiartikkelissa puhutaan kuinka ”Pahasta työuupumuksesta toipuminen voi viedä vuosia”. Oikeastaan hassua on se, että nyt jälkikäteen vasta tajuan, kuinka loppu olin.

Tällä hetkellä suunta on selkeästi oikea ja koen voivani pääosin taas varsin hyvin. Ainakin elämässäni on paljon iloa ja onnea. Tällaisia ajatuksia tänään. Onko siellä muita jonkinlaisen uupumuksen kokeneita ja samoja fiiliksiä jakaneita? :)

LISÄÄ AIHEESTA:
Uupumisesta & levosta
Sittenkin enemmän introvetti – 10 syytä miksi
Erityisherkkä vai herkkä?

7 comments

Joogapäiväkirja / Yin:iä & akupisteitä

02.07.2019 / ,

Tervetuloa joogapäiväkirjani pariin. Tästä se alkaa. ;) Ajattelin, että julkaisen aina seuraavana päivänä edellisen päivän jooga-ajatukset, -kuulumiset ja harjoitukset. Monesti joogaan myös iltaisin, ja sen jälkeen en halua enää olla tietokoneella. Eilenkin kirjoitin muistivihkoon fiilikset tunnin jälkeen ja vasta tänään tänne blogin puolelle. Tänään julkaisu meni nyt myöhäksi, mutta teen tätä pitkälti myös itseäni varten, joten en ota tästä stressiä. Välillä voi tulla paljon tekstiä, välillä muutama rivi. Yritän kuitenkin joka päivä tulla heinäkuun ajan jotain tänne kirjoittamaan.

Eilen kävin ensimmäistä (mutta en varmasti viimeistä) kertaa testaamassa kauniin Saga yoga -studion. Kävin Paulan pitämällä englannin kielisellä Yin-tunnilla. Tunnin kestävä harjoitus keskittyi ylävartalon avaamiseen ja monen tutun liikkeen lisäksi mukaan mahtui myös yksi uusi harjoitus. (Tunnilla keskityn muuten vähän erilaisiin asioihin nyt, kun olen joogaopekoulutuksessa.) En ole hetkeen käynyt Yin-joogassa, mutta se on ehdottomasti yksi suosikkijoogatyylini. Kotona iltaharjoitukseni ovat yin-tyylisiä melkein aina. Pitkiä, restoratiivisia venytyksiä. Yinissä harvoin tulee edes hiki. Olo tunnin jälkeen oli ihana – kroppa rentoutunut ja mieli tyyni. En tiedä, miksi sitä on aina jokin pieni kynnys mennä vieraan opettajan tunnille. Onko teillä muilla samaa? Kuitenkin aina, kun ”uskaltaudun” uuteen paikkaan, tulee siitä hyvä fiilis. :)

Illalla luin vielä sängyssä Denis Vinokurin Terveyden kiinalainen käsikirja -kirjaa. Denis tulee meille loppukuun opekoulutusviikonlopussa opettamaan kiinailaisen lääketieteen perusteita. Tästä mielenkiintoisesta kirjasta löytyy paljon mm. konkreettisia akupainanta harjoituksia ja vinkkejä, miten voi hoitaa eri vaivoja/sairauksia akupisteitä painelemalla. Tein kirjan ohjeiden mukaan myös illalla korvien hieronnan. Oletteko ajatelleet, että korvan muoto on kuin sikiö käännettynä ylösalaisin?! Kiinalainen lääketiede opettaa, että korvan iholla on piste jokaiselle osalle ihmiskehoa. :)

Tässä vielä ajatus, jonka opin kirjasta, ja joka resonoi omien ajatusteni kanssa. Pitkäikäisyys on hyvän elämän hedelmä ja vanha taolainen ohje pitkäikäisyyteen on Neljä Tyhjyyttä. Neljä tyhjyyttä ovat lyhyesti:

1. Tyhjä mieli
Päivittäinen meditaatio edesauttaa tätä. ”Huolehtiminen menneestä tai tulevasta ovat tekosyitä välttää tämän hetken kohtaaminen ja tarpeellisiin asioihin tarttuminen.”
2. Tyhjä vatsa
Ylensyöntiä sekä kiireessä syöntiä tulee välttää ja syödä vain sen verran, että nälän saa tyydytetyksi.
3. Tyhjä keittiö
Tämä viittaa siihen, että ruuan tulisi olla tuoretta. Ei pitkään säilyviä säilykkeitä ja eineksiä.
4. Tyhjä huone
Liiat aistiärsykkeet häiritsevät harmoniaa, joten minimalismi kunniaan. ”Materian kerääminen kotiin saa ajatukset kiinnittymään siihen.”

Leave a comment