Ihana, persoonallinen vihkiseremonia

13.07.2018 /

Olen saanut viimeisen 24 tunnin aikana palata kunnolla toukokuun häätunnelmaan, kun olen käynyt läpi melkein 2000 valokuvaa. Valokuvaajan työn yksi hyvä puoli: saa kuvien avulla elää uudestaan ihania hetkiä, tuntea iloa, rakkautta, liikutusta ja kiitollisuutta samalla kun työskentelee! ;) Sain tänään siis (vihdoin) käsiteltyä loppuun ystävieni hääkuvat. Kiitos uskomattoman kauniille hääparille, Suviannille ja Robinille, kun annoitte minun julkaista kuvia blogissa!

Itsestäni on aina mielenkiintoista katsoa hääkuvia, oli kyseessä sitten tuttu tai tuntematon. Nämä häät olivat kuitenkin sen verran persoonalliset, että senkin takia on ekstrakiva jakaa kuvia teille. Sulhanen on puoliksi skotti, jonka takia sulhanen, sulhasen isä sekä bestmanit olivat pukeutuneet kiltteihin. Kuvasimme häissä kahdella kameralla poikaystäväni kanssa, ja hän oli ikuistamassa miesten valmistautumista… Pukeutuminen tähän skottien perinneasuun kaikkine yksityiskohtineen oli kuulemma ”hieman” hitaampaa verrattuna peruspukuun.  Vihkiseremonian musiikista taas vastasi säkkipillinsoittaja . En edes tiennyt, että sellaisia löytyy Suomesta!

Tämän postauksen jälkeen tulossa on vielä yksi kuvapostaus itse hääjuhlasta. :)

Katso myös:
Häävalokuvaajana ensimmäistä kertaa – hääaamun tunnelmia
Hääkattaus

5 comments

Italian koti

11.07.2018 /

Kirjoitan tätä yli 11 000 metriä Prahan yläpuolella. Satuin juuri katsomaan lentokarttaa ensimmäistä kertaa lennon aikana. Hassua, koska kolme perheestäni on tällä hetkellä Prahassa. Yleensä tykkään pyhittää lennot muuhun kuin netissä roikkumiseen, sitä paitsi onhan näissä huonot yhteydet. Mutta nyt blogissa on ollut sen verran hiljaista, että ajattelin yrittää ehtiä tehdä pikakuulumiset tänne, sillä tiedän, että muuten menee blogin päivittäminen huomiseksi… Laskeudumme tunnin päästä Venetsiaan ja siitä on vielä tunnin ajomatka. Ilta menee varmasti poikaystäväni sukulaisia nähdessä ja taloksi asettuessa.

Keräsin tähän postaukseen joitain lempikuviani vuosien varrelta Italian kodistamme. Muistan, kun ensimmäistä kertaa täällä ollessani en kolmeen viikkoon kirjoittanut blogiin oikein mitään siitä, missä olen ja miksi… Olin niin tuoreessa parisuhteessa, etten halunnut vielä kirjoittaa seurustelevani. Nyt tämä on viides kesäni näissä maisemissa. Talo tuntuu enemmän kodilta kuin yksikään asunto, jossa olen tämän aikana asunut. Tällä kertaa olen kuitenkin poikkauksellisenkin innoissani matkalla Italiaan. Pitkästä aikaa (oikeastaan tuon vuoden 2014 reissun jälkeen ensimmäistä kertaa) tarkoitus on lomailla paikassa. Vielä täksi viikoksi riittää useampi työhomma, mutta sitten pidän läppärin kiinni ja vain lomailen heinäkuun loppupuolelle. En malta odottaa lähikaupan vesimeloneja ja pihan pation aurinkotuoleja… ;)

Olen todella kaivannut ”omaa aikaa” ja hiljaista yksin/kaksin eloa, kun kevääseen on mahtunut niin monta viikon ryhmäreissua ja joka päivä sosiaalisia tilanteita enemmän kuin introverttipuolelleni tekisi ehkä hyvää (vaikka hauskaa onkin ollut)… Mutta tasapaino kaikessa. :) <3

Ihanaa keskiviikkoiltaa!

2 comments