Ilmiöitä

08.10.2018 / ,

Tänään ahdistaa. Heräsin aamulla ja jäin sänkyyn lukemaan uutisia – ilmastoraporttia. Tavallaan mikään ei ollut edes yllättävää tai niin uutta. Tiesinhän minä, mihin suuntaan maailma on menossa ja miten yksilö voisi sitä estää. Jo lukiossa kymmenen vuotta sitten, kun kirjoitin maantiedon kirkkaasti laudaturina, olin lukenut intohimoisesti ilmastonmuutoksesta ja kestävästä kehityksestä. Ne olivat yksiä lempiaiheitani. Sen sijaan, että päädyin opiskelemaan luonnon ääri-ilmiöitä, mitä joskus mietin tai valmistumaan humanistiksi, kuten tarkoitus oli, päädyin yhdelle kulutus/materiaalikeskeisimmistä aloista, joita tiedän. Eikä vain kulutus-, vaan matkustuskeskeisimmistä.

Tänään ei siis ahdista vain ilmastonmuutos vaan ihan superpaljon se, että mikä on oman työni vaikutus ympäristölle. En tarkoita, että pitäisin itseäni valtavan vaikutusvaltaisena tai blogiani nyt niiin suurena mediana, mutta tiedätte varmasti mitä tarkoitan. On tärkeää, että työ on arvojen mukaista. Sillä on merkitystä, että voi kokea tekevänsä jotain, mistä on hyötyä (ei ainakaan haittaa). Olen ehkä esimerkilläni ja kirjoituksillani saanut jonkun muunkin lopettamaan lihan syönnin tai ainakin vähentämään sitä. Mutta, en voi enää laskea sen varaan. Entäs kaikki muu ympäristöön liittyvä!? Tällä hetkellä jonossa on eniten matkajuttuja… Eilinenkin postaus Sardinian rannoista hävettää nyt. Hävettää, että matkustan upeisiin luontokohteisiin ja vielä kerron niistä eteenpäin. Sehän juuri tuhoaa sitä upeaa luontoa. Sitten mietin, että no jos vain ”kotimaan”matkailisin Italiassa ja Suomessa. Mutta enhän voi edes kertoa Italiavinkkejä blogissa, koska eivät seuraajani ole italialaisia. Tuntuu, että matkajutut on unohdettava – ja se vasta ahdistaakin. Ja se, että yksi reissu on vielä tiedossa tänä vuonna, kaukomatka. Juuri matkustus on minulle konkreettisesti opettanut, miten uskomattoman siisti ja upea paikka maapallo on – ja miten tärkeä asia siitä olisi pitää huolta. Vähän ristiriitaista?!

Sitä on helposti keksinyt itselleen tekosyitä… Minulla ei ole autoa ja Suomessa käytän vain julkisia tai kävelen. Lisäksi syön lähes vegaanisti ja ostan mahdollisimman paljon luomua ja lähiruokaa. Turismi on tärkeä elinehto. Luontokohteet kannustavat luontoon, mikä lisää yksilön hyvinvointia. jne. Kun muutkin, niin minäkin. Tai kun ei muutkaan, niin ei minunkaan tarvitse. Mutta nyt tuntuu, että ei mikään kompensoi mitään. Meidän tulisi jokainen tehdä mahdollisimman paljon. Miettiä joka osa-alueella, mitä voisi tehdä ympäristöystävällisemmin, vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta. Tällaisessa ammatissa, kun vaikutusvaltaa on, tuntuu, että vastuu on vielä suurempi. Minun on alettava jatkossa miettimään asioita tarkemmin. Kieltäytymään materiasta, jota en oikeasti tarvitse, miettimään matkapostausten tilalle muuta sisältöä. Aion nyt julkaista jonossa olevat matkapostaukset, mutta sen jälkeen – enpä tiedä. Minun on voitava seistä sisältöni takana. Tuntuu, että helpoin ratkaisu olisi melkein vain vaihtaa ammattia.

Olen myös huomaamattani ajatellut, että helppo niiden on paasata lentopäästöistä ja syyllistää lentäviä, joilla itsellä ei siihen olisi samanlaista mahdollisuutta. Kieltäytyisivätkö kaikki nämä ihmiset reissuista, jos ne tulisivat eteen ja jos niistä vielä maksettaisiin tai ne edistäisivät uraa. Mutta tekosyyt saavat nyt loppua. En oleta, että muutun mitenkään täydelliseksi. Mutta en minä halua huonossa omassatunnossa ja häpeässäkään elää. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä, mutta meidän tarvitsee välittää maapallosta ja uskoa siihen, että jokainen pienikin yksilön teko on merkityksellinen. Kyllä, voin ostaa vähemmän, voin kierrättää vielä tarkemmin, ottaa vielä lyhyempiä lämpimiä suihkuja ja olla muutenkin tarkempi sähkön käytöstä – ja kyllä voin myös matkustaa vähemmän.

Koko tämän postauksen pointti piti olla, että halusin vinkata teille ihanasta uudesta blogista, josta saa paljon inspiraatiotta ekologisempaan elämään. Itse ahmin kaikki postaukset yhteen lukuun ja inspiroiduin. Olen aikaisemminkin kertonut, kuinka tietoisia pikkusisareni avopuolisoineen ovat ja kuinka paljon aina saan heiltä ajateltavaa. Olen kannustanut ja toivonut, että he alkaisivat kirjoittaa näistä asioista blogia. Nyt pikkuveljeni tyttöystävä on yhdessä ystävänsä kanssa perustanut blogin. Jee! Menkää siis lukemaan Ilmiöitä-blogia, joka kertoo kestävämmästä arjesta. ♥

15 comments

3 kauneinta rantaa Sardinian reissullamme

07.10.2018 /

Sardinian rantoja pidetään Euroopan parhaimpien joukossa, enkä kyllä parempaa matkakohdetta rantalomalle voisi kuvitella. Piipahdimme noin parillakymmenellä uimarannalla/poukamalla, joista pystyn nopeasti laskemaan, että ainakin kahdeksan olivat erityisen upeita. Näiden päälle vielä kauniit mereen laskevat kalliot ja parhaat auringonlaskupaikat. Sardiniasta löytyy kaikille jotain… On pitkiä valkoisia hiekkarantoja vesiurheilulajeineen ja ravintoloineen, mutta harvinaisen paljon myös rauhallisia luonnontilassa olevia rantoja. Me metsästimme näitä hiljaisia ja yksityisiä poukamia, mutta kyllä tässä listassa on yksi isompikin ranta.

Viikon matkan aikana emme valitettavasti ehtineet vierailla läheskään kaikilla rannoilla, joissa olisimme halunneet. Alun ”varmat” kohteet Stintinon La Pelosa -ranta sekä Cala Lunan kuvankaunis poukama jäivät nyt kokonaan vielä ensi kertaan. Luulen, että nuo kaksi rantaa ovat kauneudessaan saaren kuuluisimpien joukossa. Kuten ehkä suurin osa on huomannut, me olemme tosi spontaaneja matkaajia. Matkat varataan viikon varoitusajoilla ja hotellit kohteessa samanakin päivänä. Emme siis ihan hirveästi suunnittele matkoja etukäteen, mutta selailemme instagrammia ja luemme artikkeleita, joista etsimme kuvauksellisempia kohteita. Loppujen lopuksi kuitenkin enemmän seikkailemme ja nytkin valitsimme rannat pitkälti hotellien sekä sen mukaan, mihin teki mieli ajaa (Cala Lunaan esimerkiksi pääsee vain veneellä). Fiiliksen ja instagrammin lisäksi luotimme tietysti italialaisten ystäviemme vinkkeihin.

Haluan vinkata kolme lempirantaani, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua, jos liikkuu näillä main. Sen verran kuitenkin huomiona, että meidän aikaan syyskuussa nämä rannat olivat rauhallisia. En tiedä, miltä rannat tuntuvat sesonkiaikaan. :)

1. Spiaggia dell’Alberello 

Tämä ranta oli aika löytö, nimittäin tähän ei missään oppaissa törmännyt. Lauri oli bongannut tämän joltain pieneltä instagram-tililtä. Me vietimme kaksi viimeistä yötä Isola Maddalena saarella, joka on n.15 minuutin lauttamatkan päässä Sardiniasta ja tänne rannalle ajoimme siis sieltä käsin.

2. Spiaggia Barca Bruciata

Tänne emme olisi löytäneet mitenkään ilman suoraa vinkkiä ystäviltämme. Ranta ei edes näy kartalla, koska kyseessä on enemmän isommalta hiekkarannalta lähtevä polku, joka vie useille poukamille. Vaikka alue on kallioista, löytyy täältä useita pieniä hiekkarantoja, joihin voi levittää pyyhkeet ja joista mennä uimaan (tosin me emme täällä uineet). Kävimme näillä rannoilla kahtena päivänä ja kumpanakin päivänä näköpiirissä oli jonkun verran ihmisiä, mutta silti fiilis oli tosi yksityinen. Rannalle on helppo kulkea, vaikka auton joutuukin jättää vähän kauemmas.

3. Spiaggia di Porto Giunco

Näistä ylivoimaisesti tunnetuin ja isoin ranta – sekä ehkä kaikkein houkuttelevin uimaan. Suosittelen kapuamaan Torniin (Torre di Porto Giuncoon), josta on upeat näköalat. Ylhäältä voi bongata myös rannan rauhallisimmat kohdat ja parhaat snorklauspaikat!

 

Drone kuvat /Lauri (@droneteller)

Leave a comment