Wellness

PUR Hyvinvointikauppa & Ayurvedinen kasvohoito

huhtikuu 3, 2018

*yhteistyössä PUR Hyvinvointikauppa

En ole hetkeen kirjoittanut ayurvedasta, mutta nyt tuleekin sitäkin enemmän tekstiä! Jos jollekin ayurveda on vielä ihan vieras, niin kyse on siis vuosituhansia vanhasta lääketieteestä, kokonaisvaltaisesta elämäntieteestä. Ayurveda opettaa muun muassa, että meissä jokaisessa on kaikkia kolmea energiaelementtiä eli doshaa – vataa, pittaa ja kaphaa-, mutta yleensä joku näistä on hallitseva kehotyyppi. Arkistoistani varsinkin viime syksyltä löytyy useita postauksia ayurvedaan liittyen. Itse kiinnostuin aikoinaan ayurvedasta enemmän joogainnostukseni myötä, mutta jo sitä ennen huomasin hyvinvointifilosofiassani paljon yhtäläisyyksiä ayurvedisen ajattelutavan kanssa. Ayurvedan keskiössä on sairauksien ennaltaehkäisy ja terveyden ylläpitäminen sekä saavuttaminen. Lääketieteenä ayurveda ei perustu niinkään siihen, miten oireet poistetaan lääkkeillä, vaan miten doshat pidetään tasapainossa, niin että keho korjaisi, parantaisi ja suojaisi itse itseään jatkuvasti.

PUR-kauppa tarjoaa vaikka mitä ayurvedaan liittyen. En tiedä, onko PUR teille ennestään tuttu, mutta kirjoitin nelisen vuotta sitten puhdistuskuurista, jonka tein kaupan ohjeilla ja detox-paketilla. Siihen aikaan PUR:illa oli vain yksi hyvinvointikauppa Kampissa, mutta nyt toiminta on laajentunut selvästi. Nykyään löytyy niin verkkokauppa, PUR Farmasia kuin PUR Hyvän Olon hoitola, sekä sen kanssa samoissa tiloissa Hämeentiellä sijaitseva toinen uudempi kivijalkaliike. Nämä kuvat ovat tästä Hämeentien liikkeestä, joka sijaitsee kätevästi ihan Hakaniemen metropysäkin lähellä. Itse luotan PUR:iin täysin ja siihen, että valikoimasta löytyy puhtaita ja laadukkaita tuotteita, joissa on otettu huomioon eettiset ja ekologiset arvot. Kokemukseni mukaan henkilökunta on hyvin asiantuntevaa ja avuliasta. Yleensä luen aina tuoteselosteet läpi tarkistaakseni laadun, mutta oikeastaan PUR-kaupassa en koe tarvetta siihen.

Tänään kerron muutamista ayurvedisista tuotevalinnoistani, jotka ovat PUR-kaupan valikoimasta. Sen lisäksi haluan vinkata muista PUR:in Ayurvedaan liittyvistä palveluista. En nimittäin ennen vuoden vaihdetta edes tiennyt, että PUR:ilta löytyy niin ayurvedakonsultaatiota, -hoitoja kuin -ihoanalyysejakin. Lisäksi tulossa on esimerkiksi kitchari-detoxryhmä jne… Kaikkien ayurvedasta ja terveydestä kiinnostuneiden kannattaa siis pistää PUR:in somekanavat ja nettisivut seurantaan. Niistä löytyy inspiroivia ja informatiivisia juttuja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyen. Itse kävin nyt viime torstaina testaamassa ayurvedista kasvohoitoa… ♥

Ayurvedinen kasvohoito

…Oli täydellinen! En olisi voinut kuvitella parempaa tapaa aloittaa pääsiäisen vietto, kuin hemmotella itseä näin kokonaisvaltaisesti. 75 minuuttia kestävä hoito sai minut syvärentoutumaan, enkä tiedä, kuinka kauan olin hereillä hoidosta… olin jossain omassa maailmassani tai puolihorroksessa. Rauhoittava musiikki, tuoksut, mukava hieronta-alusta (tai pikemminkin peti), ja erilaiset tuntemukset iholla muodostivat kokonaisuuden, joka oli paljon enemmän kuin vain kasvohoito. Vaikka iho tuntuikin erittäin hyvin hoidetulta ja kauniilta hoidon jälkeen, olin eniten vaikuttunut itse hetkestä. Se toi tasapainoa niin keholle kuin mielelle. Kasvohoito pitää sisällään melko paljon myös pään, kasvojen, niskan ja käsien hierontaa, mikä on ihan parasta. Aroma- ja fytoterapiaan pohjautuvat tuotteet ja hoidon kokonaisuus valitaan jokaisen ayurvediselle kehotyypille ominaisen ihotyypin mukaan. Tässä suorat kuvaukset hoidoista:

Vata-hoito on janoisen ihon pelastus, jonka jälkeen ihon kiristys ja kuivuus ovat tiessään ja iho on saanut kaipaamansa kosteuden (minulle tehtiin pääosin tämä).

Pitta-hoito rauhoittaa herkän ihon. Hoidon jälkeen punoittava ja herkistynyt iho on rauhoittunut ja kosteutettu.

Kapha-hoito tasapainottaa seka- ja rasvaista ihoa. Hoidon jälkeen iho on virkistynyt ja heleä.

Kasvohoidot PUR Hyvän Olon hoitolassa tekee kosmetologi Rosi. Todella ammattimainen, kokenut, osaava ja ihana. Toivon, että jokainen saisi kokea tällaisen ayurvedisen kasvohoidon. Ensikertalaisille saan antaa alekoodin, joka löytyy postauksen lopusta! Hoidot tehdään ayurvedisen Lakshmi-sarjan tuotteilla.

 
Muutama sana vielä eri doshista ja ihotyypeistä…

Opin Rosilta muun muassa sen, että henkilön keho- ja ihotyyppi, eivät ole aina samat. Itsehän olen kehotyypiltäni syksyisen konsultaation mukaan Vata-Pitta. Mutta minussa on selkeästi enemmän Vataa. Kuulin, että myös ihoni on Vatalle ominainen, erittäin janoinen ja ohut. Kesäaikaan voin tehdä naamioita pittalle suunnatuilla naamioilla, mutta nyt valitsimme vain vata-tuotteita kokeiluun. Tässä superkarkeasti eri doshien piirteitä:

VATA: Hoikka, innostunut, vilkas, miellyttävä, nopea liikkeinen, luova. Epätasapainossa voi olla levoton, hermostunut, epävakaa, stressaantunut ja saattaa olla epävakaa unirytmi ja epäsäännölliset ruokailutottumukset. Epätasapainoa lisäävät myös kylmän ja kuuman vaihtelu, tuliset ruuat ja alkoholi.
IHOTYYPPI: kuiva ja herkkä iho ONGELMAT IHOSSA: liian kuiva, ennenaikainen ikääntyminen AURINGON SIETOKYKY: kohtuullinen

PITTA: Täynnä energiaa, dynaaminen ja tehokas, vaativa. Rakastaa kauniita asioita. Epätasapainossa verenpaine saattaa nousta, aktiviteettitaso voi laskea ja mieliala olla kiukkuinen. Epätasapainoa saattaa lisätä altistuminen lämmölle. Mausteista, hapanta ja suolaista ruokaa sekä alkoholia tulisi vältellä.
IHOTYYPPI: normaali, taipumus couperosaan ONGELMAT IHOSSA: herkkä, couperosa AURINGON SIETOKYKY: huono

KAPHA: Vahva, rauhallinen, lempeä. Voimakastahtoinen, mutta stressi tuo sulkeutuneisuutta. Omistuksenhalu ja riippuvuus johonkin saattavat nostaa päätään stressaantuneena. Ruuansulatus keskimääräistä hitaampaa. Lumi, kylmä ja kostea sää lisäävät epätasapainoa, myös raskasta ruokaa, rasvaa ja maitotuotteita ei suositella.
IHOTYYPPI: rasvainen, laajentuneet ihohuokoset ONGELMAT IHOSSA: mustapäitä, akneiho, alentunut kimmoisuus AURINGON SIETOKYKY: hyvä

Lakshmi-ihonhoitotuotteet (ayurvedisen ihoanalyysin perusteella Rosin minulle suosittelemia)

Öljyhieronta on tärkeässä osassa ayurvedassa ja itsekin olen kertonut, kuinka tykkään hieroa kehoa lämmittävää öljyä jalkoihin ennen nukkumaanmenoa. Sain testiin Vatalle suunnattua Laksihmin hierontaöljyä ja nyt olen taas parina iltana valjastanut tämän viime syksynä päivittäisessä rutiinissa olleen tavan käyttööni. Lisäksi sain mm. samaa eteeristä öljyä, jota käytettiin hoidon aikana diffuusorissa. Oli muuten hauska huomata, että valitsin hajun perusteella juuri tämän öljyn, vaikken tiennyt, että se on juuri Vata-tyypille sopivin.

Lakshmi on sertifioitu luonnonkosmetiikan tuotesarja, jonka kauneusfilosofia perustuu ayurvedaan ja kokonaisvaltaiseen ajattelutapaan. Tuotteiden raaka-aineet saadaan luonnosta ja ne täytyy pystyä jäljittämään. Kasviperäisissä raaka-aineissa suositaan sertifioitua luomulaatua. Säilyvyys taataan tietyillä luonnonaineilla (mm. eteeriset öljyt, bio-alkoholi, E-vitamiini). Synteettisten raaka-aineiden, kuten tuoksujen, öljyjen, rasvojen ja väriaineiden käyttö on kielletty. Kiellettyjä ovat myös silikonit, paraffiiniöljy ja vaseliini. Eläinperäiset raaka-aineet ovat kiellettyjä, jos raaka-aineiden hankkiminen aiheuttaa eläimelle haittaa ja eläinkokeet ovat kiellettyjä. Sarja hyödyntää ayurvedisiä marmapistehierontoja kasvo-, vartalo- ja jalkahoidoissa.

Chyawanprash

Chyawanprash on ayurvedassa elämän eliksiirinä tunnettu hillo- tai hunajamainen valmiste. Mielestäni tämä on suunnilleen parasta hilloa, jota olen syönyt! Maku on vähän makea, hieman hapan ja lämpimän mausteinen. Maku maistuu aavistuksen joululta, mikä selittyy, kun katsoo raaka-ainelistaa. Itse olen lisännyt hilloa nyt aika kaurapuuron lisukkeeksi.

Chyawanprash on mielestäni todella mielenkiintoinen tuote ja aion ehdottomasti jatkaa tämän käyttöä päivittäin vitamiini- ja antioksidanttipitoisena ”ravintolisänä”. Koostumus ja maku tekee tuotteesta superhelpon käyttää ja siksi, ei ehkä uskoisi, että tuote koostuu yli 30 hyvinvointia monella tapaa edistävästä yrtistä. Chyawanprashia on käytetty ayurvedassa ainakin yli 2000 vuoden ajan.  Ravitsevan koostumuksen pääraaka-aineena on Intiassa kasvava ja siellä hyvin tunnettu, erittäin C-vitamiinipitoinen amla-marja. Lisäksi tuote sisältää mm. ashwagandhaa, shatavaria (erinomainen naisen hormonitoiminnan tasapainotukseen), kardemummaa, neilikkaa, kanelia ja gheetä.

Chyawanprash sopii erityisesti immuniteetin ylläpitoon, mutta ayurvedassa sitä kokonaisvaltaisesti hyvinvointia tukemaan. Se tasapainottaa kaikkia kolmea doshaa, mutta poikkeuksellisen suurina annoksina se voi nostaa kaphaa.

Charaka Samhita, ayurvedan klassikkoteos ajoilta ennen ajanlaskumme alkua, sanoo Chyawanprashista näin: Chyawanprash is ”the foremost of all rasayanas*, especially good for alleviating cough and asthma; it nourishes the weak, the wounded, the old, and those that are of tender years as well.” Through the use of this rasayana ”a person acquires intelligence, memory, comeliness of body, freedom from disease, longevity, strength of the senses, great pleasure in the companionship with women, great increase in the strength of the digestive fire, improvement of the complexion, and the restoration of wind to its normal course.”

*Rasayanat ovat ayurvedassa erityisen arvostettuja rohdoksia, joita käytetään vahvistavaan kehoa ja mieltä ja hidastamaan vanhenemiseen liittyvää rappeutumista.

Wild Nutrition KSM-66® Ashwagandha Plus

Ashwagandha on ainakin omasta mielestäni ollut viimeisen parin vuoden aikana yhä enemmän esillä ja myös itse olen sitä satunnaisesti käyttänyt useamman vuoden ajan. Nyt pääsiäisenä aloin käyttää Wild Nurtitionin Ashwagandhaa ja päätin testinä pitää nyt tiukasti kiinni, että syön tätä säännöllisesti. Olisiko tästä apua stressiin? Ashwagandha tukee yhdessä magnesiumin kanssa kehon fysiologista ja psykologista kestävyyttä. KSM-66® Ashwagandha Plus sisältää 500mg ashwagandhan juurta, sekä Food-Grown® Magnesiumia, jotka tukevat synergisesti elimistön stressinsietokykyä. Ashwagandha on erityinen intialainen yrtti, jota on perinteisesti käytetty tukemaan kehon fysiologista ja psykologista tasapainoa. KSM-66® Ashwagandha Plus on laadukas luomusertifioitu rohdosuute, jonka valmistuksessa ei käytetä alkoholia tai muita liuottimia. KSM-66® Ashwagandhauutteesta on suoritettu ainakin yksitoista placebokontrolloitua kaksoissokkotutkimuksista, joiden tulokset tukevat sen käyttöä ahdistusta, masennusta ja stressiä vastaan. Tutkimuksissa on havaittu myös tilastollisesti merkittäviä vaikutuksia muistin, kognition, immuniteetin, urheilukestävyyden ja -palautumisen tueksi. Lisäksi se parantaa libidoa sekä miehillä että naisilla.

Mitä KSM-66® tarkoittaa?
”KSM” merkitsee maantieteellisen alueen nimeä Intian Rajasthanissa, jossa ashwagandha luomuviljelytilat sijaitsevat. Siellä viljellään maailman laadukkainta ashwagandha-juurta. ”66” merkitsee niiden yritysten määrä, jotka ovat osallistuneet tämän tuotteen kehittämiseen sen lopulliseen muotoonsa, 12-vuoden tutkimus- ja kehitystyön aikana.

Organic Wellness, tulsi-teet

Ayurveda tietämykseni on lisännyt hurjasti yrttiteen kulutustani. Juon oikeastaan joka päivä vähintään kupillisen yrttiteetä, usein enemmänkin.

Organic Wellness on intialainen sarja luomusertifioituja, ayurvedisiä teesekoituksia ja yrtteihin perustuvia ravintolisiä. Suurin osa teesekoituksista perustuu keskeiseen ayurvediseen yrttiin, tulsiin (tunnetaan myös nimellä pyhä basilika). Tulsi on sukua mm. mintulle ja se on tunnettu virkistävänä kasvina, joka vahvistaa immuniteettia ja jota käytetään perinteisesti jopa masennusta ja uniongelmia torjumaan. Tulsi on erinomainen flunssakauden yrtti, sillä sanotaan olevan tulehdusta hillitseviä ominaisuuksia.

Tulsin maku on hieman mausteinen ja karvas ja lisäksi se on lämmittävä. Se tasapainottaa kaikkia kolmea doshaa (voi lisätä pittaa runsaasti käytettynä). Itse suosittelen ruusun makuista.

 

 

Näiden edellä mainittujen nostojen lisäksi PURista löytyy vaikka mitä muuta ayurvedasta kiinnostuville. En ainakaan itse osaa sanoa toista paikkaa Suomessa, jossa olisi näin hyvä valikoima. PURista löytyy kirjoista, lähituotettuun ghee:hen (=ayurvedassa keskeisesti käytetty kirkastettu voi) ja juuri oikeanlaiseen kielenpuhdistajaan. Superihana kauppa ja hoitola ♥

ALEKOODI

-15% uusille asiakkaille hoitolavarauksista
Voimassa 2 viikkoa eli 17.4.2018 asti. (Varaus tässä ajassa, hoito voi olla myöhemminkin).
Mainitse varauksen yhteydessä, että näit koodin blogissani. Varauksen voi tehdä puhelimitse numerosta 029-3400 265 tai meilitse kosmetiikka@pur-kauppa.fi.
Hoidot ovat saatavilla Hakaniemen PUR Hyvän Olon hoitolassa tiistaisin ja torstaisin. :)

2 Comments

Lisää luovuutta…?!

huhtikuu 1, 2018

Toivottavasti teillä on ollut tähän asti rentouttava pääsiäinen! ♥ Itselläni on ollut, mistä olen kiitollinen. Istun nyt kahvilassa, jonne tulin yksin brunssille… Jäin pääsiäiseksi itsekseni Helsinkiin, vaikka mukavia menoja olisi ollut ohjelmassa. Jäin, koska tarvitsin (ja tarvitsen) aikaa luovuudelle, ideoille ja ajatuksille. Myös täällä Helsingissä olisi paljon ystäviä, mutta jos jotain olen nyt tarvinnut, niin omaa aikaa.

Kysyin poikaystävältäni, olenko itsekäs, kun haluan olla hetken vain yksin, mutta hän oli ihan samaa mieltä. Kai hän huomasi, että pääni räjähtää, jos en ehdi olla vain ajatusteni kanssa. :D Koen, että tärkein pääomani työssä on luovuus. Tarvitsen bloggaajana luovuutta, mutta ennen kaikkea luovuus on pointti toisissa projekteissani, jotka eivät blogissani näy. Työtehtäväni kokonaisuudessaan ovat siis päivästä toiseen tuottaa, ideoida ja keksiä uutta. Tehdä jotain erilaista, visuaalista, ajatuksia herättävää, omaperäistä… Pysähtyminen ja taantuminen näkyy heti tuloksissa. Kukaan ei kekseliäisyyttä minulta tieteenkään ole suoranaisesti vaatimassa. Mutta se on edellytys yritystoimilleni, kutsumus ja tehtävieni luonne. Juuri luova työ on unelmani, enkä haluisi tehdä mitään muuta. Jos saisin valita, voisin keskittyä vain ja ainoastaan luoviin osioihin, mutta yrittäjyys on tietenkin muutakin.

Haluankin tänään kirjoittaa luovuudesta ja siitä, mikä mielestäni on luovuuden edellytys. Mitä tarvitaan luovaan ajatteluun?

Haluan kuitenkin pohjustaa tätä teemaa nyt henkilökohtaisen kautta… Olen miettinyt, miksi kulunut kuukausi tuntui niin rankalta, ahdistavalta, kiireiseltä ja stressaavalta, vaikka samaan aikaan kuukausi oli ihan paras ja siihen mahtui kaikkea superkivaa. Oli Thaimaan työreissu, siskoni polttariviikonloppu Tallinnassa, työjuttuja, ystäviä, muutto, poikaystävän tulo Helsinkiin jne… Mutta tuo kuormittavuuden tunne tuli varmasti juuri siitä, että ei ollut kuukauden aikana montaakaan hetkeä (en muista oikeastaan yhtään), kun olisin voinut vain olla tekemättä tai ajattelematta mitään. Toisin sanoen ajatella vapaasti, antaa ajatusten juosta. Sen sijaan juoksin pitkälti kellon kanssa koko kuukauden. Tämä jaksamisen teema on näkynyt myös blogissani. Hyvinvointiasioissa ei mielessäni ole ollut niinkään treenit ja ravinto, vaan uni, jaksaminen, armollisuus ja energia.

Siksi raivasin perjantain ja lauantain tyhjäksi, enkä tehnyt juurikaan edes töitä. Kaikki elämäni käännekohdat ja valinnat (hyvät sellaiset) olen tehnyt silloin, kun minulla on ollut aikaa. Kiireessä ajatteleminen, varsinkaan uusien ideoiden kypsyttely, ei ole helppoa. On niin paljon kaikkea, ettei halua enää mitään uutta, turvatonta, hankalaa. Siksi puhun aina irtiottojen puolesta. Jos ei pysty ottamaan kovastakaan yrityksestä huolimatta taukoa rutiineista (esim. välivuotta, opiskelijavaihtoa, pidempää reppureissausta, vuorotteluvapaata, virkavapaata tai työpaikan vaihdon välistä lomaa) voi vain vapaata viikonloppuakin pitää irtiottona, jolloin ottaa aikaa tavallista enemmän ajattelulle. Minulle on elintärkeää ottaa tilaa hengähdystauoille luovuuden takia, mutta nykyään se on hankalaa, kun töitä on niin paljon. Nyt tuntui, että oli pakko…

Olen erittäin onnellinen kaikesta elämässäni, mutta jos jotain olen vuosien varrella oppinut, niin sen, että kivatkin asiat voivat väsyttää. Enkä puhu nyt perusväsymisestä vaan ihan siitä, että sängystä ei meinaa päästä ylös ja että on liian poikki nauttimaan suunnilleen mistään. Oli erittäin hyvä päätös pitää pari päivää vapaata melkein kaikesta, sillä nyt olo on taas energisempi ja ajatukset kirkkaat. Mietin kuitenkin tänään, kun kuuntelin Jani Toivosen Kirja Tytölleni -äänikirjaa, että kostautuukohan joskus tämä vuosien lomattomuus. Se, että pidän vuodessa täysin vapaapäiviä yhden käden sormilla lasketun määrän. Että onko se perimmäinen syy siihen, että välillä tuntuu, että stressinhallinta on mahdotonta. Annanko itselleni aikaa palautua oikeasti? Riittääkö silloin tällöin yksi ilta tai kaksi päivää peräkkäin puolessa vuodessa töiden miettimisestä taukoa. Riittäkö se syvään palautumiseen?

Moni voi ihmetellä, miksi kerron näistä uupumuksen tunteista, ja miksi valitan kiirettä: miten voin tuntea unelmatyöni liian raskaaksi säännöllisin väliajoin viimeisen kahden vuoden aikana?! Miten, kun saanhan valita itse työaikani ja projektini? Sitä välillä itsekin mietin. Ja sitä, kehtaanko kirjoittaa aiheesta. Vaikuttaako se johonkin, annanko huonon kuvan? Uskon, että moni intohimoinen yrittäjä tietää silti, mistä puhun… kyse on eniten siitä, että työt ovat aina mielessä. Hyvinvointibloggaajana koen, että on tärkeää puhua avoimesti täällä myös tunteista ja mielen hyvinvoinnista. Yrittäjällä on omat paineet luoda koko ajan priimaa ja kehittyä joka osa-alueella, tuuli voi kääntyä koska vain. Lisäksi jokaisella meillä on oma raja, oma henkilökohtainen kokemus.

Jos tarkemmin mietin, en itseasiassa tunne itse työtä niin uuvuttavaksi, koska aina kun pääsen tietokoneelle ja tiedän, että minulla on pari tuntia rauhassa aikaa vain keskittyä yhteen asiaan, kirjoittamiseen tai kuvankäsittelyyn, olen helpottunut. Kiireen ja stressin tuntu tulee usein siitä, jos muuta elämää on niin paljon, että en löydä aikaa miettiä ja olla yksin ajatusteni kanssa. Rakastan ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita, minulla on paljon ystäviä ja ulkomailla asuttujen vuosien jälkeen on ihanaa olla lähellä kaikkea. Ihmiset ovat tärkeintä elämässäni. Mutta ärsyketulvan keskellä tarvitsen yllättävän paljon omaa aikaa tuottaakseni ja keksiäkseni uutta – ollakseni luova. Monella on varmasti nykypäivänä näitä samoja tuntemuksia. Samaan aikaan kun kirjoitan tätä, tunnen kuitenkin huonommuutta, etten jatkuvasti puhku ideoita, innostusta ja jaksamista kaikesta. Että pää on yksi harmaa massa, mistä on vaikea irrottaa ja erotella mitään.

Mutta tällainen häpeän ajattelumaailma ruokkii juuri sitä, että on pakko jaksaa, vaikka ei jaksaisi. Että ihminen ei uskalla kysyä apua, delekoida, sanoa ei, olla vähemmän tunnollinen, pyytää aikaa ideoinnille. Nyt kun olen miettinyt tässä lähipäivinä taas luovuutta, tuntuu, että on hyvä muistuttaa, että sille olisi hyvä jättää ihan omaa tilaa. Itse kukin: työnantajat, työntekijät, yrittäjät. Tehokkuus on nykyään niin arvostettua ja asiat tapahtuvat niin sykkeellä, että se syö väkisinkin tilaa uuden ajattelulta. Luovuus vaatii aikaa, jopa tylsistymistä. Pitää olla aikaa miettiä, miten asiat voisi tehdä paremmin, miten voisi kehittyä, mikä on turhaa, missä haluaa olla viiden vuoden päästä. Mitä maailma tarvitsee, mitä itse voin antaa, mikä on viestini, mikä on keinoni ilmaista se. Millaista brändiä haluan edustaa, millainen henkilöbrändi haluan itse olla. Miten asiat saa tehtyä kustannustehokkaammin, entä ympäristöystävällisemmin. Miten voisin hyödyntää kaikkea osaamistani…

On monia kysymyksiä, joihin on tasaisin väliajoin hyvä miettiä vastauksi. Toki toinen vaihtoehto on vain pakertaa totutulla mallilla, kyseenalaistamatta ja kehittämättä pitkänäköisesti toimintaa. Itse en kuitenkaan kannata tätä. Jos työnkuva on pääosin tuottamista, ideoimista, suunnittelua, taiteellista tekemistä tai muuta extraluovaa ajattelua vaativaa… on tietenkin varattava vielä enemmän aikaa ajattelulle. Uuden ideointi on usein sitä, että keksii kymmenen ideaa, josta yksi voi olla käyttökelpoinen tai kehitettävissä siinä hetkessä. Siksi ulkopuoliset näkevät ehkä asiat helpompina ja yksinkertaisempina kuin taustalla olevat ajatukset ovat olleet.

Olen itse hidas. Olen hidas laittautuja, hidas kuvankäsittelijä, hidas siivooja, hidas monessa. Mutta se varmasti johtuu siitä, että päässäni pyörii liikaa keloja – jatkuvasti. Esimerkiksi meditoidessa ja joogatessa pyrin pysäyttämään liian pohdintani. Mutta olin sitten suihkussa, meikkaamassa, kahvikupin äärellä tai kävelemässä ratikasta toiseen, mietin postausaiheita, kuvatekstejä, kuvauslokaatioita, tulevaisuuden suuntaa… Ajatustyö ei näy ulospäin. Välillä kun kalenteri on niin täynnä kaikkea konkreettista, iskee paniikki: missä vaiheessa, ehdin miettiä kaikki sisällöt, ideoida uudet tulokulmat. Missä vaiheessa ehdin ajatella, onko kaikella järki, ja mikä kaiken seuraus on.

Minua on viime kuukausina kysytty puhujaksi tai luennoijaksi useampiin tilaisuuksiin. Olen aina ajatellut, että haluaisin tehdä tällaisiakin työkeikkoja, mutta nyt olen kieltäytynyt kohteliaasti näistä järjestäen. Olen tullut tulokseen, että vaikka puhe tai luento kestäisi 10-55 minuuttia, ja ei itsessään veisi minulta aikaa, vaatisi se ajatustyö minulta paljon. Olen liian tunnontarkka ehkä, mutta luennoiminen ja puheiden pitäminen on minulle vierasta. Toki olen tehnyt opettajansijaisuuksia, valmentanut ja sen sellaista elämässäni, mutta minulla ei ole rutiinia tällaiseen ja on aina eri asia puhua lapsille kuin aikuisille. Haluaisin käyttää vuoroni hiomiseen paljon aikaa ja nyt sitä ole. Nämä haasteet olen siis sysännyt tuonnemmaksi juuri nyt. Pieni hetki voi vaatia ison taustatyön.

Tämän poukkoilevan postauksen pointti, mitä haluan sanoa: luovuus vaatii aikaa ja tilaa ajatella vapaasti. Nykymaailmassa harvoin näitä on itsestään selvästi. Luovuus on tärkeä voimavara melkein työssä kuin työssä, joten mielestäni olisi hyvä ottaa työkalenteriin jokaiseen viikkoon vapaa ajattelutunti tai päivään ajatteluvartti. Itse suosin ajattelupäiviä, mielestäni niistä on eniten iloa.

Entä miten luovuutta voi lisätä, sitten kun on aikaa tai energiaa tähän? Olen kirjoittanut tästä vuonna 2013 postauksen, joka on omalla kohdallani varsin relevantti edelleen, vaikka huomaan, että tuolloin erin aika erilaista elämää. Kopion sen tähän, vaikka megapitkä postaus tästä tuleekin:

Oli aika, kun tunsin huonoa omaatuntoa ravintokirjojen lukemisesta ja photoshopin opettelemisesta. Tunsin huonoa omaatuntoa, koska olisi pitänyt lukea koulukirjoja. Helsingin Sanomien lukeminen, treeni-ideoiden etsiminen netistä ja pinterestistä kuvien katsominen on huvia, vapaa-aikaa. Ja ensin työt sitten huvit, vai mitä.

Tiedän, että monet jättävät esimerkiksi aikakausilehdet lukematta, koska ne eivät palvele juuri sitä päämäärää, mihin silläkin hetkellä pyritään: tentin läpipääsyä, koulusta valmistumista, työtehtävien onnistumista…

Jos olisin kuitenkin aina tehnyt niin kuin olisi ollut ammattiin valmistumisen kannalta järkevintä, en olisi tässä. Elättämässä itseäni unelmieni tavalla Saan tehdä työkseni sitä, mikä oli minulle ennen huvia. Sitä, mikä aiheutti huonoa omaatuntoa, jos käytin siihen liikaa aikaa. Siksi haluaisin kannustaa teitä muuhunkin kuin koulukirjojen pariin.

Joskus joku kysyykin, miten keksin postausaiheen keskimäärin yli kerran päivässä ja sitten vielä aukeaman verran joka kuukausi omalle palstalleni lehteen. Sanon aina, ettei ideointi ole koskaan mikään ongelma, vaan ajanpuute toteuttaa kaikki päähän tulleet ajatukset. Minulla on muistivihossa aina parikymmentä postausideaa kerralla valmiina. Koko bloggaushistorian aikana minulla ei ole kertaakaan käynyt tilannetta, etten tietäisi mistä tekisin postauksen. Yksi syy tähän on varmasti se ”työ”, mitä en pidä työnä. Se mistä tunnen huonoa omaatuntoa, joka on viihdettä, joka on se työ, jonka tulosta on vaikea nähdä.

Luen paljon. En enää niinkään paljoa kokonaisia kirjoja, mutta paljon kirjoja selaillen ja harppoen. Olen aina lukenut paljon lehtiä. Ennen olin todellinen aikakauslehtien suurkuluttaja, mutta nykyään luen blogeja sen verran paljon, että lehtiin jää aikaa vähemmän. Silti selaan niitä todella paljon ja luen otsikoita sekä eniten kiinnostavia juttuja. Luen laidasta laitaan. Luen yliopiston kursseille filosofiaa ja valtiotieteitä, niitäkin vähemmän tällä hetkellä, mutta viikoittain kylläkin. Luen blogia, netistä kaiken maailman artikkeleita, jopa mainoksia, tiedotteita ja tuoteselosteita. Käytän lukemiseen aika paljon aikaa päivässä. Lisäksi selaan paljon istagrammia ja pinterestiä. Näennäisesti ajanhukalta vaikuttavia juttuja, mutta mielestäni äärimmäisen inspiroivia, yleissivistäviä ja ajatuksia herättäviä.

Luovuus on sitä, että osaa yhdistellä asioita uudella tavalla ja tuottaa. Harva sitä tyhjästä keksii täysin uutta ideaa. Siksi mielestäni itsensä altistaminen mahdollisimman monipuoliselle informaatiolle on suotavaa. Joskus kuulee sanottavan, että parempi kuin ei liikaa katso muiden tekeleitä, niin pystyy tehdä jotain omaa. Olen itsekin miettinyt joskus tähän suuntaan, mutta olen nykyään eri mieltä. Luovuus ei synny kopioimalla ja kyllä se on tulosta oman polun kulkemisesta, mutta jotta osaa poiketa onnistuneesti polulle on ehkä tiedettävä, missä valtatie menee.

Mielestäni luovuus on hyödyksi kaikille. Se on rohkeaa ajattelua ja ennakkoluulottomuutta – ei taiteellisuutta.  Luin joskus, että luova ajattelu on seurausta luovuutta ruokkivasta elämäntavasta. Ja siihen näkemyksenikin perustan. Luovuus on paljon abstraktimpi taito kuin pianon soitto, talon rakennus tai matemaattisten laskujen laskeminen. Silti sitä voidaan harjoittaa ja siinä kehittyminen voidaan ottaa päämääräksi.

Mielestäni on hyvä vaalia intohimoaan ja antaa itselleen luvan perehtyä siihen niin paljon kuin haluaa. Mutta mielestäni silmiä ei kannata sulkea muulta. Kannattaa olla tietoisesti utelias monipuolisesti. Älä ajattele: ”ei minun tarvitse kuunnella tuota esitelmää, koska ei siinä minulle mitään ole.”  Joskus ehkä kiität, että kuuntelit. Et ehkä hyödy kaikesta siitä tiedosta nyt, etkä tiedä koska, mutta joskus voi tulla hetki, kun tarvitset sitä asiaa, ajatusta tai ideaa, minkä olet aikaisemmin lukenut. 

Kaiken tämän alustuksen pointti on: lue, näe, kuule.  Suhtaudu ympäristöösi kiinnostuneen positiivisesti, niin se varmasti kantaa eteenpäin. Tähän minä ainakin haluan uskoa ja pyrkiä.

  1. Sen takia, että se lisää luovuutta. Sen takia, että sinulla on enemmän materiaalia, tietoa ja informaatiota, josta voit ammentaa tilaisuuden tullen jotain uutta, tai tuoda sen uuteen kontekstiin.
  2. Sen takia, että joskus voit hyötyä siitä huomattavasti, vaikka se nyt tuntuu hömpältä. Ihminen usein takertuu aisteillansa niihin asioihin, jotka kiinnostavat. Anna itsellesi luvan tutkia niitä asioita niin paljon kuin haluat. Joku päivä tästä intohimostasi tulee ehkä ammattisi. Koulukirjat eivät ole ainoa tie työelämään -mutta suhtaudu silti koulukirjoihinkin uteliaasti. Ajattele kasvattavasi yleissivistystä ja sitä tietopankkia, mistä joskus voit hyötyä jotain, vaikka nyt jotkut asiat voivat tuntua itsellesi kaukaa haetuilta.  Lisäksi opit metodeita.

Käsikirjoittaja Wilson Mizner on sanonut: Jos varastat yhdeltä, se on plagioimista. Jos varastat useammalta, kyse on tutkimuksesta. 

Olisi ihana kuulla teidän ajatuksia aiheesta! :)

9 Comments