Wellness

Hormonaalinen ehkäisy, mielialat ja iho

tammikuu 13, 2018

Mikä on mielipiteeni e-pillereihin ja hormonaaliseen ehkäisyyn?! Tätä kysytään säännöllisesti. Juttelen tästä mielelläni kasvotusten, ja olen paljon jutellutkin. Blogiin en ole kuitenkaan asiasta enää aikoihin halunnut kirjoittaa, vaikka tiedän, että asia koskee ja mietityttää monia. Kyse ei ole ollut edes vain asian henkilökohtaisuudessa, vaan siinä, että asian suhteen en tavallaan toimi kuten opettaisin. Mutta nyt, kun yksi Q&A -kysymys koski tätä, päätin että kai tästä voi ainakin saada sen oivalluksen, että pillerit todella voivat vaikuttaa selvästi mielialoihin…!

Q&A: Mä tahtoisin kysyä ehkäisystä. Ymmärrän toki jos kysymys on liian henkilökohtainen. Suosit lähes kaikessa mahdollisimman luonnollista vaihtoehtoa, mitenkä ehkäisyasioissa? Minua on ruvennut jossain määrin huolestuttamaan kaikki ne hormonimäärät mitä kehoon tunkee. Olisi kiva kuulla sinun näkökulmasi aiheeseen. :)


Tässä hormonaalisessa ehkäisyasiassa toimin siis vähän vastoin periaatteitani – koska olen asian suhteen turhamainen ja mukavuudenhaluinen. Käytän e-pillereitä, mutta pääsyyni ei edes ole ehkäisy, vaan iho. Toki pillerit ovat ehkäisyynkin erittäin kätevät, mutta silti jos tämä olisi ainut syy, valitsisin varmasti ei-hormonaalisen vaihtoehdon.

Taustana sen verran, että olen kaksi kertaa lopettanut hormonaalisen ehkäisyn. Toisella kertaa n.4-5 vuotta sitten, koska nimenomaan halusin päästä kaikesta keinotekoisesta eroon – tuntui ristiriitaiselta laittaa kehoon jotain niin epäluonnollista, kun muuten olen hyvin tarkka esimerkiksi prosessoidusta ruuasta. Tiedostan hyvin, kuinka paljon pillerit vaikuttavat kehon hormonitoimintaan.

Molemmilla lopettamiskerroilla ihoni meni kuitenkin todella huonoksi – paljon huonommaksi kuin ennen pillereiden syöntiä. Tällä jälkimmäisellä kerralla voisin puhua jo melkolailla aknesta. Hormonini olivat hyvin sekaisin sen koko vuoden, kun pidin taukoa ja ollessani kuukauden Cape Townissa iho räjähti käsiin. En halunnut enää tehdä castingeja, vaikka menin reissuun osittain mallihommien takia. Tähän aikaan tein vielä paljon mallintöitä Suomessa, joten ihoni ahdisti todella ja alkoi vaikuttaa töihinkin (ainakin oloni oli aina meikkituoliin istuessa hyvin epävarma ja tuntui, että halusin pyydellä anteeksi ihoani – olihan minut bookattu ”hyväihoisena”).

Aloitin hetken mielijohteesta pillerit uudestaan, kun halusin lähteä Saksaan tekemään mallinhommia. Laskin, että enemmän plussia kuin miinuksia. Ihoni alkoi parantua. Olen kuitenkin koko ajan tiedostanut, että tämä on ollut eräänlaista tekohengitystä. Kertoohan sekin jo pillereiden vahvuudesta, että ihoni reagoi lopettamiseen niin voimakkaasti. Mutta minulla ei ollut sivuvaikutuksia, tuntui, että pillerit sopivat minulle hyvin. Tähän aikaan aloin myös seurustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa, joten olin vain tyytyväinen, että aloitin pillerit uudestaan… Kunnes menin nyt melkein pari vuotta sitten uudelle gynekologille, joka kysyi haluanko vaihtaa pillerimerkkini (Yasmin elle) huomattavasti halvempaan (Diane Novaan).

En ajatellut näillä olevan sen enempää eroa, brändissä lähinnä. No söin vuoden tätä eri pillerimerkkiä, mihin olin tottunut. Aika nopeasti aloin epäillä, että voisiko kyseiset pillerit vaikuttaa mielialaani. Blogiin en näistä asioista mitään silloin kirjoittanut (oikeastaan koko vuoteen?!), koska oli vaikea kirjoittaa näin henkilökohtaisesta asioista, silloin kun se oli osa arkea. Tunsin ihmeellistä alakuloa, mielialanvaihteluita ja itkuherkkyyttä, tuntui, etten oikein enää tunnistanut itse itseäni. Mietin jopa, voinko olla masentunut. Oikeastaan en puhunut aiheesta juuri kellekään, koska hävetti. En voinut ymmärtää, mikä mätti, kun kaikki oli niin hyvin. Entinen iloisuus, innustuneisuus, reippaus ja intohimo tuntui kuitenkin taantuneen yhtäkkiä.

Tähän aikaan mahtui paljon huikeita juttuja kuten Balin kuukausi, joten olin paikoin hyvinkin iloinen ja se sai aina hetkeksi asian unohtumaan, mutta koko ajan takaraivossa oli outoa alakuloa. Oli vain vaikea uskoa, että e-pillerit olisivat voineet olla kaiken takana. Kunnes luin niin monta tarinaa ja googletin lisää – aloin olla ihan varma asiasta. Mielialan muutos ja pillerimerkin vaihto ajoittuivat samaan aikaan. En myöskään keksinyt yhtään järkevää syytä, miksi minulla olisi ollut sellaisia tuntemuksia kuin oli. Lopulta kun olin lukenut ihanan kollegani Lindan tarinan, ja todennut samaistuvani vähän liiankin hyvin, päätin tehdä heti asialle jotain. Olen vieläkin kiitollinen Lindalle, että hän kirjoitti niin avoimesti aiheesta.

Tulin Suomeen ja menin viime toukokuussa lääkärille ja sanoin, että haluan vanhan pillerimerkkini takaisin. Ja olin oikeassa. En ole itkenyt toukokuun jälkeen suunnilleen kertaakaan, vaikka alkoi jo tuntua, että muutamat kyynelet päivään alkoi olla ihan perusjuttu. Sain mielialani viikossa takaisin ja huh, mikä helpotus onkaan ollut, kun kummallisille asioille löytyi syy hormoneista! Olen 100% varma, että tuo pillerimerkki ei ainakaan minulle sopinut ollenkaan.

Nyt kaikki on taas ennallaan – olen iloinen, onnellinen ja muutenkaan havaittavia sivuvaikutuksia ei ole. Mutta, edelleen mietin joka kuukausi, että pitäisikö lopettaa pillereiden syönti kokonaan. Haluaisin palauttaa kehoni luonnolliseen tilaan. Puhuimme tästä paljon mm. ayurveda konsultaatiossa. Sanomattakin on varmasti selvää, että ayurvediseen elämäntapaan hormoniehkäisy ei kuulu. Mutta en ole valmis ottamaan iho-ongelmiani takaisin. Olen mielessäni ajatellut, että sitten kun elämäni ei muuten ole jatkuvassa muutoksessa, kun en matkusta ja muuta jatkuvasti, kun stressitasoni ei ole koholla ja elimistöni niin kovilla. Sitten, kun kehollani on resursseja sopeutua muutokseen, lopetan. En vain tiedä, koska tämä aika tulee.

Toinen hetki kyllä mietin, että ihan sama, mitä väliä, jos ihoni on vuoden – kaksi (tai pitempään) näppylöiden ja aknearpien peitossa. Se on vain iho. Mutta sitten taas mietin kaikkia työjuttujani… kaikki työni ovat valitettavasti vähän ulkonäkökeskeisiä. Hmm… Ja kun alan miettiä lopettamista, tulee kysymykseen tietysti myös, että mitä sitten tilalle. Nyt tällä hetkellä otsikoissa on ollut paljon ehkäisysovellukset. Itse en ehkä pystyisi luottamaan näihin samalla tavalla…

Olisi ihana, kuulla teidän tarinoita aiheesta. Näissä asioissa kanssasisarten vertaistuki, kokemukset ja pohdinnat ovat parasta. :) ♥

26 Comments

Taltuta makeanhimo (+arvonta)

tammikuu 4, 2018

Moni pidempään blogiani lukenut varmastikin tietää, että olin vielä lukioaikana todellinen sokerihiiri. Söin joka ikinen päivä jäätelöä, lounaani oli usein pussi karkkia tai kokonainen keksipaketti. Makeanhimo oli niin valtava, että käänsin kaikki kaapit kotona, kunnes löysin herkkuja. Isoin hyvinvointitekoni ikinä on ollut se, että opettelin korvaamaan sokeriherkut paremmilla vaihtoehdoilla. Nyt samanlaista tai oikeastaan minkäänlaista pysyvää makeanhimoa ei enää ole ollut vuosiin.

Viime elokuussa tutustuin ravinto- ja hyvinvointivalmentaja Leeni Viioon. Olin jo aikaisemmin seuraillut Leeniä somessa, mutta tavatessamme kävelylenkin merkeissä huomasin, että puhuttavaa riittää vielä enemmän kuin ajattelinkaan. Meillä oli myös hyvin samanlaiset taustat ja kokemukset sokerin kanssa ja tutustuttuani Leenin Taltuta makeanhimo -verkkokurssiin ajattelin, että olisi kiva kertoa tästä vaihtoehdosta teillekin. En tiedä voiko muualta saada parempaa tukea sokerin kanssa kamppailuun!

Silmäilin tosiaan kurssin läpi ja pidin paitsi sen sisällöstä, myös toteutustavasta, perusteellisuudesta ja selkeydestä. Kurssilla käsitellään ja korjataan makeanhimon syyt sen sijaan, että keskityttäisiin vain “oireiden minimoimiseen”. Oman kokemukseni mukaan sokeri aiheuttaa vahvaa riippuvuutta, joten minusta on hyvä, että makeanhimon tekijöitä käsitellään laajemmin kuin vain ruokavalion osalta. Tiedän, että makeanhimosta eroon pääsy voi vaatia paljonkin työtä, joten olen iloinen, että voin arpoa yhdelle teille lukijoista tällaisen kattavan verkkokurssin tueksi. Ohjeet osallistumiseen löytyy postauksen lopussa. :)

Yksi parhaista asioista, mitä itse olen saanut sokerin pois jättämisen seurauksena, on ollut energisempi olo. Jos syö paljon sokeria, ei ongelma ole vain sokerin negatiiviset vaikutukset, vaan aika usein myös se, että sokerilla korvataan ravinnetiheää ruokaa. Toisin sanoen tulee syötyä vitamiinien ja muiden ravintoaineden sijaan höttöä. Kirjoitin pari vuotta sitten postaukseen näin:

Kun aikoinaan aloin miettiä mahdollisimman rasvattoman ruokavalion sijaan ravintoarvoja ja ravitsevuutta, oivalsin jotain oikeasti hyvin itsestään selvää: syön ravitakseni itseäni. Tarvitsen rasvaa. Tarvitsen vitamiineja. En tarvitse mahdollisimman kevyttä light juomaa tai rasvatonta jugurttia.

Me syömme, jotta saamme energiaa, jotta toimintakykymme pysyy yllä. Eikä ole se ja sama, syönkö saman verran kaloreita lisäainepitoisesta roskaruuasta vai syönkö ravintotiheää ruokaa. Näillä on valtava ero siihen edesauttaako ravinto kroppaani toimimaan optimaalisesti vai tulehduttaako ja happamoittaako se sitä. Itse ruoka ja ruokailuhetki ovat minulle paljon muutakin kuin polttoainetta ja tankkausta, mutta jos en saa tarvittavia ravintoaineita ruuasta, niin mistä? Miten soluni saavat tarvittavat rakennusaineet pitääkseni kehoni toiminnot ja vastustuskykyni kunnossa?!

Aloin hoksata yhä enemmän, että se mitä olen syönyt, vaikuttaa todella paljon siihen, jaksanko keskittyä, kuinka hyvin treenini kulkee ja millainen mielentilani on. Ymmärsin, että ravinnolla voin optimoida myös muita hyvinvoinnin osa-alueita, koska hyvä vireystaso auttaa liikkumaan, lisää kunnianhimoani ja toimeliaisuuttani, sekä saa minut iloisemmaksi kumppaniksi. Hyvä lisää hyvää.

Jos kiinnostaa enemmän, miten mm. itse pääsin sokerikoukusta lopullisesti eroon ja millä korvaan sokeriherkut, niin kaikki löytyy tästä postauksestani: Makeanhimo, sokeri & terveelliset herkut

ARVONTA

Arvon yhdelle teistä Leenin Taltuta makeanhimo -verkkokurssin. Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tätä postausta. Osallistumisaikaa on ensi maanantaihin asti eli 8.1.2018 asti. :)

154 Comments