Wellness

Dieetit & aineenvaihdunta

huhtikuu 18, 2017

Kirjoitin tämän postauksen jo eilen itselleni varastoon. Pitkän kaavan mukaan. Ja nyt vähän harmittaa, sillä tulin äsken koneelle julkaistakseni tekstin, mutta olen onnistunut hävittämään sen kokonaan. Enpä muista koska olisi käynyt näin, mutta kirjoitan nyt jotain ajatuksiani uudestaan silti. Haluan nimittäin tänään puhua dieeteistä ja tiukoista ruokavalioista. Pääsiäisen herkuttelujen jälkeen moni ehkä harkitsee aloittavansa edellä mainitun, googlettelee pikadieettejä, lukee fitness-ruokavalioista tai hankkii kaupasta minimikalorit sisältävät detox-värkit. Itse en voi suositella näitä ollenkaan. Jokaiselle tietty sopii eri jutut, mutta olen kokeillut mallin urani alussa kaikkea: laskenut painonvartioiden pisteitä, tehnyt useita lentoemäntien pikadieettejä, kokeillut kaalikeittokuuria ja valmiita ruokaohjelmia.

Nämä usein tekevät (hetkellisesti!) sen, minkä lupaavat. Paino putoaa, turvotus lähtee ja olo on hyvä. Mutta itselläni tällainen ruualla ”leikkiminen” sai paitsi mielen sekaisin, myös kropan. Vaikka minulla syömishäiriötä ei koskaan ole ollutkaan, vei ruuan ajattelu kohtuuttoman ison osan päivästäni, pelkäsin lihovani ja syömisestä tuli hankalaa. Kaikki epäsäännöllisyys sekoitti aineenvaihduntani. Lähes syömättömät päivät tai pidemmät jaksot rajulla kalorivajeella, saivat kroppani säästöliekille ja kun taas söin normaalisti, lihoin todella helposti. Kun katson vanhoja kuvia, kasvoni ovat lähes poikkeuksetta pöhöttyneet ja turvonneet. Veikkaan tämän johtuvan huonosta suoliston kunnosta ja hormoniepätasapainoista. Reagoin noihin aikoihin esimerkiksi paljon herkemmin ja vahvemmin maitotuotteisiin ja gluteeniin. (Tavallaan nämä kokemukset olivat iso syy, miksi kiinnostuin hyvinvoinnista ja aloin bloggaamaan siitä, joten sinänsä ehkä kaikella on tarkoituksensa. ;))

Mutta oli mullistavaa kun tajusin alkaa syödä lähestulkoon vain prosessoimatonta, laadukasta ruokaa ja satsata säännöllisyyteen. Sen jälkeen en ole dieettejä harrastanut. Silti meni pidempään, että tajusin, mikä oikeasti sopii minulle ja mikä ei. Esimerkiksi söin pitkään heraproteiinia ja vasta jälkikäteen olen yhdistänyt, että se taisi olla yksi tekijä, joka minua turvotti, vaikka söinkin jo hyvin terveellisesti. Suoliston ja aineenvaihdunnan kunto ei palaudu normaaliksi myöskään ihan hetkessä, vaan kropan puhdistumiseen ja toimintojen normalisoitumiseen menee aikaa ja se vaatii ehkä tarkempaa herkistävien ruoka-aineiden syynäystä. Kärsivällisyys palkitaan kuitenkin isosti.

Eräs ylipainon kanssa kamppaileva kysyi minulta muutama päivä sitten vähän olettaen: ”Taidan nähdä kovin paljon vaivaa pysyäkseni tässä kunnossa, vai?”. Ajattelin heti, että en! En ole missään fitness-kunnossa alkuunkaan (eikä se ole halunikaan, en olisi valmis niihin uhrauksiin, mitä se vaatii), mutta koen olevani elämäni kunnossa. En ehkä juuri tänään, mutta yleisesti ottaen viimeisen 1,5-2 vuoden aikana. Voin hyvin, nukun hyvin, aineenvaihduntani toimii, en stressaa painosta, painoni pysyy kuta kuinkin samana, vaikka en ole käynyt vuosiin puntarilla tai rajoittanut syömisiäni sen isommin. Olen tyytyväinen itseeni ja voin nauttia rakastamastani ruuasta ja elämästä. Tietysti nämä kaikki kulkevat käsikädessä, mutta se on tässä ehkä se pontti, että olen nähnyt kaikkein vähiten vaivaa tämän parin vuoden aikana näiden asioiden eteen. Olen vähiten suorittanut terveyttä, vähiten ollut nälässä, vähiten tuntenut huonoa omaatuntoa herkuttelusta, vähiten pakottanut itseni treenaamaan. Pikadieetit ja syömisen totaalinen epätasaisuus nälästä-mässäilyyn johtivat minulla noidankehään, jota en suosittele.

Haluan siis puhua tuttuun tapaan sallivuudesta ja lempeydestä. Muistuttaa, että aineenvaihduntaa ei kannata sotkea. Ihmedieetit ja pikavoitot saattavat sen tehdä ja sanoisinkin, että unohda ne heti. Opettele niitä hyviä tapoja yksi kerrallaan. Kuulostaa aina tylsältä, kun joku sanoo, että juo runsaasti vettä, syö monipuolisesti kasviksia ja marjoja, tarkkaile proteiininsaantia, syö aamupala ja muutenkin säännöllisesti. Mutta näihin minä uskon. Ja siihen, että terveelliseen elämään mahtuu kakkusiivu viikossa ja pala pitsaa perjantaina. Ne eivät ole merkki dieetin epäonnistumisesta – tai pahimmillaan sinun epäonnistumisesta. Ne ovat merkki siitä, että harjoittelet uusia elämäntapoja, joihin kuuluu kohtuudella myös niitä epäterveellisempiä lempiruokia. Uskon 80-20% tai 90-10% ajatteluun, niin itse syön ympäri vuoden.

On kiva syödä terveellisesti arkena, kun voi odottaa lauantai-illan illallista viinilaseineen ja leffapoppareineen tai sunnuntaibrunssia jälkiruokamaistiaisineen. Tällöin näistä herkuista osaa myös nauttia enemmän kun ne eivät ole jokapäiväistä. Itse ainakaan näe mitään järkeä kieltää itseltään kokonaan kaikkea sitä mielen hyvää. Uskon myös ravintorikkaaseen, mutta maukkaaseen ruokaan. Uskon, että kannattaa kysyä itseltä kysymyksiä pintaa syvemmältä. Miksi toimii niin kuin toimii?!

Uskon siihen, että kun vapauttaa ajatuksensa, energiansa ja aikansa ruuasta ja syömisen miettimisestä, voi sen kanavoida johonkin itseä innostavaan. Johonkin joka kenties auttaa pääsemään eroon tunnesyömisestä. Johonkin, jolla saa itselleen jotain hienoa aikaan, niin että voi katsoa itseään peilistä hymyillen ja huomata, että paino asettuu uomiinsa, kun antaa itselleen tilaa kuunnella kroppaansa. ♥

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

13 Comments

Miltä oikeasti tuntuu muuttaa ulkomaille? OSA 2

huhtikuu 1, 2017

Kirjoitin melkein päivän päälle kaksi vuotta sitten postauksen Englannista: Miltä oikeasti tuntuu muuttaa ulkomaille?. Tämän jälkeen olen saanut postauksesta useampiakin maileja, kuinka se on auttanut muita ulkomaille muuttaneita ja mieleni on tehnyt kirjoittaa aiheesta uudestaankin. Olen pari kertaa aloittanutkin… Olisin halunnut kertoa, ettei se aina siltikään ole niin helppoa – ei vaikka kulttuurishokki vaihe olisi mennyt jo ohitse.

Mutta aiheesta on ollut vaikea kirjoittaa, koska tavallaan olen myös tosi onnellinen ja tiedän, että ulkomaille lähtö on ollut elämäni parhaita päätöksiä. Tiedostan, kuinka onnekas olen. Tuntuu siis hölmöltä ”valittaa”, kun samaan aikaan olen tosi kiitollinen, että voin asua mitä kauneimmassa paikassa Italiassa. Mutta vaikka rakastan Italiaa, ei se vie sitä pois, etteikö jotkut asiat olisi minulla muualla paremmin. Etteikö, joskus tuntuisi vain pahalta, vaikka haluisikin sopeutua. Ihan kuin Suomessa, vaikka rakastan Suomea, ”inhoan” esimerkiksi sen pimeyttä ja pitkää talvea, tiettyä epäkannustavaa ilmapiiriä ja huonoa ravintolatarjontaa isojen kaupunkien ulkopuolella (ainakin jos Italiaan vertaa ;)). Tänään luin Trendi-lehden jutut läppärityöläisen arjesta Thaimaassa ja sen seurauksena rohkaistuin kirjoittamaan tämän postauksen ulkomailla asumisesta. Muun muassa tämä lause jutussa oli, jotain minkä minäkin tunnistan tietyissä asioissa järkytyksekseni kokeneeni: ”Asiat, jotka olivat aluksi viehättäneet, rupesivat risomaan.”

Silloin kaksi vuotta sitten Englannissa kirjoitin näin:

”Haluan kuitenkin nyt kertoa, että kuukausi sitten fiilikset eivät olleet ihan samat. Luulen, että aika moni ulkomaille muuttanut tietää, mistä puhun. Minullakin oli nimittäin täällä muutaman viikon ajanjakso, kun tunsin selittämätöntä alakuloa. Fiilistä, ettei mikään meinannut huvittaa. Oli vaikea saada itseään tarmokkaaksi ja lähtemään ulos… itkin pelottavan usein syyttä. En halunnut kirjoittaa tästä silloin, koska sekin oli ailahtelevaa, mutta oli myös vaikea myöntää, ettei kaikki ole koko ajan ihanaa.”

Luulen, että omalla kohdallani ajoittaisesta Helsinkiin/Suomeen kaipuussa on ollut kyse, niin Englannissakin kuin Italiassakin, samasta asiasta. Erittäin pienen kaupungin/kylän haasteista sellaiselle, joka nauttii vapaasta urbaanista elämästä, jossa voi helposti mennä ja tulla fiiliksen mukaan, aina on jotain inspiroivaa ja mielenkiintoista meineillään ja johon mahtuu kymmeniä kohtaamisia päivittäin ja useita tapahtumia viikoittain. Tällainen arki on siis ulkomaille muuton myötä vaihtunut minulla siihen, että olen tosi paljon yksin tai kaksin.

”Yksinäisyys saa tajuamaan, kuinka paljon olen sittenkin saanut energiaa muilta. Olen suurperheen lapsi ja vaikka tykkään puuhastella yksin, kaipaan aina hälinää ympärilleni. Keskityn parhaiten kahvilassa, en kirjastossa, jossa on hiljaista. Rakastan small talkia muiden kanssa ja siskoni aina sanookin, että minulla on taipumus vetää ihmisiä ympärilleni. Nämä hetket saavat huomion kiinnittymään muuhun kuin omaan napaan. Ihminen voi ehkä paremmin, kun ajattelee enemmän muita kuin itseä. Tasapaino tietysti on tärkeää, mutta jos on pari kuukautta lähinnä itsensä tai toisen puoliskonsa kanssa, alkaa miettiä liikaa itseään.”

Odotinkin, että Balilta paluu olisi ollut minulle jotenkin haastavampaa. Mutta ei. Itse asiassa viimeisen puoli vuotta minulla on ollut hyvä balanssi. New Yorkin reissut ja Balin matka ovat tehneet sen, että olen osannut taas nauttia Italiasta täysillä. Siitä, että täällä on rauhallista ja elämä yksinkertaista. Nyt viime päivinä olen hokenut varmaan joka päivä, kuinka rakastan Italiaa ja täällä oloa. Olin suunnitellut lähteväni ensi viikolla Suomeen, mutta en maltakaan vielä. Kuten nämä eilen ja tänään otetut kuvat kertovat: täällä on kevät jo pitkällä, sanoisinpa kesä. Ja luonto on mitä kauneimmillaan, ruoho on vihreää, puut kukkivat kaikissa valkoisen ja vaaleanpunan sävyissä, tuoksu tuo mieleen aikaisemmat ihanat kesät Italiassa ja voikukat maalaavat peltoja keltaiseksi. Torstaina otin töistä arkivapaata ja menimme kesän ensimmäiselle gelatolle. Se oli niitä hetkiä, kun tuntee itsensä vaan tosi onnelliseksi.

(Sen jälkeen meninkin lähimmän kaupungin keskustaan odottamaan poikaystävääni. Ja silloin tyhjiä katuja talsiessa ja näyteikkuinoita katsellessa, taas tuli yksi kulttuuriärsytys: Miksi ihan kaikki kaupat täytyy olla kiinni keskellä päivää pari tuntia?! :D) Mutta se, mitä haluan tällä postauksella sanoa ja muistuttaa on, että jokaisessa paikassa on hyvät ja huonot puolet.

Tunteensa kannattaa hyväksyä, ja on tosi ok, ettei kaikki ole aina ihanaa. Mutta tunteisiin voi vaikuttaa ajatuksilla. Kun koittaa olla positiivinen ja nähdä ne sen hetkisen asuinpaikan ja elämäntilanteen hyvät puolet, joita kuitenkin varmasti on paljon, on helpompi olla. Niistä hyvistä puolista kannattaa välillä ihan muistuttaa itseään, että osaa nauttia siitä, mitä on. Harvoin ihan kaikkea voi saada samaan aikaan elämään (onneksi). ;)

Millaisia kokemuksia teillä on ulkomailla asumisesta?! :)

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

9 Comments