Wellness

Uuden vuoden rituaali – visualisoi 2019

tammikuu 6, 2019

Meillä oli juuri ennen joulua vuoden 2018 viimeinen joogaopekoulutusviikonloppu. Kaisa järjesti meille ihanan lopetuksen sunnuntaina Mapping the Heartland – miniretriitin muodossa. Olen blogissa ennenkin kertonut, että teen aarrekartan/unelmataulun joka vuosi. Usein olen lähtenyt tekemään aarrekartat niin, että olen leikannut intuitiivisesti lehdestä minua puhuttelevia kuvia ja sanoja/lauseita.

Kaisan ohjaamana aloitimme ensin kirjoittamalla itsellemme ylös kaiken sen, minkä haluamme vuodelta 2018 jättää taakseen. Sen, mistä olemme jo ottaneet opiksemme ja sen mitä emme halua enää ensivuoteen kantaa mukanamme. Tämän jälkeen jokainen meistä sai mennä yksitellen omaan tahtiin takkatulen ääreen ja polttaa paperin. Repiä tai rytätä, heittää tuleen ja ottaa oma hetki. Tämän rituaalin haluan ottaa jokaisen vuoden loppuun!

Seuraavaksi kirjoitimme luonnostelupaperille intuitiivisia ajatuksia ja toiveita tulevasta vuodesta. Siitä, mitä haluaisimme sen sisältävän. Tähän itselleni syntyi A4 sikin sokin täyteen sanoja. Näistä meidän piti kuitenkin valita noin 3-5 ydinasiaa. Kirjoitimme nämä vielä puhtaaksi ja muodostimme Sankalpan, eli ikään kuin sydämen syvimmän toiveen. Nämä mielessä aloimme tehdä aarrekarttaa lehdistä leikkaamalla. Itse hain fiiliksiä ja tunteita enemmän, sillä en osannut konkreettisesti tässä vaiheessa vielä sanoa, mitä haluan tuleman pitävän. Hain enemmän tunnelmaa, arvoja ja mielikuvamaailmoja.

Kirjoitan huomenna tänne oman tavoitelistaukseni tälle vuodelle, mutta tässä tosiaan ihana tehtävä muistutuksesi. Minulla itselläni on nimenomaan kuvamuisti ja kaikki visuaalinen jää helpoiten mieleeni. Muistankin tämän kartan, sen voimasanat ja värit, haaveet ja kannustukset sieluni silmin – kuten edellistenkin vuosien. Kun oma aarrekartta on näkyvällä paikalla, ei voi välttyä kulkemasta siinä olevia asioita kohti. Näin uskon ja omien kokemusteni perusteella melkeinpä todistan. ;) Suosittelen siis tekemään näin vuoden aluksi – mutta kuten joogaopettajanikin Kaisa totesi: miettikää, mitä toivotte, koska se todella saattaa käydä toteen! <3

Kannattaa myös muistaa nettisivu/sovellus Pinterest, se on loistava tapa visualisointiin myös. Itse käytän sitä säännöllisesti inspiraationlähteenä (suurin osa tauluistani on yksityisiä eli sekin on mahdollista). Voit luoda vaikka itsellesi vuoden 2019 taulun, johon keräät pinterestin loputtomasta kuva ja teksti maailmasta talteen oman taulun. Toinen visualisointi tapa, mitä käytän arjessa usein, on miellekartat. Jo koulussa tämä oli paras ja mieleenpainuvin tapa minulla jäsentää kokonaisuus ja muistaa asiat. Uskon visualisointiin oikeastaan kaikessa. Oli sitten kyse unelmista tai jännittävästä suorituksesta/esityksestä, jota ennen teen mielikuvaharjoittelua. Mielessä tapahtuva harjoittelu aktivoi samoja aivojen rakenteita kuin fyysinen harjoittelu. :)

ps. Kaisa pitää Heartful Mapping -miniretriittejä ihanassa kotistudiossaan! Kannattaa tsekata ja lukea lisää Heartful Yoga:n facebook-sivuilta, jos kiinnostaa! :)

6 Comments

Vuoden paras asia – yhteisöllisyys

joulukuu 17, 2018

Tähän alkuun maininta, että nämä postauksen kuvat ovat Artun synttäripäivältä Thaimaasta. ;)

Kirjoitimme eilen joogaopettajakoulutuksessa ajatuksia ylös kuluneesta vuodesta sekä toiveita ja tavoitteita ensi vuoteen liittyen. Yksi poikkeuksellinen asia nousi minulla tänä vuonna esiin… Nimittäin yhteisöllisyys. Viime vuodet ulkomailla ovat olleet osittain aika (tosi) yksinäistä aikaa. Vaikka minulla on läheinen perhe ja suku, sekä melko paljon ystäviä ympäri Suomea, on minulta puuttunut vuosien ajan arjessa yhteisö, johon kuulun. Perheenkin asuessa eri puolella Suomea, minulla ei ole ollut ihmisiä, jotka ovat jokapäiväisessä elämässäni fyysisesti mukana – Lauria lukuun ottamatta. Tiedostan kuitenkin, että olen hyvin onnekas pelkästään jo edellä mainituista!

Olen myös vasta nyt ehkä tajunnut, mikä merkitys yhteisöllä arjessani hyvinvoinnilleni on. Sellaisella porukalla, mihin kuuluu luottamus, sitoutuminen, motivaatio ja läheisyys… Lukion jälkeen minulla ei ole ollut enää varsinaista tiivistä ystäväporukkaa, jossa olisin aktiivisesti mukana – ei yhtä ainutta työpaikkaa, jossa olisi kollegat lähellä. Ei edes harrastusta. Montaa joukkuelajia nuorena harrastaneena, joukkueet ovat aina olleet kuin toinen perhe, jossa jaetaan elämää. Nyt tällaistakaan yhteisöä ei ole ollut harrastaessani yksilölajeja siellä täällä. Koen, että blogi ja some on tuonut elämääni ihanan yhteisön, johon te lukijatkin kuulutte. Mutta minulle verkossa oleva yhteisö ei täysin korvaa fyysistä kohtaamista sosiaalisen ryhmän kanssa.

Tämä vuosi onkin siis ollut sosiaalisuuden vuosi. Olen sydämeni pohjasta kiitollinen siitä, että tänä vuonna olen solminut uusia syviä ystävyyssuhteita, lähentänyt vanhoja, tavannut useammin perhettäni, löytänyt läheiset kollegat. En tiedä, onko minulla koskaan ollut tällaista tilannetta, että on näin paljon merkittäviä ihmissuhteita ympärillä. Se tekee tästä vuodesta erityisen. Haluan miettiä, miten ensi vuonna voisin lisätä itse yhteisöllisyyttä muiden kesken ja mielessä onkin pari juttua. Haluaisin itse olla ihminen, joka kutsuu ihmisiä myös yhteen, koska oikeasti siitä, että kokee kuuluvansa johonkin porukkaan, voi saada niin paljon voimaa. Yksi hyvinvoinnin kulmakivi, mitä en ole tainnut aikaisemmin ymmärtää.

Kolme juttua nousee erityisesti mieleeni tältä vuodelta. Tämä kuvissakin näkyvä meidän neljän porukka, jolla tänä vuonna olemme tehneet useampia reissuja ja jonka kanssa olemme joka päivä tekemisissä. Eilen vietimme pikkujouluja yhdessä yömyöhään, vain hengailen ja syöden, ja mielessä niin iso kiitollisuus tästä tänä vuonna syntyneestä luottoporukastani. Koen, että minulla on Helsingissä myös muita rakkaita ja läheisiä ystäviä, mistä olen tosi onnellinen. Osaan arvostaa tätä asiaa nykyään ihan eri sfääreissä sen jälkeen, kun asuin vuosia niin, ettei samassa kaupungissa (tai edes maassa) ollut yhtään ystävää.  

Toinen asia on joogayhteisö. Olen tutustunut vuoden aikana useampiin mahtaviin ja saman henkisiin tyyppeihin joogan kautta ja tämä on ollut minulle tosi tärkeää. Joogaopettajakoulutus on tuonut myös eräänlaisen yhteisön elämääni ja olen innoissani, että tavataan samalla porukalla joka kuukausi ensi elokuuhun asti. Saan jakaa matkani joogaopeksi ihan superihanassa joukossa.

Kolmas juttu on Suomen blogiskene, joka on maailmalla varmasti aika poikkeuksellinen. Mun mielestä meillä on Suomessa ihan paras meininki – kaikki auttaa toisiaan, pidetään tiiviisti yhtä ja yhteyttä. Tänä vuonna olen päässyt selvästi taas enemmän tapahtumiin, jotka ovat olleet tärkeitä paikkoja päästä vaihtamaan kollegoiden kanssa ajatuksia. Nyt 12 hengen porukalla muutamme tällä viikolla yhteiseen toimistoon. Ensi vuonna mulla ja Laurilla on siis kodin ulkopuolinen työhuone ja ympärillä inspiroivia tyyppejä! Olen niin innoissani tästä!! <3

Millaisia ajatuksia yhteisöllisyys teissä herättää? :)

Kuvat Lauri, Janita, Arttu, Minä

2 Comments