Wellness

Hyvinvointiprojekti

25 tammikuun, 2020

Joskus hyvinvointiprojektini olivat hyvin joko-tai mentaliteetilla tehtyjä. Jossain vaiheessa, kun inhimillisyys ja elämä astuvat peliin, perfektionistina koko projekti olikin pilalla. Niin pilalla, että lopetin, kunnes taas aloitin jossain vaiheessa uuden. Nykyään en usko ehdottomuuteen, vaan lempeyteen ja itsestä huolta pitämiseen – eri aikoina ja päivinä se on eri asioita. Tässä hetkessä, kun elämä on mallillaan, kaipasin pientä itseni haastamista.

Kuluneen kahden viikon aikana olenkin tehnyt monia pieniä valintoja hyvinvointini eteen ja olo on tällä hetkellä hyvä ja innostunut. Muutos on ollut helppo tehdä, koska en koe joutuneeni luopumaan mistään! Tässä vähän ”treenipäiväkirjaa” ja kommenttejani tähän asti… :)

Ma 13.1 Päätös

Saavumme kotiin pohjoisen reissulta. Väsyttää ja laukut pitäisi purkaa, palata arkeen. Silmiini pistää heti hyllyllä joululta jääneet Lakrids by Bulowin suklaa-lakritsikuulat – lempparini. Nappaan kaksi, mutta sen jälkeen päätän, että nyt tämä jatkuva herkkujen napostelu saa riittää. Joulun jälkeen olen taas sokerikoukussa ja olen syönyt joka päivä jotain makeakoukkua ylläpitävää. Olen sallinut itselleni herkuttelun, koska en syö kerralla paljon herkkuja, mutta haluan nyt muutosta.

Päätän aloittaa hyvinvointiprojektin. En mitään ehdotonta ja tiukkaa, mutta pienen elämäntaparemontin kyllä. Asetan kaksi tavoitetta: 1. Joka päivä jotain liikuntaa tai aktiivista hyötyliikuntaa. 2. Yksi herkkupäivä viikossa, ei jatkuvaa herkuttelua.

Menen salille ja teen tunnin Kelsey Wellsin jalkatreenin.

Ti 14.1 Joogakuvaukset

Olen varannut joogastudion kuvaamista varten ja kuvaammekin pari tuntia joogamateriaalia, mikä menee aina jossain määrin fyysisestä treenistä. Käyn kaupassa ja ostan kaappiin mm. raakakaakaojauhetta ja chiansiemeniä, jotta voin tehdä hullun makeanhimon yllättäessä jotain ravintorikkaampaa herkkua. Chiavanukasta, banaanilettuja, raakasuklaata tai smoothieta.

Ke 15.1 Kotijoogaa

Päivä on kiireinen, mutta joogaan illalla kotona. Olen vienyt ennen joulua olohuoneenmaton varastoon ja raivannut kotiin tilaa, niin että meillä on tilaa aina levittää joogamatot. Ei sisustuksellisesti paras ratkaisu, mutta tulee melkein päivittäin tehtyä kotona edes ihan vähän joogaa, venyttelyä tai lihashuoltoa.

To 16.1 Kuntosalitreeniä ja järjestelyä

Teen salilla Kesley Wellsin yläkropan treenin. Fiilis on tosi hyvä ja hyvinvointiprojekti inspiroi laittamaan elämää muutenkin järjestykseen. Ostan paperikalenterin, johon suunnittelen viikkoja ja siivoan kotona.

Pe 17.1 Hyötykävelyä ja leffaherkkuja

Paljon hyötykävelyä koko päivän ajan! Laitan jalkaa lenkkarit ja teen kävellen matkat, jotka normaalisti kulkisin julkisilla. Meillä on treffi-ilta ja menemme leffaan. Otan astetta terveellisemmät leffaeväät (kombuchaa ja raakasuklaalla kuorrutettuja mulperimarjoja), mutta syön myös loppuun joululta jääneet lakritisikuulatkin. Ei edes tee mieli irtokarkkeja tai popcornia.

La 18.1 Pilatesta ja Magnesian päiväretriitti

Suuntaan aamulla jo kahdeksaksi Espritin liikkeeseen hyvinvointiaamuun. Julia Oraviston tunnin pilatestreeni on tehokas ja inspiroiva. Olen käynyt muutamia kertoja Bay Helsingissä Julian laitepilatestunneilla ja tykännyt kovasti. Perinteinen lattiapilates ei kuitenkaan ole minua hirveästi innostanut, mutta Julian tunti muuttaa käsitystäni pilateksesta positiivisemmaksi.

Tästä tulee kunnon treenipäivä, koska nappaan vain aamupalan mukaan ja suuntaan Suomenlinnan lauttaan. Ihana Magnesia Getaway äitini ja isosiskoni kanssa on täydellinen hemmottelupäivä! Päivään mahtuu monenlaista erilaisista joogatunneista tanssiin. 12 tunnin ja 6 eri tunnin jälkeen olen ihan poikki, mutta onnellinen. Superhyvinvointipäivä, johon mahtui myös 15minuutin päähieronta Wellness Oasis -hyvinvointikeitaassa. <3

Su 19.1 Lepopäivä

Pidän treenien suhteen täysin lepopäivän, koska tuntuu, että sitä kroppa kaipaa eilisen treenipäivän jälkeen.  

Ma 20.1 Jalkatreeni kuntosalilla

Teen salilla Kelsey Wellsin tehokkaan jalkatreenin. Pariin vuoteen en ole käynyt näin säännöllisesti salilla. Olen niin innoissani, että kuntosalitreenaaminen taas innostaa! Tekee mieli syödä paremmin myös, ettei treeni mene hukkaan. Yritän syödä vähän enemmän ja säännöllisemmin, koska kiireessä syöminen usein unohtuu ja ateriavälit venyvät.

Ti 21.1 Käsilläseisontaa

Menen salille, mutta koska paikat ovat edellisestä päivästä kipeät suunnitelmissa on vain kevyttä kehoa palauttavaa treenailua. Juoksen juoksumatolla, teen käsilläseisonta harjoituksia ja venyttelen. Taitan matkat salille aina kävellen ja saan samalla raitista ilmaa, se tekee hyvää. Muuten olisin ollut koko päivän näyttöpäätteen edessä.

Ke 22.1 Kuminauhatreeni kotona & proteiinitsekkaus

Treenikuminauhani ovat jääneet Italiaan, joten käyn ostamassa Stadiumista myös Suomeen omat. Teen pitkästä aikaa kuminauhatreenin kotona. Harvinaisen tehokas tunnin setti, koska Lauri innostuu toimimaan pt:näni. Lauri ei päästä treeneissä vähällä (entisen ammattiurheilijan mentaliteetti!) vaan on supertarkka tekniikoista. Se on superärsyttävää, kun toinen ohjaa, puuttuu ja auttaa, mutta olen kiitollinen tehokkaasta treenistä. Jälkikäteen on tosi hyvä olo. Lasken huvinvuoksi pitkästä aikaa, montako grammaa proteiinia olen syönyt päivässä. Liian vähän. Painokiloa kohden proteiinin tarve on 1,1-1,3 grammaa. Nyt kun olen aloittanut taas salitreenit, pitää alkaa kiinnittää extrahuomioita myös proteiininsaantiin! Ehkä lisään riisiproteiinijauheen ruokavalioon takaisin.

To 23.1 Joogakuvaukset ja hiusvitamiinit + yksi Runebergin torttu

Juoksemme seitsemältä aamulla Punavuoresta Suomenlinnan lauttaan. Miksi aina pitää olla aikatauluoptimisti ja lähteä myöhässä! Oikeasti liikun aina puolihölkkää, koska kiidän paikasta toiseen! Menee kai urheilusta tämäkin. :D Lämmittelen lihaksia Janitan ja Artun luona ennen kuin siirrymme ulos kuvaamaan joogakuvia ja -videoita.

Saan pr-toimistolta hiusvitamiineja testiin. Hyvinvointiprojektin ohella tai siihen liittyen, olen motivoitunut myös hiustalkoisiin. Aloitin jo joulukuussa syömään biotiinia, B-vitamiineja, sinkkiä ja MSM-jauhetta uudella innolla. Illalla kotimatkalla haluan ostaa Laurille ylläriksi laskiaispullan ja pysähdyn Ekbergin leipomoon. Runebergin tortuthuutavat nimeänitiskillä ja otan itselleni sellaisen. Oli täydellinen, hyvin kostutettu leivos – nautin joka suupalasta. Jokaisena vuonna pitää syödä vähintään yksi Runebergin torttu ja tämä kelpaa täyttämään kiintiön.

Pe 24.1 Liikuntakielto

Minulta leikataan kaksi pigmenttiluomea pois. Toinen on rinnassa hankalassa paikkaa ja pitää välttää kaikkea käsien liikutteluja, jotka venyttävät rintaa. Urheilua ei suositella ainakaan pariin viikkoon, ettei tikit ala vuotaa… Menen lounaalle ja otan lounasbuffetista palan jälkiruokapannaria ja macaronsin. Hitsi. Toinen herkkuhetki jo viikkoon, mutta en todellakaan aio lannistua tästä tai liikuntakiellosta. Jatkan tästä hyvinvointiprojektiani silti. Pienet takapakit kuuluvat aina matkaan ja pääasia, että luomet nyt poistettiin.  Nyt on ainakin hyvää aikaa keskittyä pari viikkoa meditaatioon ja hengitysharjoituksiin! :)

Comment!

Unelmista & Tavoitteista

16 tammikuun, 2020

Mitä järkeä on tavoitella kuuta taivaalta? Paiskia unelmien eteen uupumiseen asti töitä? Miksi haluan menestyä? Mikä oikeasti on elämän tarkoitus? Miksi haluaisin enemmän? Tuoko jatkuva tavoittelu juuri tyytymättömyyden tunnetta nykyiseen? Päämäärätietoisuus paineita ja isot unelmat riittämättömyyden tunnetta? Voiko saada kaiken? Eikö pointti olisi oppia elämään mahdollisimman vähällä, mahdollisimman vähän tarviten, mahdollisimman yksinkertaisesti? Keskittyä vain muihin, ei omiin tavoitteisiin? Pienesti eläminen olisi ekologisempaa!? Viekö halu vaikuttaa ja muuttaa maailmaa ennenaikaisesti hautaan stressin takia? Kuka minä olen? Onko tämä pelkoa vai järkeä? Väsymystä vai tylsistymistä?

Mutta unelmat saavat sängystä ylös. Tavoitteet tuovat asioihin mieltä. Mutta entä, jos omat unelmat eivät ole niin kirkkaana mielessä? Tai on mielessä, mutta ei sydämessä. Mitä jos ei tiedä mitä haluaa? Olenko kunnianhimoton, jos en halua yrittää valloittaa maailmaa? Miksi en halua tarttua tilaisuuksiin? Onko tämä suomalaista vaatimattomuutta? Mitä iloa saavuttaa jotain, jos se on saavutettu puskemalla ja suorittamalla – ja sitten on niin poikki, ettei jaksa edes nauttia ja nähdä lopputulosta. Mitä, jos suurimmatkin haaveet käyvät toteen. Haluanko todella sitä?

Vuonna 2019 kävin sellaista ristikuulustelua ja keskustelua mieleni sisällä, etten ehkä koskaan aiemmin.

Nyt en enää! Ja olen tästä maailman onnellisin! Nyt taas unelmoin. Minulla on tavoitteita. Olen innoissani, inspiroitunut ja no… minä. Tuntuu taas Vilmalta. Tiedän tarkalleen, mitä haluan. Minulla on kirkas visio – ja näen sieluni silmin, että se voi toteutua. Että se toteutuu. En näe yhtään syytä, miksi ei toteutuisi! Ja mikä parasta, minun tekee mieli tehdä kovasti töitä sen eteen. Koska työ tuntuu kivalta, kun tiedän, miksi teen sitä.

Mutta peruutan nyt vähän ajassa taakse päin, koska tuntuu, että ymmärsin paremmin jotain viime vuoden aikana.

Olen niin kauan kuin muistan vannonut unelmoinnin nimeen. Tavoitelistojen, unelmakarttojen ja yksityiskohtaisten 5-vuotissuunnitelmien perään. Itselle tulevaisuuteen kirjoitettujen kirjeiden ja visualisoinnin nimeen. Sen, että itse voi vaikuttaa valtavasti oman elämän kulkuun. Tein viime vuonna niin monta fläppitaulu muistiinpanoa ja word-tiedostoa arvoistani, tavoitteistani ja unelmistani, etten pysy edes laskuissa. Yritin pohtia, mitä seuraavaksi oikeasti haluan, mikä on seuraava askel, mikä saa minut taas innostumaan täysillä?


En oikein keksinyt ja aloin jo kyseenalaistaa, että ehkä jooga on muuttanut ajatuksiani vaatimattomammiksi. Niin, etten näe tavoittelemisen arvoisena enää kuin oppia meditoimaan ja hiljentämään ajatukset. Mutta se tavoite ei minua innostanut.

Yksi blogini suosituimpia postauksia on Dreams and how to make them happen. Jo tuolloin 2015 vuonna olin saavuttanut suurimman osan unelmistani. Olin lukenut useita kirjoja aiheeseen liittyen ja noudattanut eri metodeita – ja huomannut ne pelottavan toimiviksi.  Tämä lause tuossa postauksessa selittää sitä, miksi olen ollut niin hukassa ilman selviä unelmia ja tavoitteita. ”Minulle unelmointi on elämän suola. Osa sitä mitä olen, mitä teen ja miksi elän.”

Tuon postauksen jälkeen tein vielä 2015 vuonna unelmakartan, johon laitoin naurettavan epätodennäköisiä ja suuria unelmia. Ja ne lähes kaikki toteutuivat ja enemmänkin. Asioita, joita uskalsin vain salaa haaveilla. Sitten tuli se raja, en osannut haaveilla enää isommin. Huomasin sitä paitsi, että entiset uraan, matkustamiseen ja elämyksiin liittyvät unelmat alkoivat vaihtua sellaisiin osa-alueisiin, jotka eivät olleet vain minusta kiinni. Ja eivät siksi kovin ajankohtaisia. Mieleen nousivat unelmat omasta perheestä, omasta pysyvästä kodista jne… Mutta myönnän, että nämäkin olivat vähän ristiriidassa muiden ajatusteni kanssa. Keksin kyllä pieniä unelmia ja puoliväkisin ehkä isompiakin, mutta en mitään sellaista elämää mullistavaa, joka saisi minuun kunnolla potkua ja toisi päiviin lisää merkityksellisyyttä.

Mihin sitten viime vuoden kelailut johtivat?

Tajusin vielä paremmin sitä, miten päämäärät ajavat ainakin itseäni eteenpäin, antavat voimaa ja energiaa, inspiraatiota ja innostusta. Oikeat päämärät tulevat sydämestä, niitä ei voi pakottaa. Oli paikoin lähes masentavaa, kun asiat eivät olleet kirkkaana mielessä. En tiedä, kumpi oli syytä ja seurausta, vai korreloiko edes se, että olin uupunut edellisenä vuonna ja edelleen tunsin oloni itselleni harvinaisen väsyneeksi. Ehkä se aiheutti innottomuutta ja unelmien kyseenalaistusta tai ehkä se olikin niin päin, että unelmien puute aiheutti minulle lamaantuneisuutta.

Joka tapauksessa olen tyytyväinen, että pidin blogissa lähes hiljaiseloa syksyllä. Uupunut olo alkoi väistyä ja tilaa tuli taas uudelle ajatukselle. Ennen joulua (aika puskista ja nopeasti) palaset alkoivat loksahdella toden teolla paikoilleen ja tammikuussa asiat on edennyt siihen suuntaan, että nyt minulla on taas unelma. Iso, selkeä päämäärä, josta kertoessa läheisilleni silmäni kirkastuvat. Jonka parissa teen mielelläni töitä iltaisin ja viikonloppuisinkin. Johon olen valmis investoimaan rahaa ja aikaa. Joka tuntuu siltä, että meni syteen tai saveen, olen valmis antamaan tälle mahdollisuuden – haluan antaa, vaikka se ottaisi mitä.

Kyseenalaistamisjakson jälkeen tajuan, ettei tavoitteissa ja unelmissa ole ainakaan mitään pahaa. Eivät ne ole pois muilta, eikä ne automaattisesti tarkoita sitä, ettei olisi tyytyväinen jo olemassa olevaan.

Kyllä unelmissa ja tavoitteissa on 110% järkeä. Nyt olen vakuuttunut siitä. Ilman unelmia en olisi edes tässä, kuitenkin tilanteessa, josta tunnen suuren suurta kiitollisuutta. Viime viikolla istuin Laurin takana moottorikelkan kyydissä yösafarilla. Olimme työreissulla parhaimpien ystäviemme kanssa. Sen kolmen tunnin moottorikelkkasafarin aikana huusin Laurille monesti moottorien metelin yli, että tajuatko, miten onnekkaita me ollaan. Mutta tiesin, ettei kyse ole onnesta tai sattumasta, että me olemme Laurin kanssa päätyneet yrittäjiksi, jotka pystyvät tehdä töitä ihan mistä päin maailmaa yhdessä. Se oli meidän molempien iso unelma, jonka eteen on tehty ihan pirusti töitä ja joka on vaatinut tosi paljon uskoa, tahtoa ja töitä, silloinkin kun ei olisi huvittanut.

Ei kaikki ole aina kivaa, saati helppoa. Vaikka olenkin saanut tehtyä intohimoistani työn, kuuluu yrittäjyyteen paljon asioita, jotka eivät ole intohimojani. Mutta unelmien tavoittelussa ja itsensä kehittämisessä on myös se palkinto, että voi olla sinut itsensä kanssa. Katsoa taakse päin ja todeta, että en vaihtaisi mitään. Olla ylpeä siitä, että ainakin on yrittänyt, ainakin on elänyt täysillä ja rohkeasti oman näköistä elämää. Sillä sitä ainakin olen – tyytyväinen valintoihini. Mitä sitten, jos välillä uupuu tai tulee takapakkia?! Sekin vie jollain tapaa ihmisenä eteenpäin ja on tervettä välillä pysähtyä; kyseenalaistaa, kysyä ja pohtia.

Nyt tiedän entistä paremmin, että unelmia ei voi pakottaa ja pitää vain hyväksyä se, ettei aina tiedä, mitä haluaa. Se ei tarkoita, ettei vielä joskus tietäisi. Etsivä löytää. Ja kun tietää, sen kyllä tuntee ja silloin vain taivas on rajana. Eikä oikeastaan sekään. Tajuan nyt myös vielä omakohtaisemmin, miksi usein meistä tulee hyviä juuri niissä asioissa, jotka meitä eniten kiinnostavat. Miksi unelmien on oltava omia. Unelmat ovat sydämen toiveita. Tunteita, ei järjen ääniä.

Summa summarum, mitä haluan tällä postauksella sanoa: Unelmat tuovat positiivista energiaa. Jos on haaveita ja unelmia, niihin kannattaa uskoa ja niiden eteen kannattaa tehdä kovasti töitä. Vain silloin ne voivat toteutua – ja ne ihan oikeasti voivat toteutua. Mietipä itsesi sellaiseen elämään – sinun elämääsi, kun villeimmät unelmasi ovat jo käyneet toteen! Miltä se tuntuisi? :) Pidä se mielessäsi. <3 Minulle jo tämä ajatuskin tuo ihan uutta positiivisuutta päiviin. :)

Drone photos/ Lauri

16 Comments