Travels

Vinkkejä Milanoon

23 helmikuun, 2020

Olen viettänyt elämästäni yli 5 kuukautta Milanossa. Joka kerralla se on mielestäni ollut ihanampi. Tein sinne ensimmäisen mallimatkani 2008 vuonna ja vietin siellä koko kesän. Ravasin kolme kuukautta töissä ja castingeissä pitkin ja poikin kaupunkia, hyppien ratikasta ja bussista toiseen. Olen varma, että jos olisin mitannut askelia, olisi ne joka päivä yltänyt reippaasti yli 10 000. Tähän aikaan google maps ei ainakaan itselleni ollut tuttu (saati nettiyhteys ulkomailla), joten suunnistin paperikartan kanssa. Voin kertoa, että mikään kaupunki ei ole tullut koskaan yhtä tutuksi! Osaan vieläkin osan metrolinjoista ja monet kadunnimet ulkoa.

Sen jälkeen olen ollut Milanossa monesti, niin mallin töiden kuin muidenkin juttujen takia. Edellisen pikapyrähdyksen tein esimerkiksi vuonna 2017 Wanderlust-joogafestareille Adidaksen kutsumana.

Nyt tällä viikolla teimme parin yön reissun Milanoon osittain töiden merkeissä, mutta jäi meillä vapaa-aikaakin. Meillä oli ihana reissu ja olen iloinen, että ehdimme esimerkiksi Naviglin alueelle illastamaan, joka on ehdoton suosikkijuttuni Milanossa!

Mietin aluksi, että teenkö vinkkipostausta, koska en halua vinkata mitään ei ajankohtaisia paikkoja… Sellaisia, joissa kävin yli 10 vuotta sitten, mutten enää tiedä, millaisia ne ovat (tai onko esim. ravintolaa enää pystyssä). Italiavinkkejä kysytään minulta kuitenkin koko ajan, joten ajattelin terästäytyä tänä vuonna niiden jaossa. Helppo sitten aina linkata blogipostaus, jos esimerkiksi, joku tuttu suuntaa Milanoon. Jakakaa ihmeessä tekin myös omat suosikkipaikkanne kommenttiboksiin! Tiedän, että mekin suuntaamme vielä tänä vuonna uudestaan Milanoon, niin olisi ihana laittaa teidän vinkit testiin! :)

1. Majoittuminen: Haluan vinkata teille tämän kertaisesta hotellistamme. Camperio Suites & Apartments yllätti todella positiivisesti. Varasimme hotellin viime tipassa ja meneillään oli Milanon muotiviikot, joten hotellit olivat aika täynnä. Olen kuitenkin 100% tyytyväinen, että päädyimme tähän. Huone oli todella iso ja tyylikäs – siinä oli 2 kerrosta, keittiö ja iso kylpyhuone. Odotin jotain perushuonetta, mutta kyse oli enemmän asunnosta. Lisäksi hotellin sijainti oli loistava – lyhyt kävelymatka esimerkiksi Duomolle ja isoon puistoon, Parco Sempioneen. Aamiainen oli myös tosi hyvä italialaiseksi kaupunkihotelliksi.

2. Ravintolat & Kahvilat:

Valitettavasti en tällä reissulla kuvannut ravintoloissa. Mutta ehdottomasti suosittelen trendikästä Otto ravintolaa, johon menimme lounaalle ystävämme suosituksesta. Ruoka oli todella hyvää, mutta ei tyypillistä italialaista ruokaa vaan enemmän trendikästä ”avocadotoast” henkistä. Paikan tunnelma oli rento ja sellainen, että tänne tekisi mieli jäädä hengailemaan ja tekemään esim. läppärillä töitä. Huomasin nyt jälkikäteen, että Veera Bianca oli myös nostanut tämän ravintolan postaukseensa 3 Foodie vinkkiä Milanoon. Sieltä löytyy myös kuvia, jos kiinnostaa. :)

Toinen ravintolavinkkini tältä reissulta on Naviglin alueella kanaalin varrella oleva Temakinho. Tähän Japanilias-Brasilialaiseen ravintolaan suuntasimme Milanossa asuvien paikallisten ystäviemme kanssa ja ravintola oli heidän valitsemansa. Pöytävaraus kuulemma aina kannattaa ja nytkin arkipäivänä ravintola oli ihan täynnä. Aluksi hämmennyin listasta, koska se oli niin täynnä (sekavia) vaihtoehtoja. Mutta kaikki, mitä maistoimme oli todella hyvää! Suositus erityisesti Tartara Salmao Gostoso annokselle! Ruoka oli myös todella kaunista.

Jälkkärille suuntasimme lähes viereen GelaCreperia gelateriaan. Jos tykkäät nutellasta, suosittelen ottamaan nutellajäätelöä. Italialaiset seuralaisemme hehkuttivat sitä maasta taivaisiin tässä paikassa! Itse en ole nutellafani, joten otin pistaasipallon – sekin oli kuitenkin tosi hyvää. :)

Pakko vielä mainita yksi ruokavinkki. Ihan Duomon aukion lähellä (tosin vähän piilossa) löytyy klassikkoleipomo Princi Bakery. Täältä saa esimerkiksi ihania (ei terveellisiä) pitsapaloja ja muita välipalaherkkuja, jos kaupungilla kiertelyn lomassa iskee nälkä. Täällä olen käynyt melkein joka kerta, jo ensimmäisellä Milanon reissullani!

3. Nähtävyydet:

Duomon aukio ja Galleria Vittorio Emanuele (joista suurin osa kuvista on) ovat todella kauniit ja must see – jutut tietysti. Duomon Katedraalin katollekin pääsee pientä sisäänpääsymaksua vastaan!

Naviglin alue on suosikkini varsinkin iltaisin. Kaksi kanaalia siltoineen tekee siitä kauniin iltavalaistuksessa ja alue on täynnä ihania ravintoloita, baareja ja gelaterioita. Tänne suuntasimme malliaikoina usein iltaa istumaan aperitivolle!

Toinen suosikkini (kevät-syksy akselilla) on iso Parco Sempione -puisto. Täällä olen istunut niin piknikillä kuin käynyt juoksulenkeillä. Siitä on aikaa, kun viimeksi kävin puistossa, koska olen ollut vain talviaikaan Milanossa viime kerroilla. Kuitenkin kun katson vanhoja valokuviani puistosta, näyttää maisema kuin maalaukselta. Jotain samaa kuin Nycin Central Parkissa tässä paikassa on. :)

4. Kulkeminen: Olen matkustanut Milanoon ja Milanosta pois (esim. Venetsiaan, Zurichiin, Luganoon ja Vizencaan) junalla. Junat toimivat superhyvin ja ovat siistejä. Suosittelen matkustamaan junalla ehdottomasti (esim. meillä on täällä Italiassa auto, mutta valitsimme silti mieluummin junalla kulkemisen). Itse olen yleensä ottanut extraluokan paikat, jotka eivät ole merkittävästi kalliimpia, varsinkin kun mukaan kuuluu tarjoilua. Nyt otimme ”Area Silenzio” vaunun, koska hiljaisuudessa saa paremmin työskenneltyä.

2 Comments

Losin lempiranta & oivallus luovuudesta

30 tammikuun, 2020

On monta syytä, miksi voi päätyä tilanteeseen, ettei enää käytä luovuuttaan…

Tuskin olen ainut, joka haaveilee joskus irtiotosta ja maisemanvaihdoksesta nimenomaan luomismielessä. Toivoo vapaata keskeytyksistä ja velvollisuuksista, ei rentoutuaksi, vaan luovisvimman takia. Että saisi etääntyä kaikista paineista, muiden mielipiteistä, odotuksista ja ennakkoluuloista — ja olla rohkeampi kuin uskaltaisikaan.

Mielestäni luomisen iso pointti on herättää tunteita. Jos niitä pelkää herättävänsä — shokeeraavansa, loukkaavansa tai antavansa väärän kuvan itsestä — voiko silloin luoda vapaudesta käsin?

Jos olet aktiivinen instagrammaaja, mietitkö koskaan, kuka olit ennen instagrammia?

Itse kysyn aina välillä itseltäni, että miten pitäisin blogia, jos tämä alkaisi nollasta. Jos minulla ei olisi kuin muutama seuraaja? Antaisinko asioiden tulla ulos vielä enemmän ilman suodattimia ja ilman takaraivossa jyskyttävää kysymystä, miten joku tämän tulkitsee?

Olisinko luovempi, ilman omia rajoittavia uskomuksiani? Olisinko omaperäisempi, jos ei olisi niin paljon vaihtoehtoja, vastauksia ja runsautta?

Uskon, että ehkä olisin ja yritän työstää näitä.

Luovuus on aihe, mikä minua on aina kiinnostanut. Kirjoitin pari vuotta sitten todella pitkän postauksen luovuudesta:  Lisää luovuutta?

Nyt yksi ilta sängyssä selasin Elizabeth Gilbertin Big Magic -kirjaa ja nämä kaksi kohtaa kirjasta pomppasivat silmääni ja jäivät alitajuntaani. Varsinkin ensimmäinen voi äkkiseltään näyttää, että se olisi ristiriidassa aiempien ajatusteni kanssa, jossa olen ollut sitä mieltä, että luovuus vaatii aikaa ja tilaa.

”Luovuus on vähän kuin olisi bordercollie lemmikkinä: sen täytyy saada puuhaa tai se aiheuttaa valtavasti harmia. Anna mielellesi puuhaa tai se keksii puuhan itse, etkä ehkä pidä sen puuhista. — Me kaikki tarvitsemme jotakin, mikä auttaa meidät unohtamaan itsemme joksikin aikaa.”

”Pysyvä klisee luovuudesta on, että se tekee ihmiset hulluiksi. Olen eri mieltä: se että ei käytä luovuuttaan, tekee ihmiset hulluiksi.”

Nämä sitaatit kuitenkin kolahtivat minuun täysin. Liittyvät vähän myös postaukseeni Unelmista & Tavoitteista, jonka kirjoitin viime viikolla. Koen, että olen juuri parhaimmillani, kun meneillään on luovia projekteja. Mutta tuntuu, että nykyajan maailmassa sitä aikaa on tosiaan raivattava niille itse, koska muuten elämän ei-luovat-asiat täyttävät päivämme. Siinä mielessä tarvitsemme aikaa. Mutta toisaalta täysi joutilaisuus — se, että luovuutta ei käytä mitenkään — ajaa ajattelemaan liikaa itseään. Ei ole hyvä, jos energia menee itsekeskeisyyteen luomisen sijaan. Luovisvimmassa pääsee ihanaan flow-tilaan, jolloin olo on kuin rakastuneella. Ei silloin ehdi surkutella ja pohtia itseään. Olenkin enemmän Gilbertin kannalla: se, että ei käytä luovuuttaan, tekee ihmiset hulluiksi.

Nämä postauksen kuvat ovat upealta El Matador Beach rannalta Malibusta. Tämä oli Manhattan Beachin lisäksi lempirantani Losin reissulla. :)

1 Comment