Travels

Uusin intohimoni kohde…

heinäkuu 17, 2018

Mietin tässä, että miten tässä näin kävi: matkustamisesta ja eri maista on tullut suurimpia intohimoni kohteita.

En koskaan haaveillut ulkomailla asumisesta, saati jatkuvista työreissuista. Matkustin ensimmäistä kertaa lentokoneella ekaluokkalaisena ja siitä lähtien teimme perheen kanssa pakettimatkan vuoteen: Turkkiin, Kanarialle, Kreikkaan tai Kyprokselle. En mennyt vaihtoon, kielikurssille tai interreilaamaan. Enkä edes missään vaiheessa halunnut. Kosmopoliittius ei kiinnostanut tai kiehtonut minua oikeastaan mitenkään. Turismi kyllä – laskin aina puoli vuotta päiviä seuraavaan Alanyan matkaan. Nykyään perheestämme on koko ajan joku maailmalla, mutta lapsuudessani/nuoruudessani en tottunut mihinkään maailmankansalaisuuteen alkuunkaan. (Olen kyllä kiitollinen, että pystyimme matkustamaan noinkin paljon.)

En haikaillut maailmalle ehkä, koska en tiennyt mitä haikailla. Tai maailma tuntui niin vieraalta ja kaukaiselta. Nykyään on toisin. Vaikka olen ylpeä suomalaisuudestani, niin loppujen lopuksi arvoni ja ajatukseni ovat varsin globaalit ja kotoisalta tuntuu niin monessa eri paikassa.

Enemmän aloin matkustaa 18-vuotiaana, kun aloin viettää mallintöissä aikaa ulkomailla. 1-3 kuukautta kerrallaan vuodessa ja lisäksi tein Saksaan silloin tällöin ”direct booking” keikkoja. Mutta tosiaan mallintöiden miinuspuoli minulle siihen aikaan oli se, että olisin viettänyt liikaa aikaa ulkomailla. Lähdin usein kesken Suomeen takaisin, vaikka töitä olisi ollut muualla enemmän. Halusin olla Helsingissä ja vain käydä silloin tällöin reissussa.

Havahduin tosiaan tässä yksi päivä siihen, että ennen ostin hyvinvointilehtiä, nykyään matkalehtiä. Ennen googlettelin kyltymättömänä henkiseen hyvinvointiin, itsensä kehittämiseen ja treeneihin liittyviä juttuja, mutta nykyään paljon enemmän hotelliarvosteluja, lentoyhtiöitä, kauneimpia luontokohteita… En tiedä, onko tämä niin hyvä muutos, mutta toisaalta ei sitä fiiliksilleen aina mitään voi. Jos olen rehellinen itselleni, niin nyt kun olen saanut tukikohdan Suomeen (ja tiedän, että tulen olemaan myös hyvin Helsingissä), niin haaveilen entistä enemmän tulevista reissusta.

Suhtautuminen ulkomailla oloon tietenkin muuttui, kun tapasin reilu neljä vuotta sitten nykyisen poikaystäväni ja siitä asti olen viettänyt paljon enemmän aikaa maailmalla kuin Suomessa. Tuntuu, että nälkä/ uteliaisuus eri maita, kulttuureita, maantiedettä, historiaa ja ihmisiä kohtaan kasvaa syödessä, ja käytän paljon aikaa tutkien mihin ja miksi. Toisaalta ei tämä myöskään ihan puskista tule. Historia ja maantiede lukeutuivat aina lempiaineisiini koulussa, eri ruokakulttuurit jatkavat kiinnostustani ruokaan sekä ravintoloihin ja matkustaminen antaa valokuvausinnolleni ihan eri ulottuvuudet.

Ehkä parempi englannin osaaminen on edesauttanut sitä, että maailma on avautunut silmissäni eri lailla. Tai se, että toteutamme reissuilta työprojekteja yhdessä poikaystäväni kanssa. Tai se, että olen saanut kavereita eri puolilta maailmaa. Varmaan moni asia yhdessä, mutta iso merkitys sillä on, että voin tehdä rakastamiani työjuttuja nimenomaan  parhaiten erilaisissa kohteissa.

Tämä matkustaminen intohimona on hirveän ristiriitaista tietysti, kun ottaa huomioon lentopäästöt. (Ja sen, että samaan aikaan tajuan jatkuvan reissuelämän myös uuvuttavan minua…) Toinen puoli minusta sanoo, että tämä kiinnostuksen kohde olisi hyvä lytätä tai ainakin keskittyä vain kotimaamatkailuun Suomessa ja Italiassa. Mutta toisaalta syyni ei ole vain ja ainoastaan itsekkäät… Haluan aidosti jakaa valokuvia, mielikuvia ja tietoa maailmasta. Sillä matkailu ja maiden toisiaan lähelle tuominen lisää avoimuutta, suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä. Ja toki matkailu luo myös hyvää – kuten työpaikkoja lisää. Turismi on monen paikallisen elinehto.

Onneksi viime viikon Lappireissu sai minut unelmoimaan kotimaanmatkailustakin enemmän. Haaveilen omasta teltasta ja retkeilystä lähimaisemissa itseasiassa ensimmäistä kertaa elämässäni. Tällä hetkellä suunnitellaan myös road trippiä autolla täältä Italiasta Keski-Euroopaan… Lähtö on jo viikon päästä! Laitoimme tänään tilaukseen luontokuvaukseen sopivan kauko-putken/teleobjektiivin ja olen tästä niin innoissani. Haluan alkaa nimittäin valokuvaamaan enemmän luontokohteita. Näin ne unelmat muuttavat muotoaan. ;)

Matkajuttuja minulla on myös ihan hirveästi varastossa, joten nyt tämän rennomman heinäkuun ajattelin pääosin omistaa blogissani niille. Blogisivustoni vihdoin myös uusitaan syksyn alussa, niin teen kategoriat samalla eri maille, jotta matkavinkit löytyvät helposti. Tulossa varmasti ainakin Bali, Meksiko, New York, Italia, Kroatia, Sveitsi, Thaimaa, Egypti, Tallinna, Belgrad, Englanti ja Suomi kansiot.

Nämä kuvat ovat maaliskuulta Chiang Maista, Thaimaasta. Kuvissa näkyy Shangri-La Hotel, jossa yövyimme kaksi yötä. Hotelli oli ihana ja sijainti kävelymatkan päässä esimerkiksi kuulusista yömarkkinoista.

Lue myös: Chiang Mai:n markkinat.

Onko siellä kohtalontovereita?! :)

1 Comment

Ensi kertaa eräretkelle – mitä mukaan?

heinäkuu 9, 2018

Kerroin viime viikon alussa, että olen lähdössä Lappiin. En olisi ehkä kuitenkaan arvannut, että tulee viikon tauko bloggaamiseen… Luonnon keskellä ei vain tullut mieleen kaivaa tietokonetta postauksen tekoon, kun muutenkin päivät olivat sen verran täynnä kaikkea. Lauantaina kotiin päästyä nukuinkin putkeen 16 tunnin yöunet. Mutta viikko ylitti kaikki odotukset ja teki hyvää tällainen eräänlainen irtiotto normaaleista jutuista. Reissu oli alusta loppuun ihan huikea ja varmasti tämän kesän kohokohta. Sveitsin ja tämän reissun jälkeen tuntuu, että minusta on kuoriutumassa itseasiassa kunnon luontoihminen. Nautin todella paljon melomisesta, upeista vaellusreiteistä, rantasaunoista, avotulella kokkailusta, poroista kaikkialla, yöttömästä yöstä, hiljaisuudesta ja jopa telttaöistä. Uudenlainen reissu minulle, mutta ei taatusti viimeinen tällainen.

Instan puolella sain kyselyä, mitä pakkaan mukana tällaiselle reissulle. Ajattelinkin, että voisin koota tähän listaa, mitä minulla oli mukana 5 yön kesäreissulla, johon mahtui öitä niin mökissä kuin teltassa, 25 kilometriä melomista ja maksimissaan kerrallaan 10 kilometrin vaelluksia. Auto oli käytössä, jonne jätimme osan tavarasta esim. melontareissun ajaksi. Sain eräoppaalta onneksi vinkkejä etukäteen, sillä kaikkea en olisi itse todellakaan osannut huomioida. Ruokailupuoli puuttuu tästä kokonaan, koska myönnän että siitä minun ei tarvinnut juurikaan reissussa kantaa huolta. En muuten koskaan eläessäni ole pakannut näin tarkasti, vain ja ainoastaan välttämättömimmät mukaan.

VAATTEET:

Kevytuntuvatakki Superkätevä. Lämmittää hyvin, mutta myös kevyt ja helppo kantaa.

– (Merinovillainen) kerrasto Tästä käytin kyllä vain yläosaa, koska meille sattui aika lämpimät säät.

– Kuoritakki/sadetakki Minulla oli kuoritakki mukana, joka pitää aika hyvin sadetta. Kannattaa tietysti ottaa myös kuori/sadehousut, jos sellaiset on.

– Oleskelupaita Itselläni oli flanellipaita, joka ei rypisty ja sopii muutenkin hyvin metsämaisemaan.

– College Käytin omaa college paitaa päivittäin. Se kulki vyötäisillä mukana, toimi hameen kanssa ála carte -ravintolassa ja lämmitti treenitrikoiden kanssa. Minulla oli myös huppari, mutta käytin sitä vähemmän.

– Vaellushousut
– Villapaita
– T-paitoja
– Uikkarit
– Treenitoppi & trikoot
– Shortsit
– Alusvaatteita & sukkia
(- Rento kesämekko)

KENGÄT:

Kumisaappaat tai muut vedenpitävät kengät. Itse käytin kumisaappaita lähinnä telttaleirissä, mutta muutaman kerran suolla tarpoessani, mietin, että olisi pitänyt olla vedenkestävät kengät jalassa.

– Lenkkarit Otin kahdet lenkkarit mukaan. Toiset mustat siistit, joita käytin kävelykenkien tapaan enemmän ja toiset metsässä vaeltamiseen enemmän sopivat.

– Sandaalit. Unohdin ensimmäiseen paikkaan omat Havaianakset, mutta kaipasin näitä loppureissussa pariin otteeseen. Ilmankin siis kuitenkin pärjää.

YÖPYMINEN (nämä saimme lainaan):

– Teltta
– Makuupussi
– Makuualusta

ASUSTEET & MUUT TARVIKKEET:

– Retkipyyhe Mikrokuitupyyhe on kätevä, koska menee pieneen tilaan ja kuivuu nopeasti. Poikaystävälläni oli tällainen mukana ja käytimme tätä välillä molemmat, kun piti pakata mahdollisimman vähän mukaan. Itselläni oli pellavapyyhe, mikä toimi myös hyvin.

– Pipo, lippis, hattu En ollut hetkeäkään ulkona tällä reissulla ilman päähinettä. Paitsi, että se suojaa auringolta, hyttysiltä ja lämmittää, oli hattu myös kiva asuste, kun hiukset olivat jatkuvasti muuten, miten sattuu.

– Villasukat Varsinkin mökissä näillä oli kiva hengailla.

– Aurinkolasit + aurinkorasvaa Ulkona tulee oltua niin paljon, että vaikka aurinko ei usein paistaisikaan, ovat nämä must.

– Hyttysmyrkky En ole eläessäni käyttänyt hyttysmyrkkyä, kuten tällä reissulla ja silti minulla on n. 100 puremaa. Olin jotenkin silti varautunut pahempaan, sillä paikoin hyttysiä ei ollut ollenkaan.

– Juomapullo Oma suositukseni teräksiselle puollolle, joka on kevyt ja kestävä.

– Unimaski Lapissahan on kesällä yölläkin valoista, mutta itse käytin tätä vain ensimmäisenä yönä. Muutoin kaaduin aina niin väsyneenä nukkumaan ja nukahdin sekunnissa. Ilmankin siis voi pärjätä mainiosti.

– Pehmeä kassi tai rinkka. Matkalaukun sijaan pakkasimme siis tällä kertaa kaiken duffelikassiin. Tämä oli myös ehdoton siksi, että kanoottiretkelle kaikki pakattiin jätesäkkeihin tai vedenkestäviin pussukoihin.

– Päiväreppu. En olisi ikinä arvannut, miten fiiliksissä olen vaellusrepusta. Sain reissuun mukaan Partioaitalta Fjällrävenin Abisko Hike -repun ja oli kyllä niin superkätevä ja hyvä kantaa kaiken aikaa.

– Käsidesi ja puhdistusliinoja. Sekä muut henkilökohtaiset hygieniatuotteet.
– Kamera
– Powerbank, varavirtalähde puhelimen akun lataukseen.
– Vedenkestäviä pusseja/kuivasäkkejä varsinkin, jos suunnitelmissa meloa.

hattu / Brixton
paita / Bik Bok
vaellusreppu / Fjällräven (*saatu blogin kautta)
aurinkolasit / Ray-Ban
ulkoiluhousut / Adidas
lenkkarit / Adidas by Stella McCartney

Monella voi olla liian iso kynnys lähteä vaeltamaan tai retkeilemään luontoon. Itse en ainakaan koskaan ennen ole edes harkinnut tällaista reissua. Nyt kuitenkin mietin, miksi ihmeessä en. Talvella telttailu on varmasti varusteurheilua enemmän, mutta kesällä luonnossa liikkuminen on yllättävän helppoa… (Myös tällaiselle aika kaupunkilaiselle vähän ötökkäkammoiselle naiselle, joka on nukkunut viimeksi teltassa ala-asteella.) Esimerkiksi luulin, että on pakko olla vaelluskengät, mutta hyvin pärjäsin lenkkareilla. Toki ilman osaavaa apua teltan pystyttämiseen olisi voinut mennä aika paljon kauemman ja meloessa kanootti olisi saattanut mennä nurin kivien keskellä… Eli ehkä suosittelisin ensimmäisellä pidemmällä reissulla ottamaan mukaan jonkun, jolla on kokemusta. :)

Tykkäättekö te tai kiinnostaako teitä retkeily?! :)

 

3 Comments