Travels

Kotimaan matkailua – Koli

tammikuu 16, 2019

Olen tässä junassa matkalla takaisin Helsinkiin. Olisin kyllä voinut jäädä vielä hetkeksi Itä-Suomeen lumen keskelle, sillä viihdyin todella hyvin! Oli jopa vähän yllättävää, miten paljon tykkäsin mökkeillä talvella… Herätä aamulla totaaliseen hiljaisuuteen, kömpiä keittiöön keittämään kahvia ja juoda se ihaillen samalla jäätynyttä järvimaisemaa. Laittaa jalkaan lumikengät ja kävellä kinoksiksi kasautunutta lunta pitkin metsässä. Valokuvata valkeita värejä auringon laskuun, jonka jälkeen jalat kylmästä kipristellen ottaa Kombucha jääkaapista saunajuomaksi. Tuntea kello neljän pimeydessä, että onkin vielä koko ilta aikaa. Sytyttää takkatuli ja levittää joogamatto sen eteen. Venytellä villasukat jalassa ja puna poskilla, poistua päivien aikana vain pieneen ruokakauppaan.

Olemme perheen kanssa lapsuudessani käyneet joka vuosi Rukalla tai Levillä/Ylläksellä laskettelureissulla, mutta edellisestä reissustani on aikaa ainakin 7 vuotta. Tänä aikana olen aina kaivannut talvella vain aurinkoon – talvilomailu pohjoisessa ei ole suuremmin kiinnostanut. Olemme kuitenkin Laurin kanssa puhuneet paljon, että pyritään tänä vuonna korvaamaan ulkomaanreissuja kotimaanmatkailulla. Kuten vuoden tavoitteissanikin kerroin, pakostakin tulee tärkeitä työkeikkoja, jotka vaativat lentämistä sekä Italiassa asumme osittain taas kevät-syksy akselilla. Mutta paljon pystymme silti myös muuttamaan reissukohteitamme ekologisempaan suuntaan.

Nyt vuoden ensimmäiseksi reissuksi valittiin Koli, jossa minä en ollut koskaan aiemmin käynyt, mutta joka sijaitsee alle tunnin matkan päässä Laurin kotikonnuilta. Helppo paikka mennä junalla ja autolla. Lisäksi tutkailimme lumikarttoja, ja näytti siltä, että tällä hetkellä Itä-Suomessa oli jopa enemmän lunta kuin monin paikoin Lapissa. Koli ylitti odotukset. Olin jostain syystä ajatellut, että Koli olisi enemmän kesä-syksy kohde. Mutta mökki keskellä talviluontoa toi juurikin mieleen Lapin lomailun.

Useampi kyseli jo IG:n puolella mökistä, jossa olimme ja olihan tämä nyt varsin täydellinen rauhoittumispaikka keskellä ei mitään. :) Kyseessä siis Kolin Kajo niminen vuokramökki. Mietimme Laurinkin kanssa heti, että olisi joskus ihana mennä vielä uudestaankin… Helsingin keskusta-asumisen jälkeen aina arvostaa superpaljon sitä, että on tilaa ja luontoa ympärillä. :)

Kohta olenkin jo perillä Helsingissä, menipä matka nopeasti! Loppuviikon ohjelmassa on töiden lisäksi joogaopettajakoulutukseen liittyviä juttuja, kun viikonloppuna koittaa neljäs lähiopetusjakso. Nyt olisi tarkoitus vielä ennen sitä aloittaa mm. anatomian opiskelu. :)

Dronekuvat / Lauri

4 Comments

Vuoden paras asia – yhteisöllisyys

joulukuu 17, 2018

Tähän alkuun maininta, että nämä postauksen kuvat ovat Artun synttäripäivältä Thaimaasta. ;)

Kirjoitimme eilen joogaopettajakoulutuksessa ajatuksia ylös kuluneesta vuodesta sekä toiveita ja tavoitteita ensi vuoteen liittyen. Yksi poikkeuksellinen asia nousi minulla tänä vuonna esiin… Nimittäin yhteisöllisyys. Viime vuodet ulkomailla ovat olleet osittain aika (tosi) yksinäistä aikaa. Vaikka minulla on läheinen perhe ja suku, sekä melko paljon ystäviä ympäri Suomea, on minulta puuttunut vuosien ajan arjessa yhteisö, johon kuulun. Perheenkin asuessa eri puolella Suomea, minulla ei ole ollut ihmisiä, jotka ovat jokapäiväisessä elämässäni fyysisesti mukana – Lauria lukuun ottamatta. Tiedostan kuitenkin, että olen hyvin onnekas pelkästään jo edellä mainituista!

Olen myös vasta nyt ehkä tajunnut, mikä merkitys yhteisöllä arjessani hyvinvoinnilleni on. Sellaisella porukalla, mihin kuuluu luottamus, sitoutuminen, motivaatio ja läheisyys… Lukion jälkeen minulla ei ole ollut enää varsinaista tiivistä ystäväporukkaa, jossa olisin aktiivisesti mukana – ei yhtä ainutta työpaikkaa, jossa olisi kollegat lähellä. Ei edes harrastusta. Montaa joukkuelajia nuorena harrastaneena, joukkueet ovat aina olleet kuin toinen perhe, jossa jaetaan elämää. Nyt tällaistakaan yhteisöä ei ole ollut harrastaessani yksilölajeja siellä täällä. Koen, että blogi ja some on tuonut elämääni ihanan yhteisön, johon te lukijatkin kuulutte. Mutta minulle verkossa oleva yhteisö ei täysin korvaa fyysistä kohtaamista sosiaalisen ryhmän kanssa.

Tämä vuosi onkin siis ollut sosiaalisuuden vuosi. Olen sydämeni pohjasta kiitollinen siitä, että tänä vuonna olen solminut uusia syviä ystävyyssuhteita, lähentänyt vanhoja, tavannut useammin perhettäni, löytänyt läheiset kollegat. En tiedä, onko minulla koskaan ollut tällaista tilannetta, että on näin paljon merkittäviä ihmissuhteita ympärillä. Se tekee tästä vuodesta erityisen. Haluan miettiä, miten ensi vuonna voisin lisätä itse yhteisöllisyyttä muiden kesken ja mielessä onkin pari juttua. Haluaisin itse olla ihminen, joka kutsuu ihmisiä myös yhteen, koska oikeasti siitä, että kokee kuuluvansa johonkin porukkaan, voi saada niin paljon voimaa. Yksi hyvinvoinnin kulmakivi, mitä en ole tainnut aikaisemmin ymmärtää.

Kolme juttua nousee erityisesti mieleeni tältä vuodelta. Tämä kuvissakin näkyvä meidän neljän porukka, jolla tänä vuonna olemme tehneet useampia reissuja ja jonka kanssa olemme joka päivä tekemisissä. Eilen vietimme pikkujouluja yhdessä yömyöhään, vain hengailen ja syöden, ja mielessä niin iso kiitollisuus tästä tänä vuonna syntyneestä luottoporukastani. Koen, että minulla on Helsingissä myös muita rakkaita ja läheisiä ystäviä, mistä olen tosi onnellinen. Osaan arvostaa tätä asiaa nykyään ihan eri sfääreissä sen jälkeen, kun asuin vuosia niin, ettei samassa kaupungissa (tai edes maassa) ollut yhtään ystävää.  

Toinen asia on joogayhteisö. Olen tutustunut vuoden aikana useampiin mahtaviin ja saman henkisiin tyyppeihin joogan kautta ja tämä on ollut minulle tosi tärkeää. Joogaopettajakoulutus on tuonut myös eräänlaisen yhteisön elämääni ja olen innoissani, että tavataan samalla porukalla joka kuukausi ensi elokuuhun asti. Saan jakaa matkani joogaopeksi ihan superihanassa joukossa.

Kolmas juttu on Suomen blogiskene, joka on maailmalla varmasti aika poikkeuksellinen. Mun mielestä meillä on Suomessa ihan paras meininki – kaikki auttaa toisiaan, pidetään tiiviisti yhtä ja yhteyttä. Tänä vuonna olen päässyt selvästi taas enemmän tapahtumiin, jotka ovat olleet tärkeitä paikkoja päästä vaihtamaan kollegoiden kanssa ajatuksia. Nyt 12 hengen porukalla muutamme tällä viikolla yhteiseen toimistoon. Ensi vuonna mulla ja Laurilla on siis kodin ulkopuolinen työhuone ja ympärillä inspiroivia tyyppejä! Olen niin innoissani tästä!! <3

Millaisia ajatuksia yhteisöllisyys teissä herättää? :)

Kuvat Lauri, Janita, Arttu, Minä

2 Comments