Training

Treenikuulumisia

huhtikuu 10, 2018

Istun tässä lentokoneessa matkalla Lontooseen. Ajattelin, että voisin pitkästä aikaa kirjoitella vähän treenikuulumisia, sillä nyt Suomeen muuton seurauksena on tullut treenattua vähän eri lailla…

No ensinnäkin kiireiden keskellä treenit ovat selvästi jääneet vähemmälle, mutta vähitellen tässä on palattu arkeen ja päästy vauhtiin. Olen miettinyt kiitollisena, että onneksi myös työni mahdollistaa treenejä. Nyt tällä viikolla on 2-3 treenit, jotka kuuluvat pressitilaisuuksiin. Tämän seurauksena tulee tehtyä myös itselle uusia juttuja, joka on ihan parasta! Täällä Lontoossa on myös erikoiset treenit luvassa, mutta en itsekään vielä tiedä kovin tarkasti, mitä tuleman pitää, joten kerron myöhemmin lisää. Kyseessä on kahden päivän pikavisiitti Adidaksen vieraana ja takaisin olen keskiviikko yönä. Torstaina aamu alkaakin sitten Relovessa pilateksella, jonka jälkeen järjestän sinne kasan vaatteita ja asusteita myyntiin!

Miten sitten olen kuluneen kuukauden aikana liikkunut? Olen tehnyt kävelylenkkejä, yhden juoksulenkin, kotona syvävenyttelyä, aamujoogarutiineja ja pari kertaa olen käynyt salilla. Viimeisimmällä kerralla aloitin taas Eevskun nettiohjelman treenit – nyt uusilla ohjelmilla. Tuttuun tapaan tykkäsin kovasti ja odotan, että pääsen testaamaan jalkatreenin seuraavaksi. Lisäksi olen käynyt kerran BAY Helsingissä reformer pilateksessa, joka oli taas aivan ihanaa. Muistatteko, kun kirjoitin laitepilateksesta täällä?! Yritän ottaa tämän myös kerran viikkoon mukaan, nyt kun Helsingissä asuessa tähän on mahdollisuus.

Kuukauden erikoisin treenipäivä oli kuitenkin Långvikissa. Ehkä Instagram Storista osa näkikin, kun videoin sinne paljon kehonpainotreenileirin aamupäivää, johon osallistuin… Tankotanssin moninkertainen maailmanmestari Oona Kivelä kutsui minut muutaman muun mediahenkilön kanssa vierailemaan Oona K. camp -kehonpainotreenillä. Ihan huippu kokemus, kun pääsi maailmanluokan valmentajien opastukseen ja näkemään livenä heidän käsittämättömiä taitoja. Alkulämmittely tehtiin TFW:n perustajan Johanneksen kanssa. Tämä alkulämmittely meni kyllä ihan lyhyestä treenistä ja oli tosi inspiroiva kokemus. Sen jälkeen oli tankotanssia Oonan ja Cirque du Soleil:in soolotanssijanakin vuosia esiintyneen Jenyne Butterfly opetuksessa. Tästä jatkui Street Workout tunti New Yorkista tulleen Barstarzz ryhmään kuuluvan Edward Checon kanssa. Päivä päättyi Santeri Koiviston käsilläseisonta treeniin. Muistan kun melkein kymmenen vuotta sitten ihailin Santerin taitoja telkkarista Talent Suomessa. Moni on pyytänyt käsilläseisontavinkkejä ja nyt Santerin opetusten jälkeen, voisin näitä vaikka lähiaikoina tänne kootakin. :)

Mitä teidän treenirintamalle kuuluu?

En ole varma ehdinkö Lontoosta päivittää blogia, mutta IG Storyn puolella ainakin voi seurata, mitä reissu pitää sisällään.  Kivaa päivää! :)

1 Comment

Voimistelutarinani

maaliskuu 23, 2018

Vanha voimisteluseurani Seinäjoelta kysyi minua juhlapuhujaksi 90-vuotisjuhliin, mutta valitettavasti olin tuolloin Meksikossa. Kirjoitin kuitenkin voimistelutarinani Seinäjoen voimistelijoiden blogiin vuoden lopussa. Ajattelin nyt jakaa tämän tännekin, muutamia nimikohtia pois jättäen, jos jotain kiinnostaa. Vähän harmittaa, etten vieläkään ole saanut skannattua vanhoja voimistelukuviani koneelle, jotta olisin voinut kuvittaa tämän niillä. :)

***

Aloitin joukkuevoimistelun alle kouluikäisenä. Harrastin montaa muutakin lajia, mutta nopeasti voimistelusta tuli se ykköslaji. Muistan ensimmäisen esityksen uimahalli-urheilutalolla. Meillä oli saparot ja turkoosi puku, jossa oli muutama keltainen tähti. Loppuasentonani oli sivuspagaatti, joka oli jo siihen aikaan lempiliikkeeni. Muistan myös häivähdyksen siitä tunteesta, mikä minulla oli ensimmäisen voimisteluesityksen jälkeen. Jännitys oli vaihtunut innostukseen ja halusin matolle uudestaan.

Voimistelujoukkueesta tuli kuin toinen perheeni. Kokoonpano vaihtui melko usein, oli Pantterililjat, Liljat, Lobeliat ja Triliat, mutta silti tuntui aina, että joukkuetoverit olivat kuin siskoja ja parhaita ystäviä.

Eniten taisin rakastaa joukkuevoimistelussa aina esiintymistä, estetiikkaa ja koreografian tekemistä. Kaikki oheistoiminto pukujen, banderollien, nutturoiden ja glitterien suunnittelusta joukkueiltoihin, oli vähintään yhtä tärkeää kuin kilpaileminen – puhumattakaan loikkatreeneistä tai lattiabaletista. ;)

Iso osa lapsuuteni ja nuoruuteni parhaista muistoista liittyy juuri voimisteluun, leireihin, kisamatkoihin ja tapahtumiin. Vaikka toki kisamenestys, hyvät pisteet, ykköskategoria ja bonukset, kutsut kisakalliolle ja kisat Tartossa olivat siihen aikaan kohokohtia, niin näin jälkikäteen sitä muistelee eniten ihmisiä.

Vietimme myös paljon vapaa-aikaa yhdessä joukkueen kanssa. Yksi kokonainen kesä treenattiin omia vanneohjelmia joukkuetoverini Nannen kanssa aamusta iltaan nurmikolla ja opettelimme myös kisavideolta lähes kaikkien finaaliohjelmien koreografiat ulkoa. Kun valmentajamme Hymy lähti Espanjaan vaihto-oppilaaksi, pidimme joukkueen ja joukkueen äitien kesken laavulla läksiäiset. Seurakunnan kummijoukkueena yksi vuosi oltiin Honkiniemessä viikonloppua viettämässä ja toisena mentiin moottoripyörien kyydissä Kauhajoelle piknikille. Koko joukkue kutsuttiin synttäreille ja pikkujouluihin, vuosia myöhemmin vielä polttareihinkin. Jaoimme yhdessä ilot ja surut. Välillä sitä tuli karvaita pettymyksiäkin. Itselleni esimerkiksi se, kun viikko ennen Nurmon SM-kisoja jalkateräni murtui ja jouduin seuraamaan sivusta.

Lopettaminen oli vaikea päätös, olihan voimistelu ollut puolielämää. Vaakakupissa oli kuitenkin monta tekijää, muun muassa se, että minua oltiin kysytty Helsinkiin mallitoimistoon. 15-vuotiaana siis lopetin voimistelun ja aloin kulkea viikoittain Helsingissä. Meni pitkään ennen kuin katsoin joukkuevoimistelua ollenkaan, koska siitä tuli niin haikea olo, sitä kaipasi elämään. Jopa niitä kaikkien ala-asteiden erittäin tutuiksi tulleita jumppasaleja!

Siinä vaiheessa, en vielä tiennyt, että ei voimisteluni siihen kokonaan jäisi. Se pohja, minkä sain voimistelusta, on ollut tärkeässä roolissa koko urallani. Ensin kymmenen vuoden ammattimallin urallani, sillä iso osa töistäni oli sporttikuvauksia. Seppälän tv-mainoksessa tein voimistelusta tuttuja vartaloliikkeitä ja piruetteja, Sport-lehden kuvauksissa hypin jättitrampoliinilla lähes harppeja ja Saksassa tein siltakaatoja toisensa perään mainoskuvauksissa. Huomasin, että vaikka kuvauksissa ei olisi sillä kertaa kysytty spagaatteja, oli voimistelussa opittu vartalonhallinta ehdoton vahvuuteni ja valttikorttini. Voimistelutaustani on varmasti vaikuttanut myös siihen, että kiinnostuin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Nyt ammattibloggaajana, on tullut postattua esimerkiksi venyttelyvinkkejä, joten lapsuudenharrastuksesta on ollut tässäkin mielessä hyötyä ja iloa.

Nykyään jooga on rakas harrastukseni, mutta en tiedä olisinko innostunut siitä samalla tavalla, ilman voimistelutaustaani?! Tai välillä, mietin, onko juuri nuorena aloitettu kilpaurheiluharrastus se, joka on opettanut käytännössä tavoitteiden asettamisen tärkeyttä? Sitä, että menestys ei tule ilmaiseksi, vaan kovalla työllä ja harjoittelulla, kuka tahansa voi kehittyä ja saavuttaa unelmia ja onnistumisen tunteita.

Joskus harjoituksiin meneminen tuntui mälsältä tai kesällä kotitreenien tekeminen turhauttavalta. Taisin sanoa useammankin kerran äidilleni, jonkun tosi rankan treenin jälkeen, että nyt haluan lopettaa. Onneksi en lopettanut. Nykypäivänä olen hyvin, hyvin kiitollinen siitä, että äitini tajusi viedä minut Kivistön yläasteelle ”testeihin”, ennenkö itse edes tajusin koko lajin olemassa oloa. Olen kiitollinen, että vanhempani olivat niin mukana harrastuksessani, kuskasivat minua Hyllykalliolta Seinäjoelle harkkoihin monta kertaa viikossa. Milloin ompelivat pukuun paljetteja yömyöhään tai tekivät eväitä kisamatkoille. Olen kiitollinen kaikille valmentajilleni. Jälkikäteen olen miettinyt myös sitä, miten uskomattoman paljon panosta ja aikaa te laitoitte meihin, kiitos! Ja tietysti kaikki joukkuetoverit, kiitos kaikista rakkaista muistoista ja jaetuista kokemuksista! Haluan myös kiittää Seinäjoen Voimistelijoita. Parempaa seuraa ja harrastuspaikkaa en olisi voinut kuvitella. :)

(Kuvat on otettu yhdessä ajastimella Kriseldan kanssa. ♥)

6 Comments