Photography

Ihana, persoonallinen vihkiseremonia

heinäkuu 13, 2018

Olen saanut viimeisen 24 tunnin aikana palata kunnolla toukokuun häätunnelmaan, kun olen käynyt läpi melkein 2000 valokuvaa. Valokuvaajan työn yksi hyvä puoli: saa kuvien avulla elää uudestaan ihania hetkiä, tuntea iloa, rakkautta, liikutusta ja kiitollisuutta samalla kun työskentelee! ;) Sain tänään siis (vihdoin) käsiteltyä loppuun ystävieni hääkuvat. Kiitos uskomattoman kauniille hääparille, Suviannille ja Robinille, kun annoitte minun julkaista kuvia blogissa!

Itsestäni on aina mielenkiintoista katsoa hääkuvia, oli kyseessä sitten tuttu tai tuntematon. Nämä häät olivat kuitenkin sen verran persoonalliset, että senkin takia on ekstrakiva jakaa kuvia teille. Sulhanen on puoliksi skotti, jonka takia sulhanen, sulhasen isä sekä bestmanit olivat pukeutuneet kiltteihin. Kuvasimme häissä kahdella kameralla poikaystäväni kanssa, ja hän oli ikuistamassa miesten valmistautumista… Pukeutuminen tähän skottien perinneasuun kaikkine yksityiskohtineen oli kuulemma ”hieman” hitaampaa verrattuna peruspukuun.  Vihkiseremonian musiikista taas vastasi säkkipillinsoittaja . En edes tiennyt, että sellaisia löytyy Suomesta!

Tämän postauksen jälkeen tulossa on vielä yksi kuvapostaus itse hääjuhlasta. :)

Katso myös:
Häävalokuvaajana ensimmäistä kertaa – hääaamun tunnelmia
Hääkattaus

4 Comments

Huomioitani kirjoittamisesta & valokuvista

kesäkuu 25, 2018

– Kirjoitan tätä postausta puhelimella. Olen alkanut ihan viime aikoina kirjoittamaan postauksia puhelimen muistioon. Ja taidanpa ottaa nyt säännölliseksi tavaksi. Tuntuu kuin kirjoittaisi itselle enemmän, ja siksi teksti tuntuu soljuvan. Siirrän nämä sitten täältä wordin oikoluvun kautta blogipohjaan.

– Olen vähän kaivannut bloggaamiseni alkujuurille. Ja tämän juhannuksen aikana päättänytkin, että palaan tekemään blogia mahdollisimman paljon kuin harrastusta. Luulen, että se on parempi. En tiedä, onko teille tai asiakkailleni, mutta minulle. Ja lopulta sitä kautta varmasti se näkyy positiivisesti jäljessäkin.

– Harrastemaisuudella tarkoitan sitä, että kaipaan sitä inspiraation vallassa tekemistä ja touhuamista. Enemmän sponttaaneja valokuvia ja elämää, ja niiden ympärille postauksia, vähemmän järjestettyjä kuvauksia, varastoon valokuvaamista, miettimistä…

– Esimerkiksi olen aina tykännyt tämän blogipostauksen kuvien sävymaailmasta. Blogin alkuaikoina sävyttelin kuvia muistaakseni paljon rohkeammin, mutta jossain vaiheessa sain päähänpinttymän, että kuvieni pitää olla raikkaita. Värit suunnilleen sellaisena kuin luonnossa, ja sellaisia kaupallisia ”wellness” henkisiä. Oltiinhan sitä jonkun sortin hyvinvointibrändi. Mietin, että blogissa pitää näkyä omia kuviani vähintään joka toisessa postauksessa. Näin blogin ajatukset henkilöityvät paremmin minuun, yhden ihmisen pohdinnoiksi, ei artikkelimaisiksi faktoiksi. Lisäksi ihmiskuvat toimivat ajatuksessani paremmin blogissaani ja somessani. Mutta itse haluan ennen kaikkea olla kameran takana, kuvata ympäristöäni, en itseäni.

– Silloinkin kun tein blogia harrastuksena, tein blogiani vähintäänkin intohimoisesti. Se oli parasta koko maailmassa suunnilleen. Käytin kaiken vapaa-aikani (ja enemmänkin) bloggaamiseen. Eli tavoite on päästä takaisin tähän tilaan. Nyt juhannus antoi hyvää osviittaa, että tämä on mahdollista. Olin päättänyt nimittäin vakaasti lomailla keskiviikosta sunnuntaihin asti, yhtä kamppiskuvausta lukuunottammatta. Levätä ja palautua. Aluksi näin teinkin… Tuntui, ettei muita mahdollisuuksia ollut, olin niin poikki. Mutta lauantaina olo oli jo ihan toinen… kaivoin kameran ja menin ulos kuvailemaan ja nautin siitä täysin. Kirjoittelin ja mietin. Kokeilin ja tulin muun muassa juuri siihen tulokseen, että teen juuri sellaisia valokuvia kuin milloinkin itse eniten tykkään. Miten yksinkertaista?!

– Rehellisesti sanoen tämä juhannus tuli niin hyvään saumaan, olisin joka tapauksessa ottanut blogiin vähän etäisyyttä. Julkaisin perjantaina vain luonnoksista valmiin postauksen, mutta muuten olen ollut nyt ennätysajan blogista pois. Olen ollut aika uupunut (mutta en niinkään varmasti vain työn takia, vaan elämäntapani). Kirjoittelin tästä pitkään jatkuneesta väsymyksestäkin ja sen tuomasta oivalluksesta jo ajatuksenjuoksua puhelimelle, mutta en ole vielä päättänyt julkaisenko sitä… Onko se enemmän vertaistukea teille vai voivottelua ja tillitystä samoista teemoista, jotka haluan jättää jo taakseni. Onko järkeä blogiin avautua niin rehellisesti ja avoimesti läpikäymistään tunteista?!

– Tämä juhannus oli juuri sitä mitä kaipasin. Lammen rannalla loikoilua, loistavaa ruokaa, saunomista ja scrablen peluuta, treenailua ja valokuvausta, lukemista ja leppoisaa seuraa. Aikaa vain olla ja keksiä, että mitä tekisin mieluiten juuri nyt. Ja hauskaa, että jo eilen tuli tunne, että no juuri tätä – blogia.

Nyt tänään suunta takaisin kohti Helsinkiä viikon ajaksi, sitten takaisin luonnon keskelle… :)

Miten teidän juhannus meni? :)

5 Comments