Nutrition

Kohti parempaa ihoa – sinkki

lokakuu 28, 2013

Kiitos kaikille ihanista kommenteista E-pillerit ja iho –postaukseen. Päätin aloittaa tämän Kohti parempaa ihoa –sarjan vähän nurinkurisesti sinkistä. Nurinkurisesti, koska ensin pitäisi tietysti olla isot linjat kunnossa ruokavaliossa, mutta palaan niihin myöhemmin. Halusin nyt kirjoittaa sinkistä, koska se oli ratkaiseva ”löytö” minun kohdallani.

Aloitin syömään sinkkilisää nimittäin noin kolme viikkoa sitten ja tuntuu, että se alkoi heti auttamaan. Voi olla, että tämä johtuu muustakin, mutta kaiken järjen mukaan ei: sinkin tärkeimmät lähteet ovat nimittäin osterit, maksa, naudanliha, sianliha, maitotuotteet ja (täysjyvä)viljatuotteet. Ja kuten blogiani seuranneet tietävät: en käytä juuri ollenkaan lehmänmaitoa tai viljatuotteita. Punaista lihaakin vähän.

Olen luullut, että olen pitänyt hyvän huolen eri ravintoaineiden saannista (rajoituksistani huolimatta), mutta jotenkin sinkki oli jäänyt. Nyt selasin eri vitamiinien ja hivenaineiden lähteistä kertovaa opusta tarkoituksena tutkia, onko jokin sellainen ravintoaine, jonka lähteitä syön vähän. Sinkki pomppasi silmääni. Ja yhdistin sen heti ihooni ja hauraisiin kynsiini, jopa kasvisyöntikokeiluni aikana lähteneisiin hiuksiini. Olin nimittäin kuullut, että monet olivat saaneet apua akneen sinkin avulla, mutta en ajatellut kärsiväni sen puutoksesta. 

Usein vain todetaan, etteivät suomalaiset kärsi yleensä sinkin puutoksesta. Ei ehkä varsinaisesta puutoksesta, mutta paljon enemmänkin sitä voisi saada. Erityisesti riskiryhmään kuuluvien tulisi mielestäni tarkastaa sinkin saantinsa, jos mahdollisesta vajauksesta näkyy merkkejä. Puute voi ilmetä monin tavoin: huono iho, akne, heikot kynnet ja hiukset, makuaistin häiriöt, infektioalttius, allergiataipumus, huono yleiskunto, sairastelualttius.

Riskiryhmään kuuluvat vegaanit, laihduttajat, vanhukset, lapset ja nuoret, alkoholin suurkuluttajat, yksipuolisesti syövät, odottavat ja imettävät naiset, diabeetikot, allergikot, reumaatikot, syöpäpotilaat, unihäiriöiset, munuaispotilaat, keliakiaa sairastavat ja rautavalmisteita käyttävät.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan sinkkiä tulisi saada aikuisilla naisilla n. 7mg/vrk ja miehillä 9mg/vrk, raskaana olevilla ja imettävillä tarve on hieman suurempi. Suoraan sanoen itse ajattelen, että nämä ovat yleensä alakanttiin määriteltyjä lukuja ja esim. D-vitamiinia syön moninkertaisesti suosituksen määrän. Suomalaiset saavat sinkkiä keskimäärin: naiset 10mg/vrk ja miehet 13,6 mg, mistä voi mielestäni päätellä, että monet yksilöt ovat saantisuositusten alarajoilla. Suurimmaksi hyväksytyksi päiväsaanniksi valtion ravitsemusneuvottelukunta on määritellyt 25mg/vrk, joten yhden sinkkitabletin ottaminen ei varmasti ole haitallista, mutta siitä voi olla apua juurikin ihon kuntoon.

Yleensä sinkkitableteissa annostus (mitä olen katsonut) on 10-30mg. Noita suurempia määriä voi varmasti käyttää kuuriluontoisesti melko turvallisesti. Joidenkin tutkimusten mukaan 90-135mg sinkkiä päivässä on auttanut merkittävästi aknen oireisiin. Suosittelen kuitenkin aloittamaan vaikka ihan 10 mg, ja katsomaan onko jo sillä positiivisia vaikutuksia.

Verrattuna muihin kivennäis- ja hivenaineisiin sekä raskasmetalleihin sinkin myrkyllisyys on vähäinen. Elimistöön imeytynyt ylimääräinen sinkki erittyy nopeasti pois esim. hikoamisen yhteydessä. Sinkki ei aiheuta mutaatioita, syöpää eikä sikiövaurioita. Erään lähteen mukaan lääkärit määräävät yleisesti sinkkiä muun muassa säärihaavan hoitoon 45-90 mg/vrk, jota pidetään turvallisena (luultavasti vain hetkellisessä käytössä).

Yli 150 mg:n päiväannos voi jatkuvassa käytössä aiheuttaa anemiaa ja alentaa HDL-kolesterolia. Yli 300 mg:n päiväannokset saattavat alentaa veren kuparipitoisuutta ja aiheuttaa pahoinvointia. Tämä vain osoituksensa siitä, että 7mg sinkkiä päivässä ei ole kovin paljoa.

Helposti vedotaan, että kyllä ruuasta saa tarvittavat vitamiinit, mutta se ei aina ole niin yksioikoista. Vain 15-40% ravinnon sinkistä imeytyy elimistöön ja monet muutkin syyt voivat vähentää ravinnon sinkin biologista hyväksikäyttöä, kuten maha-suolistosairaudet, infektiot, stressi sekä tapaturmat.

Sanotaan esimerkiksi, että parapähkinä sisältää kasviskunnan tuotteeksi paljon sinkkiä. Syön lähes joka päivä muutaman parapähkinän seleenin turvaamiseksi (parapähkinä on paras seleenin lähde). No voisinhan nyt ajatella, että saan varmasti sitä kautta myös sinkkiä. Tietyt kivennäis- ja hivenaineet vaikuttavat kuitenkin haitallisesti sinkin imeytymiseen ja biologiseen hyväksikäyttöön: magnesium, kalsium, fosfori, kupari, nikkeli, rauta ja SELEENI toimivat sinkin vastavaikuttajina. Eli tuskin parapähkinöistä sinkin suhteen on hirveästi iloa.

Kannattaa myös huomioida, että eläinperäinen proteiini parantaa sinkin hyväksikäyttöä ruoassa, kun taas vilja- ja kasvisvalmisteiden fytaatit heikentävät sitä.


Ravintolisät eivät korvaa aitoa, puhdasta ja monipuolista ruokaa. Vatsan on kyettävä pilkkomaan vitamiinit hyvin imeytyvään muotoon ja, jos vatsan hyvinvointi on huono muun ruokavalion seurauksena, ei lisäravinteista ole juurikaan iloa. Suosittelenkin koittamaan sinkkitabletteja nimenomaan täsmähoitona, jos iho tarvitsee apua tasapainon löytämiseen. Varmuuden vuoksi pillereiden napsiminen on vähän kyseenalaista.

Haluan muistuttaa, etten ole alan ammattilainen ja vaikka käytän lähteenä useita luotettavana pitämiäni lähteitä, ja olen käyttänyt aikaa asiaan perehtymiseen, ei kaikkea kannatta aina niellä kyseenalaistamatta. Paras kun otat vielä itse asioista selvää, jos koet tarvitsevasi sinkkilisää ja haluat ottaa sen käyttöön. :)

xVilma

Lähteet:
Hormonitasapaino-kirja, eri lisäravinteiden valmistajat
http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/attachments/vrn/ravitsemussuositus2005.fin.pdf
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=134

http://www.sinkki.com

21 Comments

Miksi gluteenitonta?

lokakuu 24, 2013

Koko blogini historian ajan kaikki reseptini ovat tainneet olla gluteenittomia. Gluteeni on vehnän, ohran ja rukiin luontainen proteiini. Se yhdistetään yli 50 erilaiseen sairauteen, kuten autoimmuunitauteihin, neurologisiin häiriöihin ja suolisto-ongelmista mahdollisesti alkunsa saaviin sairauksiin, kuten astmaan, akneen ja erilaisiin ihottumiin.

En edes muista, koska aloin vältellä gluteenia ja viljatuotteita. Se tapahtui varmasti pikkuhiljaa vuoden 2008 jälkeen ja nyt olen siinä pisteessä, etten edes ajattele asiaa. En osta leipää kuin vieraita varten, jos silloinkaan. Perinteistä pastaa syön kaksi kertaa vuodessa ja se riittää aina puoleksi vuodeksi muistuttamaan, miksi en syö sitä useammin. Syön joskus kyllä leipää ravintoloissa sekä lomareissuilla, ja kakkuja ja leivonnaisia lähinnä kylässä. Lähes aina tunnen sen kuitenkin jälkikäteen vatsassani.

Minulla ei ole keliakiaa, mutta uskoakseni gluteeniyliherkkyys, kuten yllättävän monella suomalaisella. En siis ole yhtään fanaattisen tarkka gluteenittomuudesta, mutta siihen suuntaan se on ajautunut ja valitsen aina mielummin gluteenitonta, kun se on mahdollista. En tarvitse sitä mihinkään ja mielummin haluan voida hyvin.
Kaisa Jaakkola kirjoittaa Hormonitasapaino-kirjassaan gluteenista näin: ”Mikään proteiini ei voi olla sen arvoinen, että maha on kipeä, iho syyhyää, pääkoppa ei toimi tai pahimmassa tapauksessa sairastun autoimmuunitautiin.” Olen täysin samaa mieltä. Monet viljatuotteet aiheuttavat minulle turvotusta ja vatsanväänteitä. Olen huomannut, että ylipäätään oloni on parempi ja energisempi, kun en puputa viljaa.

Syön kauraa (joka ei ole täysin gluteenitonta käsittelynsä vuoksi), maissia, tattaria ja kvinoaa jonkun verran. Eniten syön riisiä. Olen kuitenkin huomannut että kasviksilla, juureksilla, hedelmillä ja marjoilla saan tyydytettyä hyvin hiilihydraatin tarpeeni.

 

 

Uskon gluteenittoman ruokavalion olevan hyväksi terveydelle. Tai sanotaanko niin, että uskon että gluteeni voi aiheuttaa paljon ongelmia. En siis usko ihmisen tarvitsevan viljatuotteita -päinvastoin. Valitettavasti olen nyt niin laiska, etten jaksa kirjoittaa tähän kaikkia syitä ja perusteluja, koska moni muu asiantuntevampi on tehnyt sen niin paljon paremmin. Jos kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan esimerkiksi alla olevat linkit:

 

  • Lääkäri Antti Heikkilä perustelee, miksi viljaa ei ole tarkoitettu syötäväksi: lue tästä.  
  • Robb Wolf on tehnyt tutkimusta biokemistinä ja nykyään hän on maailman johtavia paleoliittisen ravitsemuksen asiantuntijoita. Hänen kirjastaan julkaistun pätkän löydät suomennettuna täältä. Pätkässä esitellään esimerkkitapauksia, joissa gluteeniton ruokavalio on parantanut oireet, käydään läpi seikkaperäisesti, miksi viljat sairastuttavat meidät ja miten voi edetä kohti viljatonta elämää. Keskiväli on aika raskasta luettavaa, mutta suosittelen lukemaan ainakin alun ja lopun!
  • Helsinki Paleon sivuilta löytyy kattavasti, mutta tiiviisti ja helpostilähestyttävästi tietoa esim. täältä ja täältä.

 

Minulle suhtautuminen gluteeniin on itsestäänselvä. En ENÄÄ kyseenalaista sitä. Olen vuosien varrella niin monesta eri lähteestä, mediasta ja ihmiseltä törmännyt siihen, että ilman gluteenia voi paremmin, joten olen mielipiteeni muodostanut. Ennen kaikkea oma oloni riittää itselleni todisteeksi. En ole blogissa aikaisemmin asiasta pahemmin kirjoittanut, koska ruoka-asioissa on aina niin monen eri koulukunnan kasvatteja, että tiedän kommenttiboksin täyttyvän vastaväitteistä. Minulle on oikeastaan ihan sama, jos joku haluaa syödä toisin, siitä vain. En ala tuputtaa ajatuksiani. Mutta suosittelen koittamaan kuukauden gluteenitonta ruokavaliota. Voin melkein luvata, että olo on ihan toinen.
Jokainen kuitenkin tavallaan ja joillekin viljat sopivat paremmin kuin toisille.

 

Tällä viikolla ilmestyneestä uudesta Cosmopolitanista löydät näiden kuvissa esiintyvien gluteenittomien lettujen ohjeen ja pari täsmäapua gluteenittomaan leivontaan. Muut palstan aiheeni näet lehdestä. ;)

Hyvää yötä!
xVilma

24 Comments