My Thoughts

Maanantaipalaveri – asioiden priorisointi

elokuu 5, 2019

Se olisi sitten elokuun ensimmäinen maanantai. Vaikka elokuu onkin vielä kesäkuukausi, on tämä minulle eräänlainen arkeen paluu päivä. Olin jo viime viikolla toimistolla, enkä nyt ihan täysin lomalla ole ollutkaan… Mutta kuitenkin sen verran, että esimerkiksi blogia en ole päivittänyt ennätys pitkään aikaan. On ollut aivan ihana, rento kesä!

Tänään loppui Rööperin aamujoogan kesäloma ja aamun astanga mysore-tunnit ovat taas naapurissa. Aloitinkin aamun tutulla sarjalla, tutussa salissa. Magnesia festivaalin jälkeen paikat olivat vähän kohmeessa, enkä tehnyt koko ensimmäistä sarjaa läpi. Päälläseisonta tuntui haastavammalta, kun aikoihin, mutta tästä se taas lähtee. Pikkuhiljaa. Onneksi menin, tuli hyvä olo.

Sen jälkeen istuimme Laurin kanssa puoleksitoista tunniksi alas. Oli fläppitaulu ja muistikirjat. Kun puolison kanssa tekee yhdessä töitä, sitä juttelee töistä vähän siellä sun täällä, mutta ylivoimaisesti järkevintä olisi istua viikoittain alas puhumaan, ideoimaan ja suunnittelemaan.

Ajattelin heinäkuun aluksi, että pitämällä joogapäiväkirjaa blogiin, se motivoisi. Ajattelin, että minun tulisi oikeasti opittua uutta ja omistettua aikaa enemmän joogalle. Se oli heinäkuun tavoitteeni. Huomasin kuitenkin, että halusin joogamatolle ja joogaopekoulutusmateriaalien pariin ilman niistä päivittämistäkin. Päivissä ei ollut nyt sen vertaa aikaa, että olisin ehtinyt jäsennellä ajatuksiani syvällisiksi teksteiksi, josta olisin varmasti voinut saada hyviä oivalluksia. Luovuin siis joogapäiväkirjan kirjoittamisesta tänne. Meillä oli heinäkuussa paljon vieraita Italiassa, joten mieluiten käytin liikenevän ajan itse tekemiseen, kuin siitä kirjoittamiseen. Priorisointi ehkä kannatti, koska sain vähän etäisyyttä blogiin. Ensimmäistä kertaa 7 vuoteen unohdin hetkittäin, että minulla on blogi ja pystyin katsoa asioita objektiivisemmin.

Asiaa ja teemoja olisi vaikka kuinka paljon, mistä haluaisin tehdä postauksen. Tällä hetkellä juuri, kun on ottanut taas enemmän aikaa lukemiseen ja asioihin tutustumiseen, olisi enemmän annettavaa. Useampana päivänä olen suunnitellut tekeväni postauksen esimerkiksi ayurveda-ajatuksistani tällä hetkellä, joogin ruokavaliosta, kiinalaisen lääketieteen elementeistä, joogaopekoulutuksesta, Veronan vierailusta jne… Mutta aina tekeminen on jäänyt alkuunsa. Aika ei riitä kaikkeen ja olen tullut siihen tulokseen, että blogi on työpaletissani se kaikista vähiten merkityksellinen itselleni nykyään. Sitä on vaikea myöntää, koska blogi oli niin monta vuotta elämäni tärkeimpiä asioita. Työ, jota rakastin enemmän kuin olisin koskaan voinut uskoa ja yhteisö, joka tuntui ystäväpiiriltä.

Me kaikki tiedämme, että mikään ei muutu, jos mikään ei muutu. En voi olettaa, että pääsen elämässäni eteenpäin muissa osa-alueissa, jos en muuta toimintatapojani… Sitä, mihin aikani käytän. Ehkä meidän kaikkien pitäisi kysyä itseltämme säännöllisesti, mitkä asiat palvelevat eniten päämääriäni?

En aio lopettaa blogini pitämistä. Mutta tänään, maanantaipalaverissa, kirjasin ylös tunnit, mitä viikossa mihinkin menee. Mihin voin ja aion käyttää aikaa. Yrittäjänä kukaan ei ole katsomassa, mitä milloinkin teen ja siksi työpäiväni ovat täynnä keskeytyksiä, epäjohdonmukaisuuksia. Yritän olla parempi itseni johtaja, jotta saan kaiken tarvittavan tehtyä ja edistettyä unelmiani. Kuitenkin niin, että aikaa jää myös palautumiselle.

Elokuun viikonloput ovat jo täynnä (Flow + kaksi joogaopekoulutusviikonloppua), joten koen, että on tärkeää iltasin saada palautumisen tunne. Kokea, että päivän hommat on nyt tehty ja voin vaikka rauhassa lukea hetken kirjaa. (Yleensä lopetan töiden teon kello 9 jälkeen.) Tänään tein tarkan aikataulun arjen työpäivistä. Se näyttää karkeasti tältä:

6.15 Herätys
6.30-8.00 Astanga
9.00-12.30 Toimistolla Vilma P.-yritykseni asioita
12.30-13.30 lounas
13.00-18.00 Muut työjutut
11.00 viimeistään nukkumaan

Tähän siis pyrin. Pakko välillä toki joustaa, kun kalenterissa on sovittuja palavereita, tapahtumia tai kuvauksia… mutta muuten on ajatus siitä, miten asiat pitäisi ehtiä tekemään. Suunnitelma tuntuu hyvältä. Kävin siis tarkasti läpi, kauanko minulla menee mihinkin ja jaoin tunnit itselleni sen mukaan yksityiskohtaisemmin kuin tähän laitan.

Olemme lähdössä elokuun viimeinen päivä kahdeksi kuukaudeksi Jenkkeihin, syyskuuksi New Yorkiin ja lokakuuksi Los Angelesiin. Tämä jos joku motivoi ahkeroimaan ja pitämään päivät hyvin hallussa.

Tässä siis vähän kuulumisia ja ajatuksia juuri nyt. Mitä teille kuuluu? :)

ps. LUE MYÖS tämä vanha postaukseni, joka toimii hyvänä muistutuksena ainakin itselleni myös tänä päivänä. Näihin juttuihin uskon. :)

12 x Keskity näihin menestyäksesi

2 Comments

5 Vuotta

kesäkuu 11, 2019

Muistan aika hyvin illan tasan viisi vuotta sitten. Oli lämmin kesäilta Italiassa ja pakkasimme mukaan mansikoita ja proseccoa. Kävelimme Laurin kanssa alas puutarhaan patiolle katsomaan valoja. Haha tämä on kyllä muuten meidän suhteen romanttisin ilta. Olimme lentäneet ensimmäistä kertaa Italiaan yhdessä pari päivää aiemmin ja olin ensimmäistä kertaa Laurin kotona vuorilla. Olin onneni kukkuloilla.

Nämä olivat kolmannet treffimme. Tosin ensikohtaamisemme kesti noin viisi päivää ja toiset treffimme jo pari viikkoa. Kolmannet, nämä Italian treffit, kolme viikkoa. Oli hyvin Laurin tapaista, etten ollut nähnyt hänen kodista edes kuvia, vaikka olimme olleet yhteydessä joka päivä jo kuukausia. Tulin siis kolmeksi viikoksi paikkaan, josta en tiennyt etukäteen mitään ja muistan vieläkin kaikki perhoset vatsassa. Muutamaa päivää aikaisemmin Lauri oli tavannut lähtöpäivänä Helsingissä äitini ja siskoni. Minä puolestani tapasin Laurin isän ensimmäistä kertaa lentokentällä ja italialaiset sukulaiset tietysti heti, kun tulin Italiaan. Molemmille perhe on sen verran läheinen, että ehkä oli tärkeää esitellä toinen myös ensin joillekin perheenjäsenille, ennen kuin otimme seurustelun puheeksi. Mutta tuolla patiolla illalla kahdestaan sanoimme sen ääneen, joten tänään olemme olleet virallisesti viisi vuotta yhdessä. Se oli kyllä maailman ihanin ilta!

Meille on ollut epämääräistä se, milloin vuosipäivää juhlia, koska henkisesti olin suhteessa siitä lähtien, kun tapasin Laurin. Nyt kuitenkin katsoin tarkan ajankohdan vanhoista valokuvistani tuolle Italian illalle, jotta voimme juhlistaa. Niistä näkee päivämäärän ja muistan, mikä kuva otettiin milloinkin. Valokuvat. <3 Huomenna voisimme ottaa uusinnan romanttisesta hetkestä tuolla patiolla, kun lennän illalla Italiaan… (Lauri vink vink, voisitko hankkia mansikoita ja kuohuvaa valmiiksi, jos luet tämän?!) ;)

Oikeasti viisi vuotta tuntuu pitkältä ajalta seurustella, siihen mahtuu jo paljon. Aina sanotaan, että sen tietää, kun kohtaa sen oikean ja minulla kyllä Laurin kanssa (ja kuulemma toistekin päin) kävi näin. Meillä oli niin vahva yhteys heti, etten koskaan ole tuntenut mitään vastaavaa. Vaikka välillä olemmekin kuin eri planeetoilta persoonallisuustyyppiemme kanssa, niin sellainen voimakas tunne, että toinen on sielunkumppani, on pysynyt. Olemme molemmat aikamoisia oman tien kulkijoita ja se on yhdistänyt meitä aina. Ehkä ennen kuljettiin yksin, nykyään kaksin omaa polkua toisiaan täydentäen.

Olemme alusta asti olleet hyvin sitoutuneita toisiimme, muutin esimerkiksi Laurin perässä ulkomaille ja luomme uraa yhdessä. Ulkomaa-aikoina (Balilla, Meksikossa, New Yorkissa, Belgradissa, Italiassa sekä Englannissa) on Lauri ollut ainut ystäväni. Noina kaikkina yli kuukauden jaksoina en ole viettänyt aikaa muiden kanssa juuri ollenkaan, eikä siltikään ole kyllästyttänyt. (Okei ehkä joskus olen tarvinnut kunnolla omaa aikaa, mutta silti.) ;)  Lisäksi koko suhteemme ajan meidän molempien työnkuva on ollut vielä sellainen, että olemme pystyneet ja viettäneet varmasti paljon keskivertoa enemmän aikaa yhdessä – usein 24/7. Parasta mielestäni meidän suhteessa onkin, paitsi täydellinen luottamus, rakkaus ja toisen tukeminen/kannustaminen, niin se, että teemme paljon yhdessä ja puhumme kaikesta.

Välillä tulee erimielisyyksiä ja riitojakin, mutta tärkeintä on, että ne aina sovitaan. Meillä kumpikaan ei ole mököttäjä tai pitkävihainen, vaan asiat käsitellään heti. Itse en pysty pitämään ajatuksiani tai tunteitani sisällä, ja ehkä se on tarttunut vähän toiseenkin. Tavallaan olen pitänyt tätä huonona puolenani. Mutta uskon, että se on yksi asia, miksi suhteemme toimii ja pystymme myös työskentelemään kumppaneina molempien vahvatahtoisuudesta ja erilaisuudesta huolimatta. Asioita ei jää hampaan koloon ja kummankaan ei tarvitse arvuutella toisen fiiliksiä.

Kuluneet viisi vuotta ovat olleet kaikkea muuta kuin tasaista eloa meidän elämässä, kun asuinpaikat, maat ja työt yms. ovat muuttuneet moneen kertaan, mutta olemme kohdanneet kaiken yhdessä. Kaiken kaikkiaan koen, että olemme nauttineet seikkailusta. En olisi osannut edes unelmoida, että löydän ihmisen, jonka kanssa olemme niin hyvä tiimi. Tiedän, että voin luottaa siihen, että Lauri pysyy rinnallani silloinkin, kun olen huonoimmillani ja itse haluan tehdä samoin. Minusta on tärkeää, että suhteessa voi olla juuri sellainen kuin on ja uskaltaa näyttää kaikki tunteensa.

Lauria hauskempaa matkakumppania elämälle en kyllä voisi toivoa. Kiitos kulta, en malta odottaa tulevia vuosia yhdessä. <3

Ps. Nyt pitää kyllä vielä tarkistaa Laurilta, saanko julkaista tämän… Minä kun olen meistä enemmän avoin-hempeilijä-romantikko. Mutta ajattelin, että kyllä sitä kerran viidessä vuodessa voi parisuhteesta enemmän kirjoittaa… ;)

Pps. Kiitos ihana Janita näistä kuvista, jotka otit meidän Balin matkalla.  😊❤

12 Comments