My Thoughts

Ohjeita onnelliseen päivään

kesäkuu 12, 2014

Ihailen monia asioita… Laventelit ja pikkusiskoni lahja ilmaista asioita kirjoituksen avulla, kuuluvat näihin pieniin ihmettelemisen arvoisiin asioihin. Yllätyn joka kerta, kun luen alle 18-vuotiaan pikkusiskoni kirjoituksia. Jokaiseen syntymäpäiväkorttiin, isäinpäivämuistamiseen tai tilanteeseen kuin tilanteeseen, keksii Elli hetkessä jotain ihanaa sanottavaa runon tai novellin muodossa. Olen yrittänyt, että Elli aloittaisi pitämään blogia kirjoituksistaan, mutta vielä hän ei ainakaan ole myöntynyt. Kerran aikaisemmin julkaisin Ellin kirjoituksen täällä, ja koska siitä tykättiin kovasti, kysyin lupaa julkaista toisen. Toisen, jonka sanoista ja ajatuksesta pidän kovasti.

Tänään vietän päivän Venetsiassa -runon sanojen hengessä.
Tässä kuvaamiani kuvia Laventeleista, jonka tuoksussa syön aamupalaa ja runo, jonka pikkusiskoni kirjoitti ystävälleen ylioppilaskorttiin:

Ota askel, ota toinenkin.
Älä pelkää mennä, älä pelkää tulla.
Uskalla edetä, uskalla palata.
Mitä ikinä teetkään, luota siihen,
että uskallat.

Avaa silmä, avaa toinenkin.
Näe kaikki se, mitä et koskaan ole
ennen nähnyt.
Näe se minkä olet nähnyt
muttet koskaan ole pysähtynyt katsomaan.
Avaa silmät ja vain katso.
Huomaa, että maailma on täynnä
kaunista.

Ojenna käsi, ojenna toinenkin.
Tartu kiinni lujasti siihen mihin voit
luottaa.
Tartu kiinni, mutta muista välillä
hellittää.
Olet vahva ilman tukeakin.
Ojenna kädet niin että niihin voi tarttua.
Anna toisen välillä johdattaa.

Tee tulevasta mahdollisuus.
Tee tähtiin kirjoitetuista haaveista
totta.
Mene ja etsi. Eksy ja löydä.
Vain niin pääset perille.
Ole tie, jota pitkin tahdot kulkea.
Ole auringon lasku, jota ihailet.
Älä koskaan unohda
kuka tahdot olla.
Mene ja elä. Maalaa maailmastasi ainutlaatuinen.

Sillä tuota kaikkea sinun täytyy muistaa olla.
Muistaa olla onnellinen.

-Elli Peltonen



Ihanaa päivää!

xVilma

21 Comments

Vartaloihanteista mallin näkökulmasta

toukokuu 17, 2014

Jep aloituskuvassa olen minä, vuosia sitten. Laitoin sen tähän postaukseen siksi, etten oikein itsekään tunnista itseäni näistä kuvista. Luettuasi tämän postauksen, tiedät miksi.

Olette ehkä nähneet tämän yllä olevan sosiaalisessa mediassa ahkerasti jaetun videopätkän – jos ette ole, katsokaa nyt. Aihe on koskettava ja varmasti todella isolle osalle naisista samaistuttava. Myös minulle. Oma kehonkuva vinksahtaa helposti tässä täydellisyyteen pyrkivässä yhteiskunnassa. Syyllistyn itsekin välillä kritisoimaan vartaloani ja syynäämään virheitä. Liian harvassa ovat ne päivät, kun en näe kehitettävää. Tilanne on muuttunut kuitenkin onneksi parempaan suuntaan teinivuosiltani, mutta yhä kamppailen välillä sen kanssa, että oppisin rakastamaan vartaloani juuri sellaisena kuin se on. Ja tiedän, tämän sanominen varmasti ärsyttää monia –olenhan minä sentään malli. Mutta siinäpä se vitsi varmasti onkin.

Jos muut vertaavat itseään lehtikuviin ja median luomaan älyttömään kauneusihanteeseen (tiedostaen tai tiedostamattaan), on minulla paine olla juurikin sellainen. Asiakkailla ja ihmisillä on tietyt odotukset mallinmitoista ja leipäni on kiinni siitä, miten vaatteet päälleni istuvat. Urheilullisena ja lihaksia omaavana tyttönä jouduin jo ihan liian nuorena miettimään, miten saisin mahdollisimman nopeasti itseni niin pieneen kuntoon, että voisin lähteä kesäksi Milanoon töihin (tämä siis oli täysin oma haluni ja valintani).
Sittemmin olen oppinut kantapään kautta monta asiaa. Olen tajunnut jo reilusti ennen tämän blogin aloittamista, ettei yksikään tiukka dieetti (myönnetään, kokeiltu on kaikkea), johda mihinkään hyvään.
Nykyään elän 99% oikeasti järkevästi ja terveellisesti (pitäen sisällään siis rentouden näitä asioita kohtaan).

Joku kommentoikin rasvaprosenttiani, että ihanaa huomata, että jollain mallintöitä noin aktiivisesti tekevällä on tuollainen rasvaprosentti. Rasvaprosenttini on siinä terveellisyyden rajalla ja sen alemmas en järjellä edes halua mennä, koska se ei ole enää terveellistä ja vaikuttaa hormonitoimintaan. Mutta kyllä: rasvaprosenttini on normaali, samoin painoindeksini (suurimmalla osalla malleista mennään alipainon puolelle)..
Joku kysyi onko minun helppo pysyä näissä mitoissa ja vastaus on, että on. Minun on helppo pysyä, koska terveelliset elämäntavat ovat tapa, joita en ajattele. Herkuttelen viikottain, mutta ehkä suht maltillisesti. Syön pitkälti sitä mitä tekee mieli. Urheilen koska haluan, ja rakastan sitä –en siksi, että täytyy. En ole vuosiin tuntenut tieten tahtoen nälkää tai varsinaisesti yrittänyt laihduttaa vaan lähestynyt asiaa siten, että yritän kiinteytyä. Se ei tarkoita tiukkaa kuuria vaan hyviä valintoja ja aktiivisuutta. Sen suurempaa itsekuria tämä ei ole minulta vaatinut, kun muutokset on tehnyt pikkuhiljaa. Mutta tässä tuleekin se iso mutta. Välillä tunnen alemmuutta siitä, että en pysty tai halua elää kurinalaisemmin.

Näissä mitoissa pysyminen on minulla terveellistä, ei estä sosiaalisia nautintoja, ravintolassa syömistä, lomalla rutiinien unohtamista. Nämä mitat pystyn pitämään, kun elän mielestäni normaalisti, niin että ruoka, juoma ja liikunta eivät hallitse elämääni. Jos kuitenkin, haluaisin tehdä ehkä enemmän mallintöitä, toimiston esimerkiksi Pariisista, editorial-kuvauksia, näytöksiä… pitäisi minun olla pienempi, jotta vaatteet mahtuisivat päälleni. Koska olen ollut kolmisen vuotta sitten kahdeksan kiloa kevyempi, tiedän että se on mahdollista. Mutta onko se helppoa tai sen arvoista, ei minulle.

On myös malleja, joille mitoissa pysyminen on  luonnollista, mutta melkein väittäisin että ainakin 80% malleista kamppailee mittojensa kanssa.  Tai jos eivät nyt kamppaile, niin ainakin sen eteen on tehtävä pirusti töitä. Itse näen läheltä, että kuvia paitsi photoshopataan, myös sen että ennen näytöksiä ja alusvaatekuvauksia saatetaan suunnilleen paastota. Olen asunut ulkomailla aika monen mallin kämppiksenä ja yhdessä asuessa huomaa yhtä, jos toista. Monet näistä luonnostaan tosi hoikista ovat sitä paitsi vielä tyttöjä, ei naisia. Miksiköhän niin monet mallit kouluttautuvat perosonal traineriksi tai ravintoterapeutiksi uran jälkeen? Koska näistä asioista kiinnostuminen on monille osa ammattia. Mallinhommissa on paljon samaa kuin ammattiurheilussa. Emme me tavalliset vertaa urheilusuorituksiammekaan huippujuoksijan aikaan. Miksi siis vertailisimme itseämme lehdissä näkyviin ihmisiin, koska usein se on kovan työn takana olevaa hiottua tavaraa –joka on sitä paitsi kuvakäsittelyssä ”viimeisteltyä”:

Myös meikillä, valaistuksella ja kuvakulmalla pystyy pelata paljon. Sama kroppa eri valaistuksessa ja kuvakulmasta voi näyttää todella erilaiselta. Mallin ammattitaitoon kuuluu myös osata tuoda kameran edessä parhaat puolensa esiin, joten kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että joka kuvakulma ja asento ei imartele edes mallin vartaloista. Ne kuvat, mitkä lehdessä nähdään on todella niitä parhaita ruutuja.

Tällä tekstillä en missään nimessä halua arvostella mallikollegojani, päin vastoin. Ei ole mallien vika, että mitoissa pysyminen vaatii monilta paljon.Tavallaan se on luonnollista, eihän kaikista tule tieteilijöitä tai laulajiakaan. Kroppa on osa sitä, mitä malli voi kehittää kehittyäkseen mallina. Kyse on tietysti jostain paljon suuremmasta kuin mallien valinnoista. Onneksi yhteiskunta voi muuttua ja se muuttuukin. Jos barokkiaikaan ihannoitiin rehevyyttä ja Aasiassa tavoitellaan valkoista ihoa, on täysin varmaa, että kauneusihanteet ovat paikkaan ja aikaan sidottuja. Toivon vain, että kauneusihanteet löysentyisivät. Olisi luonnostaan laihojen mallejen rinnalla kaikki muutkin genret ja muodot. Miksi pitäisi yrittää mennä johonkin muottiin? Erilaisuus, persoonallisuus, kauneusihanteiden hyllyttäminen ja sisäiseen keskittyminen, eikö näistä asioista voisi tulla jotain päälle liimaavampaa, kuin matemaattiset kropan numerot ja peilikuvien adoniset siluetit.


Lukiossa tein terveystiedon 3. kurssin ”tutkielman ” tyttöjen kehonkuvasta ja siitä, mitä sen taustalla on.  Tutkimustulos tai materiaali mihin törmäsin, ei ollut yllättävää. Suurin osa naisista näkee itsensä isompana kuin todellisuudessa on. Itse ehkä valehtelisin, jos en kuuluisi samaan sarjaan. Omalla esimerkilläni olen onneksi voinut osoittaa ainakin itselleni, että töitä riittää mallimaailmassakin ihan hyvin, vaikken riutuneelta näytäkään. Huomaan, että kelkka on alkanut kääntyä. Mutta nyt laihuuden ihannoinnin rinnalle on tullut fitness-ilmiö. Parempi kai sekin (jos vertaa syömättömyyteen), mutta olisi se hienoa, jos muotikuvissa ja lehden kansissa näkyisi enemmän todellisuutta. Epätäydellisyyttä, elämää, arpia, makkaroita, kuhmuja, naururyppyjä, vinoja hampaita, päärynävartaloita. Ääripäisyyksien sijaan kultaista keskitietä. Sitä, ettei oman ulkoisen itsensä muokkaamiseen tarvisi käyttää niin paljon energiaa. Keskityttäisiin enemmän henkiseen kehitykseen kuin näkyviin ojentajalihaksiin. On silti mahtavaa, että terveysasioita on tullut ilmiö, joka kannustaa monia oikeasti hyviin valintoihin. Ääripäihin menevät ovat vain pieni marginaali, mutta usein se näkyvin. Jossain menee vain mielestäni raja, terveellisesti pitäisi elää elämää varten, ei elää elämää terveellisyyttä varten.

Mielestäni tuo videonkin nainen näyttää paljon täydellisemmältä jälkimmäisissä kuvissa, paljon ihanammalta ja mukavammalta. Hyvinvoiva ja energinen nainen on kaunis. Ei superkurinalaisesti elävä, hampaat irvessä hymyä pingottava, jonka ajatukset ovat todellisuudessa muffinssin kaloreissa, eikä seurassa kenen kanssa se syödään.


Tällaisia ajatuksia tänään vain yhden mallin näkökulmasta, kun istun junassa matkalla kohti Kajaania. Nyt laitan läppärin kiinni, ja mietin pari tuntia julkaisenko tekstin. Sen verran tuli nyt sohaistua arkaan paikkaan. Mutta, ehkä asiat muuttuvat vasta kun niihin tartutaan ja pakotetaan itseämme ajattelemaan näitä asioita, kyseenalaistamaan. Helposti unohtuu, että tällaisia ihanteita ei tarvitse ottaa annettuna. Toinen asia on muuttaa ajatukset konkretiaksi. Itselläni ihan vain tästä ajatustuokiostakin tuli taas parempi olo itsestä. Luulen, että naiset ovat samassa veneessä, oli sitten oikeasti millainen vartalonmuoto tahansa. Tämän asian herkkyys ja ongelma on nimenomaan korvien välissä, kuten videolla nähty katuhaastattelukin todisti.

xVilma

41 Comments