My Thoughts

Ajatuksia terveellisistä elämäntavoista

huhtikuu 18, 2014

 

Kirjoitin edellisessä postauksessa, että en edes yritä vähentää kahvinjuontiani. Välillä haluan elää kuten terveysgurut, vihreää teetä ja lääkinnällisiä sieniä juoden. Niistäkin pidän, mutta nyt on tehnyt mieli kahvia. Se johtuu muun muassa univelasta. Olen tällä hetkellä hyvinvointibloggaaja, jolla on univelkaa ja joka juo siihen kahvia. Kahvia esimerkiksi soijamaidolla, vaikka en soijatuotteita voikaan suositella.

Blogini on kategorisoitunut valokuvausblogista hyvinvointiblogiksi koko ajan enemmän ja enemmän. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on intohimoni ja tähän kokonaisvaltaisuuteen kuuluu aika paljon kaikkea muutakin kuin ravinto ja liikunta. Edellä mainitut kaksi asiaa ovat kuitenkin itselleni se konkreettinen pilari, jonka varaan rakennan esimerkiksi henkistä hyvinvointia, itsevarmuutta, positiivisuutta ja energisyyttä, joten pitkästä aikaa ajattelin kirjoittaa vähän fiiliksiäni näistä kahdesta aiheesta.

 

Palaan siihen soijacappucinoon ja ravintoon. Tiedättekö, en nyt oikein välitä, onko jokin terveellistä vai ei. Jos asiat pysyvät kohtuudessa ja niistä saa nautintoa, ei ole tärkeää mennä pidemmälle. Voitte olla varmoja, että jossain vaiheessa blogiini tulee taas äärimmäisiä terveysfiilistelyjä, koska olen vähän sellainen. Välillä haluan projekteja, hifistelyä, haasteita ja testailuja.
Mutta mikä tämän hetken tilanteeni on? En edes yritä syödä tällä hetkellä niin terveellisesti ja optimoida kaikkia ruokavalintojani.  Välillä maailmaani mahtuu ajanjaksoja, kun syö kolmena peräkkäisenä päivänä kunnon kakkupalan ja sitten taas ajanjaksoja, kun elää viikon kuin oppikirjasta.  Ja sitten loput on sellaista tasapainoista terveellistä elelyä.

Nyt on se ajanjakso kun aamupalat jää väliin, ateriavälit venyy, lounaaksi syödään kolme omenaa, päivälliseksi kakkua ja kahvia ja illalla mennään nälkäisenä nukkumaan. Ja silti, jos joku kysyisi syönkö terveellisesti, voisin vastata että todellakin. Kyse on isoista linjoista, ei yksittäisistä päivistä vuodessa. Haluan vain tuoda blogissanikin esille, että henkisesti on terveellistä välillä antaa olla ja olla miettimättä ruokaa. Saati sitten olla stressaamasta tai tuntevansa huonoa omaatuntoa. Älä silti käytä tätä tekosyynä huonoille elämäntavoille. Pitää olla rehellinen itselleen.

 

No mitä sitten tulee tämän hetken urheiluuni. Se on ollut huonommalla tolalla kuin aikoihin matkalaukkuelämäni takia. Olen punnerrellut ja kyykkäillyt missä milloinkin, mutta lähinnä olen hyötyliikkunut. Puolimaraton treenailuni ovat olleet tauolla ja kuntosalikorttikin pölyttynyt ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni. Tanssitunneista tai treenikokeiluista nyt puhumattakaan. Olosuhteet urheiluun ovat olleet kaikkea muuta kuin hyvät ja päivistä tunnit ovat oikeasti loppuneet. Silti pyrin liikkumaan koko ajan jotenkin. En tässä hetkessä kehittyäkseni tai kuluttaakseni vaan siksi, että pienikin kropan aktiivisuus parantaa oloa ja ennen kaikkea siksi, että kun tilanne helpottaa, ei treenaamiseen ole kynnystä.

Tavat muuttuvat niin helposti tottumuksiksi. Siksi lomilla ja reissuillakin usein urheilen. Minulla ei oikeastaan koskaan ole motivaatio-ongelmia liikkumisen suhteen ja uskon sen johtuvan tästä tosiasiasta:
On todennäköisempää, että saat toiminnallasi aikaan tunteen itsessäsi kuin että saisit tunteen avulla aikaan toimintaa itsessäsi. –Jerome Bruner

Tämä Harvardissa psykologiaa opettavan Brunerin ajatusta voi soveltaa motivaation tunteeseen. Se tuo esille, että usein toimintamme lisää motivaatiota, eikä toisin päin.  Jos odotat motivaatiota liikkumiseen, saat odottaa ehkä pitkään. Mene vain ja tee. Motivaatio seuraa perässä.

John C. Maxwell on sanonut, että: ”Motivaatio on kuin rakkaus ja ilo. Se on sivutuote. Jos olet aktiivisesti paneutunut tekemään jotakin, se saa sinut täysin odottamatta valtaansa ja vie mennessään. ”

Monet varmasti jakavat ajatuksen, että aloittaminen on vaikeaa tauon jälkeen. Siksi elämäntilanteissa kuin urheilu jää, on mielestäni hyvä edes pitää jotenkin rutiinia yllä. Kotijumpata muutamia minuutteja tai käydä kävelyllä. En halua puhua yhdenkään dieetin, väkisin urheilemisen tai minkään sellaisen puolesta. Haluan inspiroida aktiiviseen, energiseen, hyvän olon sävyttämään elämäntapaan. Elämäntapaan, jossa itsestään huolehtiminen liikkumalla ja ravitsevalla ravinnolla on kuin hampaiden pesu tai sukkien vaihto.

 

Tämä postaus oli lähinnä siksi, että jos jollain on elämäntapamuutos suunnitteilla, se kannattaa. Kannattaa muuttaa elämäntapoja, pikkuhiljaa, maltillisesti, ei liian ankarasti. Yksi asia kerrallaan. Muistan kun kirjoitin joskus vuonna 2007 ylös unelmakirjaani, että haluaisin omaksua terveelliset elämäntavat. Silloin aina sain ihme parin viikon puuskia elää terveellisesti ja sitten elin pitkään ihan miten sattuu. Olen vain todella iloinen nyt siitä, että hyvät elämäntavat ovat juurtuneet selkäpiihini itsestään selviksi tavoiksi, rutiineiksi ja valinnoiksi, joita en oikeastaan edes huomaa tai ajattele. Tällaisenakin hetkenä tiedän 100% varmasti, ettei homma karkaa käsistä ja että voin lepsuilla ja silti sanoa omaavani terveelliset elämäntavat.

 

Tallenna

20 Comments

Saat sen mistä luovut

huhtikuu 14, 2014

Lensin taas eilen takaisin Saksaan Düsseldorfiin. Tulin  tänne pariksi päiväksi tekemään yhdet kuvaukset. Olen viime aikoina miettinyt paljon pitkän aikatähtäimen valintoja ja investointeja. Olen pohtinut, mihin sijoitan  ja keskitän rahani ja aikani. Mallin työt ovat vain yksi esimerkki monista työnkuvista, jossa ensin pitää antaa jotta voi saada. Mallit kiertävät castingeissa, tekevät testikuvauksia, kehittävät itseään ilmaisissa töissä, juoksevat tapaamisissa ja uhraavat monia asioita, jotta mahdollisesti tulisivat valituksi työkeikalle.

Viime viikolla tulin Saksaan tapaamaan toimistoa ja mietin, kannattaako maksaa lennoista ja asumisesta, koska ei voi olla varma poikiiko se mitään työkeikkaa. No heti ensimmäinen asiakkaan tapaaminen tällä kertaa poiki ja siksi olen täällä. Kerran olin kuitenkin reilun kuukauden Saksassa, enkä tehnyt yhtään mainitsemisen arvoista työtä ja olin varma, että olipa ajan ja rahan haaskausta. Silloin en edes viihtynyt kaupungissa tipan tippaa. Meni puoli vuotta ja yhtäkkiä aloin saamaan isoja töitä Saksaan, se oli vain ottanut vähän aikaansa. Investointi oli sittenkin kannattanut.

Pidän vähän paradoksaalisesta sanonnasta: saat sen, mistä luovut. Moni rahallinen tuotto vaatii alkuun sijoittamista, yritys ei ala tuottaa ennen kuin yrityksen perustamiseen on investoinut. Sama pätee aikaan. Moni asia vaatii alkuun ajan investointia, mutta kun sen on tehnyt hyvin, säästää se aikaa tulevaisuudessa. Kun investoit aikaa esimerkiksi vaatekaapin siivoamiseen, säästää se aikaasi ehkä tulevina aamuina tuplasti, kun vaatteita ei tarvitse etsiä epämääräisistä kasoista. Tai jotta yritysjohtaja voi vapautua työnteosta ennen eläkeikää, on hän varmasti jossain vaiheessa tehnyt ympäripyöreitä päiviä.

Ajan investointi päti itselläni myös bloggaamiseen. Muistan niin hyvin ajan, jolloin tein blogia vielä täysin harrastuksena. Moni kyseli, miten minulla on aikaa ja miksi käytän viikoistani (tai paremminkin päivistäni) monen monta tuntia bloggaamiseen. Mietin vain mielessäni, että investoin tulevaan, priorisoin tämän tärkeäksi, koska uskon sen tuovan minulle tulevaisuudessa enemmän kuin sen, mitä se mahdollisesti ehkä otti muilta jutuilta. Investointi on vähintäänkin kannattanut.

Terveellisten elämäntapojen vaaliminen ja opiskelu on myös tulevaisuuteen satsaamista ja panostamista, mutta se usein hyväksytäänkin ja nähdään itsestään selvyytenä. Välillä kuitenkin kannustus loppuu, jos tekee valintoja, jotka eivät suoralla kädellä tuota tulosta. Olen huomannut monen kyseenalaistavan sitä, että laittaa aikaa, rahaa ja energiaa johonkin, mikä sillä hetkellä ottaa enemmän kuin antaa ja, jonka kustannuksella muut asiat kärsivät. Elämä ei kuitenkaan ole yksittäinen asia vaan prosessi, joten ei asioita voi mitata hetken aikakäsitteellä.

Jos pyrkii tekemään paljon valintojani siten, että ne tuottavat pitkällä aikavälillä maksimaalista hyvää, onko se ristiriidassa hetkessä elämisen kanssa? Tätäkin olen miettinyt, mutta mielestäni ei ollenkaan. Mielestäni hetkessä voi elää, muistellen menneitä ja suunnitellen tulevaakin.  Voi olla läsnä, vaikka pyrkiikin eteenpäin.

Kuvat ovat viime viikolta täältä Düsseldorfista.

xVilma

14 Comments