My Thoughts

Ajattelin suunnitella olevani spontaani

elokuu 21, 2014

Jep, otsikko on ristiriitainen. Minulla on ollut taipumus suunnitella kaikki. Tunnit to do-listoihin, päivät kalenteriin ja elämä unelmakirjoihin. Vihkoja ja listoja, mutta ennen kaikkea päässä vaatimuksia siitä, miten asiat pitäisi mennä. Ja jos tuleekin muutos, ja niitähän tulee, on pettymyksiä välillä vaikea sietää. Jos lakkaa suunnittelemasta liikaa, ei ole hallittavaa. Ei odotuksia, ei paineita. Tämän vuoden teemani on ollut väistämättä pieni kaaos ja suunnittelemattomuus, mutta se on opettanut minua ottamaan rennommin.

Se on tehnyt tilaa myös leikille, spontaaniudelle, sattumille, hulluttelulle ja fiiliksen mukaan elämiselle. Monet asiat olen päättänyt viime hetkillä. Tällä hetkellä mietin, että ehkä pidennän tätä Italian matkaani. Olin ostanut paluun lauantaille muutaman mahdollisen kuvauksen takia. Mutta nyt kun kuvaukset ensi viikolla ei toteudukaan, voisin hyvin jäädä pidempään!! En tiedä. Katsotaan. Ainakin haluaisin. ;)

Myös tämän postauksen asukuvat olivat täysin suunnittelemattomat. Menin kauhealla kiireellä junalta kuvaamaan tuomiokirkolle Alexaa ja Lindaa (kuvamateriaalia tulossa pian). Valo sattui olemaan kuitenkin niin kiva, että pyysin Lindaa ottamaan minustakin pari kuvaa. Silloin harvoin kun olen samassa paikassa asukuvaamiseen tottuneiden bloggarien kanssa, pitää hyödyntää tilaisuus kuvata kuvia varastoon. Hah, minulla on kauhea kynnys kysyä muita ottamaan kuvia… :D No, näistä tuli yksinkertaisuudessaan yhdet lemppariasukuvani. Tyyli ei ole kovin erikoinen, mutta näettepähän perus arkipukeutumistani. Monesti asukuvani kun ovat nimen omaan otettu silloin kun olen ”lähdössä johonkin”.

Suunnittelematta joskus paras.









farkut Levis
kengät Tizziana
bleiseri Pedro Del Hierro
t-paita Tiger of Sweden

xVilma

11 Comments

This is life

elokuu 15, 2014

Tulen muistamaan vuoden 2014 todennäköisesti muutoksen vuotena. Muutoksen, matkustamisen ja heittäytymisen vuotena. Tähänastisen elämäni parhaana kenties.

Vanhan loppu on uuden alku – niin totta. Sen takia elämässä varmasti usein asiat tapahtuvat rykäyksin.

Kun tulee jokin iso muutos, muuttuu moni muukin asia samalla. Muuttuu väistämättä, mutta muutosta helposti myös hakee. Kun kerran on selvinnyt tuntemattomaan hyppäämisestä, se kasvattaa siipiä ja rohkeutta. Kun herää elämään, sen lyhyyteen tai valintojen merkitykseen, alkaa ottamaan ohjat käsiin. Ei ehkä kaikissa tapauksissa, jos muutos on lamauttanut, mutta olen huomannut, että ainakin omalla kohdalla, kun seesteinen tasapaino järkkyy, annan sen sitten järkkyä kunnolla. Joskus ikäväkin luopuminen voi olla myös vapauttavaa, jos se saa aikaan rohkeutta sitä kautta ”että ei ole enää mitään menetettävää”. Osa on sattumaa, osa tietoista, mutta uudet tilanteet ajavat taas uusiin tilanteisiin.

Arvostan ihmisiä, jotka toteuttavat unelmiaan rohkeasti. Ihmisiä, jotka osaavat tehdä päätöksiä. Ihmisiä, jotka eivät jossittele tai kadu tekemättömiä asioita. Arvostan niitä, jotka ottavat vastuun elämästään ja valinnoistaan. Siinä mielessä jokaisen pitäisi mielestäni katsoa omaan napaan, ettei syyttele muita. Antaa anteeksi itsensä takia, katsoa peiliin, ei odottaa. Ei odottaa, että joku hakee, ei odottaa huomista. Ei voivotella kohtaloaan martyyrina vaan ymmärtää, että usein kyse on kuitenkin omista valinnoista. Jos kaipaa muutosta pitkään, toimia, ei vain haaveilla.

Tiedän, ettei elämä ja sen valinnat ole mustavalkoisia. Mutta tässä asiassa mielipiteeni on aika ehdoton. Mielestäni joskus pitää olla siinä mielessä itsekäs, että tekee valintoja vain itsensä takia. Ainakin silloin kun ei ole lapsia. Ei ajattella, mitä muut ihmiset ajattelevat. Tehdä niin kuin oma intuitio sanoo ja muuttaa asioita rohkeasti. Totta kai se pelottaa, kaikkia pelottaa tuntematon. Muutokseen syöksymisestä voi tulla aluksi myös huono omatunto. Mutta vain epämukavuusalueiden kautta voi päästä eteenpäin. Ihminen jättää huomaamattaankin niin usein tarttumatta tilaisuuksiin, sokaistuu merkeille ja viitoille. Itse aloin voida hyvin siitä lähtien, kun aloin tekemään niin kuin MINUSTA tuntuu, kun avasin silmät ja kun tartuin tilaisuuksiini.

Jos ei elämässä ole mielenrauhaa siitä, kuka on ja miten on elämänsä käyttänyt, ei ole paljoa annettavaa muillekaan. Usein päinvastoin. Ihmiset, jotka ovat kateellisia, puhuvat muista pahaa, arvostelevat, käyttävät energiaa muiden virheisiin, ovat katkeria, vihaisia tai negatiivisia.. ovat yleensä niitä jotka eivät ole onnellisia omassa elämässään. Jos on tarve haukkua tai kiusata jotain suoraan, se vasta mielestäni meneekin enemmän bumerangina takaisin sanojaan.
Olin nuorempana välillä tällainen, mutta sen jälkeen kun aloin rakastamaan itseäni ja tiesin kuka olen, mitä haluan ja että vielä tein asioita sen mukaan, lähti minulta kokonaan tarve arvostella muita.

Ei voisi vähempää kiinnostaa keskittyä esimerkiksi jonkun ihmisen negatiivisiin piirteisiin ulkonäössä, tyylissä tai taidoissa. Vilpittömästi toivon kaikille vain hyvää ja menestystä. Joku viisas on joskus sanonut, että pitää rakastaa ensin itseään, että voi rakastaa muita. Minulle lause merkitsee sitä, että en näe huonoa edes niissä, jotka eivät näe minussa mitään hyvää.

Olen siis oman onnellisuuden kautta myös parempi ystävä, parempaa seuraa, koska pystyn aidosti olla pelkästään iloinen siitä mitä muilla on, millaisia muut ovat, tai mitä muut ovat saavuttaneet. Ja onnellisuus tulee usein siitä, että seuraa unelmiaan ja sydäntään. Tämä lähti nyt täysin hakoteille tämä postaus, mutta huomaan, että blogini on pitäytynyt ehkä liian kauan pinnallisissa postauksissa. ;)

Nämä alhaalla olevat kolme sitaattia ovat mileestäni hyviä:

 

Minun piti kirjoittaa tämä postaus vähän siitä, mitä nyt elämässäni on meneillään. Siitä, että muutos alkaa janoamaan lisää muutosta. En tiedä onko muilla käynyt näin, mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta elämässäni, kun tuntuu että koko elämä muuttaa rykäyksellä uomiaan.

Muista muutoksista ehkä myöhemmin, mutta yksi näistä on se, että alkuvuoden jälkeen en tosiaan ole asunut ”omassa kodissa”.  Olen alivuokrannut kalustettua kämppää, matkustellut ja ollut perheeni luona. Viime viikolla siirsin kaikki tavarani pysyvämpään varastoon Pelicansille ja maksoin varaston vuoden loppuun asti kerralla. Ehkä tammikuussa vuokraan taas oman kämpän Helsingistä, ehkä en. En mieti sinne asti.

Elän nyt hetkessä ja olen jotenkuten ”suunnitellut” elämäni vasta lokakuun alkuun asti.  Tiedossa siihen asti on 4-5 ulkomaanmatkaa. Vaikka vuosi matkalaukkuelämää tuo omat haasteensa mukanaan, tulen varmasti muistamaan tämän vuoden erityisenä ja kokemusrikkaana. Olen kiitollinen, että pystyn tehdä töitäni eri maista ja että työni myös vievät minua ulkomaille. Jatkan myös yliopisto-opintojani verkkokursseina. Lisäksi aina kun olen Suomessa yritän tehdä töitä mahdollisimman paljon, vaikka 24/7.

Tämä asunnottomuus on niin vapauttavaa, että välillä mietin, kuinka voin palata vanhaan. Tässä tutustuu koko ajan uusiin ihmisiin ja saa vietettyä perheen ja ystävien kanssa laatuaikaa helposti. Voisinko elää kiertolaisena ja laittaa jatkossakin vuokrarahat matkustamiseen? :D Tiedän, että en ja kaikessa on hyvät ja huonot puolet.
Mutta katson, mitä elämä tuo tullessaan. Nyt tiedän, että kaiken muun lisäksi tästä tulee nyt ainakin reiluksi kuukaudeksi aavistuksen matkablogi. Huomenna suuntaan lentokentälle, innokkaampana kuin koskaan.

Kuvat Pinterestistä.

xVilma

19 Comments