My Thoughts

Kirjoja itsensä kehittämisestä

marraskuu 4, 2013

Kerroin joskus lukevani itsensä kehittämiseen liittyviä kirjoja (ja jopa pitäväni niistä). Sen jälkeen monet ovat kyselleet kirjavinkkejen perään. Joten tässä teille kasa kirjoja, anteeksi, että kesti.

Olen todella kaikkiruokainen kirjojen suhteen ja luen pitkälti uteliaisuudesta. Osan otan vakavammin, osan luen alleviivaten, osalle nauran ja osasta luen lähinnä otsikot. Tiedän, että monet suhtautuvat itsensä kehittämiskirjallisuuteen negatiivisin tuntemuksin.
Minä kuitenkin rakastan muiden tarinoita, aforismeja, sitaatteja, kliseisiä ajatuksia, itsestään selvän esilletuomista, valtavirta-ajattelun kyseenalaistamista, uusien tapojen etsimistä, positiivista yrittäjähenkeä, itseensä uskomista, omien ajatusten jäsentämistä, oman potentiaalin pohtimista, sen täytäntöön panoa, keinojen omaksumista eri tilanteiden käsittelemiseksi ja tutkimuksia ihmiseen sekä yhteiskuntaan liittyen. Näitä kaikkea saan juuri tästä kirjallisuuden genrestä.

Muistan kun luin lukioikäisenä Paolo Coelhon Alkemistin ja Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssin. Ne olivat varmaankin ensimmäisiä onneen ja hyvän elämän tavoitteluun keskittyviä kirjoja, jotka luin. Kyseiset kirja olivat vertauskuvauksellisia, mutta siitä siirryin lukemaan Munkki joka myi ferrarinsa -kirjan sekä Onnea ja Menestystä -kirjan. Nämä neljä mainittua ovat mielestäni hyvin nuorisolle sopivia ja helppoja luettavia.

Erityisiä suosikkejani ovat Dale Carnegien kirjat, varsinkin klassikko ja bestseller Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Toinen suosikkini on myös bestseller ja tämä on ehkä itseeni aikoinaan tehnyt suurimman vaikutuksen: Brian Tracyn Menestys ja Onnellinen elämä. Molempien näiden kirjojen lukemisesta on jo muutamia vuosia, joten en tiedä miten nyt kirjoihin suhtautuisin, mutta siihen elämäntilanteeseen nämä ainakin olivat tosi hyviä! Kuvista puuttuu muutamia suosikkejani, josta olen jo tehnyt postaukset. Rakkauden kieli -kirjasta voit lukea täältä ja Onnelisuusprojekti-kirjasta täältä. Jos jostain suosittelen aloittamaan, niin tuosta Tracysta tai Gretchen Rubinin Onnellisuusprojektista.

Tällä hetkellä luen Timothy Ferresin 4 tunnin työviikko -kirjaa (puuttuu kuvasta) sekä Kuinka ideat syntyvät? -kirjaa. Nämä kaikki kirjat koskevat enemmän tai vähemmän henkistä kasvua, ajan hyvin käyttämistä ja ihmissuhteita. Poikkeus on kuvissa näkyvä Kiyosakin Kassavirtakvadrantti, joka käsittelee vähän samoja teemoja, mutta taloudesta käsin. Tässä postauskessa käyn siis lähinnä henkiseen puoleen keskittyviä kirjoja, mutta jos puhutaan self help -kirjoista, luen eniten kaikkea hyvinvointiin, terveyteen, ravintoon ja liikuntaan liittyviä kirjoja.

Kuvan muut kirjat, joihin kannattaa tutustua on Positiivareiden Onnistujan pikku-jättiläinen, kaikille tuttu Secret (Salaisuus), Jonathan Haidtin Onnellisuushypoteesi sekä Carnegien Miten pääsen turhista huolista.

Minun oli tarkoitus tehdä tästä postaus, jossa esittelen enemmän kirjojen sisältöä, mutta ainakin tällä kertaa tämä saa jäädä luettelomaiseksi. Paljon muitakin hyviä kirjoja aiheeseen liittyen olen lukenut, mutta nämä valikoituivat omasta kirjahyllystä postauskeen.

Voin jo ennakoida, että tähän postaukseen kommentoidaan tyyliin ”miksi pitäisi aina kehittyä johonkin suuntaan, eikö voi olla onnellinen ja riittävä juuri tässä ja nyt”. Toivon, että säästätte minut näiltä kommenteilta, koska mielestäni nämä kirjat opettavat nimen omaan sitäkin. Jokainen voi saada irti niistä sen mitä haluaa -tai olla saamatta. Ja kuten kaikki tietävät, lukeminen on aina hyvästä. Kehittymiseen ja muutoksiin tarvitaan paljon muutakin kuin kirja, mutta ainakin on hyvä tiedostaa. Jos ajattelet nyt, että osaat tiedostaa kaiken ilman kirjojakin (olen tästä silti eri mieltä), niin joka tapauksessa käy nämä kirjat mielestäni viihteestäkin.

No niin, mutta olisi hauska kuulla, jos nämä mainitsemani kirjat ovat tuttuja, että mitä mieltä olitte niistä? Suositelkaa toki kommenteissa myös omia suosikkejanne (ehkä saan niistä vinkkejä joululahjalistaan)!! :)

xVilma

12 Comments

Miten pitäisi elää?

lokakuu 11, 2013

Eiliseen kahvilapostaukseenikin liittyen olen pohtinut taas sitä, miten helposti elää niin, että päätökset toistavat itseään. Berliinissä (kuten reissussa yleensäkin), mietin myös, millaista olisi asua kyseisessä paikassa. Voisin ihan yhtä hyvin muuttaa ja aloittaa elämäni ihan toisenlaisena.


Rutiinit ovat välttämättömiä arjessa selviytymiseen -jokainen tietää päättämisen vaikeuden. Meillä tuhlaantuisi valtavasti aikaa ja energiaa, jos joka päivä joutuisimme ajattelemaan asiat uudestaan. Aina aamusta lähtien siitä, millä menen töihin, mitä reittiä? Luonko aamiaisekseni jonkun uuden reseptin, tervehdinkö työkaveriani jotenkin yllättävästi ja menenkö lounastauolla sittenkin jumppaan? Onneksi kaikkea hampaiden harjauksesta sukkien pukemiseen, ei tarvitse miettiä.


Sitä ehkä liiankin helposti kuitenkin tottuu tekemisiinsä. Tulee ihmiseksi, joka ei pysähdy kyseenalaistamaan. Mahdollisesti tyytyy. Ja kyllä hampaiden harjaustakin on hyvä miettiä joskus: kannattaisikohan vaihtaa sähköhammasharjaan ja käyttää oikeasti sitä kaapissa olevaa hammaslankaa? Oli osa-alue elämässä mikä tahansa, ihminen toimii usein itsensä varjona ruokakaupassa, vaatekaapillaan, parisuhteessa, arjessa, työssään..  


On raskasta uudistua. On pelottavaa poiketa. Mutta jostain on luovuttava saadakseen parempaa. Ei voi kuvitella astuvansa samaan aikaan kaikista ovista ulos ja pysyä silti samassa tilassa. Jokainen Harry Potteria lukenut tietää, kuinka ilmiintymisessä käy, jos ei keskity tarpeeksi tulevaan määränpäähänsä. Halkeentuu, koska ei voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan ilman seurauksia.  


Mutta ihminen on sellainen, että se kaipaa niin turvaa kuin vapautta. On haaste saada nämä tasapainoon.
 

Mietin vain, että milloin on oikea hetki. Silloin, kun alkaa miettimään asioita?! Pitääkö suin päin sännätä? Vai pitääkö valmistautua, odottaa, varmistua.  
 
Tee toisin kuin valtavirta, niin menestyt on hyvä ohje, ehkä. Tosin myös herätää kyseenalaistusta: varasta, koska valtavirta ei varasta? Tietysti tällä tarkoitetaan muuta, mutta silti. Mielestäni hyvä ohje olisi myös tee toisin kuin valtavirta sinussa sanoo. Tee toisin, kuin olet tottunut. Koska väillä tunteet, pelot, järki, muiden mielipiteet, kiire.. saa tekemään asioita toisin kuin intuitio ja alitajunta sanoisi. Syvällä sisimmässään ehkä kaipaa muuta, mutta se tukahdutetaan.  


Iso kysymys on, kumpi on oikein. Osata lupua ja tehdä vaikeita päätöksiä sen toivossa, että saisi parempaa? Vai lopettaa haikailemasta jotain, mitä ei ole?  


Katkeroituuko jälkimmäisestä? Kärsiikö kuitenkin ensimmäisestä enemmän? Tämä on mieleni dilemma, jolle haluaisin vastauksen. Välillä sanon itselleni aina elämänohjettani numero 1: Ihminen katuu enemmän tekemättä jättämiään asioita kuin tehtyjä. Tämä siis puoltaa ensimmäistä ”muutos” vaihtoehtoa. Mutta elämänohjeeni numero 2 kuuluu: Nauti siitä mitä sinulla on, älä aina kaipaa jotain mitä sinulla ei ole.  

 

Haluaisin kuulla liudan mummoja ja paappoja ja kysyä heiltä, elämän viisastuttamilta ihmisiltä, miten elää?? Mikä on oikea vastaus? 
Mitä mieltä te olette? 

Itse tuntuu tällä hetkellä, että asiat on hyvä tiedostaa, pohtia ja kyseenalaistaa – ja sitten antaa olla. Antaa mennä omalla painollaan.


Pohdin tällaisia asioita usein, vaikka tämä ei nyt juuri sinänsä liity tällä hetkellä sen enempää eläämäni. Tai mielestäni tämä liittyy kaikkien elämään koko ajan, mutta tarkoitan, ettei mihinkään yksittäiseen asiaan elämässäni. Tämän päivän valinnat ovat huomisen tulevaisuus. :)

xVilma

28 Comments