My Thoughts

Saat sen mistä luovut

huhtikuu 14, 2014

Lensin taas eilen takaisin Saksaan Düsseldorfiin. Tulin  tänne pariksi päiväksi tekemään yhdet kuvaukset. Olen viime aikoina miettinyt paljon pitkän aikatähtäimen valintoja ja investointeja. Olen pohtinut, mihin sijoitan  ja keskitän rahani ja aikani. Mallin työt ovat vain yksi esimerkki monista työnkuvista, jossa ensin pitää antaa jotta voi saada. Mallit kiertävät castingeissa, tekevät testikuvauksia, kehittävät itseään ilmaisissa töissä, juoksevat tapaamisissa ja uhraavat monia asioita, jotta mahdollisesti tulisivat valituksi työkeikalle.

Viime viikolla tulin Saksaan tapaamaan toimistoa ja mietin, kannattaako maksaa lennoista ja asumisesta, koska ei voi olla varma poikiiko se mitään työkeikkaa. No heti ensimmäinen asiakkaan tapaaminen tällä kertaa poiki ja siksi olen täällä. Kerran olin kuitenkin reilun kuukauden Saksassa, enkä tehnyt yhtään mainitsemisen arvoista työtä ja olin varma, että olipa ajan ja rahan haaskausta. Silloin en edes viihtynyt kaupungissa tipan tippaa. Meni puoli vuotta ja yhtäkkiä aloin saamaan isoja töitä Saksaan, se oli vain ottanut vähän aikaansa. Investointi oli sittenkin kannattanut.

Pidän vähän paradoksaalisesta sanonnasta: saat sen, mistä luovut. Moni rahallinen tuotto vaatii alkuun sijoittamista, yritys ei ala tuottaa ennen kuin yrityksen perustamiseen on investoinut. Sama pätee aikaan. Moni asia vaatii alkuun ajan investointia, mutta kun sen on tehnyt hyvin, säästää se aikaa tulevaisuudessa. Kun investoit aikaa esimerkiksi vaatekaapin siivoamiseen, säästää se aikaasi ehkä tulevina aamuina tuplasti, kun vaatteita ei tarvitse etsiä epämääräisistä kasoista. Tai jotta yritysjohtaja voi vapautua työnteosta ennen eläkeikää, on hän varmasti jossain vaiheessa tehnyt ympäripyöreitä päiviä.

Ajan investointi päti itselläni myös bloggaamiseen. Muistan niin hyvin ajan, jolloin tein blogia vielä täysin harrastuksena. Moni kyseli, miten minulla on aikaa ja miksi käytän viikoistani (tai paremminkin päivistäni) monen monta tuntia bloggaamiseen. Mietin vain mielessäni, että investoin tulevaan, priorisoin tämän tärkeäksi, koska uskon sen tuovan minulle tulevaisuudessa enemmän kuin sen, mitä se mahdollisesti ehkä otti muilta jutuilta. Investointi on vähintäänkin kannattanut.

Terveellisten elämäntapojen vaaliminen ja opiskelu on myös tulevaisuuteen satsaamista ja panostamista, mutta se usein hyväksytäänkin ja nähdään itsestään selvyytenä. Välillä kuitenkin kannustus loppuu, jos tekee valintoja, jotka eivät suoralla kädellä tuota tulosta. Olen huomannut monen kyseenalaistavan sitä, että laittaa aikaa, rahaa ja energiaa johonkin, mikä sillä hetkellä ottaa enemmän kuin antaa ja, jonka kustannuksella muut asiat kärsivät. Elämä ei kuitenkaan ole yksittäinen asia vaan prosessi, joten ei asioita voi mitata hetken aikakäsitteellä.

Jos pyrkii tekemään paljon valintojani siten, että ne tuottavat pitkällä aikavälillä maksimaalista hyvää, onko se ristiriidassa hetkessä elämisen kanssa? Tätäkin olen miettinyt, mutta mielestäni ei ollenkaan. Mielestäni hetkessä voi elää, muistellen menneitä ja suunnitellen tulevaakin.  Voi olla läsnä, vaikka pyrkiikin eteenpäin.

Kuvat ovat viime viikolta täältä Düsseldorfista.

xVilma

14 Comments

Terkkuja Düsseldorfista!

huhtikuu 8, 2014

Olen ollut täällä Saksan puolella jonkun aikaa mallinhommia tekemässä, mutta huomenna palaan taas normaaliin rytmiin ja vastaan muun muassa kaikkiin teidän kommentteihinne! Eilen otin kameran mukaan (kyllä, minulla on siinä väliaikaisobjektiivi, joka itseasiassa toimi odottamaani paremmin) ja käveleskelin Rein-joen varrella. Rakastan vaaleapunakukkaisia puita ja niistä tällä reissulla olen saanut nauttia mielin määrin. Toivottavasti nämä kuvat tuovat teillekin keväisen fiiliksen!

Ja jotta ei nyt ihan kuvablogiksi ruveta, niin haluan jakaa tänne erään kirjoituksen. Kirjoituksessa on jotain, mikä tällä hetkellä koskettaa. Pikkusiskoni kirjoitti tämän 16-vuotiaana ja luin sen vähän aikaa sitten. Hänen luvallaan sain jakaa sen blogissa.

”Jos olet kuullut, että maailma on pelottava paikka, joudun ikäväkseni kertomaan sen olevan totta. On myös totta, että asiat kulkevat väärää junarataa ja ihmiset pettyvät. Joutuvat suunnittelemattomille teille ja eksyvät. On totta, että maailma sisältää pahuutta, vääryyttä ja turhautumista. Vaarallisuutta ja turvattomuutta. Asiat toimivat yhtä selkeästi kuin suurkaupunkien metrokartat. On ihmismielelle tuttavallista koittaa kaikin mahdollisin keinoin välttyä kaikelta tältä. Parempi pelata varman päälle kuin menettää kaikki. Parempi valita turvallinen ja tavallinen kuin seikkailu. Sellaisia me olemme.

Jos olet kuullut, että maailma on kaunis ja ihmeellinen, mestariteos suorastaan, saan ilokseni kertoa senkin olevan totta. On totta, että uusi ovi aukeaa, kun vanhat sulkee perässään. Ihmeitä tapahtuu siellä missä niitä vähiten odottaa. On totta, että tällä loppujen lopuksi niin pienellä pallolla on niin paljon nähtävää, etteivät elinpäivämme siihen kaikkeen riitä. On totta, että ihminen pystyy saavuttamaan unelmiaan. Löytämään oman polkunsa ja paikkansa. On totta, että maailma on täynnä hyvää, kaunista ja palkitsevaa. Mutta tätäkin ihmismieli koittaa kaikin keinoin välttää. Tiedättekö miksi? Se vaatii seikkailua.

Me pidämme enemmän tutusta ja turvallisesta. Ei ole vaikea sanoa miksi suurin osa ihmisistä lukeutuu pelkääjiin. Me tiedostamatta tähtäämme pitkään elinikään ja sehän ei tuosta vain tapahdu. Meidän valintamme vaikuttavat. Ja suuntaamme ne turvalliseen ja tuttuun. Luulemme saavuttavan sillä pitkän ja elämysrikkaan elämän. Pitkän, mutta entäs ne elämykset? Mistä ne syntyy, jos koskaan ei lähde pihatietä kauemmas? Tyytyy menopaluuseen pelkän menon sijasta? Suorittaa päivät saman kaavan mukaan rutiinien omaisesti? Valehtelee itselleen tämän riittävän ”seikkailuksi”? Peläten maailman satuttavan?

Voimme saavuttaa pitkän iän, muttemme ikuisuutta. Voimme suojella itseämme kauan, muttemme loputtomiin. Lopulta sielumme janoaa jotain muuta, eikä silloin tämä maailma riitä siihen. Aikamme päättyy tällä pallolla. Me lähdemme täältä jossain vaiheessa kuitenkin, miksei siis mieluummin nuorena ja eläneenä, kuin vanhana ja pelänneenä?

En halua olla olla se, joka katuu elämäänsä. Se, joka istuu eläkepäivinä kiikkustuolissa miettien mikä meni pieleen. Joka sanoo nuorille, että ottakaa kaikki elämästä irti katuen, ettei itse tehnyt niin. En halua olla se joka käy töissä koko elämänsä viihtymättä siellä ollenkaan. Tai se, joka vain säästää omaisuutta tietämättä sille sijoituskohdetta.

Haluan mieluummin olla se, joka lähtee tietämättä edes kunnolla mihin. Se, joka kokeilee eikä pelkää. Se, joka koluaa maailman nurkat, tietämättä mitä etsii.
Se, joka löytää elämästään joka päivä jotain uutta. Haluan olla se, joka istuu kiikkustuolissa hymyillen onnistumistaan. Joka voi rehellisesti myöntää, ettei hukannut elämäänsä stressaamiseen ja miettimiseen. Joka sen sijaan oli onnellinen ja teki asioita mistä nautti. Se, joka lähtee täältä mieluummin nuoren ja eläneenä, kuin vanhana ja pelänneenä.”

Ihanaa viikkoa teille! :)

 

xVilma

33 Comments