My Thoughts

Opiskeluni…

toukokuu 2, 2014

Olen nyt ahkerasti yrittänyt vastata postaustoiveisiinne, joten käykää ehdottamassa tänne lisää, jos tulee ehdotuksia mieleen. Otan sieltä aiheen postauksiini yksi kerrallaan. Muutama toivoi postausta opiskelusta ja erityisesti ajatuksiani sosiologiasta. Tässä tulee nyt pitkästä aikaa melko henkilökohtainen -varsinainen ajatustenjuoksu, mutta ehkä joku samankaltaisessa tilanteessa oleva saa tästä pohdinnasta kiinni. ;)

En ole pitkään aikaan opiskeluasioista blogissa puhunut, joten uusille lukijoille tiedoksi, että minulla on opinto-oikeus kahteen pääaineeseen Helsingin Yliopistossa: teoreettiseen filosofiaan humanistisessa tiedekunnassa ja sosiologiaan valtiotieteellisessä. Minulla on pari vuotta aktiivista opiskelua takana ja nyt olen ollut aika lailla koko kevään tauolla.
Jos nyt jotain kiinnostaa aikaisempi opiskelijahistoriani, niin lukion jälkeen pidin suosista välivuoden, opiskelin avoimessa yliopistossa muutamia viestinnän kursseja ja reissailin mm. mallinhommia tehden. Sen jälkeen opiskelin puoli vuotta teollista muotoilua ammattikorkeakoulu Metropoliassa ennen kuin päätin, että haen yliopistoon. Kolme kevättä olen käyttänyt pääsykokeisiin, joten sinänsä tämä kevät on ollut mukavaa vaihtelua! Olen ollut opiskelujen suhteen varsinainen itseni etsijä.

Minua on aina kiinnostanut todella moni asia, mutta ikäväkseni ei mikään asia ylitse muiden. Minusta ei taida löytyä sellaista tutkijanluonnetta, että yhdestä asiasta selvitettäisiin kaikki mahdollinen. Enemmän haluan ymmärtää laajoja kokonaisuuksia ja saada yleissivistyksen mahdollisimman monesta asiasta. Pintaraapaisut kiinnostaa, mutta intohimoa ei ehkä löydy loppuun asti. Olen aina ollut vaakalaudalla, jossa välillä paino on mennyt akateemisuuteen, välillä käytännöllisyyteen. Tasapainoa en ole meinannut löytää. Kun toinen puoli on painanut enemmän, olen kaivannut toista. En ole varsinaisesti yhtään käytännöllinen, mutta tykkään konkretiasta ja siitä, että näen tuloksia. Läpi kouluajan lempiaineitani olivat kuvaamataito, liikunta, maantieto, historia ja terveystieto.

Ongelma opiskelujeni suhteen on tällä hetkellä siinä, että teen unelmatyötäni. Onpas hassu ”ongelma”. En voisi kuvitella ihanampaa ja omempaa työtä. En ole koskaan kaivannut korkeaa taloudellista elintasoa, vaan mieluummin elän niukemmin ja teen työkseni sitä mitä haluan, kuin toisin päin. Ja minä rakastan blogin pitämistä. Tämä täyttää kaikki unelmatyöni kriteerit: luovuuden, itsenäisyyden, vapauden, elämäntapatyön, valokuvauksen, ruokien koristelun, suunnittelun, ideoinnin, ravintoasiat, taustatutkimisen, kirjoittamisen, inspiroimisen.

Olen saanut ihan viimeaikoina sellaisia inbox-viestejä, sähköposteja ja kommentteja, että silmäpielet ovat kostuneet. Se, että olen innostanut jotain löytämään juoksuharrastuksen tai uuden tanssilajin, auttanut 10 kilon painonpudotuksessa, herättänyt uskon unelmiin tai saanut parannettua jonkun asennetta itseensä, ovat paras palkka siitä ajasta, mitä blogilleni annan. En voisi kuvitella työtä, joka tyydyttäisi oman itseni toteuttamistarpeeni, mutta myös henkisen tarpeeni auttaa ja levittää positiivista ilmapiiriä paremmin kuin bloggaaminen. Ajatuksissani haaveilin joskus lääkärin urasta, että voisin auttaa ihmisiä tai puolivitsillä poliitikon työstä, jotta voisin vaikuttaa. Minusta ei näihin ammatteihin olisi, mutta blogin kautta olen löytänyt mielenrauhan, olen löytänyt oman juttuni.

Nyt bloggaaminen tuntuu itsestään selvältä: olen aina käyttänyt tavattoman paljon aikaa käsintehtyjen esitelmien, portfolioiden, unelma-, leike- ja runokirjojen yms. tekemiseen. Lapsuudessa/nuoruudessa täytimme bestikseni kanssa monta isoa vihkoa täyteen, kun vaihtelimme vihkoa vuorotellen jakaessamme toiselle kirjeitä, aforismeja, tehtäviä, runoja, kuvia, piirustuksia yms.. Tässä saan jatkaa tuota minulle ominaisinta ja intohimoisinta tapaa toteuttaa itseäni.

Mutta, miksi bloggaaminen ja opiskelu olisivat ristiriidassa, miksen voi tehdä molempia?

Pidän filosofiasta ja pidän sosiologiasta. Joku lukija kysyi minulta, mikä sosiologiassa minua erityisesti kiinnostaa, niin vastataan nyt näin ympäripyöreästi, että Simmel, Durkheim, Parsons. Kaupunkisosiologia. Muodin ja terveydensosiologia, myös väestötiede. Se, että itsestään selvä tuodaan näkyväksi. Ihmisen käyttäytyminen nykymaailmassa ja muiden ihmisten seurassa.

Olen tykännyt Helsingin Yliopistossa opiskelusta. Mieleen ovat jääneet erityisesti logiikan ja tilastotieteenkurssit sekä espanjan alkeiskurssi, koska tykkään tehdä tehtäviä ja laskea. Hankalinta minulle ovat kurssit, joissa materiaali on englanniksi. Minulla on tällä hetkellä jopa ikävä luentoja ja miellekarttojani. Bloggaaminen työksi ja lehteen kirjoittaminen tulivat kuitenkin vasta sen jälkeen, kun olin jo hankkinut toisen pääainepaikan. Ja nämä ovat kirjaimellisesti vieneet mukanaan. Kun vielä lisätään mallintyöt, jotka sinällään ovat oma lukunsa ja vievät välillä paljonkin aikaani, niin energiaa opiskeluun ei vain ole ollut.

Mitä aion tehdä opiskelujeni kanssa?! Sitä pohdin nyt paljon. Olen alkanut tajuta, että haluan tehdä luovaa, käytännönläheistä työtä. Se on se mistä nautin. Ennen mietin, mitä haluan opiskella. Haluan opiskella koko elämän läpi paljon asioita, mutta nyt mietin, mitä haluan tehdä elämässäni työkseni, ja miten siihen pääsen. Se on varmaa, että haluan kehittää ja kasvattaa blogiani jatkuvasti. Pitäisikö siis opiskella asioita, jotka valmentavat minua tekemään tätä paremmin? Valokuvausta, kuvankäsittelyä, ravintoasioita, liikunta-alaa, tietotekniikkaa, videokuvasta, sosiaalista mediaa, markkinointia…? Näitä kaikkia olen ”opiskellut” jo pitkään oma-aloitteisesti vapaa-ajallani, joten minua aidosti kiinnostaisi syventää näissä asioissa tietämystäni ja osaamistani. Ehkä haluaisin opiskella näitä asioita myös hakeakseni auktoriteettiasemaa ja uskottavuutta. Sitä koulutus kai on.

Mutta toisaalta, mieleni sanoo, että Vilma: käy nyt ensin joku kolmesta aloittamastasi koulusta loppuun.
Olen kova kyllästymään tai sitten vain olen hakenut polkuani sitkeästi. Jos syy on ensimmäinen, vaikka pakotan itseni valmistumaan sosiologiasta. Jos syy on toinen, olen armollisempi.
Tavallaan olen nyt päämäärässäni ja teen työtä joka innostaa minua joka päivä. Mallintyöt ja bloggaaminen ovat molemmat aloja johon ei ole koulutusta, mutta tuntuu, että haluan kyllä valmistua johonkin ammattiin. Aika on kuitenkin rajallista ja tässä hetkessä ajattelen, että kehityn parhaiten käytännössä tekemällä niitä asioita, joita haluan. Aika on rajallista, mutta onneksi on loppuelämä aikaa opiskella, koska tässä hetkessä en osaa tehdä päätöstä kuin sydämellä. ;)

xVilma

21 Comments

Parempi itsetunto?

huhtikuu 25, 2014

Yksi toiveistanne oli, että kirjoittaisin itsetunnosta ja sen kehittymisestä. Mielestäni ehdotus oli hyvä ja laittoi myös itseni pohtimaan tätä tärkeää asiaa omalla kohdallani.
Monet ovat kommentoineet minun vaikuttavan seesteiseltä ja tasapainoiselta blogini perusteella, ihmiseltä joka on sinut itsensä kanssa. Kyllä, sellaiseksi itseni nykyään tunnen, mutta tie ei ole ollut helppo. Omaan myös edelleen valtavan suuren itsekritiikin.

Uskon, että monet (esimerkiksi luovat, tunnolliset ja täydellisyyteen pyrkivät ihmiset) kamppailevat jatkuvasti itsekriittisyyden tunteen kanssa. Ollaan itse omia pahimpia vihollisia ja syynätään suurennuslasilla asioita, joita pitäisi parantaa. Välillä toisten ihmisten miellyttäminen ja hyväksymisen kaipaaminen saa aikaan sen, että ollaan liian ankaria itselle ja liian herkkiä muiden mielipiteille.

Pidän hyvää itsetuntoa todella tärkeänä asiana mielekkään elämän saavuttamisessa. Itsetunto vaikuttaa niin hyvinvointiin, ihmissuhteisiin kuin elämässä menestymiseen, joten sen kehittymiseen kannattaa nähdä vaivaa. On tervettä pitää itsestään! Ihminen pystyy usein antamaan myös muille enemmän, kun on sinut itsensä kanssa. Uskon, että se millainen ihmisestä tulee, määräytyy pitkälti sen mukaan, miten ajattelee ja käyttää omaa mieltään. Mieltä kehittämällä voi siis mielestäni muuttaa elämäänsä.

Kokosin tähän postaukseen KAHDEKSAN ASIAA, jotka ovat auttaneet minua kohti parempaa itsetuntoa.
(Postauksen kuvat ovat Kapkaupungin arkistoista. Eivät sinällään liity teemaan, mutta en halunnut olla julkaisemattakaan näitä.) ;)


1.
Kärsivällisyyden tavoittelu. Ennen turhauduin nopeasti, jos en osannut jotain asiaa tai onnistunut haluamallani tavalla. Olen opettanut itseni pikkuhiljaa siihen, ettei aina voi onnistua ja suunnitelmat eivät mene niin kuin haluaa. Olen oppinut oikeasti ajattelemaan, että asioilla voi olla myöhemmin positiivisia vaikutuksia ja seurauksia, vaikka siinä tilanteessa ne tuntuvat epämukavilta. Epätietoisuuden ja epäonnistumisten sietäminen on hyväksi, ettei itsetunto horju yksittäisistä tapahtumista ja vastoinkäymisistä.


2.
Varsinkin ulkonäköasioissa minusta on helpottavaa käyttää ajattelua, että jos joku asia olisi erilailla, ei kokonaisuus olisi enää niin persoonallinen minä. Kannattaa muistaa, että koskaan koko ihmisrodun historian aikana ei ole ollut, eikä tule olemaan ketään, joka olisi täsmälleen kuten sinä. Jokainen on siis täysin ainutlaatuinen ja kauneus on katsojan silmässä. Oli kauneusihanteet siinä hetkessä mitä tahansa, katso itseäsi lempeästi, kuin parasta ystävääsi.


3.
Sen tajuaminen, että pystyy vaikka mihin, kunhan yrittää. Itsetuntoa rakentaessa on hyvä huomioida, että vain joillain ihmisillä on syntyessään poikkeuksellisia lahjoja, mutta useimmilla meistä on syntymässä saadut vain keskinkertaiset lahjat ja kyvyt. Olen lukenut, että keskiverto ihminen käyttää elämän aikana korkeintaan 10:tä prosenttia voimavaroistaan. Todellisuudessa jokainen voisi saada itsestään paljon enemmän irti. Asetamme kuitenkin helposti itsellemme rajoja. Se, että alkaa uskomaan itseen, on siis ensisijaisen tärkeätä. Jokaisella on sisällään voimavaroja, mutta ne on itse löydettävä ja niitä on kehitettävä, jos haluaa saada itsestään irti mahdollisimman paljon.


4.
Tässä tuleekin tärkein asia siinä, mikä vaikutti minun itsetuntooni.

Se, että löysin valokuvaamisen ja bloggaamisen, on vaikuttanut hurjasti omaan minäkäsitykseeni. Kärsin paljon aikoinani siitä, etten tiennyt mikä on ”juttuni”. Halusin kovasti löytää sen jonkun asian, mihin panostaa ja mihin minulla on synnynnäistä paloa, asian joka tuottaa minulle hyvää mieltä ja tyydytystä. Itsensä toteuttaminen mielekkäällä tavalla on mielestäni hyvin tärkeää itsetunnon kannalta. Oli se sitten työ tai harrastus, oman jutun löytämiseen kannattaa käyttää aikaa, eikä mielestäni missään tilanteessa pitäisi luopua kokonaan omasta ajastaan. Etsimistä ei kannata koskaan lopettaa, koska milloinkaan ei ole liian vanha. Se, missä on hyvä ei ole välttämättä se oma juttu: juttu, josta nauttii ja joka lisää onnellisuuden tunnetta. Joskus esimerkiksi alanvaihto on oikea ratkaisu, oli sitten kuinka hyvä työssään tahansa.


5.

Etsi vahvuutesi kirjoittamalla ylös kaikki asiat joissa olet hyvä, joita osaat, mistä piirteistä pidät itsessä, mistä olet saanut positiivista palautetta jne. Kun löydät nämä omat vahvuudet, voi keskittyä niihin ja toimia niin, että ne korostuvat. Onnistumisen elämykset ja itsensä tunteminen ovat suorassa linkissä itselleen mielekkääseen tekemiseen ja siten myös itsetuntoon. Omien arvojen ja halujen kanssa vastakkain toimiminen vaikuttaa taa mielestäni suoraan negatiivisesti itsetuntoon.


6.
Mielestäni ihmisen tulisi odottaa vain parasta. Pessimisti ei pety, mutta jos ei odota ansaitsevansa hyviä asioita ja hyvää elämää, ei varmasti niitä saavutakaan. Mielestäni asenne pitäisi olla siis positiivinen, odottava ja arvostava. Olla sen verran ylpeä, että ei suostu kynnysmatoksi. Tervettä itsekkyyttä on hyvä löytyä, jotta osaa sanoa myös ei.

Olen ennenkin kirjoittanut, että jos yrittää olla koko maailmalle jotain, ei ole kenellekään mitään. Tämä on ollut itselleni iso muutoksen paikka. Ennen minulla oli hirveä tarve miellyttää ihmisiä. Olin mieluummin hiljaa kuin eri mieltä. Tein asioita, joiden takana en ehkä seisonut, mutta oli helpompi myötäillä kuin vastustaa. On helpompi varoa ja kulkea keskitietä, mutta itsetunnon kannalta (ja myös menestymisen kannalta) on parempi oppia, menemään eri suuntaan kuin valtavirta. On tärkeää kuunnella sydäntään ja tehdä asioita oman mielen mukaan ajattelematta muiden mielipiteitä. Blogin pitäminen on ollut hyvää siedätyshoitoa, koska olen saanut ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni arvostelua päin naamaa. Tai anonyymilta kirjoitettuna, mutta kuitenkin suoraan minulle kohdistettuna. Joskus asiat menevät tunteisiin vielä, mutta tiedän, että vastustusta ei pidä ottaa liian henkilökohtaisesti.



7.
Etsi muista hyvää. Myös se vaikuttaa itsetuntoon, kun tietää ainakin itse sisimmässään olevan hyvä tyyppi. Kun suhtautuu tilanteisiin, ihmisiin ja asioihin optimistisesti, tulee myös itsestä myönteisempi kuva. Mietin itse usein, että ”menen asian yläpuolelle”. Jos joku on moukka, älä anna sen vaikuttaa itsevarmuuteesi. Älä anna muiden ihmisten lannistaa itseäsi: tiedät kuka olet ja pidä siitä kiinni. Kukaan ei ole täydellinen, mutta tiedä, että ainakin yrität parasta, etkä tarkoita pahaa kenellekään. Jos näin ei ole, ehkä on aika kehittää itseäsi niin, että voit olla ihminen joka haluat olla. Jos seurasi on lannistavaa, vaihda seuraa. Elämä on liian lyhyt siihen, että viettää aikaa huonossa seurassa ja varsinkin sellaisessa, joka syö itsetuntoa.


8.

Itsetuntooni on vaikuttanut myös se, että näkee asiat kokonaisuutena. Jos erittelen ulkonäköni yksittäisiin asioihin, keksin enemmän asioita joista en pidä, kuin mistä pidän. Tulee olo, että voisinpa muuttaa tuon ja tuon asian. Mutta kun mietin asiaa kokonaisuutena, en muuttaisikaan itseäni. Sama pätee luonteenpiirteisiin ja moniin tapoihin. Kaikilla asioilla on kaksi puolta, valitse että näet sen paremman puolen. Etsi joka asiasta se hyvä asia ja keskity siihen, oli se kuinka kaukaa haettu asia tahansa.

Edelleen uusien ihmisten ja tilanteiden valossa tarkastelen itseänikin tarkemmin. Joskus se on todella raskasta. Mutta sitten taas yritän muistaa, ettei kukaan muu huomaa pieniä ”virheitäni”, koska ihminen kiinnittää itseensä enemmän huomiota esimerkiksi ulkoisesti kuin muihin. Muissa ihmisissä huomaamme olemuksen, emme yksittäistä näppyä tai juurikasvua. En myöskään pidä siitä, että välillä itsetuntoni laskee ja koen suuria epävarmuus-hetkiä. Välillä haluaisin vajota maan alle ja kadota, koska en tiedä, miten päin pitäisi olla ja tunnen oloni nahoissani epävarmaksi. Olen kuitenkin tullut ehkä senkin kanssa sinuiksi, että olen välillä epävarma. Itsetunto on laaja kokonaisuus, jos jonain päivänä minäkäsitys ei ole paras mahdollinen, on sekin ihan ok. Tärkeintä on huonosta itsetunnostakin huolimatta rakastaa itseään. Usein vanheneminen ja asioiden laittaminen oikeaan perspektiiviin myös auttavat. ;)



Itsetunto ja minäkäsitys ovat kiinnostavia aiheita ja mielelläni lukisin kommenteista teidän mietteitä näistä asioista!

xVilma

 

 

15 Comments