My Thoughts

Rehellisesti juuri nyt…

huhtikuu 28, 2017

Ulkona paistaa aurinko ja Helsingissä on ainakin tänään ihanan keväistä. Silti äsken jostain syystä menin ja googletin Italian kotimme lämpöasteita… Yli kaksikymmentä. Viluttaa ja on kylmä – koska on kuumetta. Lihaksia ja kurkkua särkee ja juuri nyt se harmittaa aika paljon. En ole ollut ainakaan viiteen vuoteen vappua Suomessa. Ja nyt olisi ollut PING Helsinki, kuvaussuunnitelmia, ystäviä, vappubrunsseja ja siskon ”kotibileet” viikonlopuksi. Mutta näillä näkymin matkustan taas huomenna tunteja junassa, että pääsen sairastamaan.

Aamulla tulin Kajaanista. Siellä oli vielä paljon lunta. Ehkä viluistuin saunalenkillä, kun kylmää räntää satoi kasvoihin ja sukat tulivat märäksi juostessa. Ennen en tullut millään kipeäksi. Vastustuskyvylleni on tapahtunut jotain viimeisen puolen vuoden aikana. Veikkaan, että se on tämä matkustus… Kun koko ajan vaihtaa paikkaa, jos ei maiden ja mantereiden välillä, niin vähintään pitkin ja poikin maata. Puhdas paikkojen vaihto tai se, että matkustaessa syön vähemmän vitamiineja. Sinkit ja C:t eivät kulje läheskään aina mukana. Nyt lupasin itselleni, että tästä lähin muuten kulkee. Vaikka matkustan, otan koko ravintolisäarsenaalini mukaan ja syön paljon antioksidantteja. Kipeänä on mälsää, ei jaksa mitään ja suunnitelmat peruuntuu.

…Ja kaipaa läheisyyttä. Kiroan kaukosuhteen maanrakoon, tekisi mieli vain matkustaa kullan kainaloon. Mutta mietin myös, miten ihanaa on, kun on joku, jota ikävöi ihan kreisinä. ;)

Yritän myös ajatella positiivisesti. Vaikka viikonlopun ja vapun suunnitelmat menevätkin nyt mönkään, enkä pääse treenaamaan, on kulunut viikko ollut poikkeuksellisen ihana. Viime viikonloppu hotellissa huippu seurassa ja nyt monta päivää rakkaan ystävän luona. Saunoimme, kävimme elokuvissa katsomassa Beauty and the Beast -elokuvan (joka oli niin hyvä ja uskomattoman hienosti tehty!) ja teimme sushibowleja ja muuta herkkuruokaa. Juttelimme kaikesta maan ja taivaan väliltä, tarjoilin lumijätskiä kivikarkeilla leikkikioskista ja kannoin reppuselässä niin, että hengästytti. Kikattelin kummitytön kanssa sängyssä, tutustuin Paavo Pesusieneen ja piirtelin perhosia ja robotteja väritettäväksi. Parasta kun oma työ mahdollistaa tällaisen erilaisen arjen eri paikoissa. ♥

Ja juuri nyt, kun kirjoitin tämän, olo on jo paljon parempi. Ei fyysisesti, mutta mieli kymmenkertaisesti. Onneksi pinnistelin ja päätin tehdä edes jonkinlaisen postauksen: kirjoittaminen auttaa aina. Ja se, että maailman paras sisko soitti vielä äsken kaupungilta ja lupasi tuoda Fafa´sista falafeleja tullessaan. Vaikka ruokahalua ei juuri ole, falafelit maistuvat aina! ;)

Nyt jopa tekee mieli olla julkaisematta tällaista negispostausta, mutta blogeihin aina toivotaan sitä rehellisempää menoa… postauksia, jotka eivät ole aina pelkästään hetkistä, kun on ihanaa. Tänään terveiset siis sängynpohjalta. Minulta ja Milo-koiralta, joka makaa tuossa jalkojen päällä.

Huomenna blogiin tulee hiusasiaa ja kiva etu blogini lukijoille! Hyvää viikonloppua kaikille! :)

7 Comments

Näissä taidoissa haluan kehittyä (x5)

huhtikuu 26, 2017

Luin vastaavan postauksen Monan blogista ja aloin miettiä, mitkä ovat itselleni ne tärkeät taidot, joissa haluan kehittää itseäni. Monesti tulee pohdittua enemmän luonteenpiirteitä tai tapoja, mutta nyt mietin konkreettisia taitoja, joissa kehityksen huomaa nopeasti harjoittelun ja tekemisen myötä. Opiskellessa tai ryhmässä harrastaessa tavoitteita näiden osalta tulee jotenkin automaattisesti asetettua, mutta yksityisyrittäjänä kaikki itsensä kehittäminen on oman motivaation ja päätöksen varassa. Haluan olla lopun elämäni utelias, sellainen ikuinen opiskelija, joka ei pelkää tuntematonta ja itsensä haastamista. Uuden oppimisen tuomat onnistumisen elämykset ja elämänlaadun parantuminen ovat ehdottomasti vaivan arvoisia asioita.

Tässä oma top 5 listani, missä taidoissa haluan kehittyä…

1. Englannin kieli
Hmm… tämä ei varmasti tule monelle yllärinä. Olen useamminkin kirjoittanut blogissa, kuinka minulla ei ole yhtään kielipäätä vieraisiin kieliin. Toisaalta olen myös päättänyt, etten enää hokisi, kuinka huono englannissa olen, koska luulen, että se vahvistaa negatiivista tunnetta ja on yksi syy, miksi se tuntuu niin vaikealta. Itsetuntoni englannin suhteen oli aina parikymppiseksi asti niin nolla, että en uskaltanut puhua kieltä ollenkaan. Oli virhe olla hyödyntämättä kaikki mallimatkat ulkomaille englannin kielen opiskeluun. Välttelin puhumista, koska pelkäsin aksenttini olevan nolo tai sanovani jotain ihan hassua. Koko kouluajan kaikki muut aineet olivat minulle ”helppoja”, mutta kielet kaikkea muuta. En katsonut tv-sarjoja, elokuvia tai kuunnellut musiikkia, mistä monet kaverini oppivat kieltä. Myöhemmin en myöskään ystävystynyt ulkomaalaisten kanssa, koska pelkäsin tilanteita, joissa minun olisi pitänyt käyttää englantia. Näitä asioita vähän harmittelen, mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä oppia.

Tilanne on nykyään jo todella eri. En enää pelkää puhua englantia, saan kaikki asiani kyllä kielellä selvitetyksi ja pystyn lukea kirjoja ja katsoa elokuvia englanniksi hyvin. Poikaystäväni joka puhuu/kirjoittaa englantia täysin sujuvasti on ollut tähän iso tuki ja apu, koska hänen kanssaan puhumme välillä kotonakin englantia vain harjoituksen vuoksi. Siitä on tullut itselleni normaalia ja automaattistakin.

Silti esimerkiksi New Yorkissa työpalaverissa huomaan putoavani jossain vaiheessa keskustelusta, ja joudun pyytämään, että asia toistettaisiin/selitettäisiin minulle helpommin. Joskus huomaan, että esitän ymmärtäväni, vaikka en edes ymmärrä. Edelleen teen valtavasti kirjoittaessa huolimattomuusvirheitä ja esimerkiksi sanajärjestys ja prepositiovirheitä (vaikka juuri kirjoittaminen on ottanut isoimman askeleen eteenpäin). Ja puhuminen/ääntäminen on edelleen vähän tönkköä. Se, että asuin Englannissa, vaikutti yllättävän vähän. Tarvitsin kieltä niin vähän. Huomaan, että ulkomailla kaikki sanovat, että englantini on hyvää ja se rohkaisee, mutta suomalaisten kuullen edelleen kielen puhumiseen on valtava kynnys. Englannin kielen eteen teen päivittäin töitä, mutta enemmänkin voisin. Tässä jos jossain haluan kehittyä, koska englannin kielen taito vaikuttaa elämääni ja tulevaisuuteeni.

2. Italian kieli
Heh, toinenkin liittyy kieliin. Varsinkin viime aikoina minua on alkanut tympiä, etten vielä puhu italiaa perusjuttuja lukuun ottamatta. Olisi niin paljon helpompi asua Italiassa, jos puhuisin kieltä, koska englantia ei juurikaan puhuta. Jos englannin eteen kuitenkin teen töitä käyttämällä kieltä päivittäin, on italia päinvastainen. En ole opiskellut italiaa käytännössä ollenkaan. Rakastan kieltä, mutta yksinkertaisesti minulla ei ole ollut aikaa käyttää italian kielen opiskeluun. Nyt Monan postauksen lukemisen jälkeen, kun tulin tulokseen, että italian todella haluan oppia, olen avannut italian oppikirjat ja tehnyt netistä harjoituksia. Ne ovat tuntuneet ihanan helpoilta. Tuntuu, että sanat ja fraasit jäävät nopeasti päähän, kun vain vähän opiskelee. Onhan italian kielelle tullut kohta kolme vuotta altistuttua paljon ja sanavarasto on karttunut huomaamatta. Sen huomaan, että italiaa ymmärrän jo melko hyvin ja sekin jo palkitsee.

3. Jooga ja meditaatio
Haluan kehittyä hengitysharjoituksissa ja siinä, että ne ovat osa joogaani. Haluan oikeastaan kehittyä kaikilla osa-alueilla joogassa ja meditaatiossa. Näissä ei koskaan tule valmiiksi ja on vielä paljon, mitä haluan oppia. Niin asanoita (erityisesti voimaa ja tasapainoa vaativia) kuin mielen harjoituksia. Haluan oppia keskittymään harjoitukseeni ja hengitykseeni vielä paremmin ja tuomaan harjoituksen läsnäoloa kaikkeen tekemiseeni.

4. Valo- ja videokuvaus ja kuvankäsittely
Nämä ovat itselleni niin tärkeitä asioita, että haluan olla näissä mahdollisimman hyvä. Teknillisissä asioissa olen kehittynyt vuosien aikana paljon, viimeisen vuoden aikana paljonkin eri objektiiveissa, välineissä, valaistuksessa ja sen sellaisessa… Kuvankäsittelyä taas opiskelin niin mega-innostuneesti viisi vuotta sitten, että se tuntuu kehittyneen sen jälkeen hitaasti. Oikeastaan lightroomin käyttö ja muutama pikku kikka kuvien nimeämisessä ja presettien teossa ovat ainoita uusia asioita. Toki olen tullut paljon nopeammaksi ja tarkemmaksi.

Huomaan kuitenkin, että viime aikoina olen miettinyt paljon kuvaustyyliäni. Makuni on vähän muuttunut ja nyt haen vähän ehkä omaa suuntaani sävymaailmoissa ja kuvan tunnelmassa. Pidän monesta ja kyllästyn helposti, joten täysin yhdenmukainen linja ei ehkä ole minua, mutta kuitenkin haluan vahvistaa oman tyylini selkeästi tunnistettavaksi. Ennen lifestyle-kuvaaminen oli se juttuni, nyt minua kiinnostaa enemmän tehdä vähemmän, mutta paremmin. Taidekuvaaminen ja harkitumpi kuvaviestintä kiinnostaa minua koko ajan enemmän ja enemmän. Myös säännöllinen joogavideoiden teko kutkuttaa.

5. Ruuan laitto.
Neljä ensimmäistä oli helppo keksiä. Tätä piti vähän miettiä, mutta olen selkeästi Balin jälkeen innostunut taas kokkailemaan enemmän. Toin tuliaisena paljon mausteita ja jo pelkästään se on inspiroinut, kun huomaa saavansa niillä vähän maukkaampaa ruokaa. Osaan tehdä kylmiä ruokia, raakaruokaa ja sen sellaisessa. Mutta lämpöiset ruuat ja perinteiset ruuat eivät ole olleet juttuni. Nyt olen alkanut ja aion jatkossakin priorisoida tähän aikaani enemmän! ;)

Missä taidoissa te haluatte kehittyä? :)

8 Comments