My Thoughts

Kun ohjaaminen jännittää… 20 vinkkiä ja ajatusta

10 helmikuun, 2020

Kirjoitin joku aika sitten instagrammiin postauksen kynnyksestä, mikä minulla on ohjata joogaa… Olen kieltäytynyt monesta tilaisuudesta pitää joogatunti tapahtumassa tai studiolla, koska en ole uskaltanut. Saatan olla ujo vieraiden joukossa ja pelkään ääneni värisevän. Analysoin ja mietin ihan liikaa. Myös vastuu painaa, tiedänkö sittenkään tarpeeksi anatomiasta, rajoittavista tekijöistä jne… Tämä postaus herätti hirveästi hyvää keskustelua ja olen tosi kiitollinen kaikista ihanista kokemuksista ja vinkeistä, joita ihmiset jättivät kommentteihin sekä viestikenttään!

Huomasin, että vaikka itse puhuin joogan ohjaamisesta, oli tähän aiheeseen samaistunut myös muiden alan edustajia… liikunnan ohjaajista opettajiin ja mindfulness-ohjaajasta eräoppaaseen yms.. Sitä jotenkin kuvittelee, että ohjaamista/opettamista työkseen tekevät ovat syntyneet siihen valmiina, eivätkä jännitä sitä. Mutta todella moni – varmasti suurin osa – jännittää. Ainakin aluksi.

Halusinkin koota tähän yhteen teidän viesteistä poimitut vinkit ja pari omaani muistilistaksi, jonka voi lukea silloin, kun kaipaisi rohkaisua omalle tekemiselle. Sain itse näistä niin paljon potkua, että pidin heti tunnin Laurille ja uudelle ystävälleni, jonka olin tavannut tässä vaiheessa vain kahdesti. Se meni niin hyvin, että innostuin ja tuntuu, että tästä on hyvä jatkaa pikkuhiljaa! :)

Jännityksestä välittyy, että asia on tärkeä.
”Samaistuttavin ohjaaja on musta sellainen, joka näyttää oman inhimillisyytensä – vaikka se tarkoittaisi, että ääni vähän värisee tai välillä sekoaa sanoissa.”

Muista, että kukaan opettaja ei ikinä ole täydellinen.
”Kokeneinkaan opettaja ei tiedä vastauksia kaikkeen tai osaa vastata välttämättä niin, että se puhuttelisi kaikkia.”

”Hyväksy itse, että sinulla ei ole kaikkia työkaluja, jotka toimisivat kaikille. Kerro se oppilaillesi muistuttamalla, että jokainen voi kuunnella omaa kehoa, eikä kaikkea ole pakko tuoda omaan harjoitukseen.”

Aloita pientyhmästä
”Oon ite kokenut äärettömän palkitsevaksi ja opettavaksi just pienryhmien ohjaamisen, sillä kaikki nuo ajatukset (tiedänkö tarpeeksi anatomiasta, sopiiko ohjaamani kaikille yms.) tulee testattua ja yhdessä voi oppilaiden kanssa tutkia ja ihmetellä eri variaatioita ja mahdollisuuksia.”

Jaa lahjaasi ja hyvää tekevää sisältöä eteenpäin
Ajattele, että meillä jokaisella on taitoja, joita olemme kerryttäneet elämämme aikana. Meidän tehtävä on jakaa niitä eteenpäin myös muille.

”Oma opettajani antoi hyvän vinkin: kuvittele laittavasi opettajan hattu päähän, kun menet ohjaamaan. Sillä tavalla saat etäisyyttä: minä en ole tässä pääasia, vaan tämä hyvää tekevä sisältö mitä tarjoan.”

Opettaja oppii myös oppilailta
”Kannustava oppimisen ilmapiiri on tärkein, jossa jokainen voi oppia toinen toisiltaan.”

Harva harmistuu opettajan virheistä
”Oppilaat eivät odota opettajan olevan yli-ihminen. Harvoin kukaan harmistuu, jos opettaja tekee ”virheen” tai sekoile sanoissa.”

Valitse aluksi paikka, jossa on matala kynnys opettaa.
”Mä aloitin ohjaamaan aluksi urheiluhalleilla, se oli helppoa ja vähemmän jännittävää, koska siellä ei yleensä opeta koulutetut joogaopet.”

Opeta, mikä on itsellesi tuttua
Kerro, miten itse koet liikkeen, mikä sinua on auttanut. Opeta vain sellaisia asioita, jotka ovat osa omaa harjoitustasi.

Pyydä tuttuja kasvoja mukaan

Harjoittele ääneen. Piirrä tunnin sarjat tikku-ukkoina paperille.
”Jaoin tunnin aina 15 minuutin riveiksi, jolloin oikea kohta löytyi paperista nopeasti.”

Löydä oma kohderyhmä
”Suosittelen aloittamaan opettamaan sellaisille joilla ei ole yhtään kokemusta, niin voit keskittyä helppoihin ja yksinkertaisiin asioihin, eikä tunneilla voi olla liikaa asiaa.”

Fake it till you make it

Mukavuusalue kasvaa milli milliltä
”Kerran kun uskallat, niin huomaat, että sun comfort zone kasvaa millin, ja tokalla jo enemmän ja kolmannella lisää…”

Sinulla on aina ”valta” ohjata tuntia siten, mikä tuntuu sinusta hyvältä.
”Voit aina pyytää oppilaita sulkemaan silmät ja keskittyä hengittykseen, jos oppilaiden edessä oleminen ahdistaa. Huoneessa voi olla myös hyvin tunnelmallista ja hämärää.  Musiikki luo myös tunnelmaa.”

Kaikki ovat olleet aloittelijoita joskus
Sain lähes sata viestiä aiheeseen liittyen, moni samastui. Muista siis, että suurin osa jännittää. Jokainen ohjaajasi on joskus ollut siinä tilanteessa, kuin sinä nyt olet.

Älä vertaile tai pyri luomaan jotain, mitä on jo olemassa
”Samanlainen ei koskaan tule olemaan ja voisin ajatella, että jos keskittyy muiden ihailemisen ja seuraamisen sijaan itseensä ja omanlaiseksi kasvamiseen, niin omalla potentiaalilla ja omalla persoonalla tehden, voi olla jotain paljon parempaa kuin yrittämällä jotain kohti, mitä on jo olemassa.”

Herkkyys on vahvuus
”Täytyy sanoa, että itse arastelen ohjaajia. Olen silti lähivuosina löytänyt itselle sopivan ohjaajan, hänellä on semmoinen lämmin ja hyväksyvä tunnelma tunneillaan, että en jännitä niin kovasti itseäni. Mä jotenkin luulen, että herttaisella olemuksella on just sama vahvuus persoonana. Jos pitäisit sun herkkyyttäsi omana supervoimanasi.”

Anna itsellesi tunnustusta
”Joskus on ihan hyvä huomata, että aika paljon mä jo tiedän ja olen oppinut.”

Ohjaaminen antaa ja palkitsee
”Kun sain onnistumaan on ohjaus ollut maailman parasta ja antavinta ”työtä” mitä olen itse tehnyt.”

”Me ollaan kaikki täällä maailmassa vain harjoittelemassa.”

Kiitos OHMYGOODNESS studiolainasta.

Comment!

Losin lempiranta & oivallus luovuudesta

30 tammikuun, 2020

On monta syytä, miksi voi päätyä tilanteeseen, ettei enää käytä luovuuttaan…

Tuskin olen ainut, joka haaveilee joskus irtiotosta ja maisemanvaihdoksesta nimenomaan luomismielessä. Toivoo vapaata keskeytyksistä ja velvollisuuksista, ei rentoutuaksi, vaan luovisvimman takia. Että saisi etääntyä kaikista paineista, muiden mielipiteistä, odotuksista ja ennakkoluuloista — ja olla rohkeampi kuin uskaltaisikaan.

Mielestäni luomisen iso pointti on herättää tunteita. Jos niitä pelkää herättävänsä — shokeeraavansa, loukkaavansa tai antavansa väärän kuvan itsestä — voiko silloin luoda vapaudesta käsin?

Jos olet aktiivinen instagrammaaja, mietitkö koskaan, kuka olit ennen instagrammia?

Itse kysyn aina välillä itseltäni, että miten pitäisin blogia, jos tämä alkaisi nollasta. Jos minulla ei olisi kuin muutama seuraaja? Antaisinko asioiden tulla ulos vielä enemmän ilman suodattimia ja ilman takaraivossa jyskyttävää kysymystä, miten joku tämän tulkitsee?

Olisinko luovempi, ilman omia rajoittavia uskomuksiani? Olisinko omaperäisempi, jos ei olisi niin paljon vaihtoehtoja, vastauksia ja runsautta?

Uskon, että ehkä olisin ja yritän työstää näitä.

Luovuus on aihe, mikä minua on aina kiinnostanut. Kirjoitin pari vuotta sitten todella pitkän postauksen luovuudesta:  Lisää luovuutta?

Nyt yksi ilta sängyssä selasin Elizabeth Gilbertin Big Magic -kirjaa ja nämä kaksi kohtaa kirjasta pomppasivat silmääni ja jäivät alitajuntaani. Varsinkin ensimmäinen voi äkkiseltään näyttää, että se olisi ristiriidassa aiempien ajatusteni kanssa, jossa olen ollut sitä mieltä, että luovuus vaatii aikaa ja tilaa.

”Luovuus on vähän kuin olisi bordercollie lemmikkinä: sen täytyy saada puuhaa tai se aiheuttaa valtavasti harmia. Anna mielellesi puuhaa tai se keksii puuhan itse, etkä ehkä pidä sen puuhista. — Me kaikki tarvitsemme jotakin, mikä auttaa meidät unohtamaan itsemme joksikin aikaa.”

”Pysyvä klisee luovuudesta on, että se tekee ihmiset hulluiksi. Olen eri mieltä: se että ei käytä luovuuttaan, tekee ihmiset hulluiksi.”

Nämä sitaatit kuitenkin kolahtivat minuun täysin. Liittyvät vähän myös postaukseeni Unelmista & Tavoitteista, jonka kirjoitin viime viikolla. Koen, että olen juuri parhaimmillani, kun meneillään on luovia projekteja. Mutta tuntuu, että nykyajan maailmassa sitä aikaa on tosiaan raivattava niille itse, koska muuten elämän ei-luovat-asiat täyttävät päivämme. Siinä mielessä tarvitsemme aikaa. Mutta toisaalta täysi joutilaisuus — se, että luovuutta ei käytä mitenkään — ajaa ajattelemaan liikaa itseään. Ei ole hyvä, jos energia menee itsekeskeisyyteen luomisen sijaan. Luovisvimmassa pääsee ihanaan flow-tilaan, jolloin olo on kuin rakastuneella. Ei silloin ehdi surkutella ja pohtia itseään. Olenkin enemmän Gilbertin kannalla: se, että ei käytä luovuuttaan, tekee ihmiset hulluiksi.

Nämä postauksen kuvat ovat upealta El Matador Beach rannalta Malibusta. Tämä oli Manhattan Beachin lisäksi lempirantani Losin reissulla. :)

1 Comment