My Thoughts

Tuoko maalle muuttaminen hyvinvointia?

17 toukokuun, 2020

Olen huomannut omassa tuttavapiirissäni, että useampi on haaveillut maalla asumisesta tänä poikkeusoloaikana. Ja onhan se eri asia olla eristyksissä keskusta-asunnossa kuin paikassa, jossa on oma pihamaa sekä metsää ympärillä. Mutta ehkä havaittavissa on muutenkin pieni asennemuutos ilman koronaakin.

Yle kirjoitti puolitoista kuukautta sitten jutun: ”Murtuuko megatrendi? – Maallemuutto voikin olla tulevaisuudessa suosittua”. Tämä juttu perustui Sitran tulevaisuuskyselyyn. Raportissa, joka pohjautuu 2020-luvun kehitysnäkymiin, kaupungistuminen on yhä selkeä kehityssuunta. Mutta vastavoimana löytyy myös maaseutu.

Viime vuoden lopulla yksi ystäväpariskuntani muutti Helsingistä Pohjoiseen kokeilumielessä, mutta tuntuu, että sille tielle he jäivät. Itsekin vannoin Seinäjoelta pois muuttaessa, että Suomessa en asuisi ikinä kuin Helsingissä. Nyt en tiedäkään. Maaseutu ei enää tunnu samalla tavalla takapajuiselta paikalta.

Itse olen nyt vuoden ajan seurannut asuntojen myynti-ilmoituksia. Ja välillä mietin, haluanko oikeasti Helsingin keskustasta asunnon, kun pienen kaksion hinnalla saisin omakotitalon muualta?! Nyt mietin tätä entistä enemmän.

Meillä tuli nyt tänään täyteen 2kk täällä Pohjois-Karjalassa maaseudulla. Ja olen ollut yllättynyt, miten hyvin täällä viihdyn. Tässä lista syistä, miksi erityisesti olen nauttinut täällä asumisesta ja miksi harkitsen, että joskus vielä asetunkin enemmän maaseudulle kuin Helsingin keskustaan. Täytyy muistaa, että tätä ennen asuin ihan Helsingin ydinkeskustassa ja toki löytyy paljon välimuotoja. :)

1.Luonto kuuluu jokaiseen päivään ja se rauhoittaa. Luonnon äänet, luonnon tuoksu, luonnon rauha. Tällainen ympäristö tekee todella hyvää mielelle. En ole stressaantunut.

2. Elämä on yksinkertaisempaa ja rutiininomaisempaa. Toki se on nyt yksinkertaisempaa korona-aikana kaikkialla, mutta perustan tämän myös siihen, että olen kasvanut maalla ja lähiössä. Minulle ainakin yksinkertaisuus on iso plussapuoli. Vastapainona työn ja matkustamisen puolesta riittää kyllä jännitystä, kiirettä, uusia asioita ja elämyksiä. Arjesta nautin, kun se on yksinkertaista ja hidasta, sellaista, johon mahtuu rutiineja ja rauhallisia tuokioita.

3. Eläimet. Täällä näen päivittäin sorsia sekä kuikka pariskunnan lammella. Vastaan on tullut myyrä, piisami, joutsenia, jäniksiä, perhosentoukkia, hevosia… Olemme osa luontoa, mutta kaupungissa se välillä unohtuu ja luontoyhteys katoaa. Kirjoitin luontoyhteyden tärkeydestä hyvinvoinnillemme täällä.

4.Elinkustannukset. On ihana käydä isoissa kaupoissa lähikauppa Alepan sijaan. Eläminen maalla tulee halvemmaksi kuin kaupungissa ja ihan vain shoppailtuakin tulee vähemmän, kun vaate- ja sisutuskauppoja ei ole kaikkialla. Muutenkin ulkonäkö menettää merkitystä ja vaikka moni nainen nauttii pukeutumisesta ja laittautumisesta, itse taidan olla niin luonnonlapsi, että minulle tämä meikittömyys ja verkkareissa olo sopii vallan mainiosti.

5.Introvertin ja erityisherkän maailma. Olen sen verran introvertti, että nautin kyllä täysin siitä, että ihmisiä ja ihmiskontakteja on vähemmän. Toki tähän kaipaan välillä vastapainoa ja kahvilaelämää, mutta en muutenkaan esimerkiksi juhli tai käy Helsingin yöelämässä. Eritysherkkäkin kun olen, on tämä rauhallisuus ja oman tilan määrä ihanaa. Helsingissä meillä ei ollut autoa, joten käytin paljon julkisia ja ne vasta hälyisiä usein ovatkin.


Mitä sitten kaupungissa eniten rakastan? Kahviloita ja ravintoloita, joogasaleja sekä inspiroivaa, avarakatseista tekemisenmeininkiä ja työtilaisuuksia. (Ja toki läheisiä, mutta ne minulla muutenkin ripoteltuna ympäri Suomea). Silloin, kun asuimme Englannissa pikkukaupungissa ja Italiassa vuorilla, kaipasin juuri näitä eniten ja halusin näiden takia takaisin Helsinkiin.

Nyt kun ehdin asua kaksi vuotta Helsingissä, näen myös toisen puolen. Sen, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja ruoho ei ole aina vihreämpää toisella puolella. Ehkä luonnon keskellä asuminen sopii minulle sittenkin paremmin.

Kokattua tulee paljon enemmän itse: en ole syönyt 2 kuukauteen ulkona. Tiedän mitä syön, syön terveellisemmin, edullisemmin ja kun taas menen ravintolaan, se tuntuu erityiseltä ja osaan arvostaa sitä.

Joogasaleja kaipaan, mutta nykyään onlinejoogamahdollisuudet ovat niin hyvät, että ilmankin pärjään. Täällä olemme taas tehneet treenejä laiturilla ja metsässä, käyneet soutelemassa ja olen maalannut joka viikko omassa tilassa. Näitä harrastaisin tuskin kaupungin keskustassa.

Ja kolmanneksi… Inspiroiva työyhteisö puuttuu ympäriltä ja osa jutuista menee sivusuun, kun en ole paikan päällä Helsingissä. Sen jälkeen, kun muutin takaisin Suomeen, osallistuin pari kuukautta mahdollisimman paljon kaikkiin pr-tilaisuuksiin, juhliin, tapaamisiin ja työreissuille. Mutta sen jälkeen olen käynyt todella vähän missään! Tapahtumia Helsingissä tällä alalla olisi lähes joka päivä, mutta nyt tiedän, etten kuitenkaan kävisi niissä usein. Saan myös luotua hyvinvointimateriaalia ehkä jopa paremmin näissä olosuhteissa sekä valokuvattua muita työprojektejani paremmin luonnossa.

LUE MYÖS: Suomessa vs. ulkomailla asuminen

10 Comments

Reilu kuukausi Pohjois-Karjalassa (karanteenikuulumisia)

22 huhtikuun, 2020

Aika on mennyt nopeasti ja on vaikea uskoa, että olemme asuneet Laurin vanhempien luona jo 5 viikkoa. Poikkeusoloista huolimatta olen viihtynyt ja kaikki on mennyt yllättävän hyvin! Tiesin, että tulemme hyvin juttuun ja täältä löytyy omaa tilaakin, mutta pelkäsin, etten pystyisi olemaan muiden nurkissa kovin pitkään.

En halunnut olla vaivaksi muille, mutta toisaalta ajattelin myös, että oman kodin kaipuu olisi niin suurta, että tämä on vain hetken ratkaisu. Että kävisimme täällä, sitten Seinäjoella omien vanhempieni luona. Ja sitten Italiaan. Mutta eihän tämä ihan niin mennyt. Toisaalta ei tämä ole ollut ahdistavaa ollenkaan. Päinvastoin.

Niille, jotka eivät tiedä, tulimme tänne siis muutettuamme Helsingissä tavarani varastoon. Tulimme odottelemaan, että pääsisimme Italiaan. Ennakoimme tilannetta ja lähdimme ennen Uudenmaan sulkemista ja ennen muita Suomen rajoituksia. Tämän takia en osannut ajatella, että olisimme täällä pitkään. Tarkemmin sanottuna, en halunnut ajatella. Pakkasin yhden matkalaukullisen mukaan talvi- ja kotivaatteita… Mutta sen jälkeen, kun olimme jo täällä, alkoi koronakeskustelu näkyä Suomessa ihan eri tavalla.

Olen yrittänyt elää päivä kerrallaan, en miettiä tulevaisuutta. Uutisia luin alkuun koko ajan, nyt suorastaan välttelen ja luotan kuulevani tärkeimmän.

Kaipaan kyllä Italiaan… Odotan kovasti, että pääsemme taas aloittamaan arkemme siellä! En kestä ajatusta, jos se ei tapahdu vielä edes kesällä (siksi en sitä tämän enempää ajattele). Kauneimman kevään ajan me Italiassa jo menetimme ja toivon todella, että saamme nauttia kesästä Italian kodissamme! Tämä on toki naurettavan pieni murhe sen rinnalla, mitä haasteita aika tuo monille, ja siksi mietin, kehtaanko edes kirjoittaa. Mutta haluan nyt jakaa rehellisesti kuulumisia ja fiiliksiä.

Toisaalta sitten kun päästään taas omaan kotiin ja Italiaan, tiedän, että osaan arvostaa sitä paljon enemmän. Ja täällä (sekä Seinäjoella) varmasti voimme olla niin pitkään, kun haluamme… Ratkaisu on ollut kaikille osapuolille mieluinen tähän asti ainakin. Onhan se kiva, että ei ihan kahdestaan tarvitse olla viikko tolkulla, nyt kun sosiaalisia kontakteja pitää välttää.

Mutta toivon koko maailman puolesta täydestä sydämestä, että kesällä tilanne olisi jo täysin eri.

Hyvää tässä kaikessa on ollut se, että elämäni on rauhoittunut. Olemme jo vuosia matkustaneet (ja tehneet töitä) niin paljon, että elämästä on puuttunut rutiinit ja vain oleminen. Aina on ollut jo seuraava reissu lähiviikkoina tai päivinä edessä. Joten kun matkalaukut on purettu, on väliaika ollut aikamoista suorittamista… Että saa kaiken valmiiksi, ennen seuraavaa lähtöä ja laukkujen pakkaamista. Nyt voin kerrankin oikeasti elää hetkessä, miettimättä koko ajan eteenpäin.

Kuukauden aikana olen esimerkiksi nukkunut hyvin. En ole niin välittänyt herätyskellosta, vaan nukkunut niin, että ei ole univelkaa tai edes väsymystä!

Saamattomuutta kyllä. Aluksi olin tarmokas, tai sellainen normaali minä. Oli vielä deadlineja ja muita töitä enemmän… Nyt välillä Netflix on vienyt voiton ja Rahapajaa sekä The Crownia on tullut katsottua liiaksikin. Tai lähinnä ensin mainittua. The Crownia katsomme täällä kaikki yhdessä ja siinä pysyy maltti – yksi jakso iltaisin, jos sitäkään. Se on ollut kiva tapa. Mutta jos yksin katson koukuttavaa sarjaa, saattaa aamu venyä puoleen päivään, jos ei ole pakollisia tehtäviä.

Olen myös lukenut kirjaa ja kuunnellut äänikirjoja. Nämä ovat tuoneet iloa päiviin, samoin kuin urheilu, jooga ja ulkoilu. Lisäksi aloitin pääsiäisenä maalauksen! Tämä on ehkä parasta karanteenissa, että sain vihdoin hankittua akryylivärit ja aloitettua yhden haaveeni toteuttamisen. Täällä olemme lammen rannalla ja rannassa on ulkosaunan ohessa mökki, jossa olen maalaillut. Nuo maalaushetket yksin tulen muistamaan tästä ajasta.

Yksi hyvä asia on ollut myös ruuanlaitto. Hoidamme Laurin kanssa joka toinen päivä ruuan ja emme ole koskaan kokanneet näin paljoa yhdessä. Olen opetellut paljon uusia reseptejä sienirisotosta, appelsiinipiirakkaan ja uunifetaparsasta kananmunakastikkeeseen yms… Jos emme olisi täällä, olisi karanteeniruokailut varmasti huonommalla tolalla, nyt tulee syötyä terveellinen ja monipuolinen lämmin ateria joka päivä kello kuuden maissa.

Tavallaan meidän elämä ei kuitenkaan niin paljoa ole muuttunut. Muutenkin työskennellään Laurin kanssa yhdessä ja ollaan totuttu viettämään yhdessä 24/7. Tavallisestikin voimme työskennellä kotoa tai mistäpäin maailmaa vain. Tähän asti tämä on vastannut vähän sitä, kun olimme kuukaudet yhdessä New Yorkissa, Losissa, Meksikossa ja Balilla. Arkea me sielläkin elimme kuvauksineen ja kaiken netin välityksellä tehtävien töiden parissa. :)

Oman perheeni kanssa olemme pitäneet 10-12 hengen videopuheluita zoomissa. Tätä voisi muutenkin joskus tehdä, kun kaikki asuu eri paikkakunnilla! Aluksi soittelin ystävieni kanssa enemmän, mutta se on ehkä nyt palautunut normaalitasolle. Olen aika hyvä erakoitumaan ja melko introverttina sosiaalisen elämän vähyys on itselleni ihan ok. Vaikka olisihan se superihana nähdä ystäviä ja perhettäni! Ja jos jotain muuta kaipaan, niin ehkä kahviloita tai työhuonetta, jonka pidin Helsingissä. Uskon, että olisin tehokkaampi työasioissa. Mitä te kaipaatte? Vai kaipaatteko mitään? :)

Vaikka kirjoitankin, että lähipäivinä olen ollut saamaton, toisaalta olen aika armollinen itselleni nykyään ja olen sallinut itseni ottaa myös rennommin. Kun kerrankin voi, miksei sitä hyödyntäisi?! Yritän sanoa itselleni, ettei tällaisena aikana pidä pystyä ihmesuorituksiin, riittää kun selviää päivistä. Tyytyväinen olen, kun sain tehtyä esimerkiksi uuden mediakortin ja mediakitin. Ja ensimmäisen IG liven. Sekä aloitettua vihdoin kuvaamaan IG TV:seen joogaohjausvideoita! Ne ovat saaneet tosi kivan vastaanoton ja olen iloinen, että uskalsin! Nyt harkitsen, että tekisin niille myös youtube-kanavan.

Tällaisista minionnistumisista ja pienistä tehtävistä tulee hyvä fiilis. Ei aina tarvitse vaatia itseltään maksimaalista suorituskykyä tms., vaan ihan pienistäkin askelista voi antaa itselleen tunnustusta. Että sai soitettua jonkun tietyn puhelun, siivottua, hoidettua kirjanpidon, tehtyä nettisivuille muutoksia. Jos ennen päivän to do -listani oli aina niin pitkä, että stressasi heti herättyä, niin nyt mentaliteetti on enemmän se, että kunhan saan päivässä edessä yhden asian (kuten tämä blogipostauksen) tehtyä ja kaikki muu on ekstraa.

Itse en tällä hetkellä stressaa juuri mistään. Mikä on ihanaa vaihtelua, koska olen vähän murehtijaluonne. Välillä pohdituttaa se, että loppuvuoden sovitut työt peruuntuivat ja aloitetut projektit siirtyivät hamaan tulevaisuuteen. Asuintilanne. Ja se, että vein helmikuussa kevät- ja kesävaatteeni Italiaan odottamaan, eikä minulla ole täällä kohta mukana juuri mitään sopivaa päälle puettavaa, kun säät lämpenevät. Totta kai myös kannan huolta Suomessa tukalassa tilanteessa olevien ihmisten ja Italiassa asuvien Laurin sukulaisten tilanteesta. Mutta omalla kohdallani kaikki täällä hyvin, ja osaan olla siitä nyt kiitollinen. Toki huonoja päiviä mahtuu mukaan, mutta niin sitä normioloissakin olisi.

Mitä teille kuuluu? :) <3

2 Comments