My Thoughts

Mitä paino minulle merkitsee?

lokakuu 24, 2019

Anna-Maria haastoi hyvinvointibloggaajia kirjoittamaan, mitä paino meille merkitsee. Endorfiinikoukussa-blogin Elina ehti jo aiheeseen tarttua ja minäkin aloin miettiä asiaa. Kävin kesällä perus terveystarkastuksessa mittaamassa verenkuvani, raudan ja D-vitamiinin pitoisuudet yms… ja lääkäri kysyi, paljonko painan. Tajusin, että en tiennyt yhtään. Se voi olla mitä tahansa 58-69kg välillä. Luulisin. En ole käynyt puntarilla sen jälkeen, kun muutimme Englannista keväällä 2016. Yli kolmeen vuoteen. Enkä ole edes ajattelut painoani. Suoraan sanoen ei voisi vähempää kiinnostaa. Vai pelkäänkö vain nousta uudestaan puntarille…?

Miten tässä näin kävi? Miten, minä luovuin puntarista? Minä, joka kävin puntarilla joka päivä, välillä useammankin kerran. Minä, joka tavoitteli aina jotain 56-57kg painoa ja piirsin vihkoihin janaa, jossa oli nykyinen painoni ja toisessa päässä tuo tavoitepaino. Minä, joka kerran saavutti 54kg painon ja oli tyytyväisempi vartaloonsa kuin kertaakaan aiemmin. Joka painoi 65kg ja tunsi itsensä valtavaksi.

En suunnitellut lopettavani puntarilla käyntiä, mutta kun muutimme Englannista Italiaan ja siitä myöhemmin Belgradiin, emme koskaan hankkineet puntaria. Emme ehtineet, koska koko ajan olimme menossa eri puolilla maailmaa. En vain ole ollut paikoissa, joissa olisi ollut puntari, jolle nousta. Kerran vähän myöhemmin katsoin puntaria Italiassa elektroniikkakaupassa ja harkitsin jo ostamista. Mutta sitten mietin, että miksi ostaisin? En nähnyt yhtään syytä. En hankkinut siis puntaria myöskään Helsingin asuntooni.

Nyt tätä kirjoittaessa mietin, että ehkä pelkäänkin sitä, mitä lukema näyttää ja on helpompi olla tietämättä?! Mitä jos se onkin vaikka 70kg? Enemmän kuin olisin ajatellut, enemmän kuin olen koskaan painanut? Mutta ei, tuskin sekään muuttaisi mitään, koska olen tyytyväinen näin ja sekin olisi terveellisissä lukemissa.

Pelkäsin aina, että jos en kontrolloisi painoni mittareiden avulla (huom. puntarin lisäksi käytin mittanauhaa), paisuisin kuin pullataikina huomaamattani. Olinhan jo kerran kerryttänyt painoa selvästi tajuamatta itse asiaa. Kun aloitin mallin työt 15-vuotiaana, lopetin samoihin aikoihin voimistelun ja ilmeisesti tämä alkoi näkyä pian painon kertymisenä. Minulle tuli silloin täysin yllätyksenä, kun toimistolta sanottiin, että minun pitää laihduttaa tai en voikaan lähteä kesäksi Milanoon. Sitä ennen en ollut koskaan miettinyt painoani. Tai jokin hatara muistikuva on siitä, kun kavereiden kanssa ala-asteella vertailtiin painoja ja minua hävetti, että painoin eniten ja huijasin luvun pienemmäksi. Tähän aikaan en tajunnut, että no hitsi on vähän eri asia, että on 176cm pitkä kuin vaikka 165cm. Painoja ei pitäisi koskaan vertailla.

Seuraavat 10 vuotta menivätkin painon tarkkailussa ja se vei valtavasti energiaa. Hyvinvoinnista kiinnostuttuani tiesin kyllä, että paino ei todellakaan kerro kaikkea kehon koostumuksesta ja muodosta. Lihas painaa. Mutta jotenkin en silti sisäistänyt asiaa – treenasin enemmän kuin koskaan salilla ja koska painoni oli isompi kuin aktiivisimpina malliaikoina, luulin olevani todella iso. Pyrin laihduttamaan, vaikka ylimääräistä rasvaa ei kehossani kyllä kovin paljoa edes ollut. Nyt kun katson noita kuvia, mietin, että olin vain lihaksikkaampi.

Ehkä kehonkuvani ja tavoitteeni olivat ihan vinksallaan ja ristiriitaisiakin. Halusin näyttää samaan aikaan sirolta, mutta treenata isoja painoja salilla ja halusin näyttää naiselliselta, mutta saada mahdollisimman alhaisen rasvaprosentin. jne. En koskaan oikein ollut tyytyväinen mihinkään.

On hassua, miten selvästi näen yhä puntarin lukemat silmissäni. Sen kuinka heti herättyäni ennen juomista menin puntarille alushousuissa, ja toivoin, ettei mittari näytä suurempaa kuin edellispäivänä. Ei ehkä se positiivisin tapa aloittaa päivä.

Luulin painon kontrolloinnin ja tarkkailun oikeasti auttavan, motivoivan ja innostavan. Mutta tosiasiassa päinvastoin. Se ahdisti. Paino vaihtelee joka tapauksessa melko selvästikin, lentomatkojen, kuukautisten, edellisten aterioiden seurauksena… Kun huomasin, että nesteitä on kertynyt liikaa, yritin päästä niistä eroon nopeasti syömällä sinä päivänä vain vihersmoothieta tms. Toisaalta taas toisin päin, silloin kun laskin esim. kaloreita saatoin lisätä syömisiäni vain siksi, että sain syödä vielä lisää, vaikka ruokaa ei enää tehnyt mieli eikä ollut nälkä. Sen sijaan, että olisin kuunnellut kehoani, perustin valintani ulkoisiin mittareihin.

En sano, ettei tämä olisi koskaan järkevää. Joissain tapauksissa varmasti kyllä, varsinkin jos on ihan pihalla omista elintavoista tai on oikeasti joku järkevä tavoite esim. painonpudotukselle. Jos on kuitenkin normaalipainoinen terveellisesti syövä henkilö, sanoisin, että kannattaa unohtaa puntarit. Viedä ne kellariin pölyttymään. :)

Elämästä on tullut rennompaa ja vapautuneempaa, kun en enää mieti painoni. En enää koskaan ahdistu sosiaalisista tilanteista tai juhlista, vaan nautin tarjoilusta. Elämäni on niin vaihtelevaa jatkuvien maisemanvaihdosten takia, että oli ehkä välttämättömyyskin luopua liiasta kontrollista, koska rutiineja on mahdotonta ylläpitää. Vaikka ulkoisesti olenkin joskus ollut paremmassa kunnossa, en vaihtaisi nykyisyyttä silti siihen. Olen paljon enemmän sinut vartaloni kanssa, osaan nauttia siitä ja rakastaa sitä. En yritä enää muuttaa sitä jatkuvasti, vaan voin todeta, että näin on hyvä.

Uskon, että ikä ja jooga harrastuksena sekä elämäntapana on vaikuttanut eniten lempeämpään suhtautumiseen, mutta myös tuo, etten enää mittaa kehoani. Olen päässyt takaisin tilaan, joka oli ennen mallinurani alkua. Siihen, että vartaloni ei ole enää viikottain ajatuksissani -saati päivittäin tai tunneittain. Mietin sitä omalla mittapuullani hyvin harvoin ja vielä harvemmin sitä, mitä muut siitä ajattelevat. Nyt kun tätä ajattelen, olen melko ylpeä itsestäni jopa, miten iso ero vuosien varrella on tapahtunut.

Minusta on varsin helppo pitää paino kurissa nykyään. Syön herkkujakin enemmän, kuin esim. 3 vuotta sitten, mutta myös paljon terveellisiä asioita. Edelleen pyrin syömään mahdollisimman puhtaasti prosessoimatonta ruokaa. Pääosin. Se on tapa – niin yksinkertaista se on. Kun syö ja liikkuu niin, että keholla ja mielellä on molemmilla hyvä, ei painonhallinta ole rakettitiedettä. (Enemmän haastetta ja petrattavaa on ollut energiatasojen kuin painon kanssa… Huomaan, että kiireessä ateriavälini pitkittyvät, mutta silloin kun mietin syömisiäni paljon, en koskaan unohtanut syödä.)

Painon luonnollisesta vaihtelusta on sanottava vielä se, että olen melko varma, että painoni on vaihdellut useampia kiloja tässä kolmen vuoden aikana elämäntilanteen mukaan. Minusta se on normaalia ja täysin ok. Kun en ole ollut siitä liian tietoinen, en ole ajatellut asiaa, eikä tuo ole aiheuttanut tarpeetonta negatiivista ajattelua.

Tällaisia ajatuksia tänään painosta? Pystyttekö te samaistumaan johonkin vai onko teille puntari ehdottomasti hyvä juttu? :)

Huomenna tulossa toivepostaus nykyisestä ruokavaliostani ja roppakaupalla kuvia viime aikojen ateroista. (Piti kuvittaa tämä postaus näillä, mutta siirsinkin omaksi postauksesi). :) <3



6 Comments

Kaikki Heartful Yoga Teacher -koulutuksesta

syyskuu 8, 2019

Siitä on tasan kaksi viikkoa, kun minusta tuli Heartful Yoga –opettaja ja minulle myönnettiin kansainvälinen Yoga Alliance RYT 200 -sertifikaatti. Olen ikuisesti kiitollinen itselleni siitä, että päätin vuosi sitten lähteä tähän koulutukseen. Tai kiitollinen koulutuksen perustajan Kaisan facebook-viestistä, joka vaikutti minuun niin syvästi, että klikkasin nettisivuille ja löysin koulutuksen. Luettuani kuvauksen tiesin, että tämä koulutus olisi se oikea. Tässä ne sanat, jotka luin nettisivuilta ja jotka resonoivat minuun täydellisesti:

”Jokaisen keho ja elämänkokemus ovat ainutlaatuisia, eikä ole yhtä oikeaa harjoitusta, joka sopisi kaikille. Lempeyden jooga ei ohjaa vain yhden gurun oppiin, vaan antaa mahdollisuuden luottaa oman kehomielen viisauteen. Heartful Yoga lisää elinvoimaa omista lähtökohdista käsin ja tuo joogan osaksi arkea myös maton ulkopuolelle. Heartful Yoga on yhdistelmä joogaa, mindfulnesia ja coachingia. Se on työkalu aikaan, jossa elämme.”

MIKÄ OLI PARASTA?

Koulutus ylitti kaikki odotukseni. Vuoden koulutukseen mahtui muutakin, mutta merkityksellisimmät olivat 12 lähiopetusviikonloppua. Vaikka muutamana perjantaina tuntui, että olisin kaivannut vapaata viikonloppua raskaan viikon jälkeen, haihtui tuo tunne aina jo lauantaiaamuna. Jokainen viikonloppu oli hieno ja lähdin aina päivistä hyvällä fiiliksellä. Varsinkin loppuajasta minusta tuntui, että olin joka kuukausi miniretriitillä.

On jopa hassua, että miten meidän 17 hengen sekalaisesta ryhmästä hioutui lopulta niin läheinen luottoporukka. Oma heimo, täynnä sielunsiskoja ja yksi sielunveli. Jooga yhdistää, mutta mietin usein, että juuri tähän koulutukseen hakeutuu kyllä vielä tietynlaisia tyyppejä. En ole missään toisessa porukassa sekä nauranut katketakseni sekä itkenyt vuolaasti. Tässä porukassa oli hyvä olla, sai olla juuri sellainen kuin on, luottamus oli syvää ja jokaisen parina oli yhtä mukava olla paritehtävissä. Ja iso vaikutus tietysti oli Kaisalla ja hänen perheellään. Sepänkylän kotistudiossa oli aina niin lämmin, kotoisa, välitön ja hyväksyvä tunnelma. Tulee mieleen jonkinlainen muumitalo, jonne kaikki ovat tervetulleita. :)

Opin vuoden aikana paljon. Koen, että koulutus oli valtavan monipuolinen ja sain syvää ymmärrystä siitä, mitä kaikkea jooga on. Vuosi oli täynnä pieniä mausteita ja yllätyksiä, ihania lisäjuttuja omaan elämään. Olin meidän porukan nuorin, ja koen oppineeni valtavasti myös muilta oppilailta, en vain opettajilta. Vuosi oli samalla matka itseeni. Kuten olen kertonut, tämä vuosi nosti pintaan paljon tunteita. Tuli käsiteltyä vanhoja asioita, omia epävarmuuksia ja uskomuksia, omia pelkoja, arvoja ja unelmia. Olen todella tyytyväinen siihen materiaalin, jonka sain mukaani koulutuksesta. Kiitos Kaisalle ja Mari Nylund valtavasta työstä niiden kanssa!

VUODEN KOULUTUS SUOMESSA vs. KUUKAUDEN INTENSIIVI?

Pari vuotta sitten mietin vaihtoehtona kuukauden koulutusta ulkomailla. Kaikessa on varmasti puolensa, mutta itse olen tosi iloinen, että päädyin tähän. Vuodessa oli aikaa sulatella asioita ja syventyä oppimaan viikonloppujen välillä. Olen myös tyytyväinen, että päädyin suomenkieliseen koulutukseen. Muuten olisi voinut olla haastetta ymmärtää kaikkea niin syvällisesti.

Tärkeimpänä itselleni kuitenkin, että vuodessa ehdin jollain tapaa kasvaa joogaopettajuuteen. Kun aloitin koulutuksen, ajattelin, että teen sen lähinnä itseäni varten… En nähnyt itseäni pitämässä joogatunteja välttämättä ryhmille. Panikoin aluksi opetusnäyttöä paljon enemmän kuin sen lähestyessä. Nyt ajattelen, että haluan jakaa joogan tärkeää sanomaa eteenpäin myös kasvotusten. Nautin tunnin ohjaamisesta. Tässä vaiheessa en pysty tunteja ottamaan, kun olen pari kuukautta Jenkeissä, mutta syvennän omaa harjoitusta ja pyrin käymään paljon erilaisilla tunneilla.

ASIANTUNTEVAT OPETTAJAT

Koulutuksessa yksi parhaista asioista oli uskomattoman tasokas opetus monipuolisesti eri teemoista. Oli kiva tavata useampia asiantuntijoita. Tässä lista ihmisistä, joita meillä oli opettamassa. Nämä vähän vaihtelevat eri ryhmillä, mutta koulutuksen nettisivuilta voi lukea lisää.

Kaisa Kärkkäinen on Heartful Yoga -opettajakoulutuksen pääkouluttaja ja perustaja. Kaisa on i-h-a-n-a. Niin viisas ja sydämellinen. En parempaa opettajaa itselleni voisi toivoa. Sain irti myös kahdenkeskisistä mentoroinneista paljon, niitäkin kuuluu kolme koulutukseen. Kaisa on todella osaava ja kokenut joogaopettaja sekä hyvinvointivalmentaja (E-RYT 500).

Lana Lavanina opetti meille ayurvedaa ja pranayamaa. Lanan joogatunnilla ja ayurveda-konsultoinnissa olin käynyt jo aiemmin, joten Lana oli itselleni ennestään tuttu. Lanan innostus pranayamaan tarttui ja tämä oli yksi antoisimmista osuuksista, koska en pranayamaan ollut ennen niin perehtynyt.

Måns Broo opetti meille joogan historiaa ja filosofiaa. Måns on uskontotieteen dosentti ja Anandan päätoimittaja. Huippu tyyppi. Måns on myös kirjoittanut Joogan filosofia -kirjan, jota luimme. Se sisältää Patanjalin alkuperäisen sanskritinkielisen tekstin sekä sen suomennoksen ja selityksen/kommentin. Månsin viikonloppu oli jotenkin yllättävän tunteita herättävä itselleni. Oli tosi mielenkiintoiset luennot ja opin mm. yhden meditaation mala-korun kanssa, jota olen tehnyt monta kertaa kotona.

Hanna-Mari Nieminen opetti meille äitiysjoogaa. Voin todella lämpimästi suositella Hamin tunteja, jos olette raskaana!! Hanna-Mari on joogaopettaja ja doula.

Matilda Mannström opetti meille Heartful Flow:n perusteet ja haastavat asanat. Olin käynyt kerran aiemmin Matildan tunnilla Magnesiassa, mutta seurannut somessa jo pidempään. Matildan osuutta odotin koulutuksessa ehkä eniten ja odotukset täyttyivät.

Denis Vinokur opetti meille meridiaaniteorian perusteet ja kiinalaiset terveysharjoitukset. Denis on kiinalaisen lääketieteen asiantuntija ja varsinkin hänelle heti akupunktioon ajan koulutusviikonlopun jälkeen. Myös Deniksen kaksi kirjaa ovat olleet ahkerassa luvussa. Denis sai minut kiinnostumaan kiinalaisesta lääketieteestä todella. Oli myös kiva oppia joitain taiji-harjoituksia.

Heidi Hautala opetti meille joogan anatomian perusteet ja koen, että Heidi oli tähän juuri oikea henkilö! Paljon käytännön tietoa kehosta tukemaan opetusta. Heidi on joogi, fysioterapeutti ja osteopaatti.

Jesper Ekelund piti meille luennon tietoisuuden neurobiologiasta ja puhuimme myös mm. siitä, mihin mielen sairauksiin joogasta voi löytyä apua ja mihin taas ei.  Jesper on psykiatrian professori. Tämä osuus oli minusta tosi ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen lisä koulutuksessa. (Kun opiskelin teoreettista filosofiaa yliopistossa, oli mielenfilosofian kurssi yksi kiinnostavimmista. Paljon oli kuitenkin unohtunut, mutta tässä sivuttiin tuttuja asioita. :) )

Johanna Matikka opetti meille traumasta toipumisesta joogan avulla. Johanna on yhteiskuntatieteiden maisteri ja ihana luennoitsija. Opin tästä osuudesta paljon uutta ja tärkeää tietoa.

Meri Tiitola on mantra- ja laulunopettaja. Meri opetti meille mantroja. Erityisesti tykkäsin, kun kävimme läpi ja opettelimme Om Purnamadah Purnamidam -mantran. Tällä hetkellä se on suosikkini. Enpä olisi koskaan arvannut, että voisin tykätä tästä. Huomasin kuitenkin, että kun vuosi tuli täyteen, en enää jännittänyt äänenkäyttöä kuten ennen ja opin tykkäämään mantraamisestakin.

Inka Saini piti meille lastenjoogaa. En osannut odottaa tältä osuudelta mitään, mutta tämä oli ihan huikean hauskaa! Inka oli kuin tehty lastenjoogaopettajaksi.

Timo Kurvi piti meille asana labit, kun Kaisa oli raskaana. Timo on iyengarjooga- ja acroyoga-opettaja ja opetus oli hyvin perusteellista, tarkkaa ja asiantuntevaa. Kuitenkin rentoa, kuten Timo itsekin on.

Maria Kärkkäinen piti ihanan osuuden ”Mieli ja keho kuvassa”. Maria on taiteilija ja valokuvaaja, ja hänelle iso kiitos myös näistä tämän postauksen valokuvista (kollaasikuvat ovat puhelinräpsyjäni). :) Olen nähnyt itsestäni paljon kuvia ja esiintynyt paljon kameran edessä, mutta näissä näkyy erilaista tunnetta. Tykkään esimerkiksi tästä yhdestä kuvasta, jossa nauran juuri kyyneliin liikuttuneena.

Lisäksi vuoden aikana koulutuksissa kävi useita muita huikeita vierailijoita. Esimerkiksi Kaisan isä Ukko Kärkkäinen lausui koskettavia runoja loppurentoutuksissa sekä opetti meille spontaanisti villiyrttiteen valmistusta ja Essi Seppälä piti äänimaljarentoutuksen.

Kiitos kaikille. <3

KENELLE KOULUTUS SOPII?

Koulutuksen sivuilla vaatimuksena lukee: ”Pohjavaatimuksena on oma säännöllinen joogaharjoitus kahden vuoden ajalta ja kiinnostus syventää omaa harjoitusta kohti joogaopettajuutta. Lisäksi lämmin ja muita ihmisiä kunnioittava asenne, korkea motivaatio ja elämänkokemuksista opittu viisaus ovat paras tausta Heartful Yoga -joogaopettajakoulutukseen.”

Yllä oleva kuvaa minusta hyvin sitä, kenelle koulutus on suunnattu, mutta moni on kysynyt, suosittelisinko koulutusta ja kenelle. Tavallaan haluaisin suositella koulutusta kaikille, jotka harkitsevat joogaopettajakoulutusta. Uskon, että tämä koulutus tekee hyvää ihan jokaiselle ja antoisa paketti kelle vain. Uskomukseni perusteella myös niille, jotka aluksi luulevat tarvitsevansa koulutukselta enemmän haastavia asanoita, tiukkaa kuria ja vähemmän puhetta.

Mutta jos harkitset eri koulutusten välillä, voin olla melko varma, että tämä koulutus on sinulle, mikäli jokin tai useampi kohdista kolahtaa: Uskot lempeyteen ja kehon kuunteluun, inhimillisyyteen ja sydämellisyyteen. Haluat opettaa/jakaa paljon muutakin kuin asanoita. Olet empaattinen ja myötätuntoinen, avoin erilaisuudelle. Etsit kenties tapaa tai rohkeutta ilmaista itseäsikin vähän eri lailla opettajana. Sinulla on taustalla rankkoja kokemuksia, ja haluaisit auttaa saman kokeneita. Sinua kiinnostaa vähän kaikki. Olet esteetikko, nautit yksityiskohdista ja arvostat kotoisan puutalon tunnelmaa. Haluat oppia olemaan vaatimatta itseltäsi liikoja ja löytää tasapainon. Haluat syventää omaa harjoitustasi ja saada syvällistä ymmärrystä siitä, mitä jooga on. Haluat kannustavan ja lempeän ympäristön, jossa kasvaa kohti joogaopettajuutta.

Tätä porukkaa ja paikkaa tulee ikävä, mutta onneksi seuraava tapaaminenkin on jo sovittu. Ja alkuahan tämä vasta on ollut joogaopettajapolullani. Vaikka opinkin vuodessa valtavasti, en koe olevani vielä mikään ekspertti. Mutta opettamalla oppii itsekin parhaiten, joten jostain pitää aloittaa. :)

Jos teillä tulee kysymyksiä, niin vastaan niihin mielelläni! :) <3

AIEMMAT POSTAUKSENI KOULUTUKSESTA:

1. Viikonloppu
2. Viikonloppu
3. Viikonloppu
4. Viikonloppu
5. Viikonloppu
6. Viikonloppu

Photos/ Maria Kärkkäinen (kollaasikuvat/minä)

4 Comments