Lifestyle

BOOK TIP: Señor Peregrino

marraskuu 7, 2015
Señor Peregrino Book_MG_3510Señor Peregrino Book

Luin lauantaina loppuun tämän Cecilia Samartinin kirjan Señor Peregrino. Kirja oli ihana! Siitä tuli niin hyvä mieli, että halusin vinkata kirjasta tännekin. Kirja on mielestäni todella lohdullinen, koskettava ja kauniisti kirjoitettu selviytymistarina. Blogissanikin on monesti puhuttu kauneusihanteista ja nykypäivän ulkonäköpaineista. Suosittelen kirjaa varsinkin niille, jotka välillä painivat näiden asioiden keskellä. Henkilöhahmot ovat aitoja ja todentuntuisia, niihin on helppo samaistua heidän heikkouksineen ja vahvuuksineen. Tarina on mukaansatempaavaa, mutta ennen kaikkea pidin lopusta. En ole hetkeen lukenut mitään näin ihanaa kirjaa. Lisää siitä mistä kirja kertoo, voi lukea vaikka täältä. :)


 

// I finished reading a book called Señor Peregrino and It’s written by Cecilia Samartin. It’s a lovely book! I got in such a great spirit after reading it that I wanted to suggest it to you. In my opinion the book is very comforting, touching and a beautifully written survival story. I have several times written about ideal beauty and the pressure about looks there is nowadays. I especially suggest this book to people who might struggle with this subjects now and again. The characters are very authentic and realistic. It’s easy to assimilate yourself to the characters and their weaknesses and strengths. The story line is very catching but above all I liked the end of the book. I haven’t read a lovely book like this for a while. More about what the book is about can be read here. :)

vp2

5 Comments

Onko some epäaitoa ja blogini illuusiota?

marraskuu 3, 2015
some illuusio

Tällä hetkellä mediassa jaetaan Essena O´Neillin tarinaa. Essena on supersuosittu sosiaalisen median persoona, joka lopetti kaikki somekanavansa ja perusti tilin, jossa alkoi kertoa kuvien taustalla olevia todellisia tarinoita. Esimerkiksi yhdessä kauniissa kuvassa hän kertoo, kuinka runsaalla meikillä on peitetty aknea ja toisessa kuvassa hän kertoo menneensä rannalle vain, koska yritys maksoi hänelle siitä, että hän esitteli kroppaansa bikineissä.  

”Minulla oli unelmaelämä. Pääsin mallitoimistojen listoille Australiassa ja Yhdysvalloissa. Sponsorit tyrkyttivät tavaroitaan minulle. Tapailin miestä, joka oli paljon tunnetumpi kuin minä. Hänellä oli upea auto, upea elämä, mutta hän oli masentunut. Olin hurmaantunut kuuluisuudesta, mutta kaikki tapaamani ihmiset olivat masentuneita.”

Ajattelin kirjoittaa tästä aiheesta jotain ajatuksiani, koska nyky-yhteiskuntaan sosiaalinen media on luonut omat illuusionsa ja vaikutuksensa, josta ei kovin helposti voi välttyä. Halusin myös kertoa, miltä minusta tuntuu astetta pienempänä some-ammattilaisena. Onko minun onnellisuuteni kiinni hyväksyvistä kommenteista ja itsetuntoni pohja tykkäysten määrässä? Elänkö minä vain ruutujen kautta ja onko kaikki kulissia, rakennettua kuvaa?

Ymmärrän nuorta Essenaa todella hyvin ja kyllä, voin samaistua hänen sanomaansa. Koen, että jos on 12- vuotiaana perustanut ensimmäiset some-tilit ja saanut mm. instagrammissa puoli miljoonaa seuraajaa, on sanomattakin selvää, että oma identiteetti perustuu some-minään. Sosiaalisen median ammattilainen on ikään kuin töissä 24/7 ja siinä todellisuus hämärtyy. Takaraivossa elää aina, että pitäisi ottaa kuva tai snapchat-video ja jakaa se maailmalle. Hetkessä ei eletä kuin siinä määrin, että sinun pitää olla reaaliaikaisesti kaikkialla. Ja nälkä kasvaa syödessä. Muistan itsekin, että joskus ajattelin 10 000 instagram-seuraajan olevan tosi hyvä. Nyt luku tuntuu pieneltä ja tavoitteet ovat muualla. Kun saavuttaa jotain, on katse aina jo seuraavassa, suuremmassa asiassa. Tyytyväisyys ei tule siitä, mitä saavuttaa. Se tulee siitä, miksi teet asioita.

 
instagram vilma p

Itse aloitin mallintyöt 15-vuotiaana ja tein niitä jossain vaiheessa täyspäiväisesti. Tunsinko itseni kauniiksi ja upeaksi? En, päinvastoin. Aloin kiinnittää ulkonäköön suhteettoman paljon huomiota ja tulin hyvin tietoiseksi paitsi vahvuuksistani, myös puutteistani. Ja niinhän se menee, että yhtä negatiivista kommenttia varten tarvitaan ainakin kymmenen positiivista, jotta se menettää merkityksensä. Vuosien saatossa aloin nähdä itseni ehkä eri lailla kuin muut, ainakin kehonkuvani vääristyi jollain mittapuulla. Toiko mallintyö siis itsevarmuuden ulkonäöstä? Ei.

Muistan jopa yhdet kuvaukset Milanossa, jossa kuvat laitettiin heti koneelle ja kuvankäsittelijä näytti asiakkaalle esimerkkiä lopputuloksesta. Näin kuinka sääriäni pidennettiin, vyötäröä kavennettiin tuntuvasti ja ihoani kiillotettiin virheettömäksi. Jopa melkein loukkaannuin. Enkö kelpaakaan sellaisena kuin minut bookatiin? Mallina kierrät castingeissä paljon turhaan. Ei voi ottaa henkilökohtaisesti, jos ei valita työhön, mutta silloinkin kun valitaan, ei riitä sellaisena kuin on. Jokaisen tulisi painaa takaraivoon, että kuvat lehdissä ja mainoksissa ovat epärealistisia. Nykyään kun tiedostan sen, näen kuvien läpi ja osaan nauttia kauniista kuvista, eräänlaisesta taiteesta jota näen. En ota sitä enää henkilökohtaisesti tai vertaa itseäni kiiltokuviin. Olen nähnyt itsestäni niin paljon otoksia ja tiedän, että kestä tahansa saa ammattilaistiimissä ja otollisella valolla edustavan kuvan – tai yhtä lailla hyvin epäimartelevan kuvan.

Onko some epäaitoa? vilma p.

Mutta mitä tulee siihen luoko sosiaalinen media minulle paineita tai tuntuuko minusta välillä, että elän sen kautta, niin kyllä ja ei. Esimerkiksi heinäkuussa minulla on vaihe kun vähän ahdisti. Selasin menestyneiden ulkomaalaisten kollegoiden kuvia ja huomasin ajattelevani, jos minulla olisi parempi bikinivartalo, kuvaisin varmasti enemmän bikinikuvia, sillä näyttää saavan seuraajia. Pitäisikö minunkin lähteä ulkomaanmatkalle, jotta saisin turkoosia vettä ja entä jos laittaisin silikonit? Hmm… tiesin ajatukseni järjettömyyden. Mutta kyllä tällä työllä on vaikutuksensa ja kyllä, some voi saada pään sekaisin.

Snapchatin käytön lopetin kokonaan. Jos salimatkaan kuluu 5 minuutin sijaan 15 minuuttia, kun videolle pitää höpöttää, niin onko se hyvää ajankäyttöä? Sitä paisti en minä halunnut jakaa enää ripaustakaan itsestäni tai elämästäni julkisesti. Aloin tuntemaan myös oman arkeni hyvin tylsäksi, koska Englannissa minulla ei juurikaan ole sosiaalista elämää. Snapchatin käytön lopettamisen jälkeen oma elämä on tuntunut oikein sopivalta minulle.

Rehellisesti välillä koen, että teen asioita, jotta saan blogiin tai someen kuvan. Esimerkiksi leivon raakakakkuja ja gluteenittomia herkkuja taatusti enemmän kuin ilman blogiani tekisin, mutta toisaalta se kuuluu ammattiini ja postausaiheisiini. Nykyään minulla on aina uudet treenivaatteet, koska teen yhteistyötä treenivaatefirman kanssa. Ennen en koskaan raaskinut satsata niihin, vaan käytin useita vuosia samoja. En pidä muutenkaan vaatteiden shoppailusta ja ilman blogiani minulla olisi varmasti puolta pienempi vaatekaappi. Kyllä stailaan ruokakuviani: todellinen aamiaismunakkaani on kaukana siitä, joka esiintyy kuvassa. En myöskään asettele joka kerta 10 minuuttia siemeniä smoothienbowlini päälle, ehei en.

Onko some epäaitoa? vilma p.

Onko blogini siis nyt illuusiota ja minä epäaito? Itse koen, että kyse ei ole siitä. Teen asioita rehellisesti. Olen esimerkiksi kertonut, että kaikki kuvat blogissani käyvät photoshopin kautta. Osaan myös valokuvata sen verran, että ymmärrän, mikä valo on edullinen iholle ja kasvojen luustolle. Nykyään minulla on jopa kotistudio. Teen viimeisteltyjä kuvia, koska valokuvaus on intohimoni ja näen sen eräänlaisena taiteen tai itsensä toteuttamisen keinona. En näe syytä, miksi en voisi tehdä niin hienoa kuvaa kuin osaan. Mutta minulle aitous ja tunnelma on täydellisyyttä tärkeämpää. Täydellisyys voi olla sielutonta, eikö? Ja näen että toimitan blogiani, ei lehtiin tai kirjoihinkaan ihan mitä tahansa laiteta.

Olen some-ammattilaisena siinä mielessä onnekas, etten tullut tähän liian nuorena mukaan. Olen blogannut vasta kolme vuotta ja ehdin kyllä tutustua itseeni ja luoda jo identiteettini ennen blogiani. En käy katsomassa, paljonko kuvani saavat tykkäyksiä ja kirjoittaisin blogiani, vaikka tuhansien päiväkävijöiden sijasta siellä kävisi vain muutama sata. Olen oppinut, että kaikkia on mahdotonta miellyttää ja tärkeintä on, että voit katsoa itseäsi peiliin ja todeta, olevasi sinut sen kanssa mitä teet. Seisoa omien valintojesi takana.

Onko some epäaitoa? vilma p.

Mallimaailma opetti minulle, että en voi hyvin, jos keskityn vain näyttämään hyvältä tai saavuttamaan kehuja ja tunnettavuutta alallani. Luin aina castingjonossa jotain yleissivistävää. Tiesin, että kauneus on katoavaista ja etten koskaan laskisi sen varaan mitään. Opiskelin yliopistossa teoreettista filosofiaa ja sosiologiaa. Ymmärsin, että kun keskityn enemmän yhteiskuntaan kuin itseeni ja katson kirjaa enemmän kuin peiliä, olen onnellisempi.

Mutta sitten perustin blogin ja minusta tuli ammattibloggaaja. Jo toinen hyvin ulkonäkökeskeinen ammatti. Kyllä muutaman kerran olen ajatellut, että voisinpa tehdä työkseni jotain, jolla ei olisi mitään tekemistä sen kanssa, että pitäisi olla tyylikäs, laitettu, treenattu ja mallinmitoissa. Mutta rakastan bloggaamista ja toisaalta nykyään en pyri olemaan tippaakaan jotain muuta kuin olen. Tällä työllä on minulle syvempää merkitystä. Saan lukijoiltani viikoittain viestejä, kuinka olen pystynyt kannustamaan tai inspiroimaan heitä eri elämän osa-alueilla (enkä nyt puhu sixpackin hankinnasta tai muusta sellaisesta) ja se on minulle paljon tärkeämpää kuin raha. Ja sen onneksi olen tajunnut varhain. En myy sieluani tai arvomaailmaani, jotta saisin enemmän seuraajia. Some on minulle keino ja välinearvo ei itseisarvo.  

Jos muiden seuraamisesta tulee paha mieli, suosittelisin sulkemaan puhelimen saman tien. Tee jotain, mistä tulee itsellesi hyvä olo ja unohda muut. Muista, ettei kukaan ole täydellinen, kaikilla meillä on omat pelot, puutteet ja huonot päivät. Yritä löytää oma vahvuutesi ja kehitä sitä, koska pienen itsetutkiskelun ja oman juttunsa löytämisen jälkeen riittää usein vähemmän mielenkiintoa muiden tekemisille.

Jos esimerkiksi seuraat paljon fitnessmimmejä ja tunnet huonommuutta siitä, ettet treenaa yhtä paljon, niin mietipä uudestaan. Harva meistä on fitness-kisaaja, eikä ole mitään järkeä, että kaikki yhtäkkiä elävät 24/7 sporttimimmin elämää. Todellisuudessa aika monella meistä on ihan muut kiinnostuksen- ja intohimonkohteet sekä muu elämä elettävänä. Muista, että some on nykyään joidenkin ammatti ja sinne lisätään  myös järjestelmäkameralla otettuja kuvia, joita on muuten saatettu ottaa 100 ja valita yksi. Et varmasti vertaa itseäsi juoksulenkillä ammattijuoksijaan tai keittiössä huippukokkiin, joten miksi vertaisit itseäsi some-ammattilaiseen. :)

Onko some epäaitoa? vilma p.

Meistä jokainen on ainutlaatuinen ja some ei kerro siitä keitä me olemme, vaan enemmänkin siitä, mitkä ovat kiinnostuksenkohteemme. Sydän ja pää ovat kaikkea pintaa paljon tärkeämpää, vaikka tässä kuvayhteiskunnassa se onkin välillä vaikea välittää. Siksi halusin muistuttaa siitä, että samassa veneessä me kaikki ollaan ♥

vp2
24 Comments