Lifestyle

Ilmiöitä

lokakuu 8, 2018

Tänään ahdistaa. Heräsin aamulla ja jäin sänkyyn lukemaan uutisia – ilmastoraporttia. Tavallaan mikään ei ollut edes yllättävää tai niin uutta. Tiesinhän minä, mihin suuntaan maailma on menossa ja miten yksilö voisi sitä estää. Jo lukiossa kymmenen vuotta sitten, kun kirjoitin maantiedon kirkkaasti laudaturina, olin lukenut intohimoisesti ilmastonmuutoksesta ja kestävästä kehityksestä. Ne olivat yksiä lempiaiheitani. Sen sijaan, että päädyin opiskelemaan luonnon ääri-ilmiöitä, mitä joskus mietin tai valmistumaan humanistiksi, kuten tarkoitus oli, päädyin yhdelle kulutus/materiaalikeskeisimmistä aloista, joita tiedän. Eikä vain kulutus-, vaan matkustuskeskeisimmistä.

Tänään ei siis ahdista vain ilmastonmuutos vaan ihan superpaljon se, että mikä on oman työni vaikutus ympäristölle. En tarkoita, että pitäisin itseäni valtavan vaikutusvaltaisena tai blogiani nyt niiin suurena mediana, mutta tiedätte varmasti mitä tarkoitan. On tärkeää, että työ on arvojen mukaista. Sillä on merkitystä, että voi kokea tekevänsä jotain, mistä on hyötyä (ei ainakaan haittaa). Olen ehkä esimerkilläni ja kirjoituksillani saanut jonkun muunkin lopettamaan lihan syönnin tai ainakin vähentämään sitä. Mutta, en voi enää laskea sen varaan. Entäs kaikki muu ympäristöön liittyvä!? Tällä hetkellä jonossa on eniten matkajuttuja… Eilinenkin postaus Sardinian rannoista hävettää nyt. Hävettää, että matkustan upeisiin luontokohteisiin ja vielä kerron niistä eteenpäin. Sehän juuri tuhoaa sitä upeaa luontoa. Sitten mietin, että no jos vain ”kotimaan”matkailisin Italiassa ja Suomessa. Mutta enhän voi edes kertoa Italiavinkkejä blogissa, koska eivät seuraajani ole italialaisia. Tuntuu, että matkajutut on unohdettava – ja se vasta ahdistaakin. Ja se, että yksi reissu on vielä tiedossa tänä vuonna, kaukomatka. Juuri matkustus on minulle konkreettisesti opettanut, miten uskomattoman siisti ja upea paikka maapallo on – ja miten tärkeä asia siitä olisi pitää huolta. Vähän ristiriitaista?!

Sitä on helposti keksinyt itselleen tekosyitä… Minulla ei ole autoa ja Suomessa käytän vain julkisia tai kävelen. Lisäksi syön lähes vegaanisti ja ostan mahdollisimman paljon luomua ja lähiruokaa. Turismi on tärkeä elinehto. Luontokohteet kannustavat luontoon, mikä lisää yksilön hyvinvointia. jne. Kun muutkin, niin minäkin. Tai kun ei muutkaan, niin ei minunkaan tarvitse. Mutta nyt tuntuu, että ei mikään kompensoi mitään. Meidän tulisi jokainen tehdä mahdollisimman paljon. Miettiä joka osa-alueella, mitä voisi tehdä ympäristöystävällisemmin, vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta. Tällaisessa ammatissa, kun vaikutusvaltaa on, tuntuu, että vastuu on vielä suurempi. Minun on alettava jatkossa miettimään asioita tarkemmin. Kieltäytymään materiasta, jota en oikeasti tarvitse, miettimään matkapostausten tilalle muuta sisältöä. Aion nyt julkaista jonossa olevat matkapostaukset, mutta sen jälkeen – enpä tiedä. Minun on voitava seistä sisältöni takana. Tuntuu, että helpoin ratkaisu olisi melkein vain vaihtaa ammattia.

Olen myös huomaamattani ajatellut, että helppo niiden on paasata lentopäästöistä ja syyllistää lentäviä, joilla itsellä ei siihen olisi samanlaista mahdollisuutta. Kieltäytyisivätkö kaikki nämä ihmiset reissuista, jos ne tulisivat eteen ja jos niistä vielä maksettaisiin tai ne edistäisivät uraa. Mutta tekosyyt saavat nyt loppua. En oleta, että muutun mitenkään täydelliseksi. Mutta en minä halua huonossa omassatunnossa ja häpeässäkään elää. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä, mutta meidän tarvitsee välittää maapallosta ja uskoa siihen, että jokainen pienikin yksilön teko on merkityksellinen. Kyllä, voin ostaa vähemmän, voin kierrättää vielä tarkemmin, ottaa vielä lyhyempiä lämpimiä suihkuja ja olla muutenkin tarkempi sähkön käytöstä – ja kyllä voin myös matkustaa vähemmän.

Koko tämän postauksen pointti piti olla, että halusin vinkata teille ihanasta uudesta blogista, josta saa paljon inspiraatiotta ekologisempaan elämään. Itse ahmin kaikki postaukset yhteen lukuun ja inspiroiduin. Olen aikaisemminkin kertonut, kuinka tietoisia pikkusisareni avopuolisoineen ovat ja kuinka paljon aina saan heiltä ajateltavaa. Olen kannustanut ja toivonut, että he alkaisivat kirjoittaa näistä asioista blogia. Nyt pikkuveljeni tyttöystävä on yhdessä ystävänsä kanssa perustanut blogin. Jee! Menkää siis lukemaan Ilmiöitä-blogia, joka kertoo kestävämmästä arjesta. ♥

20 Comments

Entistä rennommalla otteella

syyskuu 28, 2018
  

Kirjoitan tätä postausta hiekkarannalla – yhdellä upeimmista, mitä olen Euroopassa nähnyt (postauksen kuvat tästä ympäristöstä). On kätevää, kun läppärit ja kamerakalustot kulkee joka paikkaan mukana. Ei näitä Italiassa autoonkaan uskalla jättää. Lauri tuossa vielä vieressä kuvailee dronella, joten ajattelin käyttää ajan hyödyksi. Oho, sanoin blogissa enimmäistä kertaa Lauri – en poikaystäväni. Mutta instagrammissa tämä tulee jo hyvin esille ja olemme koko ajan tehneet töitä tiiviisti pariskuntana, joten tavallaan on helpottavaa olla siitä avoin. Meillä meni neljä vuotta, että parisuhteemme ei näkynyt missään ja se tuntui sen aikaa oikealta ja hyvältä. Nyt taas näin. Ehkä asia tuntuu myös luonnollisemmalta, kun Lauri itse laittoi vihdoin oman tilin instagrammiin ja työmme nivoutuvat entistä enemmän yhteen.

Postauksia on blogiin tullut tosi vähän täältä Sardiniasta, mutta IG stoorin puolella olen ollut paljon aktiivisempi kuin yleensä. Muutin kertarykäyksellä tapani tehdä stooreja. Yhtäkkiä, kun aloin vaan kuvailemaan aitoa elämää ja meidän todellista pariskuntamenoa – välillä Lauria mukaan lukien, niin puhuminen kameralle ei enää tunnukaan oudolta. Mikähän siinä oli, että minulta kesti näin kauan ottaa rennosti ja unohtaa täydellisyys, visuaalisuus ja suunnitelmallisuus yms… ollut niin superihana saada teiltä viestejä ja kommentteja myös asian suhteen. Niiden avulla olen ymmärtänyt, että juuri tällainen somemateriaali on tervetullutta vastapainoksi ”hiotuimmille” valokuville. Interaktiivisuus teidän kanssa on tehnyt kaikesta hauskempaa. Tuntuu, että pitkästä aikaa olen lähempänä teitä seuraajia.

Mietinkin, että nykyään, kun on monta aktiivista somekanavaa, ei sillä ole niin väliä vaikka reissusta blogi päivittyisi vähemmän. Olen osannut nauttia ja iloita työskentelyn ohessa täysillä. Tehdä, sitä mitä rakastan – eli valokuvata mahdollisimman paljon, seikkailla ja etsiä erilaisia kuvauslokaatioita. Reissu onkin tähän asti ollut superonnistunut.

Ajattelin, että voisin reissun päätteeksi tehdä pienen oppaan, jossa vinkkaan Sardinian lempirantani. Tietenkään, ei tässä viikossa ehdi nähdä kuin murto-osan. Olemme kuitenkin aktiivisesti kiertäneet useampia rantoja ja moni Sardiniaan matkaava varmasti vuokraa auton, jolloin rannoilla vieraileminen on helppoa. Mekin olemme löytäneet kaksi parasta rantaa italialaisten ystävien avustuksella.

Sardiniaa matkakohteena voin kyllä ehdottomasti suositella, me varmasti tulemme tänne vielä uudestaan. Olemme nyt menneet hyvin fiiliksen mukaan ja varanneet hotelleja samallekin päivälle – eikä oikeastaan loppureissusta ole mitään tietoa vielä. Moni kiva kohde siis varmasti jää vielä näkemättä, mutta spontaanius on parasta. Tänään esimerkiksi, kun löysimme nämä kivat rannat, päätimmekin ottaa tästä läheltä hotellin. Haluamme päästä heti aamulla auringonnousun jälkeen näille kuvaamaan. :)

Terkkuja ja kivaa viikonloppua <3

Drone-kuvat/ Lauri

10 Comments