Lifestyle

30 kysymystä

lokakuu 14, 2018

Toivottavasti teillä on ollut kiva ja rento viikonloppu. :) Päätin tehdä tänään tällaisen kevyen kysymys-vastaus postauksen, joka kiersi jokin aika sitten blogeissa Jennin aloittamana. Minulla oli pitkä to do -lista viikonlopulle, mutta pää on ollut sen verran kipeä, että tämä viikonloppu on mennyt tosi pitkälti vain löhöillessä, päiväunia nukkuessa, ystäviä nähdessä ja brunssitellessa. Mutta enpä oikein tiedä, koska olisin osannut pitää viikonlopun ”viikonloppuna”, joten ehkä ihan hyvä näin. Pitkään poissa olemisen jälkeen, on ollut myös tosi ihana nähdä ystäviä. Nyt olo alkaa onneksi olla normaali ja sain vihdoin tyhjättyä matkalaukunkin ja vähän siivottua, niin että on kiva aloittaa sunnuntai-illan vietto. Tänä vuonna olen katsonut Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa innoissani, joten kohta sen pariin. :) <3

Mutta nyt näitä nopeita kysymyksiä, joihin osaan jatkoin vähän pidemmän vastauksen:

Avioliittoja: nolla

Kihloja: nolla

-Haluan kyllä joskus naimisiin ja moni on alkanut kysellä, että koska menemme kihloihin. Vaikka takana on melkein viisi vuotta seurustelua ja haluan viettää Laurin kanssa lopun elämääni, ei minulla ole mikään kiire. En edes mieti näitä asioita. Avioliittoon olisinkin varmasti valmis, mutta haluan häät ja en jaksa miettiä niitä vielä – tuntuu, että elämässä on koko ajan niin paljon meneillään. Olen myös tässä kohtaa perinteinen: mies saa kosia, koska haluaa, jos haluaa. :)

Lapsia: nolla

-Haaveilen, että joskus olisi kaksi lasta.

Lemmikkejä: nolla

Perheestämme löytyy kuitenkin kissa ja koiria. Välillä iskee fiilis, että itsekin haluan. Mutta en rehellisesti usko, että meille tulee lemmikkiä, koska tulemme varmasti aina suhaamaan Suomi-Italia väliä ja muutenkin olemaan sen verran liikkeessä.

Leikkauksia: nolla

Tatuointeja: nolla

Lävistyksiä: kolme

-Korvissa kaikki ja yksi näistäkin on ehkä jo ummessa. Siihen, etten koskaan edes teininä ottanut lävistyksiä tai tatuointeja, on varmasti vähän vaikuttanut myös voimistelu- ja mallitaustani.

Muuttoja: 14

-Jos oikein laskin. Lapsena muutimme vähän, mutta aikuisena olenkin muuttanut jatkuvasti ja 1,5 vuotta on ollut pisin aika yhdessä paikassa.

Ottanut lopputilin: en ole

– Aloitin 15-vuotiaana mallin työt ja perustin oman yritykseni vähän reilu parikymppisenä. Minulla ei oikein ole hirveästi kokemusta sellaisista perustyösopimuksista muutamien lyhyiden määräaikaisten/osa-aikaisten sopimusten lisäksi. Toki mallintyöt lopetin ja lähdin toimistoilta, mutta kyse ei ole tavallisesta työnantaja-työntekijä suhteesta.

Autosi: en ole koskaan omistanut

-Enkä edes halua. Minulla on ajokortti, mutta en aja suunnilleen kuin Seinäjoella.

Ollut saaressa: Lukemattomia kertoja.

-Viimeisimpänä Sardiniassa, josta postauksen kuvat ovat. Tai oikeastaan kuvat ovat La Maddalenasta, joka on pieni saari Sardinian edustalla.

Ollut lentokoneessa: Lukemattomia kertoja.

Onko joku itkenyt vuoksesi: Kyllä.

Ollut rakastunut: Olen.

Ollut ambulanssissa: Kerran.

-Tosi kauan sitten vatsakipujen takia. Epäiltiin umpisuolen puhkeamista tms…

Luistellut: Olen.

-Kukapa suomalainen ei… Olen jopa pitänyt luistelutunteja opettajan sijaisuuksia tehdessäni (luistelu on ala-asteen inhokkiliikuntalajini, joten en olisi uskonut).

Surffannut: Olen kolmen viikon ajan Balilla.

-Surffaamaan minulla ei ole mitään hinkua, vaikka hauska kokemus se olikin.

Ollut risteilyllä: Muun muassa koko lapsuuteni kerran vuodessa.

– Luulin, että kaikki suomalaiset ovat joskus olleet risteilyllä, kunnes tapasin poikaystäväni, joka ei koskaan ole ollut. (Tosin hän on puoliksi italialainen… mutta mietin silti, miten tämä on mahdollista.)

Ajanut moottoripyörällä: En ole.

-En ole ajanut edes skootterilla 10 metriä enempää (enkä haluakaan). Moottoripyörän kyydissä olen ollut muutamia kertoja.

Ratsastanut hevosella: Olen.

-Muutamia kertoja ja yhdellä näistä kerroista olen ollut hevosen kyydissä (sitä ei ratsastamiseksi voi kutsua), kun hevonen on laukannut vapaana hurjaa vauhtia rannalla Balilla – silloin vähän jännitti.

Lähes kuollut: En tietääkseni.

-Tai liikenteessä kuulemma minun kanssa saa aina kulkea silmät tarkkana ja olla valppaana varoittamaan. Olen niin omissa maailmoissa, että olen kyllä vahingossa kävellyt punaisia päin useamman kerran ja meinannut jäädä ratikan tai auton alle.

Ollut sairaalassa: Olen, mutten yötä.

– Liittyen tuohon ambulanssijuttuun. Minua oltiin jo viemässä umpisuolileikkaukseen, kunnes leikkaava lääkäri tuli katsomaan minua ja sanoi, ettei koskaan ole nähnyt näin iloista umpisuolipotilasta, että voin lähteä kotiin seuraamaan tilanteen kehittymistä.

Suosikkihedelmä: Kaikki – paikasta ja sesongista riippuen.

-Banaania ja omenaa syön eniten, mutta mango, kiivi, nektariini, ananas, melonit, avokado….nam. Oikeasti ei ole varmasti yhtään hedelmää, josta en tykkäisi.

Aamu vai ilta: Aamu

-Olen enemmän iltavirkku, mutta silti tykkään enemmän aamuista (onneksi minulla on työ, joka usein sallii hitaat aamut).

Lempiväri: En osaa nimetä vain yhtä… ehkä vihreä.

– Olen aina pitänyt murretuista sävyistä (varsinkin vihreän ja punaisen) sekä eri nuden sävyistä ja valkoisesta.

Viimeisin puhelu: Laurilta.

-Soitamme ainakin 10 kertaa päivässä, jos emme näe.

Viimeisin viesti: Janita Autiolta ääniviesti.

Kahvi vai tee: Kahvi aamulla, muulloin tee.

Kissa vai koira: Kumpikin.

-Ennen olin selvästi enemmän kissaihminen, mutta nykyään ottaisin todennäköisemmin koiran, koska siitä olisi niin paljon seuraa ja saisin lenkkikaverin.

Paras vuodenaika: Kaikki.

-Nyt kun saan pidennettyä kesää aina Italiassa, tykkään että on eri vuodenajat. Mutta ehkä loppukevät ja alkusyksy ovat suosikkejani.

Comment!

Ilmiöitä

lokakuu 8, 2018

Tänään ahdistaa. Heräsin aamulla ja jäin sänkyyn lukemaan uutisia – ilmastoraporttia. Tavallaan mikään ei ollut edes yllättävää tai niin uutta. Tiesinhän minä, mihin suuntaan maailma on menossa ja miten yksilö voisi sitä estää. Jo lukiossa kymmenen vuotta sitten, kun kirjoitin maantiedon kirkkaasti laudaturina, olin lukenut intohimoisesti ilmastonmuutoksesta ja kestävästä kehityksestä. Ne olivat yksiä lempiaiheitani. Sen sijaan, että päädyin opiskelemaan luonnon ääri-ilmiöitä, mitä joskus mietin tai valmistumaan humanistiksi, kuten tarkoitus oli, päädyin yhdelle kulutus/materiaalikeskeisimmistä aloista, joita tiedän. Eikä vain kulutus-, vaan matkustuskeskeisimmistä.

Tänään ei siis ahdista vain ilmastonmuutos vaan ihan superpaljon se, että mikä on oman työni vaikutus ympäristölle. En tarkoita, että pitäisin itseäni valtavan vaikutusvaltaisena tai blogiani nyt niiin suurena mediana, mutta tiedätte varmasti mitä tarkoitan. On tärkeää, että työ on arvojen mukaista. Sillä on merkitystä, että voi kokea tekevänsä jotain, mistä on hyötyä (ei ainakaan haittaa). Olen ehkä esimerkilläni ja kirjoituksillani saanut jonkun muunkin lopettamaan lihan syönnin tai ainakin vähentämään sitä. Mutta, en voi enää laskea sen varaan. Entäs kaikki muu ympäristöön liittyvä!? Tällä hetkellä jonossa on eniten matkajuttuja… Eilinenkin postaus Sardinian rannoista hävettää nyt. Hävettää, että matkustan upeisiin luontokohteisiin ja vielä kerron niistä eteenpäin. Sehän juuri tuhoaa sitä upeaa luontoa. Sitten mietin, että no jos vain ”kotimaan”matkailisin Italiassa ja Suomessa. Mutta enhän voi edes kertoa Italiavinkkejä blogissa, koska eivät seuraajani ole italialaisia. Tuntuu, että matkajutut on unohdettava – ja se vasta ahdistaakin. Ja se, että yksi reissu on vielä tiedossa tänä vuonna, kaukomatka. Juuri matkustus on minulle konkreettisesti opettanut, miten uskomattoman siisti ja upea paikka maapallo on – ja miten tärkeä asia siitä olisi pitää huolta. Vähän ristiriitaista?!

Sitä on helposti keksinyt itselleen tekosyitä… Minulla ei ole autoa ja Suomessa käytän vain julkisia tai kävelen. Lisäksi syön lähes vegaanisti ja ostan mahdollisimman paljon luomua ja lähiruokaa. Turismi on tärkeä elinehto. Luontokohteet kannustavat luontoon, mikä lisää yksilön hyvinvointia. jne. Kun muutkin, niin minäkin. Tai kun ei muutkaan, niin ei minunkaan tarvitse. Mutta nyt tuntuu, että ei mikään kompensoi mitään. Meidän tulisi jokainen tehdä mahdollisimman paljon. Miettiä joka osa-alueella, mitä voisi tehdä ympäristöystävällisemmin, vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta. Tällaisessa ammatissa, kun vaikutusvaltaa on, tuntuu, että vastuu on vielä suurempi. Minun on alettava jatkossa miettimään asioita tarkemmin. Kieltäytymään materiasta, jota en oikeasti tarvitse, miettimään matkapostausten tilalle muuta sisältöä. Aion nyt julkaista jonossa olevat matkapostaukset, mutta sen jälkeen – enpä tiedä. Minun on voitava seistä sisältöni takana. Tuntuu, että helpoin ratkaisu olisi melkein vain vaihtaa ammattia.

Olen myös huomaamattani ajatellut, että helppo niiden on paasata lentopäästöistä ja syyllistää lentäviä, joilla itsellä ei siihen olisi samanlaista mahdollisuutta. Kieltäytyisivätkö kaikki nämä ihmiset reissuista, jos ne tulisivat eteen ja jos niistä vielä maksettaisiin tai ne edistäisivät uraa. Mutta tekosyyt saavat nyt loppua. En oleta, että muutun mitenkään täydelliseksi. Mutta en minä halua huonossa omassatunnossa ja häpeässäkään elää. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä, mutta meidän tarvitsee välittää maapallosta ja uskoa siihen, että jokainen pienikin yksilön teko on merkityksellinen. Kyllä, voin ostaa vähemmän, voin kierrättää vielä tarkemmin, ottaa vielä lyhyempiä lämpimiä suihkuja ja olla muutenkin tarkempi sähkön käytöstä – ja kyllä voin myös matkustaa vähemmän.

Koko tämän postauksen pointti piti olla, että halusin vinkata teille ihanasta uudesta blogista, josta saa paljon inspiraatiotta ekologisempaan elämään. Itse ahmin kaikki postaukset yhteen lukuun ja inspiroiduin. Olen aikaisemminkin kertonut, kuinka tietoisia pikkusisareni avopuolisoineen ovat ja kuinka paljon aina saan heiltä ajateltavaa. Olen kannustanut ja toivonut, että he alkaisivat kirjoittaa näistä asioista blogia. Nyt pikkuveljeni tyttöystävä on yhdessä ystävänsä kanssa perustanut blogin. Jee! Menkää siis lukemaan Ilmiöitä-blogia, joka kertoo kestävämmästä arjesta. ♥

19 Comments