Lifestyle

Miksi olen onnellinen?

syyskuu 26, 2015
_MG_0083m

Luin äsken Eeva Kolun postauksen kotiinpaluusta. Siitä, miltä tuntuu palata arkeen kahden viikon pyhiinvaellusmatkan, 330 yksin kävellyn kilometrin ja todellisen nollauksen jälkeen. Se sai ajatukseni niin juoksemaan, että päätin kirjoittaa heti ajatuksiani ylös spontaaniksi postaukseksi.

Lainaan tähän yhden Eevan postauksen pätkän, joka tuntuu hyvin tutulta:

”Vaikka olen palannut kaupunkiin ja arkeen, minun ei ole pakko palata siihen kollektiiviseen pelkoon, sähläykseen ja päättömänä säntäilyyn, joka helposti nielaisee mukanaan, jos ei ole tarkkana. Jos ymmärsin caminolla, mikä on oikeasti tärkeää, ehkä muistan sen täälläkin. Jos osasin siellä luottaa ja luopua kontrollista, ehkä osaan täälläkin.”


 

Elämässä ei aina osaa olla onnellinen, vaikka kaikki olisi periaatteessa hyvin. Kaikella tarkoitan perusasioita. En usko, että on mahdollista saavuttaa 100% tyytyväisyys kuin asenteella, sillä aina on jotain mikä voisi olla paremmin. Mutta, jos 90% asioista on hyvin, miksi keskittyä loppuun kymmeneen?! Onnellisuus on mystinen olotila ( ja toisaalta ei taas ollenkaan), mutta siihen voi tuntua vaikealta vaikuttaa sisältäpäin. Ympäristössämme tapahtuu niin paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa… Sanoin silti, että enemmän on niitä joihin voi vaikuttaa.

Itse voin todeta olevani juuri nyt hyvin onnellinen. Onnellisempi kuin koskaan elämässäni. Miten tähän tultiin, kysyin tänään itseltäni, koska aina ei ole itsestään selvää erotella ja selittää, miksi tuntuu onnettomalta tai onnelliselta.

_MG_0088v

Olen ollut koko aikuisiän jotenkin riippuvainen pidemmistä ulkomaanmatkoista. Täytettyäni 18 vuotta olen joka ikinen vuosi lähtenyt edes kuukaudeksi ihan toiseen maailmaan, yleensä monta kertaa vuodessa tai pidempiaikaisesti. Keräämään voimia, pysähtymään, ajattelemaan, olemaan läsnä. Arki vie nimittäin minut helposti mukanaan suorittamaan, elämään ”sitten kuin elämää”, huolehtimaan, murehtimaan, stressaamaan. Nuo matkat ovat aina mullistaneet elämääni.

Jossain vaiheessa Englantiin muutettua tuntui välillä yksinäiseltä, mutta ei enää pitkään aikaan. Sen sijaan välillä minusta on tuntunut siltä, että pitäisi olla Helsingissä, jotta voisin osallistua kaikkiin tapahtumiin, yhteistöihin, tilaisuuksiin, tapaamisiin ja kekkereihin. Bloggaajana niitä olisi vaikka joka päivä, mutta harvemmin enää niitäkään kaipaan. Uskon, että juuri luopuminen on tehnyt minulle hyvää. Arkeni on hitaampaa, tilavampaa, spontaanimpaa. Englannissa jollain tasolla downshiftaan.. elän leppoisammin ja kohtuullisemmin. Suurin osa tavaroistani on varastossa yhä Suomessa, joten siinäkin mielessä elän pelkistetymmin. Stressaan selkeästi vähemmän, nukun paremmin. Elämäni on jollain tasolla yksinkertaisempaa, jollain mittapuulla vaatimattomampaa.

Snapchatin käyttö on esimerkiksi jäänyt minulla lähes kokonaan ja yksi syy on, että koen elämäni olevan niin tylsää ulospäin, ei siinä tapahdu mitään erikoista. Englannissa päiväni ovat usein samantyylisiä ja tavallisia. Mutta rakastan niitä!! Ne sisältävät lempiasioitani. Ajan viettoa maailman ihanimman poikaystävän kanssa, juuri sen kanssa, joka on lisäksi myös paras kaverini ja sielunkumppanini. Jonka kanssa on paljon asioita, joita teemme mielellämme yhdessä ja jonka kanssa ei tarvitse mitään ja on kaikki. Skypepuheluita ja whats up -viestejä ystävieni ja perheen kesken. Ruuanlaittoa, yhdessä syötyjä aterioita, urheilua ja ulkoilua, kävelyä joka paikkaan, kirjoittamista, valokuvaamista, töiden tekoa ja lukemista. Siinäpä se melkein. Mutta on myös aikaa ottaa uusista asioista selvää ja innostua. Tuntuu, että joka viikko on joku uusi asia, mistä olen fiiliksissäni. :)

_MG_0082

Nyt kun lähden Suomeen huomenna, on minulla vajaan viikon aikana taas perustöiden lisäksi kolmet kuvaukset, blogigaala, monta palaveria, tavaroiden hakua, pressitilaisuuksia, ystävien tapaamisia jne. Nautin siitäkin ja olen tosi iloinen viikosta, mutta jos asuisin Suomessa elämäni olisi kiireistä ja tapahtumarikasta koko ajan. Väsyisin. Lähtisin aamulla seitsemältä ulos ovesta ja tulisin kotiin kymmeneltä illalla. Ellen tekisi asialle jotain. Todennäköisesti en tekisi, vaan alkaisin suunnitella seuraavaa pidempää ulkomaan matkaa ja arjestani pois hyppäämistä, pakenemista.

Arjen keskellä pitää muistuttaa välillä itseään, että kaikkea ei ehdi, pitää osata sanoa ei, karsia ja kuunnella fiiliksiä. Viime vuosina olen viettänyt paljon aikaa Italiassa. Siinä elämänrytmissä ja temmossa meillä suomalaisilla opittavaa. Tämän postauksen pointti oli kai, että ihminen ei ole kone ja tarvitsee myös leppoista aikaa. Itse olen juuri nyt niin onnellinen, koska elämässäni on vähemmän energiaa vieviä asioita ja enemmän iloa tuottavia asioita. Silloin jaksaa olla positiivinen ja läsnä. Ja pitää sen asenteen hyvänä, millä on kuitenkin onnellisuuden kanssa aika paljon tekemistä. :)

Olisi hauska kuulla teidän ajatuksia aiheesta, oletteko samoilla linjoilla vai ihan eri mieltä?

Kuvat ovat eilisillalta lähipuistosta.

vp2

 

14 Comments

14 x kumman valitsen

syyskuu 12, 2015
white dress

Muistatte ehkä pienet esittelyt kuvaamistani bloggaajista. Ne joissa, olen antanut heille sanaparit ja niistä pitää valita toinen. Ajattelin tehdä saman itse ja katsoa kumman minä ottaisin… Tässä valintani! :)

Kuntosali/lenkki
-Tämä on paha, mutta luotan siihen kumpi tulee ekana mieleeni. Ehkä kuntosali siksi, että se on jotenkin monipuolisempi treeninä. Luonnossa liikkuminen on ihanaa, mutta treenimuodoista valitsen kuntosalin.

Kirja/tv
-Tämä taas on superhelppo. En ole koskaan viihtynyt tv:n ääressä (päinvastoin) ja kirjoja taas rakastan. Voisin shoppailla niitä loputtomiin ja lähes poikkeuksetta vietän mielummin aikaa kirjakaupoissa kuin vaatekaupoissa. Arkeen tulee todellinen ripaus luksusta, jos on jokin koukuttava kirja kesken. :)

Korkokengät/tennarit
-Tunnen oloni yksinkertaisesti itsevarmemmaksi korkkareissa. Mitään megakorkoja en kuitenkaan käytä.

Vihersmoothie/kaurapuuro
-Vihersmoothie, koska ainakin tällä hetkellä syön sitä huomattavasti useammin ravintoarvojensa takia. Molemmat kuuluvat kuitenkin suosikkeihini.

_MG_5455

Leopardikuosi/tasaraita
-Kumpikin menee, mutta tasaraita on ihanan raikas.

Kevät/syksy
-Olen syksyihminen. Varsinkin juuri tätä aikaa vuodesta rakastan.

Kulta/hopea
-Käytän molempia, mutta koen hopean enemmän omakseni.

Pioni/orkidea
-Hih nämä ovat tässä, koska molemmat ovat lempikukkiani. Valitsen silti pehmeämmän ja runsaamman pionin.

Juhannus/joulu
-En edes muista, koska olisin ollut juhannuksen Suomessa. Vastaan siis joulu, joka sekin menee muuten tänä vuonna ulkomailla. En ole mikään perinnefanaatikko, vaikka ne kivoja ovatkin. Minulle juhlapyhät eivät ole niiiiiin iso juttu, mutta onhan joulu aina joulu. :)

valkoinen mekko

Politiikka/filosofia
-Ehdottomasti filosofia. Vaikka Teoreettisen filosofian opintoni ovatkin yliopistolla kesken (ja ehkä tulevat olemaankin), niin pidän filosofiasta ja sen historiasta todella paljon. Olen luonnostani myös aika syvällinen sekä analyyttinen ja parin vuoden filosofian opinnot jättivät entisestään minuun tiettyä tapaa ajatella maailmaa ja elämää.

Sohva/sänky
-Ehdottomasti sänky. Tämä kysymys menee muuten vaihtoon, en tiedä ketään kuka vastaisi sohva.

Basilika/korianteri
-Tämä oli vaikea. Tuoretta basilikaa meillä on aina, mutta silti valitsen korianterin. Aasialainen ruoka on lemppariani ja korianteri osana sitä.

Japani/Brasilia
-Haluaisin käydä molemmissa, mutta Japani on ehdoton. Se kiinnostaa suuresti ja toivottavasti lähivuosina pääsen sinne kuivailemaan kirsikkapuiden kukintoja ja syömään japanilaista ruokaa. :)

Taidenäyttely/ Museo
-Tykkään kyllä paljon museoista ja historiasta, mutta koska kahdesta pitää valita, menee taidenäyttelyt kyllä selkeästi edelle. Edellisestä kerrasta on liikaa aikaa!

 
smile

Tällaista kevyttä lauantaijuttua tänään. :) Voit lukea muiden bloggareiden valinnat näistä postauksistani: Alexa Dagmar, Sofia Ruutu, Sara Vanninen/Tickle your fancy, Marianna Mäkelä/Mariannan.

H&M dress Filippa K. bag Topshop necklace M&S bracklet
vp2

6 Comments