Lifestyle

Ketokokeilu – ruokavaliomuutoksen syyt ja seuraukset

29 toukokuun, 2020

Instagramissa minua seuraavat varmasti tietävätkin, että olen ollut nyt kohta kuukauden eräänlaisella ketokokeilulla. Aloitin ketogeenisen ruokavalion testaamisen, mutta sen on kyllä viime viikkoina luisunut hyvin vähän hiilihydraattiseen ruokavalioon, eli enää en puhuisi ketosta. Muuta kuin sen suhteen, että olen testaillut eri ketoreseptejä ja ottanut paljon sieltä vaikutteita. Tämä kokeilu oli kuitenkin sysäys melko isoonkin ruokavaliomuutokseen, jonka uskon pysyvän ja jäävän ihan elämäntavaksi.

Ketogeeninen ruokavalio lyhyesti:

Hyvin lyhyesti kerrottuna ketoruokavalion pääajatuksena on vähentää hiilihydraattien määrä merkittävästi ja korvata hiilihydraatit suurilta osin rasvalla, jotta aineenvaihduntasi saataisiin “ketoosiin”. Viime syksynä olimme kaksi kuukautta New Yorkissa ja Losissa, ja siellä keto näkyi selvästi isoimpana ruokatrendinä. Vaikka tällä hetkellä varmasti jokainen on kuullut ketosta uutena ruokavillityksenä, kyse ei ole uudesta innovaatiosta. Historiallisesti ketogeenistä ruokavaliota on käytetty epilepsian hoidossa.

Miksi lähdin testaamaan tätä ruokavaliota?

Olin vuoden ajan lukenut ketogeenisestä ruokavaliosta suurella mielenkiinnolla ja nähnyt monen tutun muuttuvan silmin nähden aloitettuaan ketogeenisen ruokavalion. Uskoin siihen (ainakin, että joillekin tämä sopisi), mutta silti Hyvinvointitrendit 2020 postausta kootessani vielä kirjoitin, etten varmasti koskaan ryhtyisi ketolle.

Tykkäsin paljon omasta lähes vegaanista kasvipohjaisesta ruokavaliosta, jossa söin hyvin intuitiivisesti, mitään itseltäni kieltämättä ja ruokaa liikaa ajattelematta. Paino pysyi kurissa ilman, että kävin koskaan puntarilla ja muutenkin sain syödä rennosti herkullista ruokaa. Mutta – tällaista ruokavaliota noudattaessa olin ollut väsyneempi ja nuutuneempi kuin koskaan. Joskus en tiennyt, mitä aivosumu tarkoittaa, mutta parin edellisen vuoden aikana käsite tuli hyvin tutuksi. Koin, että oli haastavaa tehdä luovaa ajatustyötä, kun olo ei ollut kovin skarppi.

Lyhyesti todettakoon, että 3,5 vuotta sitten lopetin lihan syönnin ja sen jälkeen ruokavalioni oli hinautunut yhä hiilaripainotteisemmaksi. Tuntui, että söin lähestulkoon vaan hiilihydraatteja -vaikkakin pääosin terveellisiä vaihtoehtoja kuten kasviksia, juureksia, hedelmiä, marjoja, riisiä, kauraa, täysjyväviljaa, kikherneitä, kvinoaa… Mutta myös sokeria, pastaa ja leipää.

Väsymyksen lisäksi kynteni ja hiukseni olivat huonommassa kunnossa kuin aikoinaan, kun noudatin VHH-ruokavaliota. Joten olin jo pidempään vähän epäillyt, onko ruokavalio niin terveellinen minulle. Uskon vahvasti siihen, että ruokavalio voi olla lääkkeemme, tai päinvastoin. Se joko tekee hyvää tai tuhoaa (vähän kärjistetysti). Viime elokuussa tosin kävin verikokeissa mittaamassa kaikki ferritiinistä D-vitamiinitasoon yms., eikä missään näkynyt puutostiloja. Tiesin kuitenkin kokemuksesta, että voisin panostaa taas ruokavaliooni vähän enemmän. On eri asia saada juuri ja juuri kaikki välttämätön kuin saada ravintoaineita optimaalisen hyvin.

Yksi asia mikä myös mietitytti ja kiinnosti: keton vaikutus hormonitoimintaa tasoittavana ruokavaliona. Olen alkanut viime vuoden lopulla kärsiä kuukautismigreenistä ja muutenkin PMS-oireet ovat vain vahvistuneet.

Moni ketoruokavaliota noudattava sanoo juuri sumuisesta olotilasta pääsemisen olevan yksi parhaista jutuista. Ketoon on yhdistetty paljon hyviä (ja huonojakin) puolia, ja en nyt käy niitä tässä postauksessa läpi. Kerron vain, miksi itse lopulta kuitenkin halusin lähteä kokeilemaan muutosta: Halusin oloni muuttuvan takaisin energiseksi, kirkkaaksi ja tarmokkaaksi. Halusin päästä eroon aivosumusta!

Nyt poikkeusoloaikana muutenkin olen kokannut, enkä syönyt kertaakaan ulkona, joten oli hyvä tilaisuus kokeilla.  Vapun jäljeen olin niin kyllästynyt hiilaripöhöön, että marssin ruokakauppaan ostoslista mukana, joka näytti tältä:

Miltä ruokavalio on tuntunut?

Aluksi ensimmäisen viikon ajan laskin makroja. Hiilihydraatit eivät kuitenkaan menneet ihan 20g, vaan 40-50g, koska en syö lihaa ja en todellakaan tavoittele painonpudotusta. Oli siis vaikea saada hiilarit niin alas, että olisin varmasti päätynyt ketoosiin.

Olen kuitenkin pyrkinyt vähän pätkäpaastoamaan, tai se on tullut aika luonnollisesti. Usein siis syön illalla viimeisen kerran 18.30 ja seuraavana päivänä vasta 10.30, jolloin väliin jää 16h. Olen saattanut olla siis ainakin hetkittäin ketoosissa. Mutta en ole tätä mitannut ja nyt hiilihydraatit ovat vielä tuosta 40-50g kohonneet, joten puhuisin tällä hetkellä, että olen siirtynyt runsas hiilarisesta ruokavaliosta erittäin vähähiilihydraattiseen. :)

Nesteet varsinkin ensimmäisellä viikolla selvästi lähtivät ja muutenkaan turvotusta ei ole juurikaan ollut. Olo muuttui heti kirkkaammaksi ja energisemmäksi. Olen ollut tämän kuukauden aikana paljon inspiroituneempi ja innokkaampi, eikä verensokerit selkeästi ole heitelleet entiseen malliin. Koen, että mielelle ja aivoille tämä on siis tehnyt hyvää, että saan suurimman osan päivän energiansaannista rasvoista.

Ruokavaliota on ollut myös helppo noudattaa – mutta en noudatakaan tätä täydellisesti. Moni asia on muuttunut, mutta silti olen pitänyt viikonloppuisin herkkutelupäiviä, kun olen syönyt ihan vapaasti. Ketoilun haastavin juttu onkin sosiaaliset tilanteet ja siksi, olen päättänyt olla joustava. Kaltaiselleni tyypille ei sovi ehdottomuus, enkä siihen edes halua pyrkiä.

Yllättynyt olen ollut siitä, miten vähän kaipaan hedelmiä. Marjoja olen syönyt päivittäin aika vapaasti ja myös juureksia, kuten porkkanaa. Näistä hiilarimäärät ovatkin pääosin nousseet ketogeenisen ruokavalion suositusten yläpuolelle. Mutta kotimaiset marjat ovat myös niin terveellisiä, että niistä en edes halua luopua!

Kynnet ovat alkaneet kasvaa nopeammin ja normaalisti kuiva ihoni tuntuu kosteammalta ja pehmeämmältä.

Mikä on ollut haastavaa?

Jos iho tuntuu muuten paremmalta, näppyjä on tullut vähän enemmän, minkä epäilen johtuvan siitä, että olen lisännyt selvästi maitotuotteita juustojen muodossa.

Yksi iso kysymys onkin tullut itselläni eteen: en haluaisi syödä niin paljoa maitotuotteita, mutta kun palkokasvit ovat tässä ruokavaliossa ei suositeltavien listalla, mistä saan tarpeeksi proteiinia? Mitä lisään lautaselle rasvojen ja maanpäällisten kasvisten kanssa? En halua syödä kovin prosessoitua ruokaa. Silti tofua olen pari kertaa ostanut, koska on ollut pulma, mistä proteiinia…
Riisiproteiinin olen lisännyt päivittäiseen ruokavalioon ja kananmunia syön. Mutta kalaa ei voi syödä päivittäin.

Useampi pitkään ketolla ollut ja asiaan paremmin perehtynyt on suositellut minulle lämpimästi, että ottaisin laadukkaan lihan takaisin ruokavalioon. Riistan syömistä tai lähituotetun luomu lihan syömistä en ihan mahdottomana ajatuksena pidä, mutta on kynnys silti suuri.

Jotenkin vain tuntuu, etten ole valmis enää luopumaan tästä kirkkaasta hyvästä olosta. Olen nimittäin kiitollinen tästä elämäntapamuutoksesta. Pitää vain löytää sopiva kombo, jolla takaan riittävän ravintoaineiden saannin. :) Mutta herkkupäivistä pidän kiinni, jos on juhlia, sosiaalisia mökkireissuja yms., eikä tavoitteeni ole olla 24/7 ketogeenisellä missään nimessä!

Teen lähipäivinä tähän postaukseen 2. osan, jossa kerron esimerkkipäivien avulla, miten ruokavalioni on muuttunut. :)

8 Comments

Tuoko maalle muuttaminen hyvinvointia?

17 toukokuun, 2020

Olen huomannut omassa tuttavapiirissäni, että useampi on haaveillut maalla asumisesta tänä poikkeusoloaikana. Ja onhan se eri asia olla eristyksissä keskusta-asunnossa kuin paikassa, jossa on oma pihamaa sekä metsää ympärillä. Mutta ehkä havaittavissa on muutenkin pieni asennemuutos ilman koronaakin.

Yle kirjoitti puolitoista kuukautta sitten jutun: ”Murtuuko megatrendi? – Maallemuutto voikin olla tulevaisuudessa suosittua”. Tämä juttu perustui Sitran tulevaisuuskyselyyn. Raportissa, joka pohjautuu 2020-luvun kehitysnäkymiin, kaupungistuminen on yhä selkeä kehityssuunta. Mutta vastavoimana löytyy myös maaseutu.

Viime vuoden lopulla yksi ystäväpariskuntani muutti Helsingistä Pohjoiseen kokeilumielessä, mutta tuntuu, että sille tielle he jäivät. Itsekin vannoin Seinäjoelta pois muuttaessa, että Suomessa en asuisi ikinä kuin Helsingissä. Nyt en tiedäkään. Maaseutu ei enää tunnu samalla tavalla takapajuiselta paikalta.

Itse olen nyt vuoden ajan seurannut asuntojen myynti-ilmoituksia. Ja välillä mietin, haluanko oikeasti Helsingin keskustasta asunnon, kun pienen kaksion hinnalla saisin omakotitalon muualta?! Nyt mietin tätä entistä enemmän.

Meillä tuli nyt tänään täyteen 2kk täällä Pohjois-Karjalassa maaseudulla. Ja olen ollut yllättynyt, miten hyvin täällä viihdyn. Tässä lista syistä, miksi erityisesti olen nauttinut täällä asumisesta ja miksi harkitsen, että joskus vielä asetunkin enemmän maaseudulle kuin Helsingin keskustaan. Täytyy muistaa, että tätä ennen asuin ihan Helsingin ydinkeskustassa ja toki löytyy paljon välimuotoja. :)

1.Luonto kuuluu jokaiseen päivään ja se rauhoittaa. Luonnon äänet, luonnon tuoksu, luonnon rauha. Tällainen ympäristö tekee todella hyvää mielelle. En ole stressaantunut.

2. Elämä on yksinkertaisempaa ja rutiininomaisempaa. Toki se on nyt yksinkertaisempaa korona-aikana kaikkialla, mutta perustan tämän myös siihen, että olen kasvanut maalla ja lähiössä. Minulle ainakin yksinkertaisuus on iso plussapuoli. Vastapainona työn ja matkustamisen puolesta riittää kyllä jännitystä, kiirettä, uusia asioita ja elämyksiä. Arjesta nautin, kun se on yksinkertaista ja hidasta, sellaista, johon mahtuu rutiineja ja rauhallisia tuokioita.

3. Eläimet. Täällä näen päivittäin sorsia sekä kuikka pariskunnan lammella. Vastaan on tullut myyrä, piisami, joutsenia, jäniksiä, perhosentoukkia, hevosia… Olemme osa luontoa, mutta kaupungissa se välillä unohtuu ja luontoyhteys katoaa. Kirjoitin luontoyhteyden tärkeydestä hyvinvoinnillemme täällä.

4.Elinkustannukset. On ihana käydä isoissa kaupoissa lähikauppa Alepan sijaan. Eläminen maalla tulee halvemmaksi kuin kaupungissa ja ihan vain shoppailtuakin tulee vähemmän, kun vaate- ja sisutuskauppoja ei ole kaikkialla. Muutenkin ulkonäkö menettää merkitystä ja vaikka moni nainen nauttii pukeutumisesta ja laittautumisesta, itse taidan olla niin luonnonlapsi, että minulle tämä meikittömyys ja verkkareissa olo sopii vallan mainiosti.

5.Introvertin ja erityisherkän maailma. Olen sen verran introvertti, että nautin kyllä täysin siitä, että ihmisiä ja ihmiskontakteja on vähemmän. Toki tähän kaipaan välillä vastapainoa ja kahvilaelämää, mutta en muutenkaan esimerkiksi juhli tai käy Helsingin yöelämässä. Eritysherkkäkin kun olen, on tämä rauhallisuus ja oman tilan määrä ihanaa. Helsingissä meillä ei ollut autoa, joten käytin paljon julkisia ja ne vasta hälyisiä usein ovatkin.


Mitä sitten kaupungissa eniten rakastan? Kahviloita ja ravintoloita, joogasaleja sekä inspiroivaa, avarakatseista tekemisenmeininkiä ja työtilaisuuksia. (Ja toki läheisiä, mutta ne minulla muutenkin ripoteltuna ympäri Suomea). Silloin, kun asuimme Englannissa pikkukaupungissa ja Italiassa vuorilla, kaipasin juuri näitä eniten ja halusin näiden takia takaisin Helsinkiin.

Nyt kun ehdin asua kaksi vuotta Helsingissä, näen myös toisen puolen. Sen, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja ruoho ei ole aina vihreämpää toisella puolella. Ehkä luonnon keskellä asuminen sopii minulle sittenkin paremmin.

Kokattua tulee paljon enemmän itse: en ole syönyt 2 kuukauteen ulkona. Tiedän mitä syön, syön terveellisemmin, edullisemmin ja kun taas menen ravintolaan, se tuntuu erityiseltä ja osaan arvostaa sitä.

Joogasaleja kaipaan, mutta nykyään onlinejoogamahdollisuudet ovat niin hyvät, että ilmankin pärjään. Täällä olemme taas tehneet treenejä laiturilla ja metsässä, käyneet soutelemassa ja olen maalannut joka viikko omassa tilassa. Näitä harrastaisin tuskin kaupungin keskustassa.

Ja kolmanneksi… Inspiroiva työyhteisö puuttuu ympäriltä ja osa jutuista menee sivusuun, kun en ole paikan päällä Helsingissä. Sen jälkeen, kun muutin takaisin Suomeen, osallistuin pari kuukautta mahdollisimman paljon kaikkiin pr-tilaisuuksiin, juhliin, tapaamisiin ja työreissuille. Mutta sen jälkeen olen käynyt todella vähän missään! Tapahtumia Helsingissä tällä alalla olisi lähes joka päivä, mutta nyt tiedän, etten kuitenkaan kävisi niissä usein. Saan myös luotua hyvinvointimateriaalia ehkä jopa paremmin näissä olosuhteissa sekä valokuvattua muita työprojektejani paremmin luonnossa.

LUE MYÖS: Suomessa vs. ulkomailla asuminen

10 Comments