Lifestyle

Luontoretkellä Nuuksiossa

elokuu 19, 2018

Tulimme vähän aikaa sitten Nuuksiosta, jossa olimme viettämässä päivää perheeni kanssa. Olen vain kerran aikaisemmin käynyt Nuuksiossa ulkoilemassa, vaikka kyseessä onkin niin lähellä oleva kansallispuisto. Ihana paikka ja sää sattui olemaan tänään täydellinen. Suunnitelmissani ei ollut sen enempää kuvailla, vain nauttia luonnosta… ja no syödä eväitä. Mutta tulihan sitä räpsittyä liuta kuviakin, varsinkin perheemme Roosa-koirasta. Minulla oli uusi teleputkeni mukana, sillä en ole päässyt sitä vielä hirveästi testailemaan. Oli kiva kuvata tällaisella linssillä vaihteeksi. Vaikka Roosa ui kaukana, sain ihan lähikuvaa. Ja jos olisin zoomannut, olisin saanut kuvia vieläkin lähempää…

          

Viikonloppu on kyllä ollut superihana… Perjantaina menimme Artun ja Janitan kanssa neljästään katsomaan Mamma Mia! Here we go again -elokuvaa leffateatteriin. Oli niin hyvänmielenelokuva, että suosittelen kaikille. Rakastan juuri tällaisia visuaalisia musikaaleja ja tulihan siinä hirveä hinku asumaan Kreikan saarelle. Paitsi, että jälkikäteen googlasin, että tämä toinen leffa onkin kuvattu pääosin Kroatiassa Vis-saarella. Siitä huolimatta, että elokuvan tapahtumapaikkana on Kreikka. Leffan jälkeen jäimme vielä pariksi tunniksi kaupungille hengailemaan lämpimään yöhön. Oli niin hauskaa! Lauantaina oli sitten siskoni 30v. juhlat, joissa viihdyimme koko päivän. :)

Toivottavasti teilläkin oli mukava viikonloppu! <3

Drone-kuva / @lauridallavalle

Comment!

Miten todellisen kuvan some antaa? (+ 10 faktaa minusta, joita et tiennyt)

elokuu 15, 2018

Olen tänä kesänä törmännyt tilanteisiin, jotka ovat saaneet minut miettimään, kuinka aidon kuvan some minusta antaa.

Livenä, jos minut näkee, olen todennäköisesti hyvinkin aito. En osaa peitellä tunteitani tai sitä kuka olen, olen avoin kuin kirja ja hölötän helposti. Olen juuri se, kuka olen, enkä yritä esittää tippaakaan mitään muuta. Minun kanssa läheltä elävä huomaa, että minussa asuu yhä sokerihiiri, joka ei juuri koskaan kieltäydy herkuttelusta – usein jopa ehdottaa poikkeamista Roobertin herkkuun tai jälkiruoan tilaamista ravintolassa. Jos minuun törmää kaupungilla, saatan hyvin olla niin omissa maailmoissa, etten edes huomaa tai tunnista, vaikka perheeni olisi pamahtanut viereen Pohjanmaalta. Istun todennäköisesti vähän liian huonoryhtisenä ja hiukset takkuisena jossain kahvilan nurkassa. Yksin, pöytä murustettuna ja servetitkin huomaamattani revittynä palasiksi. Jos en ole yksin, todennäköisesti liikehdin levottomasti, kävelen päin pöydän kulmia ja puhun vähän liian kovaan ääneen.

Blogista ja somesta saa toisenlaisen kuvan ehkä. Tai melko varmasti, koska olen kuullut kesällä, kuinka yllättynyt eräs minuun paremmin tutustunut oli, kun huomasi minun syövän muutakin kuin vihersmoothieta ja terveysjuttuja. Kuinka toinen kommentoi, että on saanut minusta kuvan, että olen pidättyväinen, ujo, vetäytyvä. Itsekään en oikein tiedä olenko ujo. Ehkä aavistuksen hillitty ja taatusti puoliksi introvertti. Mutta, että pidättyväinen. En ollenkaan mielestäni. Päinvastoin menen välillä ehkä liiankin iholle, kun halaan ja kosketan helposti. Päästän lähelle nopeasti. Enkä kyllä pelkää heittäytyäkään… Jokseenkin vetäytyvä olen vierailla kielillä puhuttaessa. Jokseenkin pidättyväinen olen ehkä somessa – en jaa kaikkea ja sen minkä jaan, teen harkitusti. Mutta tämä onkin työni. Vaikka työ on tavallaan elämäntapani, haluan suojella itseäni. Olen myös aika herkkä. Ehkä juuri siksi, haluan vetää jotkut erot työn ja muun elämän välille.

Olisi mielenkiintoista katsoa etäältä ja objektiivisesti Vilma P.:tä ja Vilmaa – nähdä onko niissä eroa ja miten paljon. Ennen kaikkea, onko välillämme ristiriitaa. Meissä kaikissa on monta puolta. Meillä kaikilla on eri roolit suhteessa eri ihmisiin ja tilanteisiin. Se on täysin normaalia, luonnollista ja oikeastaan välttämätöntäkin. Kai kyse on samasta asiasta.

Mutta koska nämä postaukset ovat ihme kyllä aina varsin pidettyjä, niin tässä 10 faktaa, mitä suurin osa teistä ei ehkä vielä tiennyt.

1.Pelaan huoltoasemilla pelikoneita. Euron panoksella ja tuplaan. Ja ostan raaputusarpoja, varsinkin Italiassa. Ei en yleensä voita edes mitään, mutta pelaaminen on se juttu. Korttipelit, keno, hedelmäpelit. Nuorena pelasin pokeria (ja kaikkia muitakin pelejä) tietokoneella. Tetriksessä olen vieläkin tosi hyvä, vaikka itse sanonkin. Mummona varmasti lottoan joka viikko.

2.En ole koskaan ollut leikkauksessa, mutta yksi leikkaus välillä mietityttää: raskaiden silmäluomien leikkaus. Ehkä pelkään, että sitä pidetään niin turhamaisena ja pinnallisena, että se estää minua tekemistä sitä. Mutta en minä sitä esteettisistä syistä tekisi, vaan siksi, että uskon vahvasti, että lurpattavat luomet ovat pääsyy väsyneisiin silmiin ja pääkipuihin. Koko ajan saa olla otsalla nostamassa kulmakarvoja ylös. Raskaat luomet ovat peritty ”sukurasite” ja vaikkei tämä nyt ole ajankohtaista, niin uskon, että joskus leikkaus on mahdollisesti edessä.

3. En tiedä olenko tätä täällä kertonut…ehkä olen, ehkä en. Mutta tämä asia ei ole mihinkään muuttunut 10 vuodessa. Yksi isoimmista unelmistani on aina ollut kirjan teko (ei kuitenkaan missään nimessä romaanin!). Olen jo monien kustantajien kanssa vuosien saatossa asiasta puhunut ja pidemmälle asiaa vienytkin. Mutta on monta syytä, miksi haluan antaa asian vielä kypsyä, odottaa, kehittyä. Olen varma, että joskus tämän unelman kyllä tavalla tai toisella toteutan.

4.Olen pitänyt parin vuoden ajan päiväkirjaa – ensimmäinen päiväys on 3.3.2016. Olen kirjoittanut muistiin tunteita ja asioita tasaisin välein, usein kerran kuussa. On ollut paljoin asioita, jotka olen palavasti halunnut purkaa kirjoitetuksi tekstiksi, mutta en blogiin tai muuhun someen. On tehnyt hyvää kirjoittaa asiat ylös muistiin, sillä muuten nuo fiilikset ja yksityiskohdat olisivat unohtuneet. Sitä paitsi muistan monta tunnelmallista hetkeä, kun olen kirjoittanut. Brooklynissa iltamyöhään kahvilassa cupcaken ja teekupin kanssa. Belgradissa Tonavan varrella, lentokoneessa matkalla Meksikoon, Italiassa sängyn päällä.

5. Käytän liian usein eripari sukkia, ”silitän” melkein aina vaatteeni laittamalla ne vain henkarilla kylpyhuoneeseen roikkumaan suihkun jälkeen enkä koskaan käytä suojasuihkeita kenkiin.

6. Nuorena (ylä-asteella etenkin) olin niiiin epävarma itsestäni. Olin esimerkiksi vakuuttunut, etten koskaan löytäisi kunnon poikaystävää. Sellaista, josta tykkäisin ja joka huolisi minut.

7.(Äiti, tämän kohdan voit skipata). En ole ollut humalassa tai edes hiprakassa kohta viiteen vuoteen, mutta nuorena biletin kovastikin. Varmaan pahimmat lärvit vedettiin ystäväni kanssa Alanyassa perhelomallamme. Karkasimme yöllä salaa hotellihuoneesta bilettämään hollantilaisten kanssa, joihin olimme tutustuneet edellisenä päivänä.

8. Vaikka blogissa kirjoitankin vain tietyistä aiheista, ei minulle ole olemassa kiusallisia puheenaiheita.

9.Tykkään tanssia. Olen koittanut oikeastaan varmaan kaikkien tanssityylien (paitsi paritanssin) tunteja voguingista, afroon ja burleskista jazziin. Modernia ja showtanssia olen ihan harrastanutkin. Tanssiharrastus on ollut nyt 5 vuotta täysin tauolla ja jooga on tullut tavallaan tilalle, mutta rakastan kyllä yhä tanssimista. Esimerkiksi Italiassa olen pari kertaa harrastanut patiolla tanssimista: pimeän tullen tähtitaivaan ja vuorille näkyvien kaupunkivalojen valaistessa, olen laittanut Adelen soimaan ja työntänyt puutarhakalusteet sivuun ja tanssinut yksin. Siinä on ollut ihan käsittämättömän vapaa ja upea fiilis.

10. Olen kunnon yökukkuja. Nytkin kello on 0.48. Yritän aina kääntää rytmiä, mutta jotenkin luonnollisimmin minulle tulee aina se, että valvon myöhään.

Täältä löytyy keväällä kirjoittamani: 10 faktaa minusta, mitä et ehkä tiennyt

Lue myös vanhempi postaukseni: Onko some epäaitoa ja blogini illuusiota?

Kuvista kiitos Janitalle (edited by me)

10 Comments