Lifestyle

Joogapolkuni tähän asti…

marraskuu 11, 2018

Koen, että joogapolkuni on vasta alussa: on valtavasti asioista, mitä en vielä tiedä, osaa tai tunne. Kuitenkin jo nyt tämä matka on antanut ja opettanut paljon. Haluan kirjoitella vähän taustojani joogan parissa, jos ja kun tänne on löytänyt lähiaikoina uusia lukijoita. Kuten olette varmasti huomanneet, jooga-aiheiset postaukset ovat lisääntyneet blogissani ja luulen, että suunta on yhä enemmän tämä. :)

Olen oppinut joogan avulla näkemään itseäni erilailla – lempeämmin. Olen ollut vuosia tosi ankara itselleni ja kropalleni. Ehkä tulen tekemään tästä lähiaikoina omaa postausta, mikäli aihe kiinnostaa?! Joogan avulla olen oivaltanut, miten oma kehoni kertoo asioita. Se on viisas mekanismi ja upea järjestelmä. Olen oppinut kunnioittamaan vartaloani ja keskittämään huomioni enemmän sisimpään ulkoisen sijaan – kiinnostumaan siitä, miltä mikäkin tuntuu, ei miltä näyttää. Jooga muistuttaa minua tärkeistä asioista ja arvoista. Joogaharjoitukseni on melkein ainut hetki päivässä, kun muistan keskittyä hengittämiseen ja kun minulla ei ole kiire mihinkään.

Matolla otan aikaa itselleni ja hyvinvoinnilleni. Yhä suorittaja minäni ottaa välillä vallan, jolloin keskityn vain asanoissa edistymiseen, ulkoisiin askeliin. Tavoitteenani on kuitenkin oppia hallitsemaan mieltäni ja ajatuksiani paremmin, olla tasapainoisempi. Minussa on herännyt myös siemen, että haluaisin jo nyt levittää sitä hyvää oloa, minkä jooga on antanut. Haluaisin, että kaikki voisivat kokea joogan ilon ja positiivisen vaikutuksen elämään.

Joogaa kokeilin ensimmäisen kerran joskus 12 vuotta sitten, jolloin ajattelin sen olevan ihan liian rauhallista minulle. Kun elämä on muuttunut kiireisemmäksi, nimenomaan tuo rauhallisuus on parasta. Muistan, kun kävin joskus 19-vuotiaana Saksassa yksityistunnilla. Joogaopettaja kertoi minulle, että liikkuvuuteni on hyvällä tasolla, mutta tarvitsen lisää voimaa. Luulin olevani tosi hyvässä kunnossa, olenhan aina urheillut paljon. Tuo haastoi minua, sillä kehon kannatteluni ei riittänytkään kaikkiin asanoihin. Tajusin, että jooga on fyysisesti loputtomasti haastavaa. Aloin käydä joogassa useammin, mutta alkuun se oli minulle vain treenimuoto.

Englannissa asuessamme löysin joogasta paljon muutakin kuin yhden tavan muiden joukossa pitää kehoani fyysesti hyvässä kunnossa. Oikeastaan joogasta tuli intohimoni ja osa elämäntapaani. Meditoin, jätin lihan pois ruokavaliostani, kirjoitin ja kuvasin jooga-aiheisia juttuja blogiini ja someen, kävin ayurveda konsultaatiossa ja joogafestivaaleilla, aloin lukea ja seurata joogajuttuja sekä tutustua muihin saman henkisiin ihmisiin. Joogasin lähes päivittäin ja siitä tuli lempihetkeni päivässä. Minulla oli matto aina valmiina levitettynä olohuoneessa. Pienillä paikkakunnilla asuminen ulkomailla sekä jatkuva muuttaminen ja reissaaminen, vaikeuttivat vuosia päämäärätietoisen harjoituksen muodostumista. En ole pystynyt vasta kuin kesästä asti käydä toistuvasti tietyillä tunneilla ja opettajilla. Toisaalta on tullut kokeiltua kaikenlaista.

Online-tunneilta olen oppinut, miten voin koostaa harjoituksen – miten eri tyylilajit eroavat toisistaan. Olen oppinut, mitä joogavälineillä voi tehdä ja mihin teoriassa esimerkiksi alaspäin katsovassa koirassa tulisi huomion kiinnittää. Pari kolme vuotta harjoittelin pääosin niin, ettei kukaan korjannut asentojani, antanut palautetta, huomauttanut yliojentuvista raajoistani tai kertonut, mikä tekniikka voisi auttaa eteenpäin. On ollut yksinäistä yrittää lukea asioita netistä tai kirjasta ilman vuorovaikutuksellista keskustelua. Opin kuitenkin ottamaan vastuun omasta harjoituksestani ja joogaamaan itsenäisesti. Tieto siitä, että minulla on aina mattoni ja harjoitukseni, lohduttaa minua. Tuli mitä tuli, missä päin maailmaa vaan, voin turvautua omaan rutiiniini.

Varsinkin viime aikoina olen huomannut, miten iso merkitys edistymisen kannalta kuitenkin hyvällä opettajalla on. On tärkeää, että joku välillä haastaa tekemään toisin kuin on tottunut. Ja on niin ihanaa saada opettajan kontakti, tuki ja kokemus avuksi. Siksi ehkä itsekin haluan joogaopettajaksi.

Comment!

Viikon aikana olen ensimmäistä kertaa…(x7)

lokakuu 16, 2018

Olen ollut nyt viikon Suomessa ja päässyt taas kunnolla Helsingin arkeeni kiinni. Ihanaa, kun on ollut niin kauniit syysilmat! Kuluneeseen viikkoon on mahtunut jokunen uusi ”kokemus” – ajattelin jakaa nämä teidän kanssa, jos vaikka joku saisi tästä jonkin vinkin, muistutuksen tai inspiraation. Tämän postauksen kuvat ovat sekalaisia Helsingissä otettuja kuvia ennen Italian reissuamme. :)

Kuluneen viikon aikana olen ensimmäistä kertaa…

…ollut mukana podcastissa ja täten myös ensimmäistä kertaa studiolla nauhoittamassa jotain. Kuten jo IG:stä on voinut huomata, vierailin Vienan ja Artun No Filter -podcastissa. Tämä oli erittäin hauska, mutta myös jännittävä kokemus. Ehkä vielä enemmän jännittävä siksi, että aihe ei ollut kevyimmästä päästä. Podcast nauhoitettiin viime viikolla ja jatkoimme siellä ilmastokeskustelua, josta jo blogiinkin kirjoittelin. Jakson pääsee kuuntelemaan täältä. :)

…käyttänyt Urtekramin lakritsijauhetta, jonka olin unohtanut kaappiin. Mikä wau-elämys. Ostan aina lakritsitaateleita valmiina (taateleita, jotka on pyöritelty lakritsijauheessa), mutta itse tehdyt ovat sata kertaa parempia. Lakritsithan ovat lempikarkkejani, mutta tämä puhdas luomujauhe on vielä vahvemman makuista. Seuraavaksi koitan lisätä tätä smoothieihin Jungle Juicen inspiroimana. Lakritsinjuuren sanotaan mm. vahvistaa vastustuskykyä ja parantavan ruuansulatusta.

…käynyt konsertissa kirkossa. (Jos oikein muistelen, en ole aiemmin ollut vastaavassa.) Olin katsomassa Vienan johtaman lapsikuoron CandoMinin Kohti Venetsiaa! -matkaanlähtökonserttia. Ryhmä lähtee tällä viikolla Venetsiaan kisaamaan. Olin instagrammista jo aiemmin ihaillut heidän laulua, mutta livenä kylmät väreet menivät monesti. Ihanan erilainen lauantai-ilta.

…käynyt Helsingissä (ja täten siis myös ensimmäistä kertaa aikuisiällä) terveyskeskuksessa. Kävin vihdoin tarkistuttamassa iholuomeni, koska viime maaliskuun jälkeen selkäni luomi on vaivannut minua. Onneksi kaikki oli jees, eikä mitään tarvitse leikata.

…edennyt astangan mysore-harjoituksessa Navasanaan (eli Vene-asanaan) asti.

…koukuttunut äänikirjaan, joka on romaani, mutta ei dekkari. Kuuntelen melko paljon äänikirjoja, mutta suosin omaelämäkertoja ja jonkun verran tietokirjoja. Romaaneja olen yrittänyt kuunnella usein, mutta jos vähänkin ajatus harhailee tai ei kuule jotain kunnolla, putoaa helposti kärryiltä. Kuvailu, jota romaaneissa usein harrastetaan, ei aukea minulle samalla lailla kuunneltuna kuin luettuna. Olinkin jo vähän luovuttanut romaanien kuuntelun kanssa. Muutaman tosi kevyen chick lit -äänikirjan ja dekkarin olen kuunnellut, mutta nuo taas ovat sellaisia, mihin en paperisena tarttuisi. Olenkin iloinen, että nyt kodin järjestely ja meikkaaminen ovat menneet entistä mukavimmissa merkeissä, kun olen kuunnellut Jojo Moyesin: Ne jotka ymmärtävät kauneutta -kirjaa, joka jostain syystä toimii minulla hyvin äänikirjana.

… käynyt yliopistolla sen jälkeen, kun lopetin opintoni. Mihin tämä 4 vuotta on mennyt?! Tuntui niin oudolta…kaikki tuntui yhtä tutulta, kuin olisin seissyt samoissa kirjahyllyjen väleissä vasta eilen. Minulle tuli siis kirje, että minulla oli jäänyt joku ikivanha kirjaston myöhästymismaksu maksamatta ja kävin hoitamassa sen. ;)

….

Mitä te olette tehneet tai kokeneet kuluneen viikon aikana ensimmäistä kertaa?

 

2 Comments