Beauty

8 x Aamurituaalini päivän parantamiseksi

syyskuu 19, 2017

*yhteistyössä VICHY

Aamurutiinit ovat itselleni olleet jo pitkään tärkeitä, kuten blogistanikin on voinut huomata. Kauas ollaan tultu siitä, kun lukioaikoina torkutin niin pitkään, että en ehtinyt syödä edes aamupalaa. Ihmekään, että nuo ajat eivät olleet miltään osa-alueelta kovin hyvinvoivaa aikaa. Nykyään aamuni ovat lähes pyhiä itselleni. Jos heti herättyään onnistuu pitämään itseään tehokkaana (mutta rentona), säilyy tämä mentaliteetti yleensä koko päivän. Mitkä sitten ovat itselleni ne tärkeimmät jutut, joiden avulla päivä lähtee hyvin mielin käyntiin? Mitkä rutiinit auttavat minua jaksamaan kaikki päivän eteen tuomat haasteet?! Vichy haastoi minut osana #WinTheDay –kampanjaa pohtimaan näitä asioita ja jakamaan ne teidän kanssa.

Näihin siis päivittäin pyrin, mutta todellisuudessa minulle riittää, että edes suurin osa näistä toteutuu. Se jo tarkoittaa, että päivä ei ole ainakaan alkanut kovin haitallisesti. En halua asettaa itselleni rimaa liian korkealle lisäämällä listaan vielä öljypurskuttelut, sängyn petaamiset (usein annan tuulettua sängyn iltaan, ellei toinen puoliskoni tee tätä..hehhe) tai tunnin joogasessiot. Haluan saada onnistumisen tunteen heti aamusta – tunteen, että hallitsen päivää. Monenlaista on tullut kokeiltua, mutta tämä kokonaisuus on minulle toimiva. Jokaiselle meistä varmasti eri jutut ovat sopivia ja tärkeitä. :)

1. Unen laatu ja herätys. Kirjoitin vastikään postauksen siitä, miksi pyrin heräämään jo kuudelta. Unenmäärästä en kuitenkaan halua joustaa. Joten niinä päivinä, kun en pääse tarpeeksi ajoissa nukkumaan, en väkisin herää liian aikaisin, jos ei ole pakko. Minulle 7-8 tunnin unet ovat ne optimit. Pidän herätyskelloa (puhelinta) toisella puolella huonetta, jolloin nousen heti sängystä ylös, enkä puoliunissani torkuta tuntia.

2. Suun putsaus. Ensimmäisenä harjaan hampaat ja puhdistan kielen sille tarkoitetulla puhdistajalla/”kaapimella”. Tuo kielen raaputtaminen kunnolla, on yksi ensimmäisiä ayurvedasta opittuja juttuja, jotka otin pari vuotta sitten päivittäiseen käyttööni. Tämän teen aina ennen syömistä ja juomista!

3. Lämmin sitruunavesi. Yleensä suun puhdistamisen aikana vesi on keittynyt ja kaadan sen kuppiin, johon olen puristanut sitruunan mehun. Tämä lämmin sitruunavesi on monesti puhumani suosikkiaamurutiini, josta nautin. Aamuisin on hyvä ensimmäisenä juoda (runsaasti) vettä ja itselleni sopii parhaiten lämmin vesi, joka tuntuu elimistölle lempeämmältä. Tämä tapa mm. puhdistaa ja auttaa herättelemään ruuansulatusta. Laitan samalla puuron liedelle keittymään miedolle lämmölle.

4. Aamujooga. Yleensä otan kupin mukaan joogamatolle. Minulla on kotona aina jooganurkkaus valmiina, eli matto levitettynä 24/7, mikä laskee kynnystä pienelle joogahetkelle. Aamujoogarutiinini vaihtelee aika paljon. Aina siihen silti kuuluu lempeää venyttelyä kehoa kuunnellen, edes pari aurinkotervehdystä ja kehon kiertoja. Monesti tämä aamurutiinini kestää vain n.15-20 minuuttia, mutta aamuisin keho on kankeimmillaan ja pienikin venyttely tuntuu itselleni ainakin hyvin tarpeelliselta. Rakastan esimerkiksi aamuisin päivän ensimmäistä alaspäin katsovaa koiraa ja yksi suosikkini ehdottomasti aamuisin on selin makuullaan makaaminen ja yhden jalan kerrallaan ylös tuominen joogavyön avulla. Venytys venyttää koko jalan takaosaa ja on ihanan lempeä aloitus, kun voi vain maata selällään ja joogavyö tekee venytyksestä passiivisen (eli lihakset voivat olla rentona).

5. Pranayama. Ayurveda-konsultaation jälkeen olen lisännyt pranayama-harjoituksen aamujoogarutiiniini. Lyhyesti kyse on joogafilosofian mukaisesta hengitysharjoituksesta, jota pidetään tärkeänä välineenä kehon ja mielen tasapainon edistämisessä. Hengitän kahden sieraimen kautta sisään ja painan peukalolla oikeinta sierainta, niin että hengitän ulos vain vasemmalla puolella. Jos hengitän kolmella sekunnilla sisään, ulos hengitän kuudella (aina tuplat) ja välissä pidätän hetken hengitystä.

6. Peseytyminen ja kasvojen hoito. Ennen olin ihminen, joka kävi aina iltaisin suihkussa, harvemmin aamulla. Ayurvedan mukaan ihanteellisin aika suihkulle on aamulla ja olen tajunnut, kuinka hyvin juuri se herättää. Aamusuihkun jälkeen tulee väkisinkin tehtyä muut puhdistavat ja hoitavat rutiinit sekä puettua, joten olosta tulee heti raikas, puhdas ja siisti. Suihkun jälkeen aina lisään hajuvettä, deodoranttia, sekä kasvoille Vichyn uutta Minéral 89-tuotetta. Tämä tuote erityisesti vahvistaa ihoa, ja suojaa päivän aikana haittatekijöitä vastaan. Ihosta tulee myös kauniin näköinen ja usein se riittää minulle niin, etten tarvitse enää kosteusvoidetta. Niinä päivinä, kun en käy aamulla suihkussa, puhdistan kasvot kasvovedellä tai kylmällä vedellä ennen tätä Minéral 89-voidetta. Ero on silminnähden havaittavissa nimenomaan heti, enkä enää koskaan luopuisi kasvojenhoidosta aamuisin. En ymmärrä, miten nuorempana putsasin ja rasvasin kasvojani usein vain, kun pesin meikit pois.

7. Aamupuuro ja kahvi. Sen jälkeen, kun ymmärsin, että minun (Vatana) kannattaisi syödä lämpimiä ruokia aamuisin, olen jättänyt smoothie bowlit yms. välipaloiksi ja aloittanut jokaisen aamuni puurolla. Lempparini on ehdottomasti kaurapuuro, joten olen keittänyt sitä joka aamu. Lisään kaurahiutaleiden kanssa veteen myös chian- ja auringonkukan siemeniä. Välillä keitän puuron osittain luomu riisimaitoon. Lisukkeet minulla vaihtelevat, mutta aina niitä on. Yleensä osaa tästä listasta: marjoja, manteli- tai maapähkinävoita, banaania tai muita hedelmiä, gheetä (eli kirkastettua voita), siitepölyrakeita ja/tai kookoslastuja. Kahvi on aamujeni nautinto ja ehkä joskus jopa paheeni… Mutta jos joku näin harmiton asia voi tuoda niin paljon iloa, se sallittakoon. ;) Pyrin kuitenkin, etten juo kahvia lounaan jälkeen ollenkaan, koska muuten se vaikuttaa negatiivisesti nukahtamiseeni ja unenlaatuuni.

8. Päivän suunnittelu. Yleensä samalla, kun syön aamupalaa, kirjoitan päivän suunnitelmaa ja mielessäni olevia ajatuksia ylös vihkoon. (Välillä luen inspiroivaa kirjaa tai joskus katson samalla Gilmoren tyttöjä Netflixistä.) Ihanteeni olisi, että pyhitän ainakin aamun ensimmäisen tunnin aamurutiineilleni, enkä aloita säntäilemään työjuttuja. Kun nimittäin sille tielle lähden, jää usein aamuni puolitiehen ja huomaan, tekeväni postausta puolen päivän aikaan yöpuvussa hiukset sekaisin ja mieli kireämpänä.

Mielestäni itselle on helpoin antaa aikaa ehkä juuri aamusta. Silloin oman terveyden, hyvinvoinnin ja siisteydestä huolehtimisen eteen ei ole vielä tullut muita tekijöitä esteeksi, varsinkin, jos herää tarpeeksi aikaisin. Pienikin laittautuminen saa olon skarpimmaksi ja nostaa itsetuntoa. Ei tee mieli maata sohvalla läppäri sylissä, vaan istua tuolilla selkä suorassa. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Erittäin tärkeää ainakin minulle, kun voin työskennellä myös kotoa käsin. :)

Kuvasimme Vichyn kanssa aamurutiineistani myös videon, kun olin Suomessa. Sen voi katsoa alta.

Mitkä ovat teille tärkeitä aamurutiineja? :)

 

24 Comments

Mallin työn haastavat tilanteet

elokuu 17, 2017

Tänäänkin toivepostauksen vuoro, sillä joku aika sitten sain mielenkiintoisen kommentin/ postausehdotuksen:

”Sellainen tuli mieleen mallina olemisesta ja valosta, että mitäs jos malli ei kertakaikkiaan pysty johonkin, mitä häneltä pyydetään? Olen katsonut kaiken maailman huippumallin etsimiskisoja (no ne nyt ovat vähän sellaisia), mutta niissä aina välillä nousee hirveäksi ongelmaksi, jos malli ei esim. saa pidettyä silmiä auki auringossa. Ja silloin sanotaan, ettei malli yrittänyt tarpeeksi tai osoittanut asennetta tms. Itselläni on ainakin niin tosi herkät silmät, että ne vuotavat ja kirvelevät aina kirkkaassa valossa, eikä se ole asenteesta silloin kiinni, pystynkö pitämään niitä auki vai en, vaan se on mielestäni mun ominaisuus. Sama voisi tulla kyseeseen esim. kovassa tuulessa tai veden alla kuvattaessa. Postausehdotuksena siis haastavat poseeraustilanteet ja -ympäristöt mallin työssä, miten niistä selvitään ja miten mahdolliseen ”epäonnistumiseen” erikoisissa kuvauksissa suhtaudutaan omasta kokemuksestasi”

Alkuun haluan todeta, etten laske enää itseäni malliksi. Viime vuoden tammikuussa irtisanoin itseni tai jäin pois kaikilta mallitoimistoiltani. En tästä koskaan kirjoittanut blogiin, mutta vähensin tosiaan mallintöitä jo radikaalisti silloin, kun kolme vuotta sitten muutin Englantiin, joten käytännössä en edes huomannut muutosta. Kuvauksissa toimin kuitenkin yhä silloin tällöin mallina blogin kautta. Mutta henkisesti mallitoimistoista lähteminen oli kyllä silti oli iso juttu minulle – yhden aikakauden päätös. Ehdin tehdä mallintöitä kymmenen vuotta ja se on ollut todella iso osa elämääni, en varmasti olisi tässä ilman niitä kokemuksia ja ihmisiä, joita mallintyöt toivat elämääni. Eniten ikävöin juuri niitä kuvaus- ja näytöspäiviä kollegoiden takia.  Mutta siis, vastaan kysymykseen omien vanhempien kokemusteni pohjalta. Jollain muulla (varsinkin mallina kokeneemmalla) voi olla aivan eri fiilis aiheesta. :)

Sen myös sanon, että bloggaajana on myös se ero tehdä kuvauksia, että voin sanoa omiakin toiveita, ideoita ja mielipiteitä – ja usein niitä kysytäänkin. Esimerkiksi henkilöjuttuihin on ollut tosi outoa, kun itse olenkin voinut vaikuttaa esimerkiksi meikkiin ja hiuksiin. Enää en myöskään suostu kaikkeen, koska minulla on myös oma ”henkilöbrändi” blogin kautta. En mainostaisi alkoholia tai epäeettisiä asioita kasvoillani. Mallina sitä yleensä menee kuvauksiin ja tekee, mitä käsketään. Enää en näe itseäni myöskään tekemässä alusvaate- tai bikinikuvauksia, saati tanssimassa minimekossa turkkilaisten muusikoiden musiikkivideoilla. Mallin työn haaste on siinä, että se aloitetaan niin nuorena.

Ei minulla ollut 15-vuotiaana käsitystä, mikä kuuluu automaattisesti mallin työhön ja mistä voin kieltäytyä. Esimerkiksi Milanossa tv-mainoksen viimeisessä otossa minun piti suudella vastanäyttelijääni, enkä tiennyt tästä etukäteen. Tein työtä käskettyä, vaikka olin vähän ihmeissäni. (Onneksi en seurustellut). Moni nuori malli varmasti myös poseeraa vaikka yläosattomissa, ”koska kaikki muutkin”, vaikka oma ajatus asiasta olisi eri. Nuorena sitä ei ehkä kyseenalaista alan auktoriteettejä tai käytäntöjä – tai sitten ei ole vieraassa maassa pokkaa väittää yksin vastaan.

Tämä lähti nyt vähän lipsumaan aiheen viereenkin, mutta siis 99,5% minulla on vain hyviä kokemuksia. Mallin ei tarvitse käyttää turkiksia, tehdä alusvaatekuvauksia tai suudella kuvauksissa – jos ei halua. Tässä kohtaa televisio mielestäni (luonnollisesti) vähän dramatisoi asioita. Ihmisiä kuvaustiimi ja asiakkaatkin ovat ja useimmiten todella ihania. Varsinkin Suomessa mallista pidetään erinomaista huolta.

Mutta kyllä, oma sietokykyni on pari kertaa meinannut ylittyä esimerkiksi kylmyyden takia kuvauksissa. Yhdet kuvaukset Saksassa ja yhdet Lapissa ovat jääneet vahvasti mieleeni sen takia, että olen ollut niin syväjäässä, etten ole meinannut pystyä edes hengittämään. Olen miettinyt kuvauksia vain tyyliin, kunhan kestän vielä minuutin. Toisaalta tiedän myös itse, että kuvauksissa olen usein aika sitkeä. Pystyn olla epämukavuusalueella enkä luovuta, koska haluan itse vähintään yhtä kipeästi hyvän ruudun kuin asiakas. Olen roikkunut vaijereilta katossa, niin että lonkkani ovat olleet verillä, olen tehnyt piruetteja putkeen pyörtymiseen asti, olen tehnyt sporttikuvauksia murtuneella jalalla ja näytöksiä kengillä, jotka ovat saaneet jalkani täysin vesikelloille ja rakoille kengistä jne…

Varsinkin urheilukuvauksia paljon tehneenä, jotkut kuvaukset ovat olleet tosi rankkoja, mutta niistä saa myös onnistumisen tunnetta. Ihmisellä on paljon enemmän sisua, kuin luulemmekaan. Eniten minua harmittavat ne kuvaukset, joissa syystä tai toisesta otetaan vain muutamia ruutuja, eikä kiireessä ole aikaa hioa ja panostaa ja odottaa sitä täydellistä ruutua. Toki joskus se on se ensimmäinen ja sitten on turha hinkata, mutta tosiaan itse olen valmis tekemään kirjaimellisesti sen eteen töitä, että lopputulos olisi mahdollisimman hyvä. Mallina kannattaakin ennen kaikkea harjoittaa kärsivällisyyttä. Ja heittäytymistä, kykyä ”nolata” itsensä nolostumatta.

Mitä tulee esim. silmien pitämiseen auki kirkkaalla, niin onhan se varmasti kaikille vaikeaa. Mutta ensin katsotaan alas ja sitten hetkeksi ylös niin, että kuvaaja saa otettua kuvan. Se, että silmät vuotavat tuulessa tai kirkkaassa säässä on aika normaalia, mutta onneksi yleensä riittää yksi onnistunut otos. Ja kyllä, olemme varmasti kaikki erilaisia ja meillä on eri ominaisuudet. On kaikkien etu, että työhön bookataan malli, joka pystyy hoitamaan tilanteen, joka sopii kyseisiin kuvauksiin. Hevosten kanssa kuvauksiin malli, joka osaa ratsastaa, avantokuvauksiin malli, joka on tottunut veteen ja uimiseen jne… :)

Silti sanoisin, että jos mallin urasta tosissaan haaveilee, niin kannattaa muistaa ja tiedostaa, että kilpailu on kovaa. Vaikka olisikin hyvä syy välttää jotain duunikeikalla, voidaan se nähdä nirsoiluna tai diivailuna. Mitään ei missään nimessä pidä tehdä omia arvoja vastaan, mutta haastavia olosuhteita ei pidä valittaa. Tiedän muutaman alalla menestyneen, jolla on päin vastainen mentaliteetti. He sanovat, että ovat tanssineet balettia, vaikka tosiasiassa he eivät ole koskaan pitäneet kärkitossuja jalassa. Ja jos bookkaus tulee, he menevät ja opettelevat seisomaan kärkitossuilla ja poseeraamaan ikään kuin balleriina. Muotikuvaus voi olla myös illuusiota… Ammattimalliksi haluavan voi olla hyvä sisäistää ajatus, että esitä että osaat, kunnes osaat. ;)

ps. Toi Fit-lehti, josta kuvat on, pitäisi olla vielä ainakin tällä hetkellä kaupoissa. Siitä löytyy myös minihaastattelu musta. Ainiin, ja kyseisten ulkokuvausten aikaan alkoi sataa rakeita. Ylimmän kuvan uikkarikuva on otettu sateessa. Tiimi oli ennätysnopea, enkä ehtinyt kuitenkaan tuntea tälläkertaa kylmää. ;)

 

Comment!