Päiväkirjamerkintöjä – Pääsiäinen Italiassa

23.04.2019 / ,

Mietin hetken, mistä tekisin postauksen. Tässä on tullut niin monen päivän tauko, että mistä taas aloittaisin. Olen viime päivinä miettinyt paljon edellisiä pääsiäisiä. Se alkoi siitä, kun muistelin, kuinka vuonna 2014 (viisi vuotta sitten) olin Seinäjoella ja juuri tavannut Laurin ensimmäistä kertaa. Olin lähdössä heti pääsiäisen jälkeen uudestaan Laurin luo Belgiaan, jopa kolmeksi viikoksi. Muistan jotenkin sen fiiliksen, mikä tuolloin oli.

Seuraava pääsiäinen siitä asuttiinkin jo yhdessä Englannissa, jonne siskoni ja hänen miehensä tulivat kylään. Tämän jälkeen muisteluni loppuivat, sillä en enää muistanutkaan niin helposti. Menin ja selailin blogista. Kätevää. Tuli olo, että haluan kirjoittaa siitä, mitä tänä pääsiäisenä tuli tehtyä.

Pitkäperjantai

Istun patiolla auringossa juomassa aamukahviani. Yleensä raahaan tänne aina Suomesta suodatinkahvia, mutta nyt unohdin. Tunnen heti pienen lomafiiliksen, kun ei ole kiire minnekään ja ulkona tuntuu melkein kesä. Yhtäkkiä kädessäni on amerikkalaisen jalkapallon kokoinen kindermuna. Olen kyllä nähnyt Italiassa isoja pääsiäismunia – onhan Kinder-yllätysmuna italialainen keksintö ja Kinder osa Ferreron perheyritystä. Mutta hymyilyttää, kun paikalle saapunut Laurin isä kaivaa ostoskassista meille nämä pään kokoiset pääsiäismunat. Mietin pitäisikö tuoda muna Suomeen kummitytölle, joka rakastaa kindereitä.

Italiassa olemme aina urheilleet yhdessä Laurin kanssa paljon. Olen kaivannut yhteistä treenirutiinia. Päätämme lähteä lenkille. Minä haluaisin juosta vuoren rinnettä katsomaan lampaita, Lauri haluaa metsäpolulle juoksemaan edes takaisin. Kuulemma muuten menee kuvailuksi ja tasaisella saa juostua paremmin. Ymmärrän pointin, vaikka haluan aina mieluummin juosta kohteesta A kohteeseen B. Juokseminen tuntuu hyvältä ja kamalalta. Kunto on rapistunut, mutta nautin silti. Tuntuu tulevalta kesältä ja samaan aikaan vanhat muistot nousevat pintaan. Ihan kun vuosia ei olisikaan ollut välissä – kaikkia on niin samaa ja tuttua. Päätän vielä joogata ja levitän maton ulos pihaan. Viime viikot ovat olleet kiireisimpiä koskaan, joten tekee niin hyvää rauhoittua ja olla itsekseen.

Luen Opintiellä-kirjaa puoli kahteen asti yöllä, en malta laskea sitä käsistä. Saan kirjan loppuun ja alan vielä googlettaa, mitä siitä sanotaan. Missä Tara nyt on ja millaiset välit hänellä on perheeseensä?

Lauantai

Heräämme yhdeksän aikaan ja suuntaamme autolla alas kaupunkiin. Käymme Naturasi-luomukaupan yhteydessä olevassa kahvilassa aamupalalla. Syön täytettyä croissanttia, mansikka-banaani-mantelimaito-chiansiemen smoothieta (ainut paikka, mistä täältä saa smoothieita ;)) sekä juon americanon. Kauppaostosten jälkeen menemme pienen, idyllisen kaupungin keskustaan. Käymme kukkakaupassa (pionikimppu 12e) ja kahvilassa hakemassa leivoksia mukaan (1,2e kappale). Täällä tietyt asiat ovat niin paljon edullisempaa! Pistäydymme myös muutamassa vaate/lifestyleliikkeessä ja minua ihmetyttää jälleen, miten ihania, persoonallisia ja tyylikkäitä kauppoja Italiassa on jopa pikkukaupungeissa. Kaupungilta ajamme Laurin vanhemmille syömään lounaaksi sienirisottoa. Nam!

Hetken aikaa teen kotona töitä ja sen jälkeen laitan lenkkarit jalkaan ja lähdemme Laurin kanssa lenkkeillen alas vuorenrinnettä. Istumme porukalla patiolla, syömme mandariineja, jutustelemme ja ehdin aloittaa vähän Sanna Mämmin uutta Vapaudu Huolista -kirjaa. Mietin, että tätä mindfulness kirjaa tarvin, sellainen murehtia olen. Laurin ihana serkkutyttö tulee käymään ja teen hänelle lettikampauksen ennen pääsiäiskirkkoa. Täällä Italiassa maaseudulla paikalliset käyvät ahkerasti kirkossa. Olen aina rakastanut laittaa kampauksia ja lettejä, onneksi täällä on Sofia, jonka hiuksilla pääsen toteuttamaan tätä puoltani.

Ajamme illalla vielä kaupunkiin syömään tuttuun kalaravintolaan. Ihanan spontaani päivä hetkessä eläen, ilman sen kummempia suunnitelmia.

Sunnuntai

Minulla on vielä kahdet kamppiskuvat kuvattavana Italiassa ja sääennuste näyttää, että on viimeinen kunnon lämmin päivä. Loppupäiviksi täällä luvataan sadetta. Nousen ylös sängystä, laittaudun ja valmistelen kuvaussetit. Kuvaamme Laurin kanssa aamupäivän. Onneksi pihamme täällä on kuvauksellinen, eikä tarvitse lähteä kauas.

Tästä siirrymme muiden seuraan ja auttamaan pääsiäisaterian valmistuksessa. Syömme useamman ruokalajin menun ja avaamme samalla grillikauden. On parsaa ja polentaa, sieniä ja perunaa, salaattia ja parsakeittoa, leipää, juustoja ja viiniä. Ja muille tietysti monen sorttista lihaa. Syömme pitkään ulkona ja jatkamme jälkiruualle Laurin serkkujen luo. Tällä kertaa vuorossa on metrin korkuinen pääsiäismuna! En ole koskaan syönyt vastaavaa. Hauska ohjelmanumero kääreen avaamisineen. Kun lohkaisen palan pääsiäismunasta, tuntuu kuin olisin murtanut pienen murun, mutta kädessä onkin suklaalevyn kokoinen pala. Hups.

Lähtiessämme kadulla tulee loputkin sukulaiset saatumalta vastaan eri suunnista ja hetken meininki oli kuin Serranon Perheessä neljän sukupolven voimin. Vähän huvittaa ja ihastuttaa samaan aikaan tämä italialainen kulttuuri, puheensorina ja perheyhteisöllisyys.

Kun pääsemme kotiin, olo on aika ähky ja väsynyt koko päivän ulkoilun jälkeen. Teemme pakolliset työjutut ja lopuksi katsomme vielä Selviytyjät.

Maanantai

Keräännymme ylemmäs vuorelle retkelle. On upeat näkymät, eväsleivät kääritty paperiin ja perinteinen italilainen pääsiäisfocaccia – pullaimainen makea kakku. Olin ajatellut, että teen jo normaalin täyden työpäivän, mutta rento olo vie mennessään. Ohjelmassa on kuitenkin kuvata tänään kamppis ja menemmekin joelle, jossa on upeita kuvausmaisemia. Ulkoilun ja kuvailun jälkeen tekee mieli jäätelöä. Ajamme suosikkigelateriaamme. Tässä kyseisessä paikassa on aina jonoa, ja nyt jono ulottuu ulos asti. Mutta tiedän, että se on odottamisen väärti – pistaasia, lakritsia ja uutta kookos-suklaa makua. Pääsiäisen kunniaksi tietysti kolme palloa. ;)

Ilta meneekin töiden kanssa. Vastaan muun muassa pitkään haastatteluun, etsin kuvia, julkaisen yhteistyön ja vastailen kommentteihin.

Oli oikein mukava pääsiäinen, vaikka olen huomannut, että juhlapyhinä tulee melkein aina jokin hetki, kun ikävöin perhettäni, jos en heidän parissa ole. Onneksi on whatsapp, niin pystyy olla kuvien ja videoiden ansiosta vähän hengessä mukana. Toivottavasti teilläkin oli rentouttavat päivät! <3 Mitäs muuten tykkäätte tällaisista postauksista? Jaksatteko lukea toisen peruspäivistä vai onko nämä päiväkirjamaiset postauksen vain minua varten?!  :)

Leave a comment

11 kommenttia