Erityisherkkä vai herkkä?

14.02.2019 / ,

En edes muista, mistä puhuimme muutamia päiviä sitten, kun Mona sanoi minulle, että: ”Olet Vilma varmaan kanssa erityisherkkä”. Olen ennenkin tätä hetkellisesti miettinyt. Kävin kuitenkin pari vuotta sitten Magnesia Festivaleilla aihetta koskevalla luennolla ja sen perusteella ajattelin, että olen vain tosi herkkä – kuten horoskooppimerkiltään kalat yleensäkin. En kuitenkaan poikkeuksellisen herkkä, enhän edes liikutu kyyneliin tai itke mitenkään överihelposti (riippuu toki kehen vertaa).

Törmäsin Monan kommentin jälkeen Hidasta Elämää sivuston artikkeliin Erityisherkän 10 tyypillistä tapaa ja tunnistin itseni vähän liiankin hyvin. Saman sivuston 10 Erityisherkän huippuominaisuuttakin tunnistin ihan hyvin. Aloin lukea aiheesta lisää ja jopa 15-20% väestöstä on erityisherkkiä. Kyseessä on siis vain ominaisuus – ei sairaus, huono puoli tai muutakaan sellaista. Nyt alan uskoa, että kyllä ainakin jossain määrin olen erityisherkkä ja tavallaan tämän tiedostaminen helpottaa minua hyväksymään tietyt piirteet itsessäni.

Esimerkiksi kuormitun helposti, jos en saa riittävästi yksinoloa ja rauhaa. Kaipaan oikeasti omaa tilaa – ihan kaikilta. Laurillekin joskus sanon puolivitsillä, että voitko lähteä jonkun kaverin luo, että saan olla hetken yksin kotona. :D Koen tietyt tilanteet tosi ahdistavana ja ehkäpä ympäristö vaikuttaa minuun enemmän kuin moniin muihin. Myönnän, että kaipaan tiettyä tukea… Olenkin aina halunnut henkisesti vahvan (ja ns. hyvän!!) miehen ja Lauri on sellainen. Sopivasti erilainen, ekstrovertti eikä alkuunkaan yhtä herkkä kuin minä. En usko, että parisuhteemme toimisi yhtä hyvin, jos molemmat olisivat yhtä tunteellisia ja herkkiä kuin minä olen. En myöskään esimerkiksi tykkää puhua puhelimessa puolituttujen tai tuntemattomien kanssa, vaan mieluummin laitan viestin. Koen myös, että aistin hyvin muiden tunteita, joskus liiaksikin. Kun jollain perheenjäsenelläni tai läheisellä ystävälläni on huolia tai jokin vaikea asia meneillään, minäkin saatan menettää yöunet murehtiessani tätä.

En tiedä ärsyynnynkö metelistä, valosta tai edes sosiaalisista tilanteista, mutta tunnistan sen, että odotukset asioiden hyvin nopeasti tekemisestä todellakin saavat ärsyyntymään. Huomaan, että mieli on alkanut jarruttaa myös jatkuvia muutoksia ja reissuja. Tiedän, että minulla menee aina näistä palautumiseen aikaa paljon ja esimerkiksi olen jokaista matkaa edeltävänä päivänä hyvin stressaantunut. Isossa porukassa olen helposti tarkkailija, mutta niiden ihmisten kanssa, joihin luotan, hulluttelenkin ja uskallan tuoda ääneni kuuluviin. Analysoin ja pohdin asioita paljon. Pään sisälläni on jatkuvaa keskustelua ja tarvitsen usein aikaa harkita asioita.

Nämä edellä mainitut ovat siis tyypillisiä piirteitä erityisherkille… mutta hyviäkin puolia onneksi on: Kun innostumme jostain, olemme asian suhteen tosi intohimoisia ja sitoutuneita. En itse motivoidu ulkoisista palkkioista ollenkaan ja tämä on tyypillistä erityisherkille. Vien asioita eteenpäin sydämellä. Saan myös parhaat ideani, kun olen omassa rauhassa ja nautin siitä, kun voin vain ajatella yksin. ”Ehkäpä juuri tästä syystä moni erityisherkkä kukoistaa paremmin yrittäjänä tai freelancerina, kun saa itse valita mitä tekee, miten tekee ja kenen kanssa.”

Erityisherkkä ei pysty teeskennellä. Tämä on erittäin ominainen piirre minulle, olen liiankin rehellinen ja näytän tunteeni. Toisaalta koen, että kanssani on juuri tämän takia helppo kommunikoida – ei tarvitse arvailla. Tylsistyn nopeasti, jos keskustelulla ei ole sisältöä. Olen huono läpän heitossa ja niitä näitä puhuessa, mutta rakastan syvällisiä keskusteluja. Erittäin tyypillistä herkille. ”Heillä on rikas sisäinen elämä ja he pohtivat paljon asioita, elämän ilmiöitä ja olemassaolon merkitystä. Merkityksellisyyden tunne on äärimmäisen tärkeää herkälle ihmiselle.”

Haluan, että kaikilla on mahdollisimman hyvä olla, koen, että olen aidosti kiinnostunut muiden sielunelämästä. Tämäkin kuvattiin olevan erityisherkän piirre. Luovuus ja taiteellisuus ovat myös ominaisia piirteitä, kuten myös oman sisäisen äänen kuuntelu. Itse koen olevani hyvinkin intuitiivinen ihminen ja tekeväni myös valinnat intuitiolla. Ja sitten se tunnollisuus… ”Herkkä tekee sen mitä lupaa, monesti jopa oman jaksamisensa kustannuksella. Yksi herkän kasvutehtävistä onkin opetella sanomaan ei ja ottamaan aikalisä silloin kun tekemistä on liikaa.”

Kaiken nyt lukemani perusteella uskon, että tärkeintä minulle on vain pitää huoli siitä, että otan aikaa yksinololle. Olen tämän rauhallisemman elämän kaipuun jo tiedostanut aiemminkin, mutta herkkyyden pohtiminen sai ajattelemaan asiaa vähän eri kantilta… Tunnistaako joku itsensä myös kuvailuista? Tai oletko tiedostanut olevasi erityisen herkkä jo aikaisemmin? :)

Mona on kirjoittanut useampia postauksia erityisherkkyydestä, muun muassa äitiyteen liittyvä löytyy täältä. <3

photos/ Janita , Arttu , Lauri (editing by me)

Leave a comment

7 kommenttia

  • Katja

    Ihana kirjoitus. ❤️ Joskus aiemminkin kommentoin tähän samaan aiheeseen, että on todella mielenkiintoista, miten paljon samaa on erityisherkkyydessä ja aspergerissa/autismissa (naisilla usein autistisuus ilmenee hieman eri tavalla kuin miehillä) . Siis nämähän ovat kaikki ihmisen keksimiä sanoja ja käsitteitä ja määrittelyä. Mutta paljon on samaa ja ehkä valtavirralla hieman väärä, negatiivinen käsitys autismista. Moni ihan ”tavallinen” kaduntallaaja on autismin kirjolla. Usein just tosi herkkiä, älykkäitä, lahjakkaita jne..

    Kiitos blogista!! ❤️

  • Maria

    Mullakin käynyt mielessä, että voisitkohan olla erityisherkkä. Mä itse olen ja samaistun suhun monissa asioissa niin paljon. Erityisherkkyyden tajuaminen helpotti mua aikanaan ymmärtään itseäni entistä paremmin ja helpotti jotenkin tosi paljon oloa, kun löysi selityksen. Välillä huomaan sellaisia erilaisia huonoja puolia kuin muissa ja oon kokenut niiden takia ulkopuolisuuden tunnetta. Etenkin se, että kuormittuu välillä tosi nopeaa ,vaikka ois kuin rakas asia ja haluaa mennä vaan eteenpäin.
    Mä oon itse vielä vielä ekstrovertti ja elämyshakuinen erityisherkkä niin välillä on tosi vaikeaa tasapainoilla herkkyyden ja sen menemisen välillä, mutta elämä on myös monella tapaa tosi rikasta sen takia :)

  • Jii

    Apua, tunnistin itseni kyllä lähes täydellisesti sun blogitekstistä! Oon kyllä miettinyt aikaisemmin itsekin, että ehkä oon vähän ”erityisherkkä”, mutta hauska kuinka samanlaisissa tilanteissa se sulla ilmenee kuin mullakin :) Mulla myös mies ekstrovertimpi ja aivan erilainen näissä asioissa kuin minä. Pitääpä katsoa nuo linkitkin!

  • Tutulta kuulostaa moni juttu <3 Muistan kun pohdin äidilleni vuosia sitten, että olisinko erityisherkkä. Häntä nauratti, että joo joo taas joku ihmisten keksimä trendinimitys tms.

    Myöhemmin psykiatri ehdotti olisinko erityisherkkä, ilman että syötin hänelle ajatusta siitä. Kun vuosia sitten ymmärsin tämän piirteen itsessäni se helpotti tosi paljon. Ei tarvitse enää yrittää olla sellainen kuin ei vaan yksinkertaisesti ole, ja jotenkin uskaltaa tarjota itselleen sitä mitä aidosti tarvitsee :)

  • Olivia

    Ihana kirjoitus 💕 Itsekin olen erityisherkkä ja samoin mieheni. Itse ajattelen, että herkkyys on ehdottomasti voimavara ja on ihanaa, että vierellä on samankaltainen ihminen, joka ymmärtää hetkittäiset itkupuuskat, oman ajan merkityksen ja hänelle minun ei tarvitse selitellä herkkyyttäni millään lailla.

  • Marjo

    Mä olen myös erityisherkkä ja löysin aiheen pariin muutama vuosi sitten. Voi vitsit miten se tieto on helpottanut omaa elämääni! Ajattelin aina lapsena, nuorena etenkin että mussa on jotain vikaa ja miks mä olen tälläinen, häpesin paljon itseäni noiden piirteiden vuoksi. Kun olen oppinut tiedostamaan paremmin omat tarpeeni, on hyvinvointinikin noussut huomattavasti. Uskallan nykyään olla enemmän aito minä.

    Lakkasin nuorena katsomasta elokuvia yms kavereiden kanssa, koska itkin jopa onnellisistakin kohtauksista.
    Heh, juuri eilen viimeksi havahduin töissä siihen että työkaveri puhuu pälpättää niitä näitä jostain maatila jutuista ja huomaan että omat ajatukseni lähti laukalle ihan muihin juttuihin enkä edes kuullut mitä hän sanoi.. :D Heti kun hän alko puhua vähän syvällisimmistä asioista ni kappas kuulinkin taas :DD ja tätä käy usein, mutta ne vaan tuntuu nii tylsille, jos ei oo mitää vähääkää syvällisempää :D
    Voin niin samaistua tekstiin! Ihanasti kirjoitit :)