Joogapolkuni tähän asti…

11.11.2018 / ,

Koen, että joogapolkuni on vasta alussa: on valtavasti asioista, mitä en vielä tiedä, osaa tai tunne. Kuitenkin jo nyt tämä matka on antanut ja opettanut paljon. Haluan kirjoitella vähän taustojani joogan parissa, jos ja kun tänne on löytänyt lähiaikoina uusia lukijoita. Kuten olette varmasti huomanneet, jooga-aiheiset postaukset ovat lisääntyneet blogissani ja luulen, että suunta on yhä enemmän tämä. :)

Olen oppinut joogan avulla näkemään itseäni erilailla – lempeämmin. Olen ollut vuosia tosi ankara itselleni ja kropalleni. Ehkä tulen tekemään tästä lähiaikoina omaa postausta, mikäli aihe kiinnostaa?! Joogan avulla olen oivaltanut, miten oma kehoni kertoo asioita. Se on viisas mekanismi ja upea järjestelmä. Olen oppinut kunnioittamaan vartaloani ja keskittämään huomioni enemmän sisimpään ulkoisen sijaan – kiinnostumaan siitä, miltä mikäkin tuntuu, ei miltä näyttää. Jooga muistuttaa minua tärkeistä asioista ja arvoista. Joogaharjoitukseni on melkein ainut hetki päivässä, kun muistan keskittyä hengittämiseen ja kun minulla ei ole kiire mihinkään.

Matolla otan aikaa itselleni ja hyvinvoinnilleni. Yhä suorittaja minäni ottaa välillä vallan, jolloin keskityn vain asanoissa edistymiseen, ulkoisiin askeliin. Tavoitteenani on kuitenkin oppia hallitsemaan mieltäni ja ajatuksiani paremmin, olla tasapainoisempi. Minussa on herännyt myös siemen, että haluaisin jo nyt levittää sitä hyvää oloa, minkä jooga on antanut. Haluaisin, että kaikki voisivat kokea joogan ilon ja positiivisen vaikutuksen elämään.

Joogaa kokeilin ensimmäisen kerran joskus 12 vuotta sitten, jolloin ajattelin sen olevan ihan liian rauhallista minulle. Kun elämä on muuttunut kiireisemmäksi, nimenomaan tuo rauhallisuus on parasta. Muistan, kun kävin joskus 19-vuotiaana Saksassa yksityistunnilla. Joogaopettaja kertoi minulle, että liikkuvuuteni on hyvällä tasolla, mutta tarvitsen lisää voimaa. Luulin olevani tosi hyvässä kunnossa, olenhan aina urheillut paljon. Tuo haastoi minua, sillä kehon kannatteluni ei riittänytkään kaikkiin asanoihin. Tajusin, että jooga on fyysisesti loputtomasti haastavaa. Aloin käydä joogassa useammin, mutta alkuun se oli minulle vain treenimuoto.

Englannissa asuessamme löysin joogasta paljon muutakin kuin yhden tavan muiden joukossa pitää kehoani fyysesti hyvässä kunnossa. Oikeastaan joogasta tuli intohimoni ja osa elämäntapaani. Meditoin, jätin lihan pois ruokavaliostani, kirjoitin ja kuvasin jooga-aiheisia juttuja blogiini ja someen, kävin ayurveda konsultaatiossa ja joogafestivaaleilla, aloin lukea ja seurata joogajuttuja sekä tutustua muihin saman henkisiin ihmisiin. Joogasin lähes päivittäin ja siitä tuli lempihetkeni päivässä. Minulla oli matto aina valmiina levitettynä olohuoneessa. Pienillä paikkakunnilla asuminen ulkomailla sekä jatkuva muuttaminen ja reissaaminen, vaikeuttivat vuosia päämäärätietoisen harjoituksen muodostumista. En ole pystynyt vasta kuin kesästä asti käydä toistuvasti tietyillä tunneilla ja opettajilla. Toisaalta on tullut kokeiltua kaikenlaista.

Online-tunneilta olen oppinut, miten voin koostaa harjoituksen – miten eri tyylilajit eroavat toisistaan. Olen oppinut, mitä joogavälineillä voi tehdä ja mihin teoriassa esimerkiksi alaspäin katsovassa koirassa tulisi huomion kiinnittää. Pari kolme vuotta harjoittelin pääosin niin, ettei kukaan korjannut asentojani, antanut palautetta, huomauttanut yliojentuvista raajoistani tai kertonut, mikä tekniikka voisi auttaa eteenpäin. On ollut yksinäistä yrittää lukea asioita netistä tai kirjasta ilman vuorovaikutuksellista keskustelua. Opin kuitenkin ottamaan vastuun omasta harjoituksestani ja joogaamaan itsenäisesti. Tieto siitä, että minulla on aina mattoni ja harjoitukseni, lohduttaa minua. Tuli mitä tuli, missä päin maailmaa vaan, voin turvautua omaan rutiiniini.

Varsinkin viime aikoina olen huomannut, miten iso merkitys edistymisen kannalta kuitenkin hyvällä opettajalla on. On tärkeää, että joku välillä haastaa tekemään toisin kuin on tottunut. Ja on niin ihanaa saada opettajan kontakti, tuki ja kokemus avuksi. Siksi ehkä itsekin haluan joogaopettajaksi.

Leave a comment

8 kommenttia

  • Juuli

    Hei Vilma, sori postaukseen liittymätön kysymys mutta onkohan sitä YA apteekki-tuotepalkintoa jo arvottu? :)

    • Vilma Peltonen

      Hei Juuli! Kyllä on arvottu – voittaja löytyy arvonta IG:kuvan alusta sekä hänelle on myös ilmoitettu henkilökohtaisesti. :) Mukavaa viikonloppua <3

  • Elina

    Hei Vilma :) tosi kiva postaus. Uskon, että sinusta tulee erinomainen joogaopettaja. Vaikutat niin lempeältä ja sielukkaalta :) Minä aloitin astangan noin kymmenen vuotta sitten. Astanga ei ehkä ole helpoin jooga aloittaa…ja nyt ongelmani on se, että muihin joogatyyppeihin vaihtaminen tuntuu todella vaikealta. Myös ensimmäinen opettajani oli aika, no, miten sen sanoisi, ehdoton. Jonkin sortin puritaristi kenties? Tietysti varmasti astangaan liittyy tietty ehdottomuus. Nykyään meillä, siis minulla ja astangalla, on aika on off -suhde. Välillä matolle meneminen ja helppoa, välillä todella, todella vaikeaa. Välillä on pitkiä aikoja etten joogaa, vaikka tiedän sen olevan kropalle raskasta. Ymmärrän tietysti, että ”vaikeus” on osa prosessia. Tällä hetkellä käyn ”hurvittelemassa” ilmajoogassa. Se on niin kevyttä ja hauskaa – en puhu siis fyysisesti vaan henkisesti. Astanga on minulle rakas asia, ei pidä ymmärtää väärin, sait minut vain nyt kirjoituksellasi miettimään omaa suhdettani joogaan ja viime vuosiin. Innolla odotan joogakirjoituksiasi :) <3

    • Vilma Peltonen

      Kiitos paljon Elina ihanasta, mielenkiitoisesta ja kannustavasta kommentista! <3 Kiva, jos postaus herätti ajatuksia - ymmärrän aika hyvin, tuon astangasta muihin joogalajeihin siirtymisen haasteellisuuden. Vaikka minulla on käynyt toisin päin, huomaan, miten aktiivinen astangajoogan harjoittaminen on jo nyt vaikuttanut ajatuksiini muista joogatyyleistä ihan haluamattanikin. Ilmajooga on ihanaa, olisi kiva päästä tekemään sitä pitkästä aikaa! :) Kaikkea hyvää sun syksyyn! :)

  • Maija

    Saanko kysyä mistä tämä ihana neule on? 😍❤️

  • Maria

    Heippa, kiva postaus! Herätti samaistumista siinä määrin, että olen vasta hiljattain aloittanut joogaamisen. Aiemmin, muutaman kokeilun perusteella, ajattelin sen olevan todella tylsää ja ihan liian rauhallista. Mutta kiehtoo kyllä tuo tuollaisen lempeyden oppiminen itseään ja kehoaan kohtaan, kuulostaa terveelliseltä. Vieläkin tosin pohdin joka kerta, teenkö liikkeet jotenkin ihan väärin, ja toivoisin nimenomaan opastusta ohjaajilta.