Sydämen syvin toive

04.10.2018 /

Olen alkanut pohtia tavoitteiden asettelua vähän eri perspektiivistä ja syvemmin Heartful yoga teacher -opintojeni myötä. Halusin nyt YRITTÄÄ jakaa ajatuksiani teidän kanssa… pahoitteluni, jos kuulostaa vielä sekavalta ja jäsentymättömältä.

Tarkastelen tekemisiäni usein kysymällä mielessäni, miksi teen jotain. Jos esimerkiksi ajattelen ”tavoitteeni on menestyä uralla”, niin kysyn itseltäni, miksi haluan sitä? Tai jos esimerkiksi sinun tavoite on saada onnellinen parisuhde, kehottaisin miettimään, onko jotain minkä toteutuessa tämäkin toteutuisi? Olen iloinen, että opin jo nuorena ajattelemaan tavoitteita elämässäni ja asettamaan niitä luontevasti lupausten sijaan. Lupaukset ovat mielestäni kyseenalaisia, koska niihin liittyy liian paljon negatiivista kieltämistä, joko-tai -ajattelua sekä epäonnistumisen mahdollisuutta. Arvojen kanssa linjassa oleva tavoite on ollut mielestäni hyvä tapa pyrkiä kohti haluamaani. Olen silti pohtinut, että onko tavoitteissa ristiriitaa sen kanssa, että voisimme kokea olevamme jo riittävän hyviä ja elämämme olevan tällaisenaan täysin tyydyttävää. Miten koskaan voi olla täydellisesti läsnä ja tyytyväinen, jos havittelee jatkuvasti enemmän? Nyt olen löytänyt ehkä pohdinnalle jonkilaisen itseäni tyydyttävän vatsauksen joogapolulta.

Olen tajunnut, että isompi elämäni tarkoitus ”olla onnellinen” on ohjannut tavoitteitani tähän asti. Niin ura-, koulutus-, kuin ihmissuhdevalinnatkin olen tehnyt niin, että pohjimmiltani olen aika aktiivisestikin miettinyt, tukeeko tämä onnellisuuttani. Moni todeksi laitettu toive terveellisistä elämäntavoista matkustamiseen on pohjautunut niin ikään tuohon onnellisuuden tavoitteluun. Jos näitä asioita ei kuitenkaan koskaan mieti tai tutkiskele itsessään, saattaa huomaamattaan omia tavoitteita ohjata muiden odotukset tai yleiset käyttäytymismallit. Tai vain hetkelliset aistinautinnot syvemmän merkityksen sijaan.

Nyt joogaopettajakoulutuksen alkumetreillä olen alkanut miettimään, että ehkä ainut ristiriita tavoittelun ja tyytyväisyyden kesken on siinä, jos näkee toivomansa asiat itsestään ulkopuolisena. Jos tavoitteleekin sitä, joka syvimmiltään jo on, niin eihän siinä voi olla samanlaista ristiriitaa?

”Olla onnellinen” on ollut suunnannäyttäjä aikaisempien tavoitteideni ja periaatteideni yläpuolella – siis sydämeni kirkas toive kymmenen vuotta. Se on tainnut olla tietämättäni eräänlainen Sankalpani – siksi tätä sydämen toivetta kutsutaan joogien keskuudessa. Sankalpa on elämän syvin tavoite, sääntö tai vala, joka on tehty ns. korkeinta totuutta kohtaan. Se on positiivinen ja ytimekäs lause, joka kumpuaa syvältä sisimmästä ja toimii elämän johtolankana. Olen itse tutustunut tähän termiin kunnolla vasta vajaa pari kuukautta sitten ja nyt minulla on uusi Sankalpa. Uusi Sankalpani on jotain, mikä herättää nykyään minussa lämpöä ja hyvää oloa enemmän kuin ”olen onnellinen”. Sankalpaa ei etsitä vaan se löydetään, mutta sen toteutumiseen voi mennä paljon aikaa.

Se, että Sankalpa on meissä jokaisessa jo siemenenä, kiehtoo minua. Olen asettanut ennen tavoitteet futuuriin, mutta Sankalpan aikamuoto on preesens. Esimerkiksi, jos tavoitteeni on elää positiivisena, terveenä ja onnellisena – määrittelisin Sankalpan: olen positiivinen, terve ja onnellinen. Tai jos haluaisin kehittää kärsivällisyyttäni, Sankalpani olisi: kärsivällisyys on todellinen luontoni tai olen itse kärsivällisyys. Mitä voimalauseita! Joogassa opetetaan, että todellinen itsemme on eheä ja kokonainen. Sankalpa vahvistaa suhdettamme juuri tähän, siihen keitä todella olemme. Meidän ei tarvitse tavoitella jotain ulkopuolista ja kaukaista, kaikki löytyy jo itsestämme. Minusta ajatus on ihana. Kun ajattelen, että minussa on aina jo olemassa sisälläni ilo, positiivisuus, hyvinvointi ja valoa ympärilleen säteilevä energia – alan tuntea, kuinka oikeasti olenkin jo hyvä. Haluan vain pyrkiä pitämään itseni tasapainossa, jotta voin olla oma itseni.

Tavoitteet toteutuvat helpommin, kun ne ovat määritelty tarkasti. Samoin, jos oma Sankalpa on mielessä kirkkaasti, on vaikea olla kulkematta sitä kohti. Tällä polulla muutosta tavoitellaan rakkaudesta, tyytyväisyydestä ja rauhasta käsin. Esimerkiksi minulle meditaatio tuntuu yhtäkkiä houkuttelevammalta kuin koskaan. Pystyn siinä hetkessä rauhoittaa mieleni ja olla jo lähempänä todellista itseäni.

Oletteko te koskaan miettineet, mikä on teidän syvin toive, joka ohjaa kaikkia muita periaatteitanne? Mikä se voisi olla tämän loppuvuoden? :)

Leave a comment

4 kommenttia

  • Ihana kirjoitus Vilma! Tämä sai mut kristallisoimaan oman Sankalpani, kiitos 😘❤️

  • Ah, on kyllä ihana ajatus tuo, että se kaikki on jo meissä, mitä ikinä haluamme olevankaan. Se tukee hyvin sitä, ettei meidän pitäisi opettaa itseämme koko ajan haluaan enemmän jotain tai kuvitella onnen tulevan ulkoapäin, kun se oikeasti tulee sisältä, meistä itsestämme.

    Mä en tiedä mikä mun syvin toive on. Onko se olla iloinen ja sitä kautta onnellinen vai se, että haluan saavuttaa elämässäni asioita olemalla aina sitä mitä olen ja rehellinen. En ole miettinyt tätä sinänsä koskaan sen enempää.