Useammin epämukavuusalueelle, miten ja miksi?

02.07.2018 /

Joillekin tämän sana epämukavuusalue nostaa kuulemma karvoja pystyyn. Minulle päin vastoin. Kehitystä ei tapahdu ilman, että voittaa pelkoja tai tekee aluksi epämiellyttävältä tuntuvia asioita. Myöskään usein upeimpia kokemuksia ei synny näkemättä vähän vaivaa. Oikeastaan, jos kokee jonkun asian olevan epämukavuusalueella, se on ainakin itselleni eräänlainen merkki. Kyseinen asia voi olla tekijä joka pysäyttää, hidastaa tai estää kokonaan – sitä kohti siis tulisi mahdollisesti mennä. Ajattelin koota tähän postauksia, josta voi saada inspiraatiota oman laatikon laajentamiseen.

Kirjavinkki, jos tarvitsee kannustusta omien rajojen ylittämiseen. Oikeastaan kaikki tämän mentaalivalmentajan ja Norjan suosituimman puhujan Erik Bertrand Larssenin kirjoista on hyviä tähän tarkoitukseen.

Uskon, että menestyneitä ihmisiä yhdistää lähes aina kyky mennä epämukavuusalueelle, rohkeus, periksi antamattomuus ja sitkeys. Monet tietävät, miten pitäisi tehdä, mutta kyse on siitä saako itsensä puskettua tekemään niin. Postauksessani Mukavuudenhalu – vihollinen?  pohditaan, onko itsensä puskeminen sen arvoista.

Suhteiden loppumiset, työpaikan muutokset ja ulkomaille muutot sysäävät yleensä aina ainakin hetkellisesti epämukavuusalueelle. This is Life postauksessa kerron, kuinka juuri olen itse joutunut tilanteesseen, että yksi iso muutos on johtanut moneen muutokseen... ”Kun kerran on selvinnyt tuntemattomaan hyppäämisestä, se kasvattaa siipiä ja rohkeutta. Kun herää elämään – sen lyhyyteen tai valintojen merkitykseen – alkaa ottamaan ohjat käsiin. Ei ehkä kaikissa tapauksissa, jos muutos lamauttaa. Mutta olen huomannut, että ainakin omalla kohdalla, kun seesteinen tasapaino järkkyy, annan sen sitten järkkyä kunnolla.”

Moni harkitsee yrittäjäksi ryhtymistä, mutta se tuntuu usein myös ajatuksena pelottavalta ja vieraalta. Lue tämä postaus ja huomaat ehkä, että moni yrittäjäksi ryhtynyt on oppinut asiat vasta aloitettuaan: 3+1 x Mitä yrittäjyys on opettanut?

Itselleni yksi isoin epämukavuusalue on ollut englannin puhuminen. Siksi aloitin sen yksityistunnit.

Mallintyöt opettivat itselleni aikoinaan paljon itseni ylittämisestä. Lukioaikainen kesä yksin Milanossa oli ensimmäinen hyvin avartava kokemus. Tajusin silloin konkreettisesti, että opin itsestäni eniten, kun teen jotain, mikä vaatii uskallusta ja sitkeyttä. Muistan yhä myös, kuinka jännitin esimerkiksi Istanbuliin lähtöä ja siellä kulkemista, mutta lähdin silti. Postauksessa Mallin työn haastavat tilanteet muistelen eteen tulleita tilanteita.

Kirjoitin tänä keväänä myös postauksen Rohkeudesta sekä ajatuksiani Tunnelukoista & Peloista. Näissä käyn läpi sitä, mitä itse pelkään ja miten se on vaikuttanut toimintaani… Mutta toisaalta myös sitä, miksi pidän itseäni ainakin jossain määrin rohkeana.

No jokainen meistä on erilainen… toisen epämukavuusalue on toisen mukavuusalue ja toisinpäin. Tänään minua odottaa eräänlainen seikkailu, jossa pääsen haastamaan itseäni vähän uudenlaisiin juttuihin. Luvassa on viikon kuvausmatka Lapissa. Ohjelmassa huikean seuran, upeiden maisemien, raikkaan ulkoilman ja retkeilytunnelman lisäksi myös asioita, joita vähän jännitän. Muun muassa öitä teltassa, melomista ja valokuvaamista hyttysten keskellä. Olen samaan aikaan järjettömän innoissani, mutta vähän myös kauhuissani, koska en ole kovinkaan tutulla maaperällä. Pelkästään pakkaaminen tällaiselle reissulle oli hauskaa ja hankalaa.

Vähän nauratti, kun menimme lauantaina poikaystäväni kanssa Partioaittaan. Olimme menossa ristiäisiin, joten päällämme oli puvut ja juhlamekot – emme siis ehkä näyttäneet tyypillisiltä eräretkeilijöiltä. Luulen, että tämä tuli myös varsin nopeasti työntekijälle selväksi, kun hän kysyi, miten voisi auttaa. Oli siinä meillä termit vähän hakusessa. Lisäksi, kun myyjä kysyi, että mihin olemme menossa, emme osanneet tarkemmin kertoa tässä vaiheessa, kuin että lento on ylihuomenna Kuusamoon. On meillä ohjelma mailissa, mutta olemme luottaneet ehkä turhankin hyvin reissuun mukaan lähtevään eräoppaaseemme. ;) No nyt kuitenkin on reitti selvä ja kaikki valmiina. Olen varma, että päästään tekemään upeita kuvia ja kokemuksia!

Leave a comment

4 kommenttia

  • Mä oon niin paljon pohtinut juuri näitä juttuja erityisesti kuluneen vuoden aikana. Oon niin samaa mieltä, että epämukavuusalueella tapahtuu aina se taika ja jos ei uskalla tai pysty menemään epämukavuusalueelle on tosi vaikea päästä eteenpäin ja saavuttaa omia haaveita/tavoitteita. Mutta vauvavuoden aikana oon kyllä moneen kertaan pohtinut että miten pitkälle omalla epämukavuusalueella pystyy venymään ennenkuin tsippaa:’DD Miten se tasapaino onkin välillä vaan niin vaikea löytää…

    • Vilma Peltonen

      Joo totta. Uskon, että vauvavuosi laittaa vielä venymisen ihan uuteen perspektiiviin…! Haleja <3

  • J

    Heippa Vilma! Ekaa kertaa nyt kommentoin, vaikka olen seurannut blogiasi jo pidempään :) Kiitos hyvästä blogista! Olen erityisesti pitänyt näistä sinun syvällisemmistä postauksistasi, ja tänä keväänä olet kirjoittanut usein aiheista, joita olen itsekin samoihin aikoihin pohtinut – hauska sattuma! :)

    Halusin myös kommentoida aiempaan juhannuksen aikaiseen postaukseesi valokuvauksesta (kirjoitan nyt tähän, jotta kommentti ei huku). Tuli mieleen, että millä/miten yleensä editoit kuviasi? Nämä tämänkin postauksen kuvat ovat todella hienoja!

    • Vilma Peltonen

      Hei J ja kiitos paljon ihanasta ja mieltä lämmittävästä kommentista! <3 :) Mä editoin oikeastaan aina Photoshopilla. Mun on ikuisuuden pitänyt tehdä kuvan käsittelyyn liittyvä postaus, kun en oikein osaa ilman kuvaesimerkkejä kertoa, mitä teen. :D Mutta ehkä nyt saan aikaiseksi, kun muistutit tästä. :)