MITÄ SINÄ VEDÄT PUOLEESI?

01.01.2018 /

Sanotaan, että ajattelemme päivässä keskimäärin 60 000 ajatusta. Se on paljon, mutta suurin osa ajatuksistamme on samoja. Samoja kuin eilen, toissapäivänä, kuukausi sitten… Näin minäkin nyt teen, ajattelen samoja asioita kuin neljä vuotta sitten. Päätin nimittäin aloittaa vuoden 2018 postaamalla 2014 julkaisemani tekstin uudestaan. Allekirjoitan edelleen joka sanan ja halusin muistuttaa itseäni näistä tärkeänä pitämistä asioista. Mutta toistamalla itseäni, haluan myös kysyä Sinulta: Millaisia ajatuksia sinä ajattelit ajatella 2018?!

– – –

”Etsi aina jotain kritisoitavaa” tuntuu välillä olevan meidän suomalaisten mentaliteetti. Eikä ehkä niin välillä.

Itsekin tässä nyt parasta aikaa toki kritisoin…

…MUTTA

Tuli mieleen yksi Helsingin Sanomissa ollut artikkeli viisikymppisestä naisesta, joka oli juossut tämän vuoden aikana elokuuhun mennessä jo 100 maratonia. Keskimäärin kolme viikossa, välillä kaksi päivässä. Minä luin juttua suu auki, wau! Luin myös suu auki jutun alle syntyneitä kommentteja. En voinut uskoa, mitä kaikkea roskaa ihmiset kehtasivat jutusta repiä. Valtaosa kommenteista tuntui olevan negatiivisia, vaikka naisen suoritus oli mielestäni mieletön. Oli kommentteja siitä, kuinka nainen on selvästi tuleva tuki- ja liikuntaelin potilas, addiktoitunut ja sairaalloisen riippuvainen. Joku kommentoi, että täytyy olla tylsä elämä, kun ei ole parempaa tekemistä. Jne.

Äskeinen oli vain esimerkki, mutta tuntuu, että netistä on tullut aikuisten leikkikenttä, jossa kiusaaminen on anonyymina helppo ”harrastus” – jos niin haluaa.

Itse uskon karmaan. Minulle on nuoresta asti opetettu, että ihminen vetää ajattelullaan puoleensa asioita. Paljon puhuttu vetovoimanlaki. Kun ajattelet negatiivisia asioita, voivottelet, valitat, murehdit, haukut… vedät murheita ja negatiivisia asioita puoleesi. Ilkeyksien latelu kertoo enemmän ilkkujasta kuin kohteesta. Mutta kun ajattelet positiivisesti, suhtaudut asioihin innostuneesti, ihmisiin myönteisesti, tulevaan optimistisesti, vedät puoleesi hyviä asioita. Kehut ja annat positiivista palautetta, saat sitä itsekin.

Oikeastaan meille kaikille on opetettu tätä pienestä pitäen: ”Paha saa palkkansa.” Kuulostaa vähän kornilta, mutta jokainen voi valita, onko mielummin ilkeä sisarpuoli vai Tuhkimo. Opetus on viisas. Onnellisuuteemme ja elämämme tapahtumiin vaikuttaa annettuja lähtökohtia enemmän se, kuinka kohtelemme muita ja mikä on elämänasenteemme.

En sano, että itse olisin asenteissani pyhimys, mutta olen jo joitain vuosia kiinnittänyt tietoista huomiota tähän. Viikoittain muistuttanut itseäni siitä, että ihminen saa sitä, mitä tilaa. Kun annat, saat. Kun syötät alitajunnalle rohkeita ajatuksia ja uskoa unelmiin, alkaa asiat pikkuhiljaa loksahdella paikoilleen. Kun olet muille aidosti kiva, sinulle ollaan. Kun näet muissa hyvää, sinussa nähdään. Ja niin edelleen. Optimismi ja positiivisuus ei ole naiivia, vaan mielestäni paras keino hallita elämäänsä ja saada hyviä asioita tapahtumaan.

Minulle sanotaan usein, että olen liian sinisilmäinen ja luotan ihmisiin liikaa, en usko ihmisen pahuuteen ja yritän ymmärtää kaikkia. Välillä kuitenkin, kun puhumme muiden bloggaajien kanssa esimerkiksi negatiivisista kommenteista tai nettikiusaamisesta, mietin että mikä hitto ihmisiä vaivaa?!?!

Trendi-lehdessä pyydettiin jossain vaiheessa kansimalleilta, että he jatkaisivat lausetta Maailma olisi parempi paikka, jos… Olen joskus miettinyt, mitä tähän itse vastaisin. Vaihtoehtoja on niin paljon. Mutta tällä hetkellä vastaisin, että maailma olisi parempi paikka, jos ihmiset kannustaisivat toisiaan enemmän.

Sillä ei ehkä maailmaa kokonaisuudessaan paranneta, mutta yksittäisten ihmisten elämään kannustuksella ja tuella voi olla valtava merkitys. Ja päinvastoin: tuomitseminen, lannistaminen, kiusaaminen, ilkeily ja kyseenalaistaminen, voivat vaikuttaa yksittäisen ihmiseen läpi elämän. Yksittäisten ihmisten onnellisuudesta koostuu hyvinvoiva yhteiskunta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

(Postauksen kuvat on otettu vuosi sitten syksyllä New Yorkista, ne jäi aikoinaan julkaisematta :))

Leave a comment

4 kommenttia

  • souphie

    Tämä on niin totta!!! Itseäni opettaja kiusasi lukiossa ja tuhosi täysin akateemisen itsetuntoni vuosiksi. Akateeminen itsetuntoni on nyt onneksi vuosien varrella parantunut, mutta en unohda sitä ikinä. Hän ehdotti että jättäisin lukion kesken ja että minusta ei ikinä tule mitään. Hän myös kiusasi minun jälkeeni toista opiskelijaa ja olin onnellinen, että hän jätti minut rauhaan, vaikka jälkeenpäin mietin että olisi pitänyt puolustaa sitä toista opiskelijaa. Olen usein miettinyt mitä sille toiselle lukiolaiselle kävi elämässä, ja tänään ilokseni huomasin että hän opiskelee Helsingin yliopistossa. Minä valtsikassa, hän Kumpulassa tietotekniikkaa. Eli ihan kivasti kävi meille molemmille. Itse huomaan myös kyllä muutenkin elämässä tuon ilmiön että yritetään lannistaa ja harva oikeasti tsemppaa ja kannustaa sillon kun jokin prosessi on käynnissä. Onnistumisen jälkeen kyllä saatetaan onnitella, mutta harva kannustaa ja tsemppaa prosessin alussa. Itse yritän aina rohkaista ja tsempata muita, oli idea miten typerä tahansa.

    • Vilma Peltonen

      Kiitos Souphie ja ihana, että jaoit innostavan tarinasi!<3 :) Ja tähän olen itsekin törmännyt usein: "Onnistumisen jälkeen kyllä saatetaan onnitella, mutta harva kannustaa ja tsemppaa prosessin alussa. "

  • Maria

    Aivan totta! Se on ihan uskomatonta, miten ilkeitä ihmiset voivat olla netissä, kun harva sanoisi niitä samoja sanoja päin naamaa. Muutenkin negatiivista asennetta ja toisten lannistamista ja kadehtimista on niin paljon, ikävä kyllä. Ehdottomasti maailma olisi parempi paikka, jos kannustaisimme ja kunnioittaisimme toisiamme enemmän. Hmm sikäli myös ajankohtainen kirjoitus, että oon viime aikoina kiinnittänyt huomiotani siihen, että vaikka oon ollut pääsääntöisesti toisille kiva, en ole ollut itselleni niin kiva. Omia asioita on ollut jotenkin hirveän helppo murehtia ja itseä vähätellä. Eli täytyy alkaa kiinnittää taas aktiivisempaa huomiota tähän, koska todellakin uskon positiivisuuden voimaan. Ostin sun suosituksesta nyt sen Hyvän mielen vuosi -kirjan ja innolla aloittelen sen tehtäviä, joten toivottavasti siitä on inspiraatiota myös tähän! :)

    • Vilma Peltonen

      Kiitos, kun kommentoit Maria! <3 :) Totta, on myös VÄHINTÄÄN yhtä tärkeää, että on itselleen ystävällinen ja rakastava! Kiva, että olet huomannut kiinnittää tähän huomioita, vaikka onkin välillä kaikkein haastavinta tsempata ja puhua positiivisesti itselleen. :) Hauska kuulla, että kirjavinkki myös upposi! Kaikkea hyvää tähän vuoteen <3