Aloitin englannin yksityisopetuksen, verkossa!

09.07.2017 / ,

Olen alkanut tehdä tosissani ja konkreettisesti jotain englannin kielen taitoni eteen. Olen myös innoissani, että voin kertoa ja suositella jokaiselle, joka haluaa paremman kielitaidon puhuenglantia.fi sivuilta löytyviä verkkokursseja. Ennen kuin kerron opinnoistani ja tästä mahdollisuudesta tarkemmin, haluan kuitenkin kertoa vähän omaa taustaani. Ehkä joku voi samaistua ja myös rohkaistua opiskelemaan skypen välityksellä! :)

Moni teistä varmasti tietää, että englannin kieli ei todellakaan ole vahvuuteni. Koulussa se oli ehdottomasti haastavin aineeni ja ylioppilaskirjoituksissa, vaikka muuten kirjoitin pelkkiä Laudatureja ja Eximioita, pääsin englannista juuri ja juuri läpi. Kirjoitin siitä ”hienosti” A:n. Arvosana päättötodistuksessa oli sentään parempi, koska kokeisiin pystyi lukea edellisenä iltana hauki on kala menetelmällä. Opiskelin kielissä aina kaiken vain ulkoa ja unohdin 24 tunnin kuluttua.

Yliopistossa sitten englanninkielinen materiaali iski vasten kasvoja. Alkoi turhauttaa ja ahdistaakin, kun opintojen edetessä yhtäkkiä se heikoin aineeni määritteli muunkin opiskeluni hyvin haastavaksi. Se, mikä ennen oli ollut helppoa, muuttui kielen vaihtuessa lähes mahdottomaksi. Vaikka yleensä nautin opiskelusta, jouduinkin tehdä sitä nyt kielellä, jota inhosin ja kammosin.

Muistan, kun ensimmäisellä mallimatkallani Milanoon, menin lähes ainoana joka aamu toimistolle ensin ennen castingeja hakemaan päivän casting-listan, koska en ymmärtänyt mitään, mitä minulle yritettiin puhelimessa selittää. Minulla on myös paljon nolostuttavia muistoja englannin puhumisesta, sellaisia jotka veivät itsetunnon puhumisen suhteen nollaan. Esimerkiksi lukion ensimmäisellä lähdin Hollantiin kymmenen päivän opiskelijavaihtoon – koska kaikki kaveritkin. Olin taatusti ryhmän huonoin englannissa ja pahin painajainen melkein toteutui, kun en vain pystynyt kommunikoimaan. En ymmärtänyt, kun minulle puhuttiin, en pystynyt tehdä koulutehtäviä englanniksi ja en osannut sanoa ajatuksiani perheelle, jossa silloin asuin. En voinut olla oma itseni ja tuntui kiusalliselta lukea paperista suoraan esitelmän pätkän, kun muut esittelivät hienosti ja sujuvasti ryhmätöitään. Kerran siskoni yritti opettaa, kuinka lausutaan esimerkiksi vegetable oikein, ja vaikka kuinka yritin toistaa hänen perässään, kieli ei vain taipunut. Silloin leimasin itseni kyvyttömäksi oppia englantia.

Olen aina ollut kunnianhimoinen ja halunnut menestyä itselleni tärkeissä asioissa. Kunnianhimoni on kuitenkin aina rajoittunut Suomen rajojen sisälle, enkä kansainvälisestä urasta ole koskaan aikaisemmin osannut unelmoida. En vaikka mallinhommia olenkin tehnyt useissa maissa ja ymmärsin jo 15-vuotiaana Suomen rajallisuuden. Kielitaitoni tai sen puute on kuitenkin aina hävettänyt minua niin, että välttelin parhaani mukaan tilanteita, joissa olisi joutunut käyttää englantia ja tämä on siis vaikuttanut varmasti vähän uravalintoihinikin. (Ja ainakin tulee jatkossa vaikuttamaan, jos en tule täysin sinuiksi englannin kielen kanssa.)

Mutta viimeisinä vuosina on tapahtunut erinäisiä asioita ja nyt voin sanoa, että viimeisen puolentoista vuoden aikana englantini on ottanut valtavia askelia eteenpäin. Isoin muutos on tapahtunut siinä, että uskallan puhua. Ajoittain jopa nautin nykyään englannin puhumisesta, enkä ainakaan pelkää enää virheitä samalla lailla kuin ennen. Uskon, että voin oppia taitavaksi englannissa. Olen vähän ylpeä jo itsestäni ja siitä muutoksesta, jonka olen tehnyt. Olen melkein päivittäin kirjoittanut englanniksi, olen ollut haastateltavana englanniksi, olen lukenut kokonaisia kirjoja englanniksi ja pikkuhiljaa olen alkanut haaveilla työskentelystä yhä enemmän englanniksi.

Puolentoista vuoden ajan olenkin aktiivisesti ajatellut, että haluaisin alkaa opiskella englantia uudestaan opettajan johdolla. Olen katsonut kursseja asuinpaikkojeni lähellä, mutta matkustavaisen elämän takia, säännöllinen opiskelu jossain paikan päällä olisi lähes mahdotonta tässä tilanteessa. Sitten aloin googlettaa verkkokursseja. Mutta mietin, että tarvitsen, jonkun jonka kanssa voin puhua. Luin tunneista skypen välityksellä, mutta siinä tilanteessa en löytänyt mitään varteenotettavaa… tai ehkä en vain uskaltanut. Yksityistunnit skypessä ventovieraan kanssa (ja vielä nimenomaan englannin kurssit), olisivat totaalisesti epämukavuus alueellani. Ja enhän edes ehtisi, ajattelin.

En kuitenkaan koskaan jätä tilaisuuksiin tarttumatta. Uskon elämän ennusmerkkeihin ja siihen, että kun pitää silmät ja korvat auki, elämään tulee eteen merkkejä, jotka johtavat oikeaan suuntaan. Tästä parin kuukauden päästä sain mailin, jossa minulta kysyttiin, kiinnostaisiko minua testata tällaista palvelua. Puhuenglantia.fi sivusto vaikutti niin hyvältä, että lopulta rohkenin vastata opettaja Hannalle, että soitettaisiinko skypessä ja juteltaisiin tästä pienestä yhteistyömahdollisuudesta lisää. Halusin tietysti kuulla, synkkasiko meillä. Sivuilla on varattavissa myös ilmainen 30 minuutin kokeilutunti, joka on mielestäni loistava idea, koska moni ehkä epäröi ja jännittää samaa kuin minä. Jos englannin puhumiseen on kynnys, on opettajan oltava sellainen, kelle sitä on helppo puhua. 

Hanna oli bongannut blogini silloin, kun asuin vielä Englannissa. Hän itse asui tuolloin Manchesterissa, vajaa tunnin matkan päässä. Puhuttaessa vakuutuin heti, että Hanna on mitä mukavin, helposti lähestyttävin ja pätevin tähän hommaan. Vaikka skypetämme aina pelkkä ääni päällä, sen kyllä kuulee äänestä, kun joku on lämmin, sydämellinen ja ymmärtäväinen. Totesin, että jos jonkun haluan englannin opettajakseni, se olisi Hanna. Sovimmekin noin 20 oppitunnista, joista nyt minulla on ollut kaksi.

Opetus alkaa kattavalla lähtötasotestillä, jotta opettaja (Hanna) tietää, missä mennään ja opintosuunnitelma voidaan tehdä sen mukaan. Itselleni testi oli myös hyvin valaiseva. Identiteettini englannin kanssa oli edelleen siellä kirjoitusten approbatur (A) tasolla. Kielioppiosuuden testituloksesi sain B2, joka on se taso, joka on tavoitteena lukion päättyessä. Vielä kielioppisääntöjä enemmän kuitenkin annan painoarvoa ihan kielen ymmärtämiselle, sujuvalle käyttämiselle ja kommunikoinnille.  Yleensä kuullun ymmärtäminen oli minulle koulussa kaikkein haastavinta. En ymmärtänyt mitään ja jos ymmärsin, en ymmärtänyt monivalintakysymyksiä, jotka tuntuivat välillä kompatehtäviltä. Lähtötasotestin osuuksista kuullun ymmärtämistä siis eniten jännitin ja oli aika outoa minulle, kun yhtäkkiä ymmärsinkin kaiken ensimmäisellä kuuntelukerralla ja rakseja ruksiessani tiesin, kaikkien vastausten menneen oikein – ihan kuten olisin kuunnellut omaa äidinkieltäni.

Kehitystä on siis selvästi tapahtunut, mistä olen iloinen, mutta vielä on paljon petrattavaa. Ehkä tuntuu kuitenkin, että nyt se opeteltava määrä on hallinnassa. Opiskelu tuntuu nyt positiiviselta haasteelta ja hauskalta, ei pakkopullalta. Nyt saan jo asian kuin asian jotenkin ilmaistua ja pystyn kyllä kommunikoida ja keskustella mistä aiheesta vain. Tästä lähin kaikki oppimani on minulle plussaa.

Esimerkiksi nyt kahden 45minuutin oppitunnin, lähtötasotestin ja kotitehtävien perusteella olen hahmottanut jo paljon, missä teen virheitä, missä olen epävarma ja mitä puolestaan osaan jo ihan hyvin. On ollut ihan huikeaa, kun on voinut ja uskaltanut kysyä kaikki tyhmimmätkin kysymykset opettajalta, joka osaa kaiken selittää kärsivällisesti ja valaisevasti. Koskaan kouluaikana en ole viitannut englannin kielen tunneilla ja kysynyt mitään, koska ajattelin, että kaikille muille se kuitenkin olisi itsestään selvää. Nyt on voitu paneutua juuri niihin asioihin, missä minä teen virheitä. On ollut ihmeellistä, miten lyhyessä ajassa olen oppinut jo paljon. Olen saanut ahaa-elämyksiä ja oivalluksia ja oppinut jo paremmin kiinnittämään huomiota oppimiini asioihin lukiessani ja kirjoittaessani englantia.

Heti ensimmäisen tunnin jälkeen minun piti kirjoittaa yksi teksti englanniksi ja oli siistiä, kun osasin tunnin perusteella laittaa prepositiot oikein ja muutenkin tehdä lauseita, jotka olisivat ennen tuntia olleet virheellisiä tai vähintään koukeroisia. Poikaystäväni kirjoittaa englantia paremmin kuin mitään muita kieliä (edes äidinkieltään) ja siksi tarkistaa usein kirjoitukseni. Hän totesi, että vähiten korjattavaa, mitä koskaan sen pituisessa tekstissäni. Siis yhden oppitunnin jälkeen kirjoituksessani oli jo tapahtunut selkeä muutos!

Uskon, että kun motivaatio on näin kohdillaan, on yksityisopetus ihan supertehokasta. Hanna on ihan loistava ja olen tosi innoissani tästä projektista. On aina ihana kehittää itseä, mutta palkitsevinta on, kun kehittyy asiassa, jota tarvitsee päivittäin ja joka merkittävästi vaikuttaa tulevaisuuteen ja omiin unelmiin, uusien ystävien saantiin ja ihan yleissivistykseen. Siistiä kun voi lukea englanniksi lehtiä, kirjoja, uutisia ja käydä elokuvissa ulkomailla sekä etsiä tietoa rajoittumatta suomenkielisiin teoksiin.

Tämä oli tällainen ensimmäinen taustaa kertova postaus, mutta aion varmasti vielä raportoida edistymistäni ja fiiliksiäni opinnoissa tänne sekä ainakin kurssin loputtua kertoa yhteenvetona lisää opinnoista, niiden rakenteesta sekä siitä, miten kaikki on toteutettu. Mutta aina voi kysyä ja Puhuenglantia.fi nettisivuilta voi lukea lisää. Jo tämän perusteella pystyn kuitenkin suositella Hannan verkkokursseja täysin, jos joku muukin haluaa petrata omaa kielitaitoa! :)

Photos: Mona (edit by me)

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Leave a comment

13 kommenttia

  • souphie

    Hienoa! Go girl<3

  • Ihana kuulla tällaisesta!! Olen jo vuoden miettinyt kuinka mun pitäisi opetella englantia, sillä haluaisin kirjoittaa blogiini enkkua pieniä pätkiä ja ehkä päivittää instaa enkuks. Asia on kuitenkin jäänyt haaveilun tasolle, mutta onneksi meillä töissä käy ulkomaisia kuskeja ja joudun puhua heille muuta kuin suomea. Paras olisi töissä, jos osaisin myös venäjää, mutta ihan niin paljon kielipääni tuskin koskaan tulee taipumaan.

    Itselleni vaikeinta enkussa on epävarmuus lausumisesta. Nyt olen rohkaistunut viimeisen puolen vuoden aikana ja pystyn töissäkin puhumaan välillä jopa ihan lauseita. Ei siellä kaikki osaset mene varmaankaan oikein lauserakenteissa, mutta aivan sama!

    • Vilma Peltonen

      Ihana Mari! Kiitos, kun kommentoit ja ymmärrän täysin tuon epävarmuuden lausumisesta. Olen kuullut ja lukenut suomalaisilta haukkumista/negatiivista palautetta englannin ääntämisestäni eikä se ole juuri lisännyt rohkeutta asian suhteen. Mutta ulkomailla on aina helppo puhua kun englantilaisetkin olivat vain fiiliksissä, että joku puhuu äidinkielen lisäkseen heidän kieltään. Hauskaa on myös se, että hekin tekevät kielioppivirheitä varsinkin kirjoittaessa ja sitten sitä vaatii itseltään täydellisyyttä. ;D Kiva kuulla, että olet rohkaistunut englannin kanssa! :) <3

  • Tiinatuulia

    Hienoa Vilma, upeaa itsen haastamista ja uskaltamista!

    Itselleni tuli polttava tarve ruotsin kielen puhumiseen vielä uudelle tasolle, kun olimme viime viikolla käymässä Ahvenanmaalla- siellä avomieheni kysyi ravintolassa että olenko huomannut asioineeni ruotsiksi tilaukset ja kukkakauppakäynnin automaattisesti (minä joka en ”uskalla” puhua ruotsia pakottamallakaan vaikka sitä luen ja kirjoitan)!

    Iloisesti yllättyneenä (ja ymmärryksestä hämmentyneen) päätin nyt että tänä syksynä teen asialle jotain ja yritänkin miettiä, mistä sopiva juttukaveri löytyisi jotta kielelle tulisi oikeasti käyttöä :)

    • Ellen

      Ihanaa Vilma! Mun mielestä jo se että aloit kirjoittaa instagramissa englanniksi, toi itselleni mielikuvan että olet varmasti oppinut uskomattoman paljon ihan huomaamattasi. Olen ylpeä sinusta! Itselläni englanti oli aina se kaikkein vahvin, ja vihasin englannintunteja lukiossa, kun oli niin tylsää, mutta samalla tiedostin aina sen, että on niin paljon vaikeampaa jos englanti on heikkoa, kun esim matikka, jossa itse taas olin AIVAN pihalla aina, enkä koskaan uskaltanut kysyä, koska tunsin itseni niin tyhmäksi. Matikkaa olen voinut vältellä sitten lukion, ja jos jtn hyödyllistä on tarvinnut opetella, se on onnistunut. Englanti taas on KAIKKIALLA. Sitä ei tosiaan pääse pakoon. Ihan mahtavaa siis että olet päässyt näin pitkälle. Nyt on matka enää ylöspäin! Terkkuja Australiasta xxx I

      • Vilma Peltonen

        Kiitos paljon ihana Ellen! <3 Tulipa kiva mieli, kun olette niin kannustavia ja rohkaisevia kaikki. :) <3 Toi on kyllä totta, että englanti on kaikkialla! Jälkikäteen olen usein miettinyt, että miksi juuri ainut oikeasti haastava aine, on se ainut, mitä nykyään suoraan työssäni tarvin. :D Kadun melkein, etten laittanut kouluaikana kaikkea panostani kieliin, vaan tein päin vastoin ja hikaroin matemaattisia, luku- ja taitoaineita englannin kustannuksella. Tyhmää, mutta eipä sitä silloin ajatellut tai tiennyt. Nyt sanon kaikille läheisille lapsille ja nuorille, että kaikista aineista kannattaa panostaa englantiin. Uskon, että varsinkin tulevaisuudessa melkein alalla kuin alalla sitä tarvitaan. ;)

        Ja kiitos Australia terkuista, ihanaa kesää sinne! <3

    • Vilma Peltonen

      Ihana kuulla! Hyvä sinä! :) <3 Ja kiitos paljon Tiinatuulia kannustuksesta!<3

  • Ihan mahtavaa! Onnea sinä :). Sulla on varmasti paljon tilausta myös ulkomailla, en epäile hetkeäkään. Itse olen suht hyvä englannissa, mutta kirjoittamisessa haluaisin olla parempi – olisi mahtavaa esim. päivittää blogia englanniksi, mutta näin ammattikirjoittajana runsaasti virheitä sisältävien tekstien julkaisu ei ole hyvä juttu. Pitääpä siis testata tuota suosittelemaasi sivua.

    Terkuin,

    Hannele

  • k

    Aikuisena ei pidä antaa enää kouluarvosanojen määritellä itseämme ja osaamistamme, varsinkaan jos siitä on kulunut jo aikaa. Aikuisenakin on mahdollista oppia monia taitoja tai ainakin kehittyä niissä, vaikka kouluaikoina olisi niissä ollutkin surkea. Jokainen kehitttyy yksilölliseen tahtiin. Aikuisena jonkin asian oppiminen voi olla jo helpompaa tai motivaatiota ja kiinnostusta voi löytyä jo huomattavasti enemmän kuin nuorena. Nuorena ei vältttämättä ymmärrä niistä työelämän vaateistakaan ja ne aikuisten ohjeet kaikuvat monesti kuuroille korville. Kaikista ei tule huippuja eikä mestareita tekemälläkään, mutta se ei tarkoita etteikö niistä opituista taidoista voisi olla hyötyä ja iloa itselle.

    Ja mitä tulee kieliin….. Kannattaapi muistaa, että kaikki suomalaisetkaan eivät osaa kirjoittaa kunnolla edes äidinkieltään, eivätkä suinkaan hallitse oman äidinkielensä sanastoakaan täydellisesti. Sama pätee muidenkin kielten puhujiin äidinkielensä suhteen. Englannin kielen sanasto on niin valtavan laaja, että syntyperäisetkään puhujat eivät osaa siitä kuin murto-osan. Sanavaraston laajuuteen vaikuttaa mm. koulutustausta, lukeminen ja kiinnostuksen kohteet.

    Lieneekö se, ettei uskalla puhua ennen kuin on ”lähes täydellinen” suomalaisten kompleksi. Eivät kaikki muutkaan osaa englantia niin hyvin ääntää, jos nyt vaikka vertaa esim. ranskalaisiin. Toki jos englantia joutuu työkseen jatkuvasti käyttämään, olisi hyvä yrittää sitä petrata. Mutta monesti nuoret tuntuvat omasta mielestään olevan englannin kielen asiantuntijoita, vaikka heidän käsityksensä englannin kielestä perustuisi lähes pelkästään amerikkalaisiin tv-sarjoihin ja elokuviin. Mikä tietenkään ei ole läheskään koko totuus, kun ei ne kaikki syntyperäisetkään puhu tai äännä samalla tavalla, varsinkaan eri puolilla maailmaa.

    Englannin kielen taito on työelämässä nykyään lähes itsestään selvyys. Tosin monissa työtehtävissä olisi tässä kansainvälisessä maailmassa hyvä osata muitakin kieliä jokseenkin sujuvasti, vaikka maailman puhutuin kieli lienee ”huono englanti”. EU:n äidinkielenä puhutuin kieli ei suinkaan ole englanti, ja jos Britit jättää EU:n, niin jäljelle jää vain yksi englanninkielinen maa, joka ei väestöltään todellakaan ole se suurin. Ja kannattaa muistaa, että erinomaisesta englannin kielen taidostakaan ei ole hirveästi hyötyä, jos toinen osaa sitä korkeintaan auttavasti.
    Lisäksi kannattaa muistaa, että kieli on avain maan kulttuuriin, yhteiskuntaan ja niiden ihmisten joukkoon. Tämä kannattaa muistaa, jos asuu vieraassa maassa, ellei halua viettää ulkomaalisen pitkäaikaisturistin elämää ja pysytellä maanmiestensä keskuudessa.

    Entä jos ei ole kielipäätä? Kielten oppiminen ei sinänsä pitäisi olla ongelma, jos ei ole varsinaisia oppimisvaikeuksia (dysleksia tai kielen kehityksen häiriöitä) tai varsinaisia muistivaikeuksa. Mutta on ymmärrettävä, että kielen oppiminen vaatii situomusta, runsaasti aikaa, työtä ja harjoitusta ja tehokkaita opiskelutekniikoita. Jo se, että aivot tottuvat prosessoimaan vierasta kieltä vaatii paljon aikaa ja harjoitusta. Toisilla enemmän kuin toisilla. Kuvailusi tuosta kuullunymmärtämisen ja puhumisen hankaluudesta vaikuttaa siltä, että aivosi eivät kyenneet prosessoimaan puhuttua kieltä ja sen äänneinformaatiota. On vaikea saada puheesta selvää, jos ei tunnista äänteitä, ei erota mistä sanat alkaa ja mihin loppuu. Saati sitten ääntää oikein, jos ei erota kaikkia äänteitä tai ei osaa muodostaa niitä äänteitä suussaan. Kokemuksestani voin sanoa, että näistäkin ongelmista voi selvitä, kunhan jaksaa tehdä säännöllistä työtä ja ymmärtää, että tuloksia välttämättä hetkessä synny, ja harjoittelu pelkästään koulutuntien varassa ei välttämättä kaikille riitä. Englannin kieltä opiskellessa joutuu tavallaan opettelemaan kaksi kieltä: kirjoitetun ja puhutun. Ja mitä niihin virheisiin tulee tai niiden pelkäämiseen… Virheiden tekeminen on normaalia kielten oppimisessa. Kaikki niitä tekee. Mutta virheistään oppii, jos niihin kiinnittää huomiota ja pyrkii korjaamaan omaa suoritusta. Mutta kannattaa muistaa, että kaikki teoriassa opittu kielioppi ei suinkaan automaattisesti siirry suoritukseen, niin että osaisi niitä rakenteita heti käyttää automaattisesti oikein. Siispä puhumista pitää harjoitella puhumalla, kuuntelua kuuntelemalla jne. Mutta lukeminen auttaa luetunymmärtämisen kehittymisen lisäksi myös kirjoittamiseen. Jos äidinkielen lukutaidon kehittymiseen tarvitaan runsaasti harjoitusta, niin myös vieraan kielen lukutaidon kehittymiiseen.

    • Vilma Peltonen

      Ihan loistava kommentti, kiitos paljon K. <3 Ja juurikin noin mulla on... en erota, mistä sanat alkaa ja mistä loppuu. Olen musiikillisesti myös lahjaton, jos mietitään sävel- ja äänikorvaa. Ehkä kaikki myös liityy siihen, että ihan suomeksikin mun on paljon vaikeampi keskittyä puheesta oppimiseen ja kuunteluun, kuin niin, että näen mustaa valkoisella. Kuvamuistini on siis tosi hyvä, mutta kuullun mieleen painaminen huonoa. Mielenkiintoista, mutta kuten sanoit lohduttavaa, että näissäkin voi kehittyä. Mestariksi ei kaikessa tarvi tulla, mutta pineestäkin kehityksestä on iloa ja apua, kuten sanoit. :)

  • Paltsu

    Mulla on myös ongelmana se, että en uskalla puhua englantia, vaikka tiedän että osaan sitä melko hyvin ja ääntäminenkin sujuu ymmärrettävästi. Silti sitä pelkää tekevänsä kielioppivirheitä, tai että ei muistakaan jotain sanaa.. Ihan typerää :D

    Tuli mieleen, että BookBeatissa kannattaa kokeilla kuunnella kirjoja englanniksi, siinä oppii sitä kuullun ymmärtämistä ja tulee poimittua uusia sanoja ja sanontoja. Itse aloitin ”varovasti” kuuntelemalla alkuun nuorille tarkoitettuja kirjoja (eka kirjan jonka kuuntelin englanniksi oli The Boy in the Striped Pyjamas, suosittelen!), ja siirryin siitä sitten ihan normi dekkareihin :)