Sosiaalinen media – miten saada siitä mahdollisimman paljon hyvää irti?

29.03.2017 / ,

Herättääkö sana ”sosiaalinen media” sinussa positiivisen vai negatiivisen viban? Veikkaan, että vastaus vaihtelee – ehkä päivän ja tilanteenkin mukaan – mutta ennen kaikkea yksilön ja sen mukaan, miten käytämme tai olemme käyttämättä sitä. Kokemuksemme vaihtelevat suuresti siitä, mitä se on tuonut elämäämme, joko suoraan tai välillisesti. Nykyään sosiaalinen media on kuitenkin kaikkialla ja koska itse olen sen ammattilainen, ajattelin, että voisin kirjoittaa aiheesta ajatuksiani. Halusin ikään kuin koota postauksen mittaisen oppaan ”älä käytä somea näin- vaan näin”. ;)

Minulle vastaus ensimmäiseen kysymykseeni on aika yksiselitteinen: some on itselleni vain hyvä asia. Pari vuotta sitten kirjoittamassani postauskessa ”Onko some epäaitoa ja blogini illuusiota?” avaan kuitenkin myös kääntöpuolta henkilökohtaisemmin ja niitä hetkiä, kun olen oppinut ymmärtämään myös sitä toista kantaa. Tässä postauksessa lainaamani pätkät ovat myös tuosta vanhasta postaukesta.

MILLOIN SOSIAALINEN MEDIA VOI OLLA HAITAKSI (8 x vältä näitä) :

 

1. Jos on kaiken aikaa kiinni ruudussa ja unohtaa havainnoida reaalimaailmaa. Jos leikitään, että jollekin avaruusoliolle, joka ei olisi koskaan ollut maapallolla näytettäisiin vain instagram, saisi tyyppi aika kiillotetun kuvan maailmasta. Elämä ja ihmiset näyttäytyisivät niin kauniina, aktiivisena, hauskana, raikkaana, terveellisenä, timminä, onnellisena ja siistinä. Siksi suosittelen avaamaan silmät kaupassa ja katsomaan ihmisten ostoskärryihin, käymään uimahallissa ja hakemaan realiteettejä omien läheisten live-elämästä. Sitä se elämä oikeasti on, vähän rosoista, mutta kaunista silti. Olemme yllättävän samanlaisia kaikki, oma elämäsi on hyvää, vaikkei se näyttäisi siltä kuin instaruudulla.

2. Jos omanarvontunto perustuu some-seuraajiin ja tykkääjiin. Jos somea pitää vain saavuttaakseen jotain.

”Koen, että jos on 12- vuotiaana perustanut ensimmäiset some-tilit ja saanut mm. instagrammissa puoli miljoonaa seuraajaa, on sanomattakin selvää, että oma identiteetti perustuu pitkälti some-minään. Sosiaalisen median ammattilainen on ikään kuin töissä 24/7 ja siinä todellisuus hämärtyy. Takaraivossa elää aina, että pitäisi ottaa kuva tai snapchat-video ja jakaa se maailmalle. Hetkessä ei eletä kuin siinä määrin, että sinun pitää olla reaaliaikaisesti kaikkialla. Ja nälkä kasvaa syödessä. Muistan itsekin, että joskus ajattelin 10 000 instagram-seuraajan olevan tosi hyvä. Nyt luku tuntuu pieneltä ja tavoitteet ovat muualla. Kun saavuttaa jotain, on katse aina jo seuraavassa, suuremmassa asiassa. Mutta tyytyväisyys ei tule siitä, mitä saavuttaa. Se tulee siitä, miksi teet asioita.”

3. Jos alkaa sosiaalisessa mediassa arvostella muita. On huomattu, että virtuaalisesti on paljon helpompi kiusata, kritisoida ja haukkua. Mutta se satuttaa ja vahingoittaa yhtä lailla (todennäköisesti kumpaakin osapuolta).

4. Jos kuvitellaan tuntevansa toinen pelkän some-kanavan perusteella ja tehdään johtopäätöksiä pelkkien oletusten perusteella. Moni asia ei olekaan niin kuin voisi kuvitella.

”Itse aloitin mallintyöt 15-vuotiaana ja tein niitä jossain vaiheessa täyspäiväisesti. Tunsinko itseni kauniiksi ja upeaksi? En, päinvastoin. Aloin kiinnittää ulkonäköön suhteettoman paljon huomiota ja tulin hyvin tietoiseksi paitsi vahvuuksistani, myös puutteistani. Ja niinhän se menee, että yhtä negatiivista kommenttia varten tarvitaan ainakin kymmenen positiivista, jotta se menettää merkityksensä. Vuosien saatossa aloin nähdä itseni ehkä eri lailla kuin muut, ainakin kehonkuvani vääristyi jollain mittapuulla. Toiko mallintyö siis itsevarmuuden ulkonäöstä? Ei.”

5. Jos sosiaalinen media vie liikaa aikaa ja ajanhallinta huononee.

6. Jos tuntuu, että pitää tehdä asioita vain, että saa someen mielenkiintoista materiaalia ja tulee paineita tehdä jotain erikoista elämällään.

7. Jos tuntuu, että myy yksityisyyttään ja arvomaailmaansa, ollakseen kuten muut.

”Snapchatin käytön lopetin kokonaan. Jos salimatkaan kuluu 5 minuutin sijaan 15 minuuttia, kun videolle pitää höpöttää, niin onko se hyvää ajankäyttöä? Sitä paisti en minä halunnut jakaa enää ripaustakaan itsestäni tai elämästäni julkisesti. Aloin tuntemaan myös oman arkeni hyvin tylsäksi, koska Englannissa minulla ei juurikaan ole sosiaalista elämää. Snapchatin käytön lopettamisen jälkeen oma elämä on tuntunut oikein sopivalta minulle.”

8. Jos välittää muiden mielipiteistä liikaa.

”Olen some-ammattilaisena siinä mielessä onnekas, etten tullut tähän liian nuorena mukaan. Olen blogannut vasta kolme vuotta ja ehdin kyllä tutustua itseeni ja luoda jo identiteettini ennen blogiani. En käy katsomassa, paljonko kuvani saavat tykkäyksiä ja kirjoittaisin blogiani, vaikka tuhansien päiväkävijöiden sijasta siellä kävisi vain muutama sata. Olen oppinut, että kaikkia on mahdotonta miellyttää ja tärkeintä on, että voit katsoa itseäsi peiliin ja todeta, olevasi sinut sen kanssa mitä teet. Seisoa omien valintojesi takana. ”

 

MILLOIN SOSIAALINEN MEDIA ON HYVÄ ASIA (7 x hyödynnä näitä):



1. Sosiaalinen media on ihanan mutkaton tapa yhteyden pitoon. Soittamisessa ja tekstarin lähettämisessä vanhalle tutulle on ehkä pieni kynnys, mutta somessa ei. Kummitädin onnittelunkin muistaa paremmin, kun facebook muistuttaa synttäreistä ja epämuodollinen työviestittely sosiaalisen median kautta on nopeampaa, kun ei tarvitse mailejen korrektimpaa muotoa/kieltä ytimekkään viestin ympärille. Itse olen myös huomannut, että koska olen aktiivinen sosiaalisessa mediassa, ei ulkomailla asuminen ole vaikuttanut hirveästi ihmisuhteisiini Suomessa. Tuntuu ”ihan kuin olisi eilen nähnyt”, vaikka edellisen kerran vuosi sitten. Koen, että some säästää aikaa yhteydenpidossa ja tuo paljon lisää hyvänpäivän tuttuja ja tuttavuuksia – toisin sanoen on verkostoitumiseen ehdoton. Läheisimpiin ihmisiin yhteydenpitoa se ei korvaa, mutta minulle myös muut ihmissuhteet ovat tärkeitä, sellaiset joissa voidaan vaihtaa ajatuksia tietyn aiheen puitteissa aina silloin tällöin.

2. Sosiaalisen median kautta tapaa itselleen saman henkisiä ihmisiä –jopa ympäri maailmaa. Mielestäni on aika ihmeellistä, että voin tutustua toiseen virtuaalisesti. Ilman somea tuskin koskaan olisin löytänyt muutamaa ”sielunkumppaniani”, koska somen ja viestittelyn kautta huomaa nopeasti onko samalla aaltopituudella ja onko samat kiinnostuksen kohteet. Somea kannattaa hyödyntää tähän ehdottomasti. Olla rohkea ja ennakkoluuloton. Jos koet vaikka yksinäisyyttä, toivot löytäväsi uuden ystävän tai vaikka elämänkumppaninkin – on mielestäni sosiaalinen media yksi parhaista paikoista tähän. Itse olen ennen ajatellut, kuka nyt minun seuraa kaipaa, ihmisillä on varmasti ystäviä ihan tarpeeksi muutenkin jne.. olen toisin sanoen odottanut muiden tekevän aloitteen ja senkin jälkeen olen vähätellyt omaa seuraani, ajatellut, että ei sillä ole varmaan aikaa tai kiinnostusta minulle. Edelleen syyllistyn tähän välillä, vaikka itseasiassa olen huomannut, että yllättävän moni ajattelee näin ja yhteydenotot ovat oikeasti tervetulleita. On kivaa, jos on eri ihmisiä kenen kanssa jakaa eri kiinnostuksen kohteet, koska harvoin löytyy toista, jolla on juuri ne kaikki samat. Sosiaalinen media tarjoaa loputtomasti eri ryhmiä, johon voi osallistua.

3. Sosiaalinen media tuo inspiraatiota, ideoita, motivaatiota ja tietoa. Tämä on jokapäiväisessä elämässä sosiaalisen median seuraajana minulle se paras juttu. Ilmaista ajanvietettä ja viihdykettä, joka on aina ajan tasalla. Ennen olin lehtien suurkuluttaja, mutta nykyään sosiaalinen media tarjoaa yleensä vähintään pari kuukautta ennen painettua aikakauslehteä samat asiat,  joten luen lehdistä lähinnä enää pidempiä ja syvällisempiä juttuja. Vaikka rakastan keittokirjoja, silti huomaan googlaavani reseptitkin monesti blogeista ja hakevan instasta tagin avulla inspiraatiota johonkin tiettyyn asiaan esim. kampaukseen. Puhumattakaan tietysti valokuvausinspiraatiosta. Tuntuu myös, että olen uutistista ja ajankohtaisasioita hyvin perillä… koska some. Klikkaan uutisiin facebook-seinältäni ja ajankohtaisia asioita käsittelevistä blogeista saan polttavista puheenaiheista monipuolisen kuvan. Maailmanmestaruuskisojen tuloksetkin päätyvät twiitteihin nopeammin kuin uutiskirjoituksiin ja instagrammista tsekkaan mielenkiintosia matkakohteita ja miltä hotelli näyttää tavallisten ihmisten kuvaamana.

4. Sosiaalinen media tuo estetiikkaa ja visuaalisuutta elämään. Kun tiedostaa kuvien tuottoprosessin, oppii näkemään kuvien läpi. Itse en tule kateelliseksi tai saa paineita muiden ”täydellisistä” kuvista, vaan osaan nauttia niistä, ja katsoa kuvia eräänlaisena taiteena tai itseilmaisuna. En ota sosiaalista mediaa enää niin henkilökohtaisesti tai vertaa itseäni kiiltokuviin. Olen nähnyt itsestäni ja muista niin paljon raakoja otoksia, että tiedän, että kestä tahansa saa ammattilaistiimissä ja otollisella valolla edustavan kuvan – tai yhtä lailla hyvin epäimartelevan kuvan. Tiedän myös, että jos joku matkustaa 250 päivää vuodessa matkabloggaajana, vaatii sekin paljon uhrauksia, eikä ole aina vain ruusuilla tanssimista. Turha kahdetia, vaikka toisen työtä ihailisikin.

5. Kun löytää oikeat henkilöt ketä seurata (ja jokaiselle niitä varmasti on), voi somesta löytää ihmisiä joihin a) samaistua b) joita pitää esikuvina ja c) joita pitää avartavana kanavana ihan toisenlaiseen elämään ja ajatusmaailmaan. Jos jonkun some-kanava saa huonoja fiiliksiä aikaan, suosittelen sulkemaan puhelimen ja tekemään jotain ihan muuta. Ei kannata seurata tilejä, jotka herättävät negatiivisuutta itsessäsi. Ketäänhän ei ole pakko seurata. Itse ajattelen, että jokainen saa postata, mitä haluaa ja siksi ihmettelenkin kritisoijia. Miksi ihmeessä, he eivät vain poistu seuraajista, jos ei miellytä?! Somessa on miljoonia ihmisiä, sieltä varmasti löytyvät ne blogit ja tilit, jotka ovat kullekin hyödyllisiä.

6. Sosiaalisessa mediassa voi toteuttaa itseään ja kiinnostuksen kohteitaan. Tuomme somessa esille usein vain vahvuuksiamme. Tämän voisi ajatella olevan huono asia, mutta minusta se on hyvä juttu. Oman jutun ja urapolun kannalta on tärkeää löytää asiat, jotka kiinnostavat itseä aidosti. Koulu ei tähän aina kannusta ja sosiaalinen media voi kannustaa rohkeammin itsensä toteuttamiseen eri tavoilla. Meidän pitäisi muistaa joka tapauksessa, että kukaan ei ole täydellinen, jokaisella meillä on omat pelot, heikkoudet ja huonot päivät. Mutta se juju on siinä, että ne jotka näyttävät ulospäin ”täydellisiltä” ovat vain löytäneet vahvuutensa ja intohimonsa, oppineet kehittämään ja korostamaan niitä ja häivyttämään huonot puolet taka-alalle. Sosiaalinen media voi olla väylä löytää omia vahvuuksiaan ja opetella niissä vielä paremmaksi. Blogin tai instatilin voi perustaa aiheesta kuin aiheesta. Meillä on eri kiinnostuksen kohteet jokaisella, mutta aina on niitäkin joilla on myös samat. Niitä, jotka ajattelevat kuten sinä, jotka tykkäävät siitä, mitä juuri sinä teet.

7. Ja lopuksi tullaan lempiaiheeseeni. Sosiaalinen media on mitä paras paikka markkinointiin, henkilöbrändin luomiseen ja itseilmaisuun, oman jutun esille tuontiin. Sosiaalinen media mielestäni tietyllä tapaa tasa-arvoistaa. Sen avulla äänensä voi saada kuuluville, taiteensa esille tai tuotteensa kuluttajille, vaikka muuten siihen ei olisi rahkeita, varaa tai mahdollisuuksia. Mielestäni jokaisen luovalle alalle suuntautuvan ihmisen, jokaisen yrityksen, jokaisen myyjän, poliitikon kuin artistinkin, pitäisi hyödyntää sosiaalisen median voimaa ja mahdollisuutta. Nyt kun se on olemassa, ja osa sitä kuitenkin hyödyntää, kopsahtaa helposti omaan nilkkaan, jos ei sosiaalista mediaa ”ota vakavasti”.
Tällaisia ajatuksia siis tänään. Mitä mieltä te olette sosiaalisesta mediasta? :)

(Ps. Nää kuvat musta ottamassa selfietä ovat poikaystävän räpsimiä tilannekuvia. Ajattelin laittaa ne kuvitukseksi, koska liittyvät teemaan. Mutta sanotaanko, että ne ei silti ehkä edusta eniten sitä mun mielikuvaa siitä, mikä somessa on hyödyllisintä. ;))

 

 

Leave a comment

11 kommenttia

  • Katss

    Tosi viisaita sanoja! Sosiaalisella medialla on hirveän iso voima kaikin tavoin ja jokaisen pitäisi opetella ymmärtämään se, vaikkei niin aktiivisesti sitä käyttäisikään.

    Tuli mieleen yks kysymys liittyen tuohon kun sanoit, että 10t seuraajaa tuntuu nyt ”pieneltä” ja tavoitteet kasvaa koko ajan jne. Miten suhtautuisit jos yhtäkkiä seuraajamääräsi Instassa pienenisi vaikkapa kuukaudessa tuohon 10t? Tuntuisiko se maailmanlopulta vai luuletko että pystyisit käsittelemään asian? Voisi nimittäin kuvitella että se murentaisi monenkin ihmisen itsetunnon. Mut miten luulet, että sä pystyisit käsittelemään asian? Ja vaikkei näin tuskin käykään (ellei itse muuta sisältöä jotenkin ja postaa kuvia vain roskapusseista), niin kertooko se jotain ihmisen henkisestä tasapainosta, jos siitä masentuisi ja sulkisi koko tilin?

    En tiedä mistä näin outo kysymys tuli, mut ehkä itsellä ainakin vähän tuntuu pahalta kun huomaa että seuraajien määrä onkin kasvamisen sijaan vähentynyt. 🤔

    • Katss, se, että seuraajien määrä on vähentynyt ei välttämättä tarkoita sitä, että kuvistasi ei yhtäkkiä pidettäisikään. Itse olen ainakin huomannut instagramissa olevan paljon heitä, jotka tavallaan ”mainostavat” omaa tiliään alkamalla seuraamaan jotakuta. Sitten kun he huomaavat, ettei toinen alakaan seuraamaan itseään, se on bye bye! Tosin en tiedä, lopettavatko he sittenkin, jos saavat uuden seuraajan.. Niin paljon en ole perehtynyt.

      Mutta aiheesta ylipäätään, kiteytit Vilma hyvin omatkin mietteeni somesta! Miustakin se on tuonut paljon enemmän hyvää kuin huonoa, vaikka niitä huonojakin puolia on/voi olla (kuten postauksessa myös listasit), jos antaa somelle liikaa valtaa ja aikaa elämässään. Lisäisin hyväksi puoleksi vielä sen, että etenkin instan (blogien tietysti) kautta pääsee näkemään ihan tavallisten ihmisten kuvia vaikka toiselta puolella maailmaa, ja se on erityisen kiinnostavaa ihmiselle, joka ei ole vielä päässyt juuri matkustelemaan. Kulttuurit tulevat tutummaksi ihan huomaamatta. :)

    • Vilma Peltonen

      Kiitos plajon Katss, kun kommentoit ja kiva kun kysyit! <3 :) Enpä ollu tätä miettinyt ja sai pohtimaan asiaa...

      Jos seuraajani vähenisivät (dramaattisesti), varmasti miettisin, teenkö jotain huonommin. Kyse on kuitenkin yhdestä työni mittarista. Asia ei varmasti tuntuisi maailmanlopulta (vaikka ei tietysti kivaltakaan), eikä ainakaan murentaisi itsetuntoani, koska koen, ettei se perustu tällaisiin seikkoihin. Olen löytänyt "sisäisen rauhan" itseni kanssa ja tiedän, kuka olen ja olen oppinut hyväksymään, jopa rakastamaan itseni sellaisena kuin olen. Muiden kuin ehkä lähimpieni ihmiset mielipiteet/tukeminen ei siihen vaikuta. Näin ainakin uskon. ;) Joskus nuorempana, kun itsetuntoni oli heikompi, kyseinen asia toki olisi voinut saada minut kokemaan itseni riittämättömäksi. Seuraajamäärän väheneminen johtaisi minulla nykyään enemmän varmasti ammatilliseen tutkiskeluun. Toki joskus kun oon huomannut, että joku tyyppi (joka on itselleni ollut merkityksellinen) on lopettanut tilini seuraamisen, on tämä herättänyt ihmetystä, että miksi. Tullut juuri sellainen olo, että oonko tehnyt sille jotain, eikö se tykkääkkään musta enää ihmisenä tms.. mutta aika nopeasti jätän asian omaan valoon. Ehkä se ei seuraa mun tiliä enää vahingossa tai ehkä mun tili syystä tai toisesta vaikuttaa sen mieleen negatiivisella tavalla, musta riippumattomasta syystä ja hyvä sitten näin. Ei kenenkään ole pakko seurata ja en itsekään seuraa monia hyviä tyyppejä/ mielenkiintoisia tilejä vaikka voisin. Eikä sille ole mitään syytä (kuin ehkä sattuma?), miksi en seuraa. :)

      Näitä instaseurausjuttuja ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Kuten Anna kommentoi, vähentymisessä on todennäköisesti kysemmän enemmän tuosta instagrammin ilmiöstä. :)

      Mun mielestä mä en oo oikea ihminen arvioimaan, mikä kertoo henkisestä epätasapainosta, mutta jos siitä masentuu, että tiliä ei enää seuraa yhtä monta kuin ennen, niin varmasti taustalla on muutakin. Ei asia ole vähäpätöinen tai turha syy, se voi olla piste i:n päälle. Joten asiaa ei pidä ainakaan hävetä, tai kokea itsensä huonommaksi sen takia, vaan jutella jonkun kanssa. Onhan meissä jokaisessa hyväksytyksitulemisen tarve perustarpeena ja tuo on yksi iso asia mikä voi saada sen horjumaan.

      Tällaisia ajatuksia mulla tästä nyt heräsi, toivottavasti vastauksistani saa jotain irti. :) <3

      • Katss

        Kiitos paljon hyvästä vastauksesta ja käyttämästäsi ajasta siihen! Kivaa päivää! :) Blogistasi saa aina paljon ajatuksen aihetta ja pohdiskeltavaa.

  • -

    Hyviä pointteja! Aivan ihana asu sulla, mistä vaatteet on? :)

    • Vilma Peltonen

      Kiitos paljon! :) Toi hame on H&M:ltä ja topista en tiedä. :D Toppi on tosi vanha, se oli mulla joskus kuvauksissa ja sain sen pitää. Mallikappale, jossa ei ole edes merkkiä kiinni. :)

  • S

    Hyviä ja tärkeitä pointteja, pisti miettimään omaakin suhdetta someen :)

    Hei semmosta vähän mietin kun tunnet tuota Italiaa, niin mitä mieltä oot – miten hyvin maassa pärjää ilman kielitaitoa, osaatko sanoa yhtään esim. työllistymisestä/elämisestä ylipäätänsä ulkomaalaisena? :)

    • Vilma Peltonen

      Kiitos S, kiva kuulla! :)

      Italia on supervieraanvarainen ja täällä ihmiset eivät katso ollenkaan pahalla, jos ei puhu italiaa. Päinvastoin usein mielenkiinnolla ja uteliaisuudella. Italialaiset eivät lopeta keskustelua tai yritä olla selittämättä asiaansa, vaikka joku ei ehkä ymmärtäisi… Käsillä ja ilmeillä elehditään niin, että asia yleensä tulee selväksi -ainakin jotenkin. ;) Täällä siis siinä mielessä pärjää, ja italiaa tarttuu nopeasti ja pienelläkin sanavarastolla on helpompi kommunikoida.

      Haasteensa täällä työllistymiseen ja elämiseen kyllä varmasti tuo se, että isojen kaupunkien ulkopuolella englantia ei puhuta. Mutta riippuu mihin menisit, Milanossa esim. varmasti pärjää paremmin ilman italiaakin. :)

      Itselläni on siinä mielessä vähän erilainainen tilanne, kun poikaystävä puhuu italiaa, niin mulla ei oo tullut tarvetta (ikävä kyllä tavallaan) oppia sitä niin paljon. Hän hoitaa kuitenkin kaikki viralliset asiat ja puhumisen, kun olemme yhdessä ja kun omaan työskentelyyni en kielitaitoa tarvi ollenkaan, niin kielen oppiminen on mulle ollut hidasta. Mutta sen olen huomannut, että jos vähääkään näkee vaivaa ja opiskelee kieltä, italia ei todellakaan ole vakeimmasta päästä, joten opiskelu+maassa asuminen yhdistelmänä on nopea tapa varmasti oppia kieli ja siten työllistyä helpommin.

  • Sisällöltään todella hyvä postaus ja erittäin mielenkiintoista asiaa! Lisäksi tässä oli niin kauniita kuvia – kuten aina! Kiitos!

    On kiva kuulla pointteja ihmiseltä, joka on somen ammattilainen. Erityisesti somen pitäminen saavuttaakseen jotain, tykkäämisten määrästä masentuminen ja oman yksityisyytensä myyminen pistivät miettimään.

    Aloittelevana instaajana ja bloggaajana huomaan nostavani tavoitteitani kokoajan. Kun odotukset eivät kohtaa todellisuutta, sitä helposti miettii, teenkö jotain väärin tai olenko vaan surkea. Realismia siis pitää laittaa peliin myös somen maailmassa!

    Alku on usein haastava. Lopulta sisällön laatu on tärkeämpää kuin määrä, ja samalla aitous – oman persoonan likoon laittaminen. Siinä tullaan kuitenkin siihen yksityisyytensä myymiseen. On tärkeää miettiä, mitä itsestään haluaa jakaa, vaikka aitous olisikin yksi tavoitteista.

    Yhteenvetona sanoisin, että some on vain palanen todellisuutta eikä siitä kannata ottaa turhia paineita. Suurin osa ainakin omasta elämästäni tapahtuu kuitenkin ruudun ulkopuolella.

    • Vilma Peltonen

      Kiitos paljon Emma ihanasta kommentista ja hyvistä ajatuksista! Samaa mieltä!! <3